Lue keskustelun säännöt.
En voi olla täysin oma itseni parisuhteessa
24.03.2020 |
Elän avoliitossa aivan ihanan miehen kanssa. Meissä on paljon eroavaisuuksia (luonteenpiirteet ja jopa tietyt arvot), mutta olemme sulautuneet yhteen ja kompensoimme tehokkaasti eroavaisuuksiamme kompromisseilla.
Arki siis sujuu, mutta vain päällisin puolin. En voi olla täysin oma itseni.
Te varmasti tiedätte miltä tuntuu, kun voi olla kotona estottomasti ja se rakkaus tuntuu ehdottomalta. Meillä näin ei kuitenkaan ole. Itse rakastan miestä ehdottomasti ja hyväksyn hänet virheineen kaikkineen. En silti itse tunne olevani ehdottoman rakkauden kohteena, vaan virheeni ovat piiloteltavia ja hävettäviä asioita.
En toimi kotonani täysin estottomasti, vaan olen kuoressani, jonka täytyy olla täydellinen. Nämä estot ovat tietenkin oman pääni sisällä, eikä miehellä ole niissä osaa eikä arpaa.
Aiemmissa parisuhteissani (2 kpl) näin ei ole ollut vaan olen ollut oma leikkisä ja hassutteleva itseni. Tässä parisuhteessa häpeän minulle ominaisia ominaisuuksia ja kärsin siitä voimakkaasti.
Kerro oma tarinasi: miltä se tuntuu kun voi olla ja elää täysillä kodin sisäpuolella? Miten petrata ja tulla ulos kuorestaan? Mikä tässä mättää tai minkä arvelet olleen syynä oman parisuhteesi epäehdottomalle rakkaudelle?
Kommentit (46)
Ei kai kyseessä ole se että miehen läsnäollessa olet tavallaan kuin suurennuslasin alla, ja kaikki mitä sanot tai teet ei oteta hhuumorilla vaan puolitahallisesti tosissaan, ja ihan kuin kaikki mitä tekisit olisi lähtökohtaisesti typerää? Tuo saattaa olla paha merkki ja vaistoat, että lisää ongelmia tulossa.
Eksäni kanssa minulla oli vastaava ongelma. Kaveri heitti kaiken huumorista tosikkolinjalle ja siitä tuli kiusaamista, mitä ei pidä missään tapauksessa sietää. Sanojen synonyymit olivat kiellettyjä, koska ne kertoivat vain miten tyhmä ja yksinkertainen ja tietämätön olin, heitot olivat nolostuttavia jne. mutta se kaikki liittyi vain miehen tapaan korostaa itseään kustannuksellani. Lopulta heitin miehen ulos elämästäni kertarykäisyllä, kun kyllästyin siihen ilveilyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sun hassuttelu ja hupsuttelu sitten on kun et kehtaa tämän nykyisen miehen kanssa tehdä niin?
Typerien laulujen loilottamista siivotessa, tilannekomiikkaa, arkisten vastoinkäymisten puimista kääntäen ne voitoksi, tanssimista ja ylipäätään lapsekasta ilonpitoa. Kohtuudella tietenkin, olen kolmenkymmenen ikäinen.
Nyt saatan jumittua sohvaan useiksi tunneiksi tuijottamaan tyhjyyteen. Nauru puuttuu.
Ap
Höpsis, yksikään mies ei jätä naista joka lauleskelee ja vitsailee jne. Ketään ei haittaa pieni lapsellisuus - paitsi ilmeisesti sua itseäsi, kun olethan "jo" 3-kymppinen.
Sun ongelmas lie siinä että haluaisit olla sellainen hupsuttelija, mutta et ehkä olekaan. Tai teidän suhde ei ole sellainen (enää?).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sussa oon vikana ap?
Se, että tunnen etten tule hyväksytyksi sellaisena kuin olen.
Jos luonteenpiirteitä tarkoitat niin tämä ei ollut kovin rohkaiseva kommentti, vaan sellainen joka ajaa entistä syvemmälle siihen tunteeseen että olen viallinen.
Ap
Ei kun mitä ne sun piirteet on, joita et koe puolisosi hyväksyvän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sun hassuttelu ja hupsuttelu sitten on kun et kehtaa tämän nykyisen miehen kanssa tehdä niin?
Typerien laulujen loilottamista siivotessa, tilannekomiikkaa, arkisten vastoinkäymisten puimista kääntäen ne voitoksi, tanssimista ja ylipäätään lapsekasta ilonpitoa. Kohtuudella tietenkin, olen kolmenkymmenen ikäinen.
Nyt saatan jumittua sohvaan useiksi tunneiksi tuijottamaan tyhjyyteen. Nauru puuttuu.
Ap
Onko miehesi tosikko/vakavaa tyyppiä? Tällaisen seurassa hassuttelu ei varmaan tunnukaan luontevalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kyseessä ole se että miehen läsnäollessa olet tavallaan kuin suurennuslasin alla, ja kaikki mitä sanot tai teet ei oteta hhuumorilla vaan puolitahallisesti tosissaan, ja ihan kuin kaikki mitä tekisit olisi lähtökohtaisesti typerää? Tuo saattaa olla paha merkki ja vaistoat, että lisää ongelmia tulossa.
Eksäni kanssa minulla oli vastaava ongelma. Kaveri heitti kaiken huumorista tosikkolinjalle ja siitä tuli kiusaamista, mitä ei pidä missään tapauksessa sietää. Sanojen synonyymit olivat kiellettyjä, koska ne kertoivat vain miten tyhmä ja yksinkertainen ja tietämätön olin, heitot olivat nolostuttavia jne. mutta se kaikki liittyi vain miehen tapaan korostaa itseään kustannuksellani. Lopulta heitin miehen ulos elämästäni kertarykäisyllä, kun kyllästyin siihen ilveilyyn.
Tämä kuulostaa tutulta, sanasta sanaan juuri näin tulkitsen miehen reaktiot vuorovaikutuksessamme. Se, että ylitulkitsenko vain, on tärkeä kysymys.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sun hassuttelu ja hupsuttelu sitten on kun et kehtaa tämän nykyisen miehen kanssa tehdä niin?
Typerien laulujen loilottamista siivotessa, tilannekomiikkaa, arkisten vastoinkäymisten puimista kääntäen ne voitoksi, tanssimista ja ylipäätään lapsekasta ilonpitoa. Kohtuudella tietenkin, olen kolmenkymmenen ikäinen.
Nyt saatan jumittua sohvaan useiksi tunneiksi tuijottamaan tyhjyyteen. Nauru puuttuu.
Ap
Höpsis, yksikään mies ei jätä naista joka lauleskelee ja vitsailee jne. Ketään ei haittaa pieni lapsellisuus - paitsi ilmeisesti sua itseäsi, kun olethan "jo" 3-kymppinen.
Sun ongelmas lie siinä että haluaisit olla sellainen hupsuttelija, mutta et ehkä olekaan. Tai teidän suhde ei ole sellainen (enää?).
On tuollaisiakin miehiä kyllä olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sussa oon vikana ap?
Se, että tunnen etten tule hyväksytyksi sellaisena kuin olen.
Jos luonteenpiirteitä tarkoitat niin tämä ei ollut kovin rohkaiseva kommentti, vaan sellainen joka ajaa entistä syvemmälle siihen tunteeseen että olen viallinen.
Ap
Ei kun mitä ne sun piirteet on, joita et koe puolisosi hyväksyvän?
Aa! Siis sellainen lapsekkuus ja huoleton käytös. Ikään kuin pelkäisin, että minua ei pidetä tarpeeksi kypsänä, vaikka leikkisä luonne on vain just sitä: luonne.
Ehkä olemme vain liian erilaisia, koska niin kuin kysyttiin, mies on vakavampi ja tosikompi. ”Ei ole naurun asia.”
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emotionaalinen tunnelukko. Tutustu aiheeseen.
Mies voi aivan hyvin olla sinulle oikea, ei se sinun asia sieltä taustalta häviä parisuhteesta toiseen menemällä vaan kohtaamalla se varsinainen ongelma sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sun hassuttelu ja hupsuttelu sitten on kun et kehtaa tämän nykyisen miehen kanssa tehdä niin?
Typerien laulujen loilottamista siivotessa, tilannekomiikkaa, arkisten vastoinkäymisten puimista kääntäen ne voitoksi, tanssimista ja ylipäätään lapsekasta ilonpitoa. Kohtuudella tietenkin, olen kolmenkymmenen ikäinen.
Nyt saatan jumittua sohvaan useiksi tunneiksi tuijottamaan tyhjyyteen. