Kerrotko miten Korona ihan konkreettisesti vaikuttaa elämääsi. Kiitos.
Olen ollut itse nyt viikon lomautettuna (23.3. alkaen).
Lapseni on ollut kotikoululainen jo viikko ennen tätä, ja se sujuu ok.
.
Välillä en tiedä päivämäärää, vaikka viikonpäivät kyllä tiedän.
Ensimmäisinä päivinä olin iloinen voidessani nukkua...
Nyt olen nukkunut jo yli viikon tarpeettoman paljon.
Saan 3/4 kk-palkan tiistaina.
Saan maksettua huhtikuun vuokran.
Sen jälkeen mennään hyvin hiljaisella liekillä; ei mulle ole tavatonta tehdä itse ruokia, mutta eipä ole juuri muuhun varaa.
.
Sain eilen monien väärinkäsitysten ja tappeluiden jälkeen myöteisen työvoimapoliittisen lausunnon, joten joskus toukuussa saan ekat liiton rahat.
.
Ei tulevasta tietoa, koska turhaahan on uutta työpaikkaakaan hakea, kun kaikki ovat kiinni.
En työskentele terveyshuollon alalla.
Kommentit (21)
Asun yksin. Olen etätöissä. Viikonpäivät ja kellonajat ovat jo menettäneet merkityksensä: herään usein auringonnousun aikaan, mutta saatan nukkua päiväunet iltapäivällä tai alkuillasta. Olen riskiryhmää, joten en ole poistunut kahden viikon sisään asunnosta kuin joku 6-7 kertaa, joista muutama kauppareissu ja loput kävelylenkkejä.
Olen introvertti ja voisin toisaalta elää näin loppuelämänikin, tosin kumppani olis kiva.
Pitää käyttää hanskoja töissä enkä voi tavata äitiäni.
Eipä juuri mitenkään. Käyn edelleen päiväkodissa töissä normaalisti ja kaupassa.
Vanhoja vanhempiani en Nyt tapaa, vien heille ostokset ja kuntosalilla käymisen oon vanihtanut lenkkeilyyn.
Nyt, kun Uusimaa on täysin ymmärrettävästi kiinni, huolestuttaa yli 70-vuotias äitini, joka asuu Varnais-Suomessa, emmekä pääse hänen luokseen kuin hätätilanteessa.
-
ap
Ei yhtään mitekään. Ihan normaalisti töissä ja kaupassa. Muutenkaan ei käydä koskaan missään eli ei vaikuta ravintolat tai muutkaan suljetut paikat.
Hel****sti joutuu hakemaan tavaraa ruokakaupasta, kun kaikki on kotona ja syödään kaikki ateriat kotona. Eli meneekin yllättäen pidempi aika siellä kaupassa kuin normaalisti. Ja sitten pelko per****sä kannat ostokset kotiin ja peset käsiä ja purkkeja. Odottelet pari päivää miettien, milloin se iskee.
Soitan vanhemmilleni useammin kuin ennen.
Mulla on vaikuttanut hämmästyttävän vähän. Käyn töissä kuten ennenkin, käytän julkista liikennettä, menen normaalisti kauppaan jos tarvitsen jotain.
Kesäsuunnitelmat menee varmaan uusiksi koska reissuun ei päästä, mutta muita vaikutuksia ei mun elämässä tällä hetkellä näy.
🇺🇦🇮🇱
Kaikki lasten neuvola ajat siirretty syksyyn.
Mä irtisanouduin liian riskialttiista työstä (sairaala). Jokunen varsin stressaava työvuoro vielä. Olen riskiryhmää, eläkkeellä oleva puoliso myös. Tyttären kanssa viestitellään päivittäin ja soittelen myös vanhemmilleni entistä useammin. Epäsosiaalisena introverttina arki on sinänsä aika samanlaista, en yleensäkään halua ihmisiä alle kahden metrin päähän.
