Mistä ihmisillä on käsitys että päiväkodin väki jotenkin pitäisi työstään tai lapsista?
En minä ainakaan. Työ on suoraansanottuna perseestä. Eikä oikeasti kiinnosta minkään vertaa, mitä joku lapsen vanhempi ajattelee minusta. Käyn töissä vain siksi että minulla on talolainaa.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sellaista käsitystä. Olen siivoojana päiväkodissa ja sivusta seurannut meininkiä, monet "kasvattajat" hermostuu ja huutaa lapsille, haukkuu lapsia ja varsinkin vanhempia, vanhempien ammatit arvostellaan jne. Ei toki kaikki ole tuollaisia. On myös todella sydämellisiä lastenhoitajia jotka on ihana lapsia kohtaan.
No voi lässynlää sentään. Siivoa sinä äläkä puutu muiden töihin.
Ilkeä juoruilu kahvihuoneessa on työtä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sellaista käsitystä. Olen siivoojana päiväkodissa ja sivusta seurannut meininkiä, monet "kasvattajat" hermostuu ja huutaa lapsille, haukkuu lapsia ja varsinkin vanhempia, vanhempien ammatit arvostellaan jne. Ei toki kaikki ole tuollaisia. On myös todella sydämellisiä lastenhoitajia jotka on ihana lapsia kohtaan.
No voi lässynlää sentään. Siivoa sinä äläkä puutu muiden töihin.
Tietenkin puutun jos näen aihetta. Kerran piti kertoa yhdestä hoitsusta päiväkodin johtajalle kun karjui lapselle ja paiskasi tämän kovakouraisesti tuolille, lapsi itki hädissään. Taisivat muutkin kertoa samanlaisia juttuja ja tuosta tyypistä päästiin. Lasten vanhemmat tuskin tietää tapahtumista mitään ja 1-vuotiaat eivät osaa kertoa.
Ihan varmaan niin. Minäkin kerroin esimiehellesi kuinka näinnsinun varastavan vessapaperit ja käsidesit päiväkodin varastosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sellaista käsitystä. Olen siivoojana päiväkodissa ja sivusta seurannut meininkiä, monet "kasvattajat" hermostuu ja huutaa lapsille, haukkuu lapsia ja varsinkin vanhempia, vanhempien ammatit arvostellaan jne. Ei toki kaikki ole tuollaisia. On myös todella sydämellisiä lastenhoitajia jotka on ihana lapsia kohtaan.
No voi lässynlää sentään. Siivoa sinä äläkä puutu muiden töihin.
Ilkeä juoruilu kahvihuoneessa on työtä?
Ainakin siitä maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mun lapsen ryhmässä on sellaiset työntekijät joista oikein huokuu ilo olla ryhmän lasten kanssa. Päiväkoti onkin yksityinen ja lisäksi voittoa tavoittelematon, eli toimii yhdistyspohjalla.
Se kuuluu työhön, vanhemmille pitää olla ystävällinen ja iloinen eikä näyttää stressiään ja väsymystään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat yllättävän yksinkertaisia. Pitävät tietysti sitä omaa lastaan niin erityislaatuisena että jottahan siellä päiväkodissakin tajutaan mikä kultakimpale meidän aarneevita oikein on!
Olen pahoillani kun sinua ei ole huomioitu lapsena omana itsenäsi ja kultakimpaleena.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut siinä käsityksessä että suurin osa ihmisistä pitää työstään ja on sen valinnut. Ainakin jos puhutaan korkeakoulutetuista. Ehkä lähihoitajaksi päädytään, mutta luulisi vaka-open homman olleen valinta.
Itse ainakin olen valinnut työni opettajana (ei vaka) koska pidän nimenomaan lapsista ja siitå työstä. Olisi minusta voinut tulla paljon muutakin.
No newsflash ope, avartuiko maailmankuvasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sellaista käsitystä. Olen siivoojana päiväkodissa ja sivusta seurannut meininkiä, monet "kasvattajat" hermostuu ja huutaa lapsille, haukkuu lapsia ja varsinkin vanhempia, vanhempien ammatit arvostellaan jne. Ei toki kaikki ole tuollaisia. On myös todella sydämellisiä lastenhoitajia jotka on ihana lapsia kohtaan.
