Mistä ihmisillä on käsitys että päiväkodin väki jotenkin pitäisi työstään tai lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itse ainakin ymmärrän, että päivähoidossa lastani hoidetaan, koska siitä saadaan palkkaa. En mitään muuta odotakaan. Mutta kyllä työnkuvan kuuluu opettaa ja kasvattaa lapsia arvostavasti ja lämmöllä (tai ainakin sitä esittäen). Toivon siis, ettei kyllästymisesi heijastu lapsiin ja saa heitä tuntemaan syyllisyyttä olemassaolostaan. Ne lapset kun kuitenkin kiintyy teihin ihan aidosti.

Toivo sinä vaan, ei ole minulta pois.

Joo, ymmärtän aapeetä. Ei ne vanhemmatkaan meistä ole kiinnostuneita pätkän vertaa. Koko ajan on joku valittamassa jostain jonninjoutavasta, eivät ainakaan hahmota mitä työ lapsiryhmässä oikeasti on.

Ei tule joulumuistamisia, ei kevätkortteja eikä kiitoksia. Lapsilla on sama mulle heti kaikkinyt asenne kuin vanhemmillaan. Miksi kunnioittaisin perhettä joka ei osaa muuta kuin vaikeuttaa työtämme.

Miksi ap hakeuduit alalle, jos et edes pidä lapsista? Olisihan vaihtoehtoja varmasti ollut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap hakeuduit alalle, jos et edes pidä lapsista? Olisihan vaihtoehtoja varmasti ollut.

Satuin nuorena hakemaan, ei siinä sen syvällisempiä syitä tarvittu.

Edelleenkään alanvaihto ei ole suunnitelmissa, näillä mennään.

Aika outoa hakeutua päiväkotiin töihin, jos ei yhtään välitä lapsista... Mä en ole koskaan välittänyt niistä tai ihmisistä ylipäänsä, ja nyt olenkin tutkijana yliopistolla. Ei olisi tullut mieleenkään hakeutua kasvatusaloille.

Vierailija kirjoitti:

Aika outoa hakeutua päiväkotiin töihin, jos ei yhtään välitä lapsista... Mä en ole koskaan välittänyt niistä tai ihmisistä ylipäänsä, ja nyt olenkin tutkijana yliopistolla. Ei olisi tullut mieleenkään hakeutua kasvatusaloille.

Minä opiskelin alaa nuorrna. Olen nyt 45, en erityisemmin pidä lapsista tai saa heistä mitään ”voimaa”. Työtä teen rahasta. Jos palkanmaksu loppuisi, en jäisi päiväkotiin hoitelemaan lapsia.

En sanoisi varsinaisesti kärsiväni lapsista, en vain välitä.

Eri

Minä olin aiemmin kaupan kassalla ja inhosin työtäni. Sitten sain oman lapsen ja rakastuin tietenkin häneen. Ajattelin naivisti että lasten kanssa työskentely on varmasti ihanaa ja että olen todella lapsirakas. Opiskelin sitten alalle ja olen ollut jo muutaman vuoden päiväkodissa. No en mä kassalla kaipaa, on tää siihen verrattuna parempi työ mielestäni mutta olen todennut että en olekaan erityisen lapsirakas, oma lapsi vaan on rakas ei ne muiden olekaan. Ja monet lapset käyttäytyy niin huonosti että en todellakaan pidä heistä. Toki joukossa on kivojakin lapsia mutta en silti heidänkään seurasta mitenkään erityisesti nauti. Mutta koittakaa ymmärtää että ei sitä alaa niin vain vaihdeta vaikka työ ei mitään intohimoa olisikaan. Eikä kaikilla ole mitään suurta rakkautta mihinkään alaan, työtä tehdään koska siitä saadaan palkkaa ja se on ihan siedettävää.

Minä taas olen jo 44 v ja ollut alalla 20v erilaisissa kasvatustehtävissä. Yhä ajattelen ja näen jokaisessa lapsessa vanhempiensa kultakimpaleen ja sellaisia lapset ovat. Saan voimaa siitä kun näen lapsissa olevan solidaarisuuden ja pyrkimyksen hyvään. Sen näkeminen antaa voimaa itselleni. Lisäksi nautin lasten kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta, jotenkin se lasten positiivinen elämänasenne on vuosienkien jälkeen yllättävää. Näen työni erittäin merkityksellisenä ja ryhmäni lapset ovat minulle tärkeitä. Jos jonkun lapsen kanssa on vaikeaa tai huomaan ärsyyntyväni, vietän hänen kanssaan hetken kaksin, luen kirjaa, juttelen tms. Yhteyden saaminen hävittää ärtymyksen tunteet ja lapsi on taas helpompi kohdata ( koskee myös erityislapsia). Ja kyllä, minulla on omiakin lapsia.

T: vakaope

Miksi tämä aloitus on tehty?

- oikein klassinen provosointi, saa herkullisia vastauksia halvalla

- halu haastaa riitaa, tylsää

- ap on ihan vaan joku randomi, ei mitenkään alalla

- ap on nyt töissä päiväkodissa. Siellä on 7 työntekijää ja 2 lasta, joita kaikki karttaa. Tätit palstailee ja kiroaa työtään.

Kyllä mä ainakin tykkään lapsista ja päiväkotityöstä! Nyt olis vielä pari kuukautta aikaa tehdä sijaiskeikkaa, mutta eipä ne tarvii, kun päiväkodit taitaa olla puolityhjillään täällä 😅

Ihmiset on erilaisia ja meitä ajaa eri motiviitit. Monelle työ on joko kunnianhimon kohde tai pakollinen paha, että saa rahaa. Joillekin on tärkeää kehittyä, saada oivallisuksia ja flow kokemuksia.

Kaikille varmaan sitä pakollista työntekoa helpottaa, jos se tuntuu mielekkäältä. Saa tehdä merkityksellistä työtä ja kokea onnistumista. Ihmistöissä ne onnistumiset liittyy usein ihmistenväliseen kohtaamiseen. Jotenkin näkee sen toisen ihmisen.

Ellei koskaan kohtaa sitä toista, työssä tulee helposti ylilyöntejä. Normaali moraali rapistuu, aletaan inhota ja tehdä pahaa sille toiselle. Vallankäyttö kovenee. Ei osaa katsoa asiaa sen toisen ihmisen näkökulmasta.

Tämä kyynistää ihmisenä ja se heijastuu ihan koko elämään.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ymmärtän aapeetä. Ei ne vanhemmatkaan meistä ole kiinnostuneita pätkän vertaa. Koko ajan on joku valittamassa jostain jonninjoutavasta, eivät ainakaan hahmota mitä työ lapsiryhmässä oikeasti on.

Ei tule joulumuistamisia, ei kevätkortteja eikä kiitoksia. Lapsilla on sama mulle heti kaikkinyt asenne kuin vanhemmillaan. Miksi kunnioittaisin perhettä joka ei osaa muuta kuin vaikeuttaa työtämme.

Lähdetään perusajatuksesta. Sinä olet siellä asiakkaita varten. He eivät ole siellä helpottamassa työntekoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ymmärtän aapeetä. Ei ne vanhemmatkaan meistä ole kiinnostuneita pätkän vertaa. Koko ajan on joku valittamassa jostain jonninjoutavasta, eivät ainakaan hahmota mitä työ lapsiryhmässä oikeasti on.

Ei tule joulumuistamisia, ei kevätkortteja eikä kiitoksia. Lapsilla on sama mulle heti kaikkinyt asenne kuin vanhemmillaan. Miksi kunnioittaisin perhettä joka ei osaa muuta kuin vaikeuttaa työtämme.

Lähdetään perusajatuksesta. Sinä olet siellä asiakkaita varten. He eivät ole siellä helpottamassa työntekoasi.

Olen kyllä paikalla, mutta vain näennäisesti. Juuri sen verran että palkanmaksu jatkuu. Onneksi siihen ei paljoa tarvita.

Mä tapasin just vähän aikaa sitten erään päiväkodin työntekijän, joka oli aiemmin lapseni ryhmässä töissä. Juteltiin niitä näitä. Hän sanoi, että kyllä kaikki lapset jäävät jollain tavalla sydämeen, toiset enemmän kuin toiset (mun lapseni oli yksi hänen lemppareistaan, se kävi ilmi jo hoidossa).

