Mistä ihmisillä on käsitys että päiväkodin väki jotenkin pitäisi työstään tai lapsista?

Minä olen opettanut lapsia viimeiset kymmenen vuotta ja edelleen rakastan kuin olisivat omia. Lapset kyllä huomaavat sen, kuka oikeasti välittää ja heistä näkee, että tykkäävät takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen opettanut lapsia viimeiset kymmenen vuotta ja edelleen rakastan kuin olisivat omia. Lapset kyllä huomaavat sen, kuka oikeasti välittää ja heistä näkee, että tykkäävät takaisin.

Ja tästä seuraa se, että työ on helppoa. Positiivisuuden kierre ja kaikilla on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen opettanut lapsia viimeiset kymmenen vuotta ja edelleen rakastan kuin olisivat omia. Lapset kyllä huomaavat sen, kuka oikeasti välittää ja heistä näkee, että tykkäävät takaisin.

En usko että rakastat kuin omia. Vai ikävöitkö heitä iltaisin ja viikonloppuisin? Entä kun lähtevät pois hoidosta kokonaan niin se olisi sinulle niin suuri menestys että masentuisit? Eihän vanhemmat kestää jos heidän lapsensa viedään heiltä pois. Sulla ei taida olla lapsia kun et tiedä mitä on oikea äidin tai isän rakkaus (normaaleilla mielenterveillä vanhemmilla).

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen jo 44 v ja ollut alalla 20v erilaisissa kasvatustehtävissä. Yhä ajattelen ja näen jokaisessa lapsessa vanhempiensa kultakimpaleen ja sellaisia lapset ovat. Saan voimaa siitä kun näen lapsissa olevan solidaarisuuden ja pyrkimyksen hyvään. Sen näkeminen antaa voimaa itselleni. Lisäksi nautin lasten kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta, jotenkin se lasten positiivinen elämänasenne on vuosienkien jälkeen yllättävää. Näen työni erittäin merkityksellisenä ja ryhmäni lapset ovat minulle tärkeitä. Jos jonkun lapsen kanssa on vaikeaa tai huomaan ärsyyntyväni, vietän hänen kanssaan hetken kaksin, luen kirjaa, juttelen tms. Yhteyden saaminen hävittää ärtymyksen tunteet ja lapsi on taas helpompi kohdata ( koskee myös erityislapsia). Ja kyllä, minulla on omiakin lapsia.

T: vakaope

Eli palkitset huonosta käytöksestä henkilö kohtaisella huomiolla, ja ne kiltit, ujot ja hiljaiset saa olla omissa oloissaan ilman tukea. Tän oon valitettavasti huomannut päiväkodissa työskennellessäni. Yritän itse ottaa huomioon hiljaisia mutta nää tappelijat ja raivoavat ongelmalapset tekee sen vaikeaksi. Ja palavereissa vakat aina on vaan huolissaan näistä raivoajista ja pohditaan heille tukitoimia. Siitä ujosta ei olla kiinnostuneita, ihan sama vaikka on yksin ilman kavereita, sehän on ihan hiljaa eikä häiritse ketään. T: lastenhoitaja

Minulla on yksi jo aikuinen lapsi ja kyllä huomasin tämän jo 15v sitten, että puolet hoitajista tekee työnsä " hampaat irvessä". Käsitys johtuu varmaan tästä kutsumusammatti käsitteestä, mutta monet varmasti huomaa työnmyötä ettei sovikaan alalle. Minun lapsi oli vielä se kiltti, eikä aiheuttanut mitään ylimääräistä ikinä ja monesti mietin miten nämä hankalat sitten hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä pidän lapsista ja hoitolapsiin usein kiinnynkin. Mutta itse työstä en pidä siinä mielessä, että siitä on tehty ihan liukuhihnahommaa. Etenkin hoitajilla on päiväkodeissa ihan koiranosa nykyään... Kuka muka motivoituu siitä että päivät on pelkästään pukemista, riisumista, syöttämistä ja vessattamista? Kiireessä saat ehkä tehdä jonkun open suunnitteleman askartelun lasten kanssa. Jee. 

joten siksi en päiväkotityötä enää tee. 

t. lastenhoitaja

Juuri tämä. Opiskelu oli ihan mielenkiintoista ja ajattelin että mulla on kutsumusta alalle. Todellisuus vaan ei vastaa sitä mitä esim varhaiskasvatus suunnitelmassa on. Pitäisi olla kiireetöntä ja lapsilähtöistä ja lasten mielenkiinnonkohtesiin perustuvaa pedagogista toimintaa. Totuus on että on kiire kokoajan ja aika menee erityislapsiin ja huonosti käyttäytyviin ja tappeluiden selvittelyyn, kuravaatteiden pukemisiin ym. Työpäivän jälkeen oon ihan väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ymmärtän aapeetä. Ei ne vanhemmatkaan meistä ole kiinnostuneita pätkän vertaa. Koko ajan on joku valittamassa jostain jonninjoutavasta, eivät ainakaan hahmota mitä työ lapsiryhmässä oikeasti on.

Ei tule joulumuistamisia, ei kevätkortteja eikä kiitoksia. Lapsilla on sama mulle heti kaikkinyt asenne kuin vanhemmillaan. Miksi kunnioittaisin perhettä joka ei osaa muuta kuin vaikeuttaa työtämme.

Lähdetään perusajatuksesta. Sinä olet siellä asiakkaita varten. He eivät ole siellä helpottamassa työntekoasi.

Olen kyllä paikalla, mutta vain näennäisesti. Juuri sen verran että palkanmaksu jatkuu. Onneksi siihen ei paljoa tarvita.

Tuleeko sinulle parempi mieli tästä provosoinnista?

Minua ei vähääkään haittaa se, että teet Itsellesi vahinkoa. Joku toinen saa työstään muutakin kuin rahaa, sinä saat rahaa ja pahaa mieltä itsellesi ja muille. Vähäkuin sahaisi omaa jalkaansa

Kerrotko miten teen itselleni siis vahinkoa?

No varmaankin siitä, että jos ihminen (kuka tahansa) työskentelee jollain alalle, niin kyllähän hänen täytyy siitä ainakin jossain määrin pitää, koska on kerran hakeutunut alalle. Muutoinhan ihminen vaihtaisi alaa, jos ei lainkaa pitäisi siitä mitä tekee. Ap:llekin tiedoksi, että talolainaahan pystyy maksamaan muidenkin alojen palkalla. Ei siihen päiväkodissa työskentelyä vaadita.