Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tupakoinnin lopettaneet! kauanko tämä tuska kestää?
02.02.2009 |
´tänään lopetin ja purkkaa olen syönyt 3kpl. en psyty sitä syömään koska siitä tulee kurkku kipeäksi.
ihan hirvee himo mennä tupakalle ja olen jo monesti meinannut tänään luovuttaa.mitkä päivät ovat ne pahimmat ja kauanko kestää että sen tupakan unohtaa ja nämä himot häviää!
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on alkannu nyt viime aikoina helpottaa vasta mieliteko mennä tupakalle :) Lopetin polttamisen 2v.4kk. sitten...
Itse selvisin, mutta tiukkaa teki. Mutta en retkahtanut kertaakaan sen jälkeen. Aina kun teki mieli, otin porkkanan ja söin. Kesällä rusketuin sitten mahtavasti.
Pahin kohta oli reilu viikon päästä lopettamisesta. Mutta päivääkään ei ole mennyt, etten olisi tupakkaa ajatellut kertaakaan.
Hyvin se menee ja kohta helpottaa =))))) Ei mene vuosia, eikä edes kuukausia!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kesti päälle viikon, korvasin tupakan purkalla (joka jäi sitten pahimpien himojen jälk. pois). Olin polttanut n. 7v. ja olen nyt ollut polttamatta päälle 2v.
Hyvin se sujuu! Luja tahto ja päätös lopettamisesta auttaa eteenpäin :) Ei se helppoa ole, mutta täysin sen "tuskan" arvoista päästä irti!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on helppoa kuukausienikin päästä. t. 25 v polttanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vähensin tupakointia kuukausien ajan niin, että "riippuvuus" väheni. Olin päiviä ilman ja oli lupa polttaa sitten jos siltä tuntuu. Sit päätin päivän ja lopetin kokonaan. Tästä mennyt nyt pari kuukautta. Ei ole vaikeata :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli koskaan ei voi relata lopullisesti.
Psyykkisestä riippuvuudesta et pääse ikinä. Olen lopettanut tupakoinnin jo monta kertaa ja aina tunnun repsahtavan kun "vaara on ohi" eli 6kk lopettamisen jälkeen. Valehtelen itselleni kuin vanha alkkis että kyllä sitä yhden voi imaista ja taas ollaan koukussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeita tunnelmia ja tuntemuksia oli aluksi, sitä en kiellä, mutta ne olivat ohimeneviä. Nicorette-purukumit helpottivat, niitä meni paljon ja jäin niihin "koukkuun" pariksi vuodeksi.
Voin sanoa kuitenkin, että kannatti: poltin reilut 6 vuotta väh. askin päivässä - nyt olen ollut täysin tupakoimatta jo 12 vuotta :-)
Kannustukseksi voin sanoa, että minulla paino laski, kun ei enää tehnyt mieli niitä rasvaisia ruokia ja sen päälle tupakkaa, puhumattakaan alkoholista. Opin kyllä olemaan polttavien ystävien seurassa ravintolassa, oikeastaan ihan helposti. otin nicorettea, kun alkoi tekemään tupakkaa mieli.
Iho parani, hiukset saivat elinvoimaa ja kasvoivat ihan eri tyyliin kuin aikaisemmin.
Krooniset keuhkoputkentulehdukset loppuivat kuin seinään; kymmeneen vuoteen en ole sairastunut kertaakaan ko. tautiin, kun tupakka-aikana niitä oli vuodessa useampikin. Myökin normaalit flunssat ovat pysytelleet minusta kaukana. Eli vastustuskyky ilmeisesti parani.
Ruoka maistuu paremmalta, varsinkin kaikki "terveellinen" :-)
Ainainen nenän tukkoisuus on poissa, tuoksut tuntuvat. Tupakka haisee pahalle! Ja koko polttava ihminen, yäk! En tajunnut sitä itse polttaessani.
Rahaa on säästynyt PALJON.
Eli TSEMPPIÄ; selviät kyllä!!!!
Itse lopetin vuosi sitten raskaustestin positiivisen tuloksen jälkeen. Toisaalta oli ihan hirveät tuskat, tupakkaa meni aika reilusti nimittäin, mutta toisaalta aina kun hirveä tupakan himo yllätti ajattelin mielikuvaa pienestä "katkaravusta" joka aina henkoset vedettyäni saisi hirmuisen yskänpuuskan savupilven pöllähtäessä masuun..
Edelleen tekee mieli tupakkaa, mutta kyllä se tapa on korvienvälissä! Muutaman kerran olen tupakkaa maistanut ja hyi hemetti osaa maistua pahalle!