Töissä desinfioin kädet usein. Sen lisäksi ennen ja jälkeen vuoroni desinfioin työpöydän, näppäimistön sekä 2 työpuhelintani (sekä henk.koht. puhelimeni). Lähikaupassa desinfioin korin kahvan (kauppa tarjoaa pyyhkeitä tähän tarkoitukseen). Jokaisella kauppareissulla ostan muutaman ylimääräisen jutun, vaikka pastaa ja kaurahiutaleita tms.
Ennen en ole pessyt käsiä kotiin tullessa, mutta nyt pesen. Samoin ennen syömistä. En käy missään paitsi töissä ja ruokakaupassa. Olen ottanut tavaksi soittaa äitille joka sunnuntai. Ennen olen soitellut vaan jos on jotain varsinaista asiaa.
No ahdistavana pelkona riskiryhmään kuuluvasta isästäni. Niin ja harvemmin käyn kaupassa kuin ennen. Ei oikein muuta toistaiseksi.
Luen uutisia useammin, otan ruokaostokset valmiiksi kerättynä kerran viikossa, emme tapaa ketään ruokakuntamme ulkopuolisia, teen etätöitä, lapsi kotikoulussa, pesen käsiä liikaa ja hiuksia liian vähän. Arki on kiireetöntä. Alkuun paahdoin entiseen malliin, mutta sitten tajusin, että eipä muuten ole minnekään kiire. Jos pyykit on viikkaamatta niin sittenpä on, viikataan seuraavana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Töissä desinfioin kädet usein. Sen lisäksi ennen ja jälkeen vuoroni desinfioin työpöydän, näppäimistön sekä 2 työpuhelintani (sekä henk.koht. puhelimeni). Lähikaupassa desinfioin korin kahvan (kauppa tarjoaa pyyhkeitä tähän tarkoitukseen). Jokaisella kauppareissulla ostan muutaman ylimääräisen jutun, vaikka pastaa ja kaurahiutaleita tms.
Ennen en ole pessyt käsiä kotiin tullessa, mutta nyt pesen. Samoin ennen syömistä. En käy missään paitsi töissä ja ruokakaupassa. Olen ottanut tavaksi soittaa äitille joka sunnuntai. Ennen olen soitellut vaan jos on jotain varsinaista asiaa.
Onnekas! Uudellamaalla ei ole näkynyt desinfiointipyyhkeitä ;)
Päiväkodissa työskentelen, pelko tartunnasta läsnä joka hetki kun tösissä. Iho hilseilee jatkuvasta pesusta.
Ensi viikolla voidaan määrätä muihin töihin, ei tietoa minne ja milloin.
Viihdyn paljon kotona muutenkin, ulkoilen lähimetsässä. Käymme vain ruokakaupassa ja apteekissa nyt. Ketään emme tapaa.
Isovanhempia tai kavereita ei voi tavata.
Terapia pidetään etänä. Ryhmäkuntoutus peruttu. En näe ystäviä. En käy kuntosalilla enkä kahvilassa. Yksi hyvä vaikutus tulee mieleen ja se on se että kauppalistat tulee tehtyä huolellisemmin ja rahaa säästyy.
Toivottavasti ihmiset oppivat pesemään kätensä AINA kotiin tultuaan.
Sehän on selvä asia!
ITSESTÄÄNSELVÄ, HYVÄ LUOJA!
Kotiin tullessa pestään AINA kädet kuin myös ruokapöytään mennessä!
Ei ole ihme, että virukset leviävät, jos ei lapsille tuota itsestäänselvyyttä opeteta ainakin länsimaissa, joissa on vettä ja saippuaa, jos joku viitsisi -huom viitsisi- sitä saippuaa ostaa!!!!!
Antaa tulla alapeukkua, koska NYT ainakin olen oikeasssa!
-Jouduin etätöihin
-rahan käyttö pudonnut merkittävästi, kun ravintolat kiinni
-kesälomamatka peruuntui
-vuosibonuksia tuskin tulee töistä, kun myynti laskenut. Tämä suuri iso taloudellinen vahinko
-menetän Finnairin kultakortin, kun en pääse lentämään.
Ei mitenkään. Ei muutenkaan koskaan käydä missään, mies on työtön ja minä hoidan lasta kotona. kaupassa käydään harvemmin mutta muuten mikään ei ole muuttunut yhtään.