Mies ei auta vastasyntyneen kanssa laisinkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei auta? Auta???

No kyllä tuossa vaiheessa vielä vauva ja äiti ovat ihan symbioosissa ja miehen kuuluu auttaa.

Sanoihan tuo äitikin, että imetyksestä on vielä hankaluutensa. Ei siinä isän rinnasta ole hyötyä vaikka muuten mahtava olisikin.

Eikä ole. Äitiä tarvitaan välttämättä juuri sen ajan kun hän imettää eikä siihen mitenkään valtaosaa vuorokaudesta mene. Kaikkina muina aikoina mies voi olla vauvan kanssa ihan siinä kuin äitikin.

Itse en ikinä ajatellut että vauva olisi jotenkin enemmän minun vastuullani kuin mieheni. Mies oli vauvan kanssa alusta lähtien luontevasti aivan kuten minäkin. En muista että olisi oikein koskaan pitänyt erikseen pyytää että hän sen ottaisi.

Jos äidin suhde lapseen on kovin symbioottinen ja aivan erilainen kuin isän niin olisi syytä olla huolissaan koska se tuskin siitä helposti muuttuu myöhemminkään.

Teillä on sitten ollut todella helppo vauva joka syö harvoin ja/tai miehesi tuss...tossukka. Kyllä se äiti on lähtökohtaisesti vauvalle läheisempi ja ensimmäinen kiintymyksen kohde. Ainahan sitten on tietysti niitä kylmätunteisia suorittajaäitejä...vähän niin kuin "Kersantti Karoliina" -laulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen alkanut epäilemään että mieheni on jotenkin taantunut vajaaälyiseksi. Ei muka TAJUA tai YMMÄRRÄ että lapset tarvitsevat ruokaa. Jos annan lapsille aamupalan ja tämän jälkeen lähden johonkin, iltapäivällä tulen takaisin ja kysyn koska lapset ovat syöneet ”öö no varmaan aamulla., koska annoit niille ruokaa??” Ukko itse on toki syönyt. Sama hän ei ymmärrä että lapsille pitää antaa myös juomista ruuan kanssa, jos en erikseen siitä sano.

Heh, joo, tää on meillä sama. Miehen sanojen mukaan ei kukaan myöskään syö viidesti päivässä, kun joskus vauva-aikana oli pitempään vauvan kanssa kahdestaan ja infosin mitä pitäisi syöttää kun olen pois. Joskun kun olin ratsastustunnilla ja pyysin syöttämään iltapuuron ja kun tulin kotiin mies sanoi että ei nyt jaksanut puuron kanssa pelleillä niin vauva söi maissinaksuja iltapalaksi.

Ei ne miehet aina vaan tajuu...

Ette te naiset aina tajua. Miesten käytös on fiksua, vaikkakin m*lkkumaista. Esittävät tyhmiä ja avuttomia, jotta heidän ei tarvitse hoitaa lapsiaan. Teitä manipuloidaan. Ja joihinkin naisiin uppoaa kuin veitsi voihin...

Joo, näiden vätysmiesten kanssa auttaa vain natseilu. Sanot niille, että jos ne teeskentelevät vajukkia, niitä kohdellaan kuin vajaúkkia, ja sitten tosiaan pidetään luvatusta kiinni. Osa sisuuntuu ja alkaa taas normaaliksi ja se toinen osa nyt kannattaa jättää muutenkin.

Av-mammoille on oikein kilpailun ja ylpeyden aihe se, että kuka on valinnut paskimman miehen.

Itse katsoisin peiliin ja etsisin syyllistä sieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Av-mammoille on oikein kilpailun ja ylpeyden aihe se, että kuka on valinnut paskimman miehen.

Itse katsoisin peiliin ja etsisin syyllistä sieltä. 

Jos sinulla on joskus mies, totuus voi valjeta sinullekin. Emme me tuollaista ole valinneet, vaan 

- mies oli erilainen aikaisemmin. Ratkaiseva muutos tapahtui silloin, kun nainen jäi kotiin. Perusoletus on se, että kotona oleva huolehtii kaikista kotitöistä. Paitsi silloin, kun kotona on mies.

- nainen uskoi miehen muuttuvan omien lupaustensa mukaisesti sitten kun ... Mutta kerranko sitä erehtyy uskomaan toisen lupauksiin.

Tama on naita miehia. Minulla oli yksi. Tosi ihana puoliso ja aviomies ja luulin, etta hanesta tulisi myos hyva isa. Ei tullut. Ei ollut kiinnostunut kuin omilla ehdoillaan eli silloin kun ei ollut muuta 'tarkeampaa' tekemista. Tarkeampaan tekemiseen lukeutui, etta sai herata omia aikojaan, ei koskaan silloin kun vauva/lapsi olisi sita vaatinut, tyo meni myos perhe-elaman edelle. Minulta tunteet kuoli miesta kohtaan muutamassa vuodessa 'yksinhuoltajana' ja erohan siita sitten tuli, Hyva niin. Ollaan kaikki onnellisempia nyt.