Lue keskustelun säännöt.
En voi olla täysin oma itseni parisuhteessa
24.03.2020 |
Elän avoliitossa aivan ihanan miehen kanssa. Meissä on paljon eroavaisuuksia (luonteenpiirteet ja jopa tietyt arvot), mutta olemme sulautuneet yhteen ja kompensoimme tehokkaasti eroavaisuuksiamme kompromisseilla.
Arki siis sujuu, mutta vain päällisin puolin. En voi olla täysin oma itseni.
Te varmasti tiedätte miltä tuntuu, kun voi olla kotona estottomasti ja se rakkaus tuntuu ehdottomalta. Meillä näin ei kuitenkaan ole. Itse rakastan miestä ehdottomasti ja hyväksyn hänet virheineen kaikkineen. En silti itse tunne olevani ehdottoman rakkauden kohteena, vaan virheeni ovat piiloteltavia ja hävettäviä asioita.
En toimi kotonani täysin estottomasti, vaan olen kuoressani, jonka täytyy olla täydellinen. Nämä estot ovat tietenkin oman pääni sisällä, eikä miehellä ole niissä osaa eikä arpaa.
Aiemmissa parisuhteissani (2 kpl) näin ei ole ollut vaan olen ollut oma leikkisä ja hassutteleva itseni. Tässä parisuhteessa häpeän minulle ominaisia ominaisuuksia ja kärsin siitä voimakkaasti.
Kerro oma tarinasi: miltä se tuntuu kun voi olla ja elää täysillä kodin sisäpuolella? Miten petrata ja tulla ulos kuorestaan? Mikä tässä mättää tai minkä arvelet olleen syynä oman parisuhteesi epäehdottomalle rakkaudelle?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
First world broblems!
Varmaankin päin vastoin aika universaali ongelma. Ei sopinut nyt tämä heitto tähän yhteyteen minun mielestäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaako oikeasti olla parisuhteessa, jossa joudut häpeämään itseäsi ? Aikaa myöten aivan varmasti aiheuttaa vielä suurempia ongelmia ja nimenomaan itsellesi.
Ollaan samantyylisiä mut yksilöitä. Tiedäthän sinäkin sen tunteen jos aiemmin olet voinut olla oma itsesi. Joku nykyisessä suhteessasi mättää jos et voi olla luonnollisesti itsesi
Miksi sä oot tuollaisessa parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä oot tuollaisessa parisuhteessa?
Luulisin että siksi, että niin kuin sanoin, päällisin puolin kaikki sujuu. Olen ikään kuin ”turvassa” vaikka kärsinkin siitä, että tunnen olevani kuoressani. Sitä ilmeisesti todellakin joskus vaan ajautuu.
Moni kakku päältä kaunis.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroppa nyt oikeasti se syy, miksi et voi olla oma itsesi ? Kuvitteletko että mies heivaa mäelle, jos olet se omien sanojesi mukaan leikkisä ja hassutteleva ? Vai onko totuus se, että sinulla on joku niin pissimäinen luonteenpiirre, jota et uskalla näyttää ? Jo tuo, että teillä on erilainen arvopohja ei kyllä lupaa hyvää pitkässä suhteessa, niissä arvoissa kun ei juurikaan niitä kompromisseja tehdä.
Oletko miettinyt miksi et voisi olla oma itsesi? Mitä tapahtuu jos olet kuitenkin?
Lopeta teeskentely, pitkität vaan väistämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En myöskään minä, haluaisin itsenäni kunnolla munaa kakkoseen, mutta en kehtaa miehelle ehdottaa, että ei hänen k, yrpä ala haisemaan kakalle.
Soitimme testailun ilosta lapsena, noin 11-vuotiaana seksilinjalle. Kun avasimme suumme, kuului naisen ääni:
”Lapset pois linjoilta”, tuut-tuut-tuut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerroppa nyt oikeasti se syy, miksi et voi olla oma itsesi ? Kuvitteletko että mies heivaa mäelle, jos olet se omien sanojesi mukaan leikkisä ja hassutteleva ? Vai onko totuus se, että sinulla on joku niin pissimäinen luonteenpiirre, jota et uskalla näyttää ? Jo tuo, että teillä on erilainen arvopohja ei kyllä lupaa hyvää pitkässä suhteessa, niissä arvoissa kun ei juurikaan niitä kompromisseja tehdä.
Juuri näitä kysymyksiä pohdin ja siksi kirjoitan.
Jokin on vialla, mutta en osaa nimetä että mikä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se sun hassuttelu ja hupsuttelu sitten on kun et kehtaa tämän nykyisen miehen kanssa tehdä niin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sun hassuttelu ja hupsuttelu sitten on kun et kehtaa tämän nykyisen miehen kanssa tehdä niin?
Typerien laulujen loilottamista siivotessa, tilannekomiikkaa, arkisten vastoinkäymisten puimista kääntäen ne voitoksi, tanssimista ja ylipäätään lapsekasta ilonpitoa. Kohtuudella tietenkin, olen kolmenkymmenen ikäinen.
Nyt saatan jumittua sohvaan useiksi tunneiksi tuijottamaan tyhjyyteen. Nauru puuttuu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensiksi, jos kyseessä on tuore suhde, niin mitä nopeammin olet oma itsesi sen parempi. Kukaan ei pysty todellista luontoaan peittelemään vuosikausia. Jos taas olet jo pidemmässä suhteessa, niin kyseessä tuskin on minkään luonteenpiirteen peittely, vaan olet itse havahtunut niihin teidän toisillenne epäsopiviin asioihin. Se mikä alussa häiritsee ja painetaan villaisella, niin se monestikin tulee sen suhteen kaatamaan, ellei osaa hyväksyä täysin niitä häiritseviä tekijöitä.
Voitko edetä vähitellen, totuttaa kumppanisi siihen todelliseen(?) itseesi. Kokeilet jotain pientä juttua ja katsot miten se reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi, jos kyseessä on tuore suhde, niin mitä nopeammin olet oma itsesi sen parempi. Kukaan ei pysty todellista luontoaan peittelemään vuosikausia. Jos taas olet jo pidemmässä suhteessa, niin kyseessä tuskin on minkään luonteenpiirteen peittely, vaan olet itse havahtunut niihin teidän toisillenne epäsopiviin asioihin. Se mikä alussa häiritsee ja painetaan villaisella, niin se monestikin tulee sen suhteen kaatamaan, ellei osaa hyväksyä täysin niitä häiritseviä tekijöitä.
Muutama vuosi on kulunut tällä tavalla. Sitten sitä jumahtaa siihen feikkiminään kun tuntee ettei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voitko edetä vähitellen, totuttaa kumppanisi siihen todelliseen(?) itseesi. Kokeilet jotain pientä juttua ja katsot miten se reagoi.
Oikein hyvä, kiitos rohkaisusta. Pyrin tähän metodiin vast’edes.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi, jos kyseessä on tuore suhde, niin mitä nopeammin olet oma itsesi sen parempi. Kukaan ei pysty todellista luontoaan peittelemään vuosikausia. Jos taas olet jo pidemmässä suhteessa, niin kyseessä tuskin on minkään luonteenpiirteen peittely, vaan olet itse havahtunut niihin teidän toisillenne epäsopiviin asioihin. Se mikä alussa häiritsee ja painetaan villaisella, niin se monestikin tulee sen suhteen kaatamaan, ellei osaa hyväksyä täysin niitä häiritseviä tekijöitä.
Muutama vuosi on kulunut tällä tavalla. Sitten sitä jumahtaa siihen feikkiminään kun tuntee ettei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Ap
En näe mitään järkeä olla tuollaisessa suhteessa, en siis yhtään mitään -ohis-
Parisuhteen yksi peruspilari on kyllä se, että toinen hyväksytään vikoineen päivineen. Jos siihen ei kykene on suhde väärä.
En usko että kukaan voi olla täysin "oma itsensä" muuten kuin täysin yksin ja ilman muiden ihmisten vaikutusta. Jokainen muokkaa käytöstään sen mukaan, millaisia ihmisiä lähipiirissä on. Esim. siskoni kanssa meillä on monimutkaista huumoria ja hassuttelua. Mieheni kanssa on myös huumoria, mutta emme ymmärrä toisiamme läheskään yhtä hyvin tässä suhteessa. Joten olen tietoisesti muokannut huumorintajuani hänen kanssaan yhteensopivaksi. Uskon että hän tekee samaa. Pidän suuni kiinni asioista, joita hän ei oikein ymmärrä. Luonteemme eivät ole identtiset, eikä se ole mielestäni vika. Kun olemme olleet tarpeeksi kauan yhdessä, uskon että yhteiset asiamme ovat muuttuneet tärkeimmiksi ja ne asiat joita emme jaa, ovat muuttuneet vähemmän tärkeiksi.
First world broblems!