Lue keskustelun säännöt.
Lapsi aloittaa koulun, eikä vieläkään osaa puhua niin, että muut ymmärtäisivät...
25.03.2020 |
Tuttavani lapsi on fiksu tyttö monella tapaa. Hänellä on haasteena puheen tuottaminen. Hänen vanhempansa eivät tee asian eteen yhtään mitään. Opettelu on täysin puheterapeutin vastuulla.
Oli minullakin lapsena haastetta parin kirjaimen kohdalla, mutta vanhempani muistuttivat sanojen oikein sanomisesta jne. ja lopulta opin puhumaan yhtä kirjainta lukuunottamatta ennen koulua.
Tuon tutun lapsen kohdalla lähipiiri mukautuu lapsen puheeseen, eikä kukaan ikinä sano hänelle miten joku sana sanotaan oikein. (Vietän paljon aikaa perheen kanssa, joten tiedän.)
Voiko lapselle mielestänne sanoa, että en ymmärrä puoliakaan mitä hän puhuu ja että voisiko hän nyt skarpata ennen koulun alkua eri kirjainten opettelussa ja että kaikki lähipiirissä auttavat kyllä parhaansa mukaan. Että en sano asiaa ollakseni ilkeä, vaan olen huolissani hänen hyvinvoinnistaan, koska kodin ulkopuolella on hyvin tärkeätä, että muut ymmärtävät mitä hän puhuu. Veikkaan ettei hän itsekään ymmärtäisi puhettaan, jos hänelle kuunteluttaisi sitä äänitteeltä. Sitä ei olla vielä tehty. Täällä joku aiemmin sanoi, että siitä oli paljon apua lapsen motivaation kasvattamisessa.
Asiallista keskustelua kiitos. Kyse on lapsesta, joka tarvitsee apua. Nyt hän on heitteillä, koska vanhemmat antavat hänen vain olla. Viimeaikoina, kun ei ole ollut edes päiväkodissa, tuntuu että puhetta on entistä vaikeampi ymmärtää.
Miten te muut olette motivoineet lapsianne puhumaan oikein? Eihän puheen tuoton opiskelu ole täysin puheterapeutin harteilla, vaan vanhempien tulisi sitoutua asiaan myös? Olenko väärässä, vai ovatko käytännöt muuttuneet?
Kommentit (50)
On lapselle aika rankkaa, jos hänen puheitaan korjataan ihan koko ajan, ja joka tilanteessa. Minusta on ihan normaalia, että silloin kun paikalla on perheen ulkopuolinen henkilö, otetaan tässä suhteessa vähän rennommin.
Jos alat huomauttelemaan, vaikka kuinkakin asiallisesti ja asiantuntevasti lapsen puheita, lapsi voi vaivaantua siitä niin, että lakkaa kokonaan puhumasta vähänkin vieraampien ihmisten kuullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli oman lapsen kanssa vähän samaa. Suurin ongelman aiheuttaja oli se, että me vanhempina ymmärsimme lasta täysin, eikä kuultu, että puheessa olisi ollut mitään vikaa. Hän kävi puheterapeutilla vielä ekalla luokalla. Tehtiin kotona kyllä r, s, d, jne. harjoituksia ja on vieläkin tallella semmoinen iso kansio. Meillä oli kova homma opetella kuuntelemaan vähän kriittisemmällä korvalla lausumista, että osattiin paremmin käyttää harjoituksia oikein. Lapsi sitten jossain vaiheessa oppi puhumaan selkeämmin, samoihin aikoihin kuin oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Niin meille puheterapeuttikin sanoi, että yleensä siinä vaiheessa kun oppii lukemaan, niin puhekin selkeytyy.
Kiitos tästä viestistä. Antaa toivoa. Uskon, että tietämäni fiksu lapsi oppii myös viimeistään näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaimet ovat niitä, joita kirjoitetaan kynällä tai tietokoneella, äänteet ovat niitä, jotka ovat puheessa.
Onko sulla aloittajalle ja muille kiinnostuneillwäe muita vinkkejä?
Mun mielestä on outoa, että aloittaja ja muut kiinnostuneet pyytävät vinkkejä täältä, kun eihän kukaan täällä tiedä, mikä puheen kehityksen ongelma kullakin lapsella on, saati, miten sitä voisi kuntouttaa.
Jos haluaa auttaa, niin on varmasti parasta kysyä lapsen vanhemmilta, millaisia ohjeita puheterapeutti on antanut.
Mitä varten tämä palsta on, jos ei kysymistä varten?
Eiköhän ennen tänne tuloa ole jo aika monta asiaa selvillä.
Jos ei 6 vuotias vielä tuota ymmärrettävää puhetta, kyseessä on ongelma, johon samassa tilanteessa olleet voivat antaa vertaistukea. Tuo taivastelu ei sitä ole. Ei kannata kommentoida keskustelussa, josta ei tiedä mitään. Samassa tilanteessa olleet kyllä ymmärtää...
Ap kysyy muilta mitä mieltä ovat hänen tuttaviensa toiminnasta hänen vierailujensa aikana.
Vanhemmat itse aloittavat puheongelman selvittelyn neuvolan kautta, tavoitteena pääsy puheterapeutille, joka antaa ohjeet myös kotona tehtävään harjoitteluun. Sitä harjoittelua tuskin tehdään vieraiden kylästelyjen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ap siellä perheen kanssa kai kokopäiväisesti aikaa vietä joka päivä? Mistä tiedät, miten vanhemmat suhtautuvat lapsen puheeseen, kun paikalla ei ole vieraita ja miten paljon harjoittelevat, vaikkeivät jokaista harjoituskertaa sinulle raportisikaan? Voihan olla, että ihan siltä puheterapeutilta on tullut ohje, että vieraiden läsnäollessa ei pidä lasta nolata tai aiheuttaa lisää stressiä puheesta huomauttelemalla, vaan nämä - samoin kuin harjoittelu - hoidetaan rauhallisissa ja turvallisisssa oloissa ihan vain perheen kesken.
Tilanne on se, että ap tietää tasan tarkkaan. Ei tarvitse spekuloida muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaimet ovat niitä, joita kirjoitetaan kynällä tai tietokoneella, äänteet ovat niitä, jotka ovat puheessa.
Onko sulla aloittajalle ja muille kiinnostuneillwäe muita vinkkejä?
Mun mielestä on outoa, että aloittaja ja muut kiinnostuneet pyytävät vinkkejä täältä, kun eihän kukaan täällä tiedä, mikä puheen kehityksen ongelma kullakin lapsella on, saati, miten sitä voisi kuntouttaa.
Jos haluaa auttaa, niin on varmasti parasta kysyä lapsen vanhemmilta, millaisia ohjeita puheterapeutti on antanut.
Mitä varten tämä palsta on, jos ei kysymistä varten?
Eiköhän ennen tänne tuloa ole jo aika monta asiaa selvillä.
Jos ei 6 vuotias vielä tuota ymmärrettävää puhetta, kyseessä on ongelma, johon samassa tilanteessa olleet voivat antaa vertaistukea. Tuo taivastelu ei sitä ole. Ei kannata kommentoida keskustelussa, josta ei tiedä mitään. Samassa tilanteessa olleet kyllä ymmärtää...Ap kysyy muilta mitä mieltä ovat hänen tuttaviensa toiminnasta hänen vierailujensa aikana.
Vanhemmat itse aloittavat puheongelman selvittelyn neuvolan kautta, tavoitteena pääsy puheterapeutille, joka antaa ohjeet myös kotona tehtävään harjoitteluun. Sitä harjoittelua tuskin tehdään vieraiden kylästelyjen aikana.
Ei niitä harjoituksia tehdä muualla kuin puheterapeutin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen eräs ystäväni lapsi, taisi olla 4-vuotias, hänen puheensa on aina ollut tyyliin "päkä töö lii ei joo" ja kyllä oli aika kiusallisia tilanteita kun en kertakaikkiaan ymmärtänyt mitä hän sanoi. Vanhemmat eivät ikinä kysyneet häneltä että mitä tarkoittaa vaan antoivat vaan mölistä jotain epämääräistä sisarustensa kanssa. Tiedän että se oli niin kun olin heidän kanssaan puoli päivää. Minun kävi sääliksi tyttöä, yritin kuunnella ja sitten toistekin vain jotain sanaa että "ai tämän lelunko haluat?" Onneksi kun aloitti koulun niin puhuu nyt ihan normaalisti.
Näissä tarvitaan paljon myös vanhempien apua, mistä sen ääntämisen mallin sitten saa. Onneksi tosiaan on eskari, puheterapia ja koulu...
Vierailija kirjoitti:
On lapselle aika rankkaa, jos hänen puheitaan korjataan ihan koko ajan, ja joka tilanteessa. Minusta on ihan normaalia, että silloin kun paikalla on perheen ulkopuolinen henkilö, otetaan tässä suhteessa vähän rennommin.
Jos alat huomauttelemaan, vaikka kuinkakin asiallisesti ja asiantuntevasti lapsen puheita, lapsi voi vaivaantua siitä niin, että lakkaa kokonaan puhumasta vähänkin vieraampien ihmisten kuullen.
Tämän lapsen puhetta ei kukaan korjaa. Tai jos korjaa niin kerran viikossa hänen sisaruspuolensa. Puheterapeutilta saadut laput on jossakin kasan alla. Ei niitä käytetä. Mitään saatua materiaalia ei hyödynnetä... Tiedän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen eräs ystäväni lapsi, taisi olla 4-vuotias, hänen puheensa on aina ollut tyyliin "päkä töö lii ei joo" ja kyllä oli aika kiusallisia tilanteita kun en kertakaikkiaan ymmärtänyt mitä hän sanoi. Vanhemmat eivät ikinä kysyneet häneltä että mitä tarkoittaa vaan antoivat vaan mölistä jotain epämääräistä sisarustensa kanssa. Tiedän että se oli niin kun olin heidän kanssaan puoli päivää. Minun kävi sääliksi tyttöä, yritin kuunnella ja sitten toistekin vain jotain sanaa että "ai tämän lelunko haluat?" Onneksi kun aloitti koulun niin puhuu nyt ihan normaalisti.
Näissä tarvitaan paljon myös vanhempien apua, mistä sen ääntämisen mallin sitten saa. Onneksi tosiaan on eskari, puheterapia ja koulu...
Niinpä, onnesi on puheterapia, eskari, koulu ja kaverit... ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapselle aika rankkaa, jos hänen puheitaan korjataan ihan koko ajan, ja joka tilanteessa. Minusta on ihan normaalia, että silloin kun paikalla on perheen ulkopuolinen henkilö, otetaan tässä suhteessa vähän rennommin.
Jos alat huomauttelemaan, vaikka kuinkakin asiallisesti ja asiantuntevasti lapsen puheita, lapsi voi vaivaantua siitä niin, että lakkaa kokonaan puhumasta vähänkin vieraampien ihmisten kuullen.
Tämän lapsen puhetta ei kukaan korjaa. Tai jos korjaa niin kerran viikossa hänen sisaruspuolensa. Puheterapeutilta saadut laput on jossakin kasan alla. Ei niitä käytetä. Mitään saatua materiaalia ei hyödynnetä... Tiedän.
ap
No jos haluat auttaa, niin mitä jos kysyisit niiltä vanhemmilta, voisitko käydä lapsen kanssa yhdessä läpi niitä lappuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen eräs ystäväni lapsi, taisi olla 4-vuotias, hänen puheensa on aina ollut tyyliin "päkä töö lii ei joo" ja kyllä oli aika kiusallisia tilanteita kun en kertakaikkiaan ymmärtänyt mitä hän sanoi. Vanhemmat eivät ikinä kysyneet häneltä että mitä tarkoittaa vaan antoivat vaan mölistä jotain epämääräistä sisarustensa kanssa. Tiedän että se oli niin kun olin heidän kanssaan puoli päivää. Minun kävi sääliksi tyttöä, yritin kuunnella ja sitten toistekin vain jotain sanaa että "ai tämän lelunko haluat?" Onneksi kun aloitti koulun niin puhuu nyt ihan normaalisti.
Näissä tarvitaan paljon myös vanhempien apua, mistä sen ääntämisen mallin sitten saa. Onneksi tosiaan on eskari, puheterapia ja koulu...