Jotenkin sitä kaipaa niitä hetkiä kun teki oikein mieli tupakkaa esim. kauppareissun jälkeen, sitten kahvikuppi käteen tupakalle, ja AH ne ensimmäiset henkoset oli niiiin ihanat..
Ilman tupakkaa on paljon mukavampi! Ei tarvi mennä ulos paleltuun eikä miettiä joka paikassa että milloin ja mihinhän sitä pääsisi sauhuille :)
Lopetin 23 vuoden polttamisen (poislukien raskaudet ja imetykset) jälkeen viime jouluna. Halusin pois mieliteon, joka on ollut aiemmin lopettamisen esteenä, ei niinkään fyysiset vieroitusoireet, jotka kestävät muutaman päivän. Varauduin hyvin siis asiaan. Ensinnäkin hankin Allen Carr:in kirjan Vihdoinkin vapaa tupakasta (uusin painos Stumppaa tähän). Luin sen lopettamispäivänä. Käänsi hyvin ajatukset myönteiseksi eli en miettinyt mistä luovun, vaan sitä mitä saan ja saavutan. Sitten kävin kahdesti hypnoosissa. Ensin viikon savuttomuuden ja sitten kahden viikon savuttomuuden jälkeen. Vei lopunkin mielihalun pois. Fiilis on ollut hyvä kaiken aikaa, tosin kuin aiempien yritysten kohdalla. Nyt ei tarvitse enää muutakuin pitää yhdestä asiasta kiinni, yhtään savua en saa enää henkäistä. Kerran addikti, aina addikti.
Höpöphöpö ettei psyykkisestä riippuvuudesta pääse koskaan.
Itse lopetin vajaa kolme vuotta sitten, 11 vuoden tauottoman ja rankan kessuttelun jälkeen. En ollut edes sairaana polttamatta ja kaikki lakot kaatuivat jo ensimmäisen päivän iltana.
Kolme päivää kestää, että nikotiini poistuu kokonaan elimistöstä. Kuukauden mulla kesti se raivohulluus, sitten helpotti paljon. Ehkä puolisen vuotta meni sillai röökiä miettien, ei kuitenkaan enää meinannut seinille hyppiä tai tullut enää niitä vastustamattomia haluja polttaa. Nyt, kolme vuotta myöhemmin rööki käy mielessä humalassa, joskus olen saattanut henkoset jonkun tupakasta vetää. Mutta ei se arjessa ole läsnä. Silloin tällöin tulee mieleen, että jos polttaisin niin tässä tilanteessa menisin röökille. Mutta ilman sitä halua.
Suosittelen myös, että jätät ne nikotiinivalmisteet veke aika pian. Minä söin pientä annosta purkkaa ekan viikon. Kun sun on se vierottuminen nikotiinista tehtävä joka tapauksessa, niin jos kykenet, niin tee se samantien. Pidä purkkia mukana siltä varalta, että jos tulee ihan maailmanlopun meininki ja olen repsahtamassa, niin sit vasta purkkaa.
Kyllä se onnistuu. Etkä kadu!!
mitään en ole "ottanut tilalle". Ei ole oikeastaan tehnyt edes mieli, haiseekin niin pahalle.. Lasten takia päätöksen tein. Sinä et luultavasti ole päättänyt lopettaa, olet päättänyt yrittää lopettaa.. Eka askel olisi että päätät sen. Et ajattele sitä tupakkaa. Se on vaan harhaluulo nuo helvetin "vieroitusoireet" (kokemuksesta tiedän kun olen kanssa "yrittänyt" lopettaa, ei muka pysty.. stressaa työ, menee hermo, ei pysty keskittymään, menee sosiaalinen elämä... PASKAT). Omasta päästä se lopettaminen on kiinni. Tsemppiä!!! Kyllä sä pystyt siihen!!!!
mä lopetin odotahan 17-vuotta sitten
Ensin meni joku päivä että ei tuntunut missään, sitten iski se himo aivan järkyttävä tupakan himo, joka oli joitakin viikkoja.
Sitten tuli se että tupakki haisi hyvälle, kuljin kaupungilla ja nuuskin kun ihmiset tupakoi... oi että se tuoksui niiiiin hyvälle.
Noin 4 vuoden päästä tupakka haisi enää pahalle
Alue: Aihe vapaa
että ensimmäiset neljä päivää on pahimmat. Sitten helpottaa, toki tekee mieli, mutta ei ole kuolemaolo. Seuraavan vuoden käy tupakka vielä mielessä, mutta sen jälkeen ei voisi vähempää kiinnostaa.