Olen itsekin tehnyt päiväkotikeikkaa nuorena, ja vaikka olin tosi monessa päiväkodissa töissä, mietin vieläkin, mitähän joillekin lapsille, nyt siis jo aikuisille, kuuluu. Varmasti päiväkodissa työskennellessään voi leipääntyä työhönsä tosi pahasti, varsinkin nykyään, kun monessa paikassa työ on niin hektistä (onneksi ei täällä pikkupaikkakunnalla kuitenkaan), mutta miksi joku lähtisi alalle, jos ei tykkäisi lapsista? Kai silloin valitsisi jonkun muun alan? Koska hirveän rasittavaahan se olisi, jos joutuisi päivästä toiseen tekemään juuri sitä, mitä inhoaa. Kyllä ainakin mun tuntemat päiväkodin työntekijät ja opettajat ihan aidosti tykkäävät lapsista, ja sen takia alalle ovat lähteneet. Esim. vanhemman lapseni opettajasta (joka nyt on valitettavasti pitkällä sairaslomalla) oikein huokuu se kutsumus, vaikka hän on tehnyt työtään jo melkein parikymmentä vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ymmärtän aapeetä. Ei ne vanhemmatkaan meistä ole kiinnostuneita pätkän vertaa. Koko ajan on joku valittamassa jostain jonninjoutavasta, eivät ainakaan hahmota mitä työ lapsiryhmässä oikeasti on.

Ei tule joulumuistamisia, ei kevätkortteja eikä kiitoksia. Lapsilla on sama mulle heti kaikkinyt asenne kuin vanhemmillaan. Miksi kunnioittaisin perhettä joka ei osaa muuta kuin vaikeuttaa työtämme.

Lähdetään perusajatuksesta. Sinä olet siellä asiakkaita varten. He eivät ole siellä helpottamassa työntekoasi.

Olen kyllä paikalla, mutta vain näennäisesti. Juuri sen verran että palkanmaksu jatkuu. Onneksi siihen ei paljoa tarvita.

Tuleeko sinulle parempi mieli tästä provosoinnista?

Minua ei vähääkään haittaa se, että teet Itsellesi vahinkoa. Joku toinen saa työstään muutakin kuin rahaa, sinä saat rahaa ja pahaa mieltä itsellesi ja muille. Vähäkuin sahaisi omaa jalkaansa

En todellakaan kuvittele että joku nauttisi tuollaisesta jaskaduunista. Mutta itsepähän olet tiesi valinnut. 

Olen vaihtanut alaa muutaman kerran jotta löysin itselleni semmoisen työn jossa viihdyn. Vietän kuitenkin 8 tuntia päivässä työpaikalla ja haluan että se on mieluinen. Minulla menisi vapaatkin hukkaan jos pitää miettiä, hitto huomenna alkaa työt.

Eli miksi tuhlata elämänsä odottamaan vapaita, kun voi joka päivä tehdä jotain jossa viihtyy.

Turha valittaa jos ei edes mieti muita vaihtoehtoja, turha valitus on pahinta mitä voi itselle tehdä.

Se on ihan ok, että et tykkää lapsista, mutta se ei ole ok, että joka päivä voit huonosti työpaikalla.

Ymmärrän aloittajaa. Olin itse nuorena päikyssä töissä. Osa lapsista oli ihania, ja päivässä oli tietysti hetkensä. En vaan ole erityisen ihmisrakas, ja se koskee myös lapsia.

Hoidin kuitenkin työni hyvin ja lapset ja vanhemmatkin pitivät minusta. Tiesin toki, että on tärkeää että lapset hoidetaan asianmukaisesti, lohdutetaan ja ollaan aidosti läsnä.

Sittemmin olin pitkään asiakaspalvelutyössä, josta sain paljon kiitosta. Olin hymyilevä, auttavainen, kiinnostunut, empaattinen jne. Oikeasti olin väsynyt ihmisiin, jopa niihin harvoihin mukaviin asiakkaisiin.

En hakeutunut noille aloille, vaan päädyin laman seurauksena. Nyt saan tehdä työtäni ilman lukuisia ihmiskontakteja. Ihanaa.

Kyllä minä pidän lapsista ja hoitolapsiin usein kiinnynkin. Mutta itse työstä en pidä siinä mielessä, että siitä on tehty ihan liukuhihnahommaa. Etenkin hoitajilla on päiväkodeissa ihan koiranosa nykyään... Kuka muka motivoituu siitä että päivät on pelkästään pukemista, riisumista, syöttämistä ja vessattamista? Kiireessä saat ehkä tehdä jonkun open suunnitteleman askartelun lasten kanssa. Jee. 

joten siksi en päiväkotityötä enää tee. 

t. lastenhoitaja

Jos ei pidä lapsista, niin miksi sitten kouluttautuu ja hakeutuu siihen työhön?? Monikaan ihminen ei pidä työstänsä, mutta pitäisi silti hakeutua sellaiseen mihin sopii. P*skaduunejakin on monenlaista alaa. Itse työskentelen tehtaassa että saan olla omassa rauhassa ja puhua töissä vain muutamien työkavereiden kanssa. Eli ei tarvi hoitaa ketään tai esittää iloista asiakkaille.