No voi lässynlää sentään. Siivoa sinä äläkä puutu muiden töihin.
Tietenkin puutun jos näen aihetta. Kerran piti kertoa yhdestä hoitsusta päiväkodin johtajalle kun karjui lapselle ja paiskasi tämän kovakouraisesti tuolille, lapsi itki hädissään. Taisivat muutkin kertoa samanlaisia juttuja ja tuosta tyypistä päästiin. Lasten vanhemmat tuskin tietää tapahtumista mitään ja 1-vuotiaat eivät osaa kertoa.
Ihan varmaan niin. Minäkin kerroin esimiehellesi kuinka näinnsinun varastavan vessapaperit ja käsidesit päiväkodin varastosta.
Mikä siinä on niin vaikeaa uskoa että kaikki hoitajat ei todellakaan ole pyhimyksiä? Jotkut ovat kyllästyneitä ja väsyneitä työhönsä ja menettävät hermonsa. Samaa oon nähnyt päiväkodeissa, sairaalassa ja hoivakodeissa. Lasten ja vanhusten epäasiallista kohtelua. Se on ihan totta. Varmasti suurin osa hoitaa työnsä hyvin mutta on niitä jotka käyttävät asemaansa väärin. No, ehkä en olisi uskonut itsekään ennen kuin näin kaikenlaista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat yllättävän yksinkertaisia. Pitävät tietysti sitä omaa lastaan niin erityislaatuisena että jottahan siellä päiväkodissakin tajutaan mikä kultakimpale meidän aarneevita oikein on!
Olen pahoillani kun sinua ei ole huomioitu lapsena omana itsenäsi ja kultakimpaleena.
Ihan rauhassa, minä en ole.
Olen aiemmin tehnyt opetustöitä eräässä harrastusaineessa ja pakko sanoa, että useiden lasten käytös on niin huonoa, että heistä on vaikea oikeasti pitää. Liian paljon meluavia, rajattomia ja röyhkeitä lapsia, ja ne muutamat kiltit ja hiljaiset jäivät jalkoihin. En todellakaan kaipaa sitä työtä enää.
Ihan mielenkiinnosta kysyn että mitä kuvittelette että se työ on? Minä ymmärrän hyvin aapeetä. Itsekin olisin varmasti kyynistynyt siinä työssä hyvin nopeasti.
Väärällä alalla olet. Vaihda jollekin alalle, missä ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa. Esim. siivous voisi sopia sulle.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn että mitä kuvittelette että se työ on? Minä ymmärrän hyvin aapeetä. Itsekin olisin varmasti kyynistynyt siinä työssä hyvin nopeasti.
No minä esimerkiksi kuvittelin, että ehtisin lukea lapsille edes yhden kirjan päivässä, tai pelata edes kerran viikossa jonkun pelin alusta loppuun. Enpä ehdi, eikä kukaan muukaan paitsi kasvatusvastuuttomat opiskelijat. T. Vakaope
Vierailija kirjoitti:
Väärällä alalla olet. Vaihda jollekin alalle, missä ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa. Esim. siivous voisi sopia sulle.
Harvemmassa paikassa nykyään siivotaan niin ettei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä. Siivoojatkin on asiakaspalvelijoita.
Kyllä itse ainakin ymmärrän, että päivähoidossa lastani hoidetaan, koska siitä saadaan palkkaa. En mitään muuta odotakaan. Mutta kyllä työnkuvan kuuluu opettaa ja kasvattaa lapsia arvostavasti ja lämmöllä (tai ainakin sitä esittäen). Toivon siis, ettei kyllästymisesi heijastu lapsiin ja saa heitä tuntemaan syyllisyyttä olemassaolostaan. Ne lapset kun kuitenkin kiintyy teihin ihan aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn että mitä kuvittelette että se työ on? Minä ymmärrän hyvin aapeetä. Itsekin olisin varmasti kyynistynyt siinä työssä hyvin nopeasti.
