En ymmärrä miksi minun painoni on äidilleni ongelma!?

Sen tiedän, että äitini isä (eli pappani) on väkivaltainen narsisti, joka on mm. pettänyt vaimoaan... Muutenkin on vinksahtanut mies, varsinkin jos rauhoittavat lääkkeensä unohtaa, niin heti toi temperamentti " kuohahtaa" turhankin helposti.

Liekö taustalla vielä jotain muutakin, sitä emme ehkä koskaan saa tietääkään...?

Olen järkeillyt asian niin, että hänellä on vakavia ongelmia oman kehonkuvansa kanssa, ja siirtää sitä sitten minuun.

jos painat ton 52, et voi pudottaa yhtään

sekä äitini että mummoni ovat harrastanteet tuota ja minä en ole ylipainoinen (painoindeksi 19)....ekan synnytyksen jälkeen äitini sanoi sairaalassa, että " onko sieltä vielä toinen tulossa" , vaikka mulla ei tosiaan ollut enää minkäänlaista kumpua jäljellä (sattuipa vaan istuma-asennossa näkemään sen roikkuvan nahan). murrosiässä jo mummo alkoi piikitellä sekä painosta että rinnoista. jotakin heillä on itsellään pielessä, ei voi muuta sanoa.

Mutta siitäkös paskat nakkaan. Olen ylipainoinen, tiedän sen itsekin, mutta en mitenkään epäterveellisen läski. Valitettavasti olen tyytyväinen itseeni tälläisenä, eikä minulla ole aikomustakaan laihduttaa ja sekös äitiäni, joka itse on varsinainen luukeppi, ärsyttää.



Jos minusta tulee samanlainen kuin äidistäni, niin saa viedä saunan taakse ja... Minun tyttäreni saavat olla juuri sen näköisiä, kuin tahtovat.

Osin varmasti omista persoonallisuuden piirteistäni, mutta ehdottomasti myös äitini suhtaumisestani johtuen, sairastuin anoreksiaan vasta lapset saatuani, lähes kolmekymppisenä.



Tilanne on nyt kohtuullisesti hallinnassa, mutta asia, minkä olen sairaudestani oppinut on se, etten ikimaailmassa puolikkaalla sanallakaan, puhu tyttärieni kuulleen ulkonäköasioista negatiivisesti tai arvioivasti. Kehittyvä lapsen mieli on niin tavattoman hauras kaikille tällaisille puheille.

nyt vasta sen olen tajunnut! äidilläni on osuutta siihen asiaan että olen luullut olevani ruma ja itsetunotni on ollut aina alhaalla.

Äitini itse on suorastaan anorektisen laiha (siis jonkin asteinen syömishäiriö hänellä todellakin on muiden häiriöidensä - mm. alkoholiongelma - lisäksi) ja selvästi " ei sinut" oman seksuaalisuutensa, naiseutensa, seksin ym. suhteen. Ihme että olen näinkin " selväjärkinen" itse, ja pystyn selvästi näkemään äitini välillä aika sairaatkin kotkotukset...



Aina hän on hokenut meille lapsille, että hänelle voi puhua mistä vaan (mm. seksivalistus jne.), mutta se on sanahelinää. Jos hänen kanssaan on yrittänyt puhua, niin heti menee vaikeeks. Kuukautiset ovat hänelle olleet aina " hirveä asia - kirous suorastaan" , onneksi niistä pääsi eroon kun kohtu leikattiin pois. Seksi ennen avioliittoa on syntiä. Naiselliset muodot ovat jotenkin ällöttäviä (on itse lauta ja nahkaa ja luuta, ja silti käy puristelemassa itseään peilin edessä, että onpas kauheet läskireidet - huh huh! - niin ja sitten tykkää ostella itselleen liian isoja vaatteita, jotka roikkuvat päällä, ettei vaan omasta kehosta näkyisi mitään). Kuten huomaatte, ei ole ihan tervettä meininkiä... Oma diagnoosini on, että hänen oma naiseutensa ja kehonkuvansa on pahasti hukassa, ja on ilmeisesti ollut jo yli 50 vuotta. Puhumattakaan noista muista ongelmistaan ja estoistaan.



Minulle on kommentoinut painoani ja olemustani esim. kommenteilla " sinä olet sellainen seksikkäämpi, rintavakin" ja " ei-niin-hoikka-neiti" .

Muuta en voi sanoa kuin - öh? kuppikoko 75B, eli toooosi rintava oon, ja vaatekoko 36-38, eli en nyt mikään tankkikaan koe olevani...

Ai niin, ja huora kuulemma olen, kun menin sänkyyn ennen papin aamenta - ja tosiaan ihan on kokemusta vain parista miehestä ennen kuin tapasin nykyisen mieheni - enkä noiden parinkaan kanssa nyt niin montaa kertaa seksiä kokeillut...



Huokaus. Mitäpä tässä voisi muutakaan kuin vain huokasta. Varmaan arvaatte, etten ole kovin herttaisen läheisissä väleissä äitiini tätä nykyä, tuskin enää koskaan.

jos minulle tarjotaan vaatteita, jotka eivät sovi tai en niistä pidä, sanon selvästi, että KIITOS EI. Tuo on minulle liian suuri.



Osa vanhemmista yrittää elää lastensa kautta.

lapsi. SIlloin menee hyvin helposti naiseus sekaisin ja oma minäkuva myös. Itse samoista asioista kärsinyt. Tällainen tuli mieleen oman kokemuksen pohjalta. Mutta itse tiedostan ongelmani ja menneisyyteni ja olen siitä puhunut, enkä siirrä sitä muille. Mutta jos äitinne ovat vaienneet, niin ei ihme että purkaantuu tuolla tavalla. Jotain kamalaa heillä on taustallaan, mutta mitä.