Ärsyttävin murresana?

Ölövi kirjoitti:

Yleensä tykkään murteista. Yksi ärsyttävä omalta murrealueelta Pohjois-Pohjanmaalta on:

"Tolokku", ehkä ärsyttää siksi, kun yhdessä välissä mediassa oli puhetta niistä "Tolokun ihimisistä", merkitys ärsyttää, murteista kyllä tykkään, omastani ja muiden.

No nuo on kyllä ärsyttäviä joillain Etelä-Suomalaisilla  "Ketä" kun tarkoitetaan "Kuka" yms.

Kerran Pohjois-Savossa kuulin erään miehen sanovan vanhalle äidilleen: "Uokko ottanna uamuliäkkeet?" :D

No, oljkoon tuo ottanna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea tottua siihen, että koulussa oppimani oikeakielisyyssäännöt ovatkin muuttuneet. Esimerkiksi "koittaa" (merkityksessä"yrittää") onkin nyt kirjakieltä ja siis oikein. Ennen vain murteessa, "mää koitin kerit". Oma opettajani aikanaan tähdensi, että päivä koittaa, mutta ihminen koettaa.  Toinen esimerkki juuri tuo, kun nyt saa kirjoittaa "hän alkoi leipomaan". Ennen joko "hän alkoi leipoa" tai "hän rupesi leipomaan".  Yhä uusia puhekielen muotoja hyväksytään kirjakieleen, pakko kai tottua siihen.  Itse kyllä kirjoitan vanhaan malliin.

Vastaava on tapahtunut digata verbin kanssa. Kun se rantautui Suomeen joskus 80-luvulla, niin silloin digattiin jotakin. Vasta myöhemmin on yleistynyt tapa digata jostakin.

  Ahaa, minä luulin että se (digata jostakin) on virhe. Itse tulen kyllä elämäni loppuun saakka sanomaan "digata jotakin". Kun kerran englanniksikin "I dig Elvis", jne.

Varmasti on ollutkin aluksi virheellinen muoto, mutta koska kielioppia taitamattomat teinit haluavat käyttää näitä lainasanoja, niin ovat taivuttaneet sen samalla tavalla kuin tykätä verbin kanssa. Tykätä jostakin = digata jotakin on ollut tälle porukalle liian vaikeaa, joten kieleen on yleistynyt muoto digata jostakin, mikä särähtää edelleen minun korvaani pahasti.

Kumpikin on oikein, kun diggaamisesta on kyse. Lainaus Kielikellosta (Sari Maamies):

Slangin luonteeseen kuuluu vaihtelevuus, monimuotoisuus ja normittamattomuus, joten ”oikeaa” slangia ei voi määritellä. Stadin slangin käyttöä kuvaavat mm. sanakirjat Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (Heikki Paunonen) ja Nykyslangin sanakirja (Kaarina Karttunen). Verbin digata (~ dikata) tavallisin merkitys on näiden sanakirjojen mukaan ’pitää jostakusta tai jostakin’, ’pitää jotakin hyvänä’, ’arvostaa’. Lisäksi digata-verbiä on käytetty mm. merkityksessä ’ymmärtää jotakuta’, ’tajuta jotakin’ (Mä en digannu yhtää mitä se kundi meinas). Pitämisen, tykkäämisen merkityksessä diggaamisen kohde esitetään joko partitiivissa (digata jotakin) tai elatiivissa (digata jostakin, vrt. pitää, tykätä jostakin). Näistä partitiivi vaikuttaa ainakin sanakirjojen perusteella tavallisemmalta (esimerkit Paunosen kirjasta): Mä diggaan sitä tyyppii aika paljon. Hinkku dikkaa Lissuu. Diggaatsä Hurriganesii? Mä diggaan vaan jatsii. (Elatiiveja:)  Diggaatsä tost kimusta? Mä diggaan hevysta ja raskaasta rokista. Mä en diggaa noist fritsuist, joita sä duunaat.

Kotkalaisten posso. Puhuvat munkkipossusta. Varmaan sitten juovat kossoa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs huutokauppaäijä ostelee ihmisiltä tuotteita, vaikka nämä myyvät hänelle tavarata.

Kaupoissa myydään jatkuvasti kenkiä ja takkeja karvavuorella.

Toi ”tavarata” on ihana, ja ”Arabiata” kanssa. :D

Vasta, kun puhutaan vihdasta.

"Ensin saunotaan ja vihdalla vihdotaan ja sitten syödään vasta"

Vierailija kirjoitti:

No ”lihhoo mällistää” on aika ärsyttävä..

(Nimi) se vuan ~lihhoo mällistää~

  Ihan uusi ilmaus minulle, mutta aika hauska ja kuvaava.

Murteet ovat suomen kielen suola, pippuri ja rikkaus.

En keksi yhtään ärsytävää murresanaa.

Son ihan sama mitä tet sielä yritättä.

Met keitämä potut.

Mie en tiijä yhtää huanua murresanaa. Ko mie tykkään murteista. Meilä on rarjo, alulakanat, aluhousut, hantuuki, päässilimääset kakarat, soossipernat, liniauto ja nii erelleen.

Mie ja sie.. kuulostaa niin vähä-älyiseltä!

Lainasto (kirjasto), kerssler (kassler), kuulitsi (college)

Anoppi ja appi puhuvat noin, mistä lie peräisin.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttäväää kun nykyajan tsadilaiset ovat ensin osanneet kolmekymmentä vuotta puhua normaalisti, mutta nyt yhden äkin ei enää osatakaan. He ovat todistetusti ennen osanneet sanoa: "Sä voit kiivetä sinne puuhun." Nyt ei osatakaan, vaan sanotaan: "Sä voit kipee sinne puuhun".

Ennen ovat osanneet sanoa kuten kuuluukin: "Mä en pysty istumaan/seisomaan/puhumaan"

Nyt ei sitten millään osata, vaan sanotaan: "Mä en pysty istua/seisoa/puhua"

TODELLA VAMMAISEN KUULOISTA!

Missä Helsingissä näin puhutaan? Itselläni kolme lasta: yksi alakoulussa, yksi yläkoulussa ja yksi lukiossa ja heistä tai heidän ystävistään kukaan ei puhu noin.

Olisiko ennemmin jossain Keravalla?

kaste

Se on KASTIKE!

Vierailija kirjoitti:

kaste

Se on KASTIKE!

Nimenomaan! Se ei myöskään ole kasti.

Taas AV oikein kukkoistaa, kö vammaseleta alakaa kaikki murtteet ja sanat tuntuvan.

Kannatis vähä miettiä sanavalintoja, kö ei tunnuta mittään murretta ossaavan.

Kui

Lappeenrannnan murre on älyttömän rasittava. Yksi sukulainen asuu siellä ja sen harvan kerran ku nähään nii ärsyttää kuunnellakki sen puhetta

Sontikka (sateenvarjo)

Taakke (taakse)

Meän (meidän)

Mie (minä)

Kehtaa (uskaltaa)

Ja tosi väkevät Kuopion ja Oulun murteet, saa kenet tahansa kuulostamaan tampioilta.

Nuljulinko.

Turkulaisten "Kui"