No minä esimerkiksi kuvittelin, että ehtisin lukea lapsille edes yhden kirjan päivässä, tai pelata edes kerran viikossa jonkun pelin alusta loppuun. Enpä ehdi, eikä kukaan muukaan paitsi kasvatusvastuuttomat opiskelijat. T. Vakaope
Totta. Jos oot pienryhmän ainoa aikuinen ja mukana on tuen tarpeisia, käytöshäiriöisiä tai pieniä, et yksinkertsisesti pysty ottamaan paria tyyppiä kainaloon ja syventymään lukemiseen. Sillä välin ehtii tapahtua ihan liikaa ja puolen sivun välein on ryntäiltävä ohjaamaan kädestä pitäen niitä, jotka eivät joko ymmärrä tai usko puhetta. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Väärällä alalla olet. Vaihda jollekin alalle, missä ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa. Esim. siivous voisi sopia sulle.
Ja miksi sen tekisin? Siivouksesta maksetaan vielä vähemmän. En minä tästä tilanteesta mitenkään kärsi itse, en vaan jaksa antaa itsestäni mitään ekstraa jossain työelämässä.
No kyllä minä ainakin olen valinnut tämän alan rakkaudesta lapsiin. Samalla huonolla palkalla (1960€ brutto) voisin tehdä helpompaakin työtä, jos en pitäisi tästä työstä.
Oman ryhmän lapset muodostuvat aika isoksi osaksi omaa arkea, ja ovat tärkeitä minulle. Tietysti niiden kanssa on yhtälailla hyviä ja huonoja hetkiä kuin omienkin lasten kanssa. Joskus hermo on kireällä eikä suusta tulevat sanat ole ihan oppikirjan mukaisia, mutta se on ihan inhimillistä näissä työoloissa.
Olisi tietysti toivottavaa että työolot kääntyisivät vaihteeksi parempaan päin. Nyt liian isot ryhmäkoot ja suuret määrät tukea tarvitsevia lapsia uuvuttavat kyllä pahasti. Koko ajan on kiire, hiki, meteli ja stressiä. Sitä en ymmärrä, miten joku jaksaisi tätä työtä mikäli ei edes pidä lapsista.
Lasten kanssa työskentely on ihanaa. 1800€ palkka vaan on liian pieni, että voisi tehdä työtä vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä ainakin olen valinnut tämän alan rakkaudesta lapsiin. Samalla huonolla palkalla (1960€ brutto) voisin tehdä helpompaakin työtä, jos en pitäisi tästä työstä.
Oman ryhmän lapset muodostuvat aika isoksi osaksi omaa arkea, ja ovat tärkeitä minulle. Tietysti niiden kanssa on yhtälailla hyviä ja huonoja hetkiä kuin omienkin lasten kanssa. Joskus hermo on kireällä eikä suusta tulevat sanat ole ihan oppikirjan mukaisia, mutta se on ihan inhimillistä näissä työoloissa.
Olisi tietysti toivottavaa että työolot kääntyisivät vaihteeksi parempaan päin. Nyt liian isot ryhmäkoot ja suuret määrät tukea tarvitsevia lapsia uuvuttavat kyllä pahasti. Koko ajan on kiire, hiki, meteli ja stressiä. Sitä en ymmärrä, miten joku jaksaisi tätä työtä mikäli ei edes pidä lapsista.
Ei tarvitse ymmärtää. Minä taas en ymmärrä miten joku muka saa jotain ”voimaa” lapsista.
Täytyy olla jotenkin reppana. Toisaalta en koe kärsivänikään tilanteesta. Kiire ja stressi tulevat kun kokee riittämättömyyttä. En ota mitään paineita mistään töistä, enkä todellakaan ajattele että en riittäisi.
Olen aina ollut siinä käsityksessä että suurin osa ihmisistä pitää työstään ja on sen valinnut. Ainakin jos puhutaan korkeakoulutetuista. Ehkä lähihoitajaksi päädytään, mutta luulisi vaka-open homman olleen valinta.
Itse ainakin olen valinnut työni opettajana (ei vaka) koska pidän nimenomaan lapsista ja siitå työstä. Olisi minusta voinut tulla paljon muutakin.