Lue keskustelun säännöt.
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei saa sanoa mitään ja hirveä määrä tulee jotain burn outteja ja muita mt-tapauksia kun kaikki on hiljaa ja yksinäisiä ja mitää ei uskalla sanoa, kun aina löytyy joku mielensäpahoittaja.
Työtahti kasarilla oli niin löysä, ettei mitään burn outeja tullut. Siitä se kiinni oli. Oli oikeasti työvoimapula, ei ollut työnantajilla paljon varaa hiillostaa tekijöitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtavia hikisiä turreja, imelä tuoksu levisi myös halvasta hajuvedestä. Oliko se Anaïs Anaïs?
Se tuoksu leviää nyt hassiksesta.
Vierailija kirjoitti:
Oli. Eihän ollut Persuja.
Niin, ei ollut persuja, kun ei ollut maahanmuuttoa k*hitysmaista.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla valtiovarainministeri tuskin olisi huudellut ihmisille töihin menemisest jossain torilla. Poliitikoilla oli vielä jotain arvokkuutta.
Niin, esim. Veikko Vennamolla, joka kannettiin välillä ulos Eduskunnan istuntosalista. Soinin idoli.
Vierailija kirjoitti:
Duunareille ja alemmalle keskiluokalle se oli hyvä maa, moderni korkeakoulutettu liberaali ei viihtyisi yhtään kun ei löytäisi kavereita eikä samanmielisiä kun 90% työvoimasta ei ollut korkeakoulutettua 1977. Kasarilla lähes samaa luokkaa. Vuonna 2025 50% työvoimasta on korkeakoulutus, aivan eri todellisuus.
Jos tykkäät "junttiudesta", työväenluokkaisuudesta, niin kasari on sinulle. Toki kasarin lopussa oli juppeja, mutta se oli sellainen pieni pintailmiö.
Amk:ta kutsuttiin kasarilla opistoksi. Ei ollut korkeakoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavia hikisiä turreja, imelä tuoksu levisi myös halvasta hajuvedestä. Oliko se Anaïs Anaïs?
Se tuoksu leviää nyt hassiksesta.
Tunkeutuu sieraimiin välittömästi, kun käy Amsterdamissa - tai Itäkeskuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla taisi tulla leipäkoneetkin muotiin ja ai että semmosella tuli hyvää leipää! Pitää varmaan ostaa sellanen rakkine nyt itselle taas, loppuu se kauppojen juurileipärahastus.
Mitähän Marie Antoinette olisi sanout leipäkoneesta? Samanlainen älyn jättiläinen kuin prinsessa Diana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei saa sanoa mitään ja hirveä määrä tulee jotain burn outteja ja muita mt-tapauksia kun kaikki on hiljaa ja yksinäisiä ja mitää ei uskalla sanoa, kun aina löytyy joku mielensäpahoittaja.
Työtahti kasarilla oli niin löysä, ettei mitään burn outeja tullut. Siitä se kiinni oli. Oli oikeasti työvoimapula, ei ollut työnantajilla paljon varaa hiillostaa tekijöitään.
Tämä! Ruokatunti oli ruokaTUNTI, palkallista aikaa. Kahvitunti oli puolitunti. Taukojen rajat olivat hyvin liukuvia, ei ollut minuutin päälle lopetus eikä aloitus.
Kasarilla oli sitten toki sekin, että myös työntekijät joustivat mutinoitta tarvittaessa. Jos firmaan tuli jokin suuri tilaus, niin sitten tehtiin seitsemään-kahdeksaan illalla ilman mutinoita.
Työelämä kasarilla oli nykytermein "fluidia". Kukaan ei tuijottanut kelloa, kunhan hommat hoituivat.
Osa selittynee sillä että muistelija oli silloin nuori, voimansa tunnossa ja elämä edessä, eikä niinkään ajan todellisella paremmuudella.
Mutta oli silti jotain: viihdelaitteiden anti oli köyhempää joten luuhattiin enemmän ulkona, onko tuo nyt sitten hyvä vai huono vai ei mikään.
Harvinainen oli että tappelussa raukkamaisesti 1 monta vastaan, ja väkivalta vähemmän raakaa (se raaistuminen kun on tuontitavaraa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä oli hyvin tarjolla. Pystyi valitsemaan useammasta tarjolla olevasta paikasta.
Päinvastoin kuin nykyään, kukaan ei saanut paniikkikohtausta vaikka toista ei saanut puhelimella kiinni moneen päivään.
Konserteissa ihmiset kuuntelivat musiikkia eivätkä huitoneet kännykkä ojossa.
Ei ollut roadman- jengejä jotka aseiden kanssa ryöstävät lapsiltakin arvotavarat-jopa vaatteet-pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla valtiovarainministeri tuskin olisi huudellut ihmisille töihin menemisest jossain torilla. Poliitikoilla oli vielä jotain arvokkuutta.
Juu. Pressanvaalivideossaan vuonna 1982 kokoomuksen ehdokas, sittemmin pääministeri Harri Holkeri hyppäsi saunasta uimaan pylly paljaana. Niinhän sitä tietenkin saunotaan, mutta pitääkö se filmata?
Keskusta ei voinut ottaa Ahti Karjalaista ehdokkaakseen tämän kännitoilailujen takia. Ulkoministeri edustanut ympäripäissään.
Aiempien vuosikymmenten "arvokkuudesta" tulee mieleen esim. se, kun entisen valtiovarainministerin Veikko Vennamon joutuivat vahtimestarit kantamaan eduskunnan istuntosalista ulos, kun tämä ei häiriköityään suostunut itse lähtemään. Kaikenmoiset kännimokailut olivat suorastaan normi.
Kännimokailu on ehkä inhimillisempää kuin valtiovarainministerin pahoittelematon julkirasismi tai Rydmanin päästäminen hallitukseen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavia hikisiä turreja, imelä tuoksu levisi myös halvasta hajuvedestä. Oliko se Anaïs Anaïs?
Se tuoksu leviää nyt hassiksesta.
Liekö hasista enää kellään, nyt vaan pajautellaan (kukkaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla mentiin kyllä töihin(käytännössä kaikki työikäiset), mutta ei siellä välttämättä mitään isompia hommia ollut, porukkaa oli paljon työmäärään nähden. Sitten iltapäivällä pulju kiinni ja ihmiset häipyivät kuka minnekin touhuamaan omiaan. Työt eivät seuranneet perässä. Seuraavana aamuna jatkettiin siitä, mihin illalla oli jääty. Työt eivät kuormittaneet, ei ollut vilkkuvia näyttöjä ja deadlineja. Työelämästä siirryttiin eläkkeelle nykyisellä mittapuulla varhain, usein ennen 60 ikävuoden täyttymistä. Kyllä 80-lukua voi paratiisiksi kutsua, varsinkin kun vertaa sitä nykyiseen elämänmenoon.
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli hyvää aikaa! Ei paratiisi, mutta aikaa, jolloin vielä oltiin ns. normaaleja. Kouluissa opettajat pitivät kurin, eivätkä oppilaat hyppineet silmille. Kännyköistä ja netistä kaikkine kirouksineen ei ollut tietoakaan, onneksi. Ihmiset näyttivät kauniilta, eivätkä pumpattavilta Barbaroilta silikonirintoineen ja botoxhuulineen. Musiikki ja muoti oli rentoa ja positiivista. Miesten takatukat olivat in ja naisilla oli upeat korkeat kiharapilvet. Usko tulevaisuuteen oli vahva ja taloudellinen tilanne monilla varsin hyvä. Ei ollut samanlaista jyrkkää luokkajakoa köyhiin ja rikkaisiin, kuten nykyään. Mielelläni palaisin tuolle vuosikymmenelle. Tämä nykyaika on niin sairasta, että aikakone taaksepäin olisi pelastus.
Ei ollut luokkajakoa rikkaisiin ja köyhiin, koska suurin osa oli nykymittapuulla köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut roadman- jengejä jotka aseiden kanssa ryöstävät lapsiltakin arvotavarat-jopa vaatteet-pois.
Ei tälläistä ilmiötä olisi kukaan osannut edes ennustaa. Maahanmuuttokin oli täysin erilaista ja hallittua.
Vuoden 1988 lopussa Suomessa asui noin 18 700 ulkomaan kansalaista, mikä oli jopa 13 kertaa vähemmän kuin vuonna 2017. Suurimpia ulkomaalaisryhmiä 1980-luvun lopulla olivat ruotsalaiset, neuvostoliittolaiset ja länsisaksalaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä eli ja voi hyvin kirppiskulttuuri. Sieltä kåvin ostamassa äveriäiden rouvien ylimääräistä tavaraa. Paras oli Hietsun kirppis, myös VR:n makasiineissa oli kirppis.
Tarjolla oli Arabiaa ja Marimekkoa, Hackmannin aterimia, Iittalaa ja kaikenlaisia merkkivaatteita.
Muistan Hietsun kirppiksen. Ostin sieltä hajuvesiä sellaisissa pienissä monipakkauksissa. Vieläkin tulee mieleen ne tuoksut, ne nimittäin oli ihan aitoja hajuvesiä ei mitään cologneja.
80-luvulle osuivat teinivuoteni. En ollut vielä kirppiskiertelijä tuohon aikaan, mutta antikvariaatteihin tutustuin perin pohjin. Niitä oli Tampereellakin varmaan parisen kymmentä. Haalin kotiin sarkakuvalehtiä ja -albumeja, mutta myös oikeita kirjoja.
Perspektiivini on mitä on, mutta omasta mielestäni viime vuosien valopilkkuihin kuuluu kirppiskulttuurin uusi tuleminen. Kaikkialla avautuvat kierrätyskeskukset, second hand- ja retromyymälät, niiden siisteys ja viihtyisyys, saa minut joskus jopa tuntemaan toivoa ihmiskunnasta.
Ei ollut muuten paratiisi, muuta kuin että olinhan minä silloin 40 vuotta nuorempi mitä nyt.
Myös ne naiset mitä silloin ihailin ovat nyt 40 vuotta vanhempia.
Oikein hämmästyin kun näin Facebookissa kuvan eräästä naisesta jonka kanssa tuli 18 vuotiaana muutamana kertana pussailtua discossa, että tuo silloin 80 luvulla ollut nuori tyttö on nykyään 60 vuotias mummu.
No varmaan kyseinen henkilö olisi hämmästynyt myös minusta jos valokuvan jostain näkee että kuinka minäkin olen vanhentunut noista ajoista.
Näin se vaan menee ja vuonna 2060 nykyiset parikymppiset hämmästelevät että millaista oli 2020 luvulla kun Trumph oli USA:n pressana ja sai maailman asiat sekaisin.
Kasarilla taisi tulla leipäkoneetkin muotiin ja ai että semmosella tuli hyvää leipää! Pitää varmaan ostaa sellanen rakkine nyt itselle taas, loppuu se kauppojen juurileipärahastus.