Lue keskustelun säännöt.
Lapsi aloittaa koulun, eikä vieläkään osaa puhua niin, että muut ymmärtäisivät...
25.03.2020 |
Tuttavani lapsi on fiksu tyttö monella tapaa. Hänellä on haasteena puheen tuottaminen. Hänen vanhempansa eivät tee asian eteen yhtään mitään. Opettelu on täysin puheterapeutin vastuulla.
Oli minullakin lapsena haastetta parin kirjaimen kohdalla, mutta vanhempani muistuttivat sanojen oikein sanomisesta jne. ja lopulta opin puhumaan yhtä kirjainta lukuunottamatta ennen koulua.
Tuon tutun lapsen kohdalla lähipiiri mukautuu lapsen puheeseen, eikä kukaan ikinä sano hänelle miten joku sana sanotaan oikein. (Vietän paljon aikaa perheen kanssa, joten tiedän.)
Voiko lapselle mielestänne sanoa, että en ymmärrä puoliakaan mitä hän puhuu ja että voisiko hän nyt skarpata ennen koulun alkua eri kirjainten opettelussa ja että kaikki lähipiirissä auttavat kyllä parhaansa mukaan. Että en sano asiaa ollakseni ilkeä, vaan olen huolissani hänen hyvinvoinnistaan, koska kodin ulkopuolella on hyvin tärkeätä, että muut ymmärtävät mitä hän puhuu. Veikkaan ettei hän itsekään ymmärtäisi puhettaan, jos hänelle kuunteluttaisi sitä äänitteeltä. Sitä ei olla vielä tehty. Täällä joku aiemmin sanoi, että siitä oli paljon apua lapsen motivaation kasvattamisessa.
Asiallista keskustelua kiitos. Kyse on lapsesta, joka tarvitsee apua. Nyt hän on heitteillä, koska vanhemmat antavat hänen vain olla. Viimeaikoina, kun ei ole ollut edes päiväkodissa, tuntuu että puhetta on entistä vaikeampi ymmärtää.
Miten te muut olette motivoineet lapsianne puhumaan oikein? Eihän puheen tuoton opiskelu ole täysin puheterapeutin harteilla, vaan vanhempien tulisi sitoutua asiaan myös? Olenko väärässä, vai ovatko käytännöt muuttuneet?
Kommentit (50)
Puolisoni ei osannut puhua ymmärrettävästi ennen koulun alkua ja vanhemmat suostuivat tekemään asialle jotain (käyttämään puheterapiassa) vasta kun koulun aloittamista lykättiin vuodella. Senkään jälkeen eivät myöntäneet koko ongelmaa ja salasivat ja häpesivät koko asiaa. Että kyllä näitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapselle aika rankkaa, jos hänen puheitaan korjataan ihan koko ajan, ja joka tilanteessa. Minusta on ihan normaalia, että silloin kun paikalla on perheen ulkopuolinen henkilö, otetaan tässä suhteessa vähän rennommin.
Jos alat huomauttelemaan, vaikka kuinkakin asiallisesti ja asiantuntevasti lapsen puheita, lapsi voi vaivaantua siitä niin, että lakkaa kokonaan puhumasta vähänkin vieraampien ihmisten kuullen.
Tämän lapsen puhetta ei kukaan korjaa. Tai jos korjaa niin kerran viikossa hänen sisaruspuolensa. Puheterapeutilta saadut laput on jossakin kasan alla. Ei niitä käytetä. Mitään saatua materiaalia ei hyödynnetä... Tiedän.
ap
Oletko kenties äitipuoli?
Olen mies. ap
No mitä mieltä olet siitä konkreettisesta neuvosta, että kysyisit vanhemmilta, voisitko harjoitella lapsen kanssa sen materiaalin avulla, jota puheterapeutti tarjoaa? Ehdotin sitä tuossa aiemmin.
Harjoittelun tulisi mielestäni lähteä ensin vanhemmista ja sen jälkeen joku muu voisi niitä hetkiä järjestää. Nyt toinen vanhemmista suuttui minulle, kun asiallisesti koitin puhua asian tärkeydestä. Ärsyyntyneenä tiuskaisi kuinka häntä ei kiinnosta. Minua käy sääliksi tuo lapsi. Onneksi koulussakin voi oppia nämä asiat. Lapsen älyssä ei ole vikaa ja ihan yhtä fiksu kuin muutkin ikäisensä, mutta puheen tuottamisen kohdalla hankaluuksia ja sen takia hänestä saattaa saada kuvan, ettei älykään ole ihan ikäisensä tasolla...
Meillä on ollut kaksi lasta, joilla on ollut tiettyjen äänteiden tuottamisessa ongelmia. Itse totuin niin heidän puheeseensa, että en enää niitä kuullut. Pyysin sitten perheen ulkopuolisia kuuntelemaan mikä on tilanne.
Molempien lasten kanssa sain taistella, että pääsimme puheterapiaan. (Toiselle annettiin väärät ohjeet neuvolasta.) Vaadin, että ohjeistus on saatava kasvokkain. Molemmat lapset todettiin älykkäiksi ja ikäistään laajemmalla sanavarastolla oleviksi.
Itse harjoittelu tapahtui kotona. Joka ikinen päivä 10-15 min. Tai siis oli meillä 1 vapaa pv per viikko. Meillä oli keittiön kaapit vuorattu harjoituslapuilla. Osan harjoituksista teimme niin, että laitoin ruokaa ja lapsi istui peilin kanssa keittiönpöydän ääressä. Osassa olin mukana. Seinällä oli kalenteri, johon laitoimme ruksin kun päivän harjoitus oli tehty. (Itseään helposti kiireessä pettää, että vasta eilenhän me teimme.) Reilu vuosi meni ja äänteet saatiin haltuun. Vaati paljon työtä.
Puheterapiaan on pitkät jonot. Eivätkä välttämättä pidä asiakkaana, jos koti harjoituksia ei tehdä.
Voisitko sinä ap auttaa lasta harjoitusten tekemisessä? Puheen korjailu ei ainakaan meillä auttanut. Olisi vaan hermostuttanut lapsen. Koska meillä ainakin tarvittiin ihan tiettyjen suun lihasten voimistamista sekä koordinaatio harjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu ap:lle.
Kannattaa sun mielestä tehdä lasu, eikä täältä kysellä. Ammattilaiset voivat sitten asiaa seurata.
Tyhmät vanhemmat ovat fiksujen lasten kehityksen este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut kaksi lasta, joilla on ollut tiettyjen äänteiden tuottamisessa ongelmia. Itse totuin niin heidän puheeseensa, että en enää niitä kuullut. Pyysin sitten perheen ulkopuolisia kuuntelemaan mikä on tilanne.
Molempien lasten kanssa sain taistella, että pääsimme puheterapiaan. (Toiselle annettiin väärät ohjeet neuvolasta.) Vaadin, että ohjeistus on saatava kasvokkain. Molemmat lapset todettiin älykkäiksi ja ikäistään laajemmalla sanavarastolla oleviksi.
Itse harjoittelu tapahtui kotona. Joka ikinen päivä 10-15 min. Tai siis oli meillä 1 vapaa pv per viikko. Meillä oli keittiön kaapit vuorattu harjoituslapuilla. Osan harjoituksista teimme niin, että laitoin ruokaa ja lapsi istui peilin kanssa keittiönpöydän ääressä. Osassa olin mukana. Seinällä oli kalenteri, johon laitoimme ruksin kun päivän harjoitus oli tehty. (Itseään helposti kiireessä pettää, että vasta eilenhän me teimme.) Reilu vuosi meni ja äänteet saatiin haltuun. Vaati paljon työtä.
Puheterapiaan on pitkät jonot. Eivätkä välttämättä pidä asiakkaana, jos koti harjoituksia ei tehdä.
Voisitko sinä ap auttaa lasta harjoitusten tekemisessä? Puheen korjailu ei ainakaan meillä auttanut. Olisi vaan hermostuttanut lapsen. Koska meillä ainakin tarvittiin ihan tiettyjen suun lihasten voimistamista sekä koordinaatio harjoituksia.
Kirjoitit asiaa.
Kyllä ne joitain pitää säälistä. Ongelmat ovat niin isoja, että pakko heidän kantaa vastuu, kun eivät vanhemmat kykene tai halua. Eräskin äiti 24/7 kotona, mutta lastaan ei auta haasteessa. Rakastaa somen mukaan omaa naamaansa. Mitään muita kuvia ei siellä ole kuin 50 kuvaa omasta naamasta. Lapsiparat!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut kaksi lasta, joilla on ollut tiettyjen äänteiden tuottamisessa ongelmia. Itse totuin niin heidän puheeseensa, että en enää niitä kuullut. Pyysin sitten perheen ulkopuolisia kuuntelemaan mikä on tilanne.
Molempien lasten kanssa sain taistella, että pääsimme puheterapiaan. (Toiselle annettiin väärät ohjeet neuvolasta.) Vaadin, että ohjeistus on saatava kasvokkain. Molemmat lapset todettiin älykkäiksi ja ikäistään laajemmalla sanavarastolla oleviksi.
Itse harjoittelu tapahtui kotona. Joka ikinen päivä 10-15 min. Tai siis oli meillä 1 vapaa pv per viikko. Meillä oli keittiön kaapit vuorattu harjoituslapuilla. Osan harjoituksista teimme niin, että laitoin ruokaa ja lapsi istui peilin kanssa keittiönpöydän ääressä. Osassa olin mukana. Seinällä oli kalenteri, johon laitoimme ruksin kun päivän harjoitus oli tehty. (Itseään helposti kiireessä pettää, että vasta eilenhän me teimme.) Reilu vuosi meni ja äänteet saatiin haltuun. Vaati paljon työtä.
Puheterapiaan on pitkät jonot. Eivätkä välttämättä pidä asiakkaana, jos koti harjoituksia ei tehdä.
Voisitko sinä ap auttaa lasta harjoitusten tekemisessä? Puheen korjailu ei ainakaan meillä auttanut. Olisi vaan hermostuttanut lapsen. Koska meillä ainakin tarvittiin ihan tiettyjen suun lihasten voimistamista sekä koordinaatio harjoituksia.
Toimitte esimerkillisesti. Kaikilla lapsilla ei ole samoja lähtökohtia.
Onneksi nämä lasten haasteet usein voitettavissa kaikki aikanaan. Tietysti se hieman hodastaa tavoitteeseen pääsyä, jos aikuiset ympärillä eivät auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä virheitä pitäisi korostaa? Lapsella on varmasti tarpeeksi tukea ja terapiat käynnissä. Ei lapsi puhu yhtään sen paremmin vaikka kuinka vaatisi puhumaan selvemmin, lopettaa ehkä kokonaan puhumasta. Terapiassa toimitaan leikin avulla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä virheitä pitäisi korostaa? Lapsella on varmasti tarpeeksi tukea ja terapiat käynnissä. Ei lapsi puhu yhtään sen paremmin vaikka kuinka vaatisi puhumaan selvemmin, lopettaa ehkä kokonaan puhumasta. Terapiassa toimitaan leikin avulla.
Kuka niitä virheitä korostaisikaan... Kummallinen ajatusmaailma täällä monella.
Eikö tarkoitus ole auttaa. Ei asian hyssyttely auta ketään...
No mitä mieltä olet siitä konkreettisesta neuvosta, että kysyisit vanhemmilta, voisitko harjoitella lapsen kanssa sen materiaalin avulla, jota puheterapeutti tarjoaa? Ehdotin sitä tuossa aiemmin.