Niinpä, onnesi on puheterapia, eskari, koulu ja kaverit... ap
Ehkä haluat myös syyllistää tästä vanhempia, mutta asia on niinkin, että tosi monet lasten ongelmat (kuten nyt vaikkapa puheen kehitys) kuntoutuvat luonnollisesti vertaistukiryhmässä, eli suomeksi sanottuna niiden toisten lasten parissa. Sen takia lapsia, joilla on haasteita tietyillä osa-alueilla, halutaan päiväkotiin luonnolliseen oppimisympäristöön, vaikka olisi mahdollista olla kotona. Se on sellaista tavallista kuntoutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapselle aika rankkaa, jos hänen puheitaan korjataan ihan koko ajan, ja joka tilanteessa. Minusta on ihan normaalia, että silloin kun paikalla on perheen ulkopuolinen henkilö, otetaan tässä suhteessa vähän rennommin.
Jos alat huomauttelemaan, vaikka kuinkakin asiallisesti ja asiantuntevasti lapsen puheita, lapsi voi vaivaantua siitä niin, että lakkaa kokonaan puhumasta vähänkin vieraampien ihmisten kuullen.
Tämän lapsen puhetta ei kukaan korjaa. Tai jos korjaa niin kerran viikossa hänen sisaruspuolensa. Puheterapeutilta saadut laput on jossakin kasan alla. Ei niitä käytetä. Mitään saatua materiaalia ei hyödynnetä... Tiedän.
ap
Oletko kenties äitipuoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka itse olisi millainen artikuloija ja verbaalikko ja juttelisi paljon jälkikasvulleen, oma lapsi ei välttämättä ole samanlainen. Onneksi aika ja harjoitus korjaa. Kotona voi ihan hyvin sanoa, että nyt en kuullut tai ymmärtänyt, voisitko puhua hitaasti ja selvästi. Sekä korjata yksittäisiä sanoja. Myös ikätovereiden seura kannustaa sanomaan äänteet ja sanat oikein. Pääasia on kuitenkin, että rohkaisee vähäpuheista / epäselvästi puhuvaa lasta juttelemaan ja antaa aina suunvuoron.
Minua v*tuttaa, että joillakin ihmisillä on kyllä oikeus tehtailla lukuisia lapsia tänne seurakseen, mutta vastuun lasten kasvatuksesta joutuu yhteiskunta ottamaan, koska vanhempien kykeneminen jää siihen siementämisaktiin. Tätä porukkaa sitten hyysätään rahallisesti vuositolkulla. 25 vuotta revitään elämisen rahat lapsista. Sen jälkeen voikin alkaa kokopäivähulluksi, että pääsee mt-eläkkeelle. Jos mt-eläke tuo enemmän rahaa kuin lapset, niin sitten se jo lasten asuessa kotona.
Hävetkää ne ihmiset, jotka ette lapsistanne hiolehdi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapselle aika rankkaa, jos hänen puheitaan korjataan ihan koko ajan, ja joka tilanteessa. Minusta on ihan normaalia, että silloin kun paikalla on perheen ulkopuolinen henkilö, otetaan tässä suhteessa vähän rennommin.
Jos alat huomauttelemaan, vaikka kuinkakin asiallisesti ja asiantuntevasti lapsen puheita, lapsi voi vaivaantua siitä niin, että lakkaa kokonaan puhumasta vähänkin vieraampien ihmisten kuullen.
Tämän lapsen puhetta ei kukaan korjaa. Tai jos korjaa niin kerran viikossa hänen sisaruspuolensa. Puheterapeutilta saadut laput on jossakin kasan alla. Ei niitä käytetä. Mitään saatua materiaalia ei hyödynnetä... Tiedän.
ap
Oletko kenties äitipuoli?
Olkoon vaikka ukki. Mitä sillä on tässä keskustelussa väliä, kuka kukin on. Sillä ei ole myöskään väliä kuka sinä tai minä on...
Väliä oli aiheella, jota osa kovasti yritti kammeta irrelevanttiin keslusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaimet ovat niitä, joita kirjoitetaan kynällä tai tietokoneella, äänteet ovat niitä, jotka ovat puheessa.
Onko sulla aloittajalle ja muille kiinnostuneillwäe muita vinkkejä?
Niin, opettajat/oikaisijat meillä on aina keskuudessamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaimet ovat niitä, joita kirjoitetaan kynällä tai tietokoneella, äänteet ovat niitä, jotka ovat puheessa.
Onko sulla aloittajalle ja muille kiinnostuneillwäe muita vinkkejä?
Mun mielestä on outoa, että aloittaja ja muut kiinnostuneet pyytävät vinkkejä täältä, kun eihän kukaan täällä tiedä, mikä puheen kehityksen ongelma kullakin lapsella on, saati, miten sitä voisi kuntouttaa.
Jos haluaa auttaa, niin on varmasti parasta kysyä lapsen vanhemmilta, millaisia ohjeita puheterapeutti on antanut.
Mitä varten tämä palsta on, jos ei kysymistä varten?
Eiköhän ennen tänne tuloa ole jo aika monta asiaa selvillä.
Jos ei 6 vuotias vielä tuota ymmärrettävää puhetta, kyseessä on ongelma, johon samassa tilanteessa olleet voivat antaa vertaistukea. Tuo taivastelu ei sitä ole. Ei kannata kommentoida keskustelussa, josta ei tiedä mitään. Samassa tilanteessa olleet kyllä ymmärtää...Ap kysyy muilta mitä mieltä ovat hänen tuttaviensa toiminnasta hänen vierailujensa aikana.
Vanhemmat itse aloittavat puheongelman selvittelyn neuvolan kautta, tavoitteena pääsy puheterapeutille, joka antaa ohjeet myös kotona tehtävään harjoitteluun. Sitä harjoittelua tuskin tehdään vieraiden kylästelyjen aikana.Ei niitä harjoituksia tehdä muualla kuin puheterapeutin kanssa.
Kun esikoiseni aikanaan kävi puheterapiassa, annettiin sieltä harjoitusvihko kotona harjoittelua varten. Tähdennettiin myös kotiharjoittelun merkitystä.
Meillä puheterapeutti ilmoitti, että hän ja LTO huolehtivat puheen opettamisesta, vanhemmille ei asia kuulu eli riittää, että jatkamme kuin ennenkin. Näin lapsi ei kuormitu sillä, että koko päivä on äänteiden korjaamista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä puheterapeutti ilmoitti, että hän ja LTO huolehtivat puheen opettamisesta, vanhemmille ei asia kuulu eli riittää, että jatkamme kuin ennenkin. Näin lapsi ei kuormitu sillä, että koko päivä on äänteiden korjaamista.
Onpa teillä aktiiviset työntekijät. Harva pystyy tuohon. Varmaakin hyvin harvassa tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapselle aika rankkaa, jos hänen puheitaan korjataan ihan koko ajan, ja joka tilanteessa. Minusta on ihan normaalia, että silloin kun paikalla on perheen ulkopuolinen henkilö, otetaan tässä suhteessa vähän rennommin.
Jos alat huomauttelemaan, vaikka kuinkakin asiallisesti ja asiantuntevasti lapsen puheita, lapsi voi vaivaantua siitä niin, että lakkaa kokonaan puhumasta vähänkin vieraampien ihmisten kuullen.
Tämän lapsen puhetta ei kukaan korjaa. Tai jos korjaa niin kerran viikossa hänen sisaruspuolensa. Puheterapeutilta saadut laput on jossakin kasan alla. Ei niitä käytetä. Mitään saatua materiaalia ei hyödynnetä... Tiedän.
ap
Oletko kenties äitipuoli?
Olen mies. ap
Ethän sinä ap siellä perheen kanssa kai kokopäiväisesti aikaa vietä joka päivä? Mistä tiedät, miten vanhemmat suhtautuvat lapsen puheeseen, kun paikalla ei ole vieraita ja miten paljon harjoittelevat, vaikkeivät jokaista harjoituskertaa sinulle raportisikaan? Voihan olla, että ihan siltä puheterapeutilta on tullut ohje, että vieraiden läsnäollessa ei pidä lasta nolata tai aiheuttaa lisää stressiä puheesta huomauttelemalla, vaan nämä - samoin kuin harjoittelu - hoidetaan rauhallisissa ja turvallisisssa oloissa ihan vain perheen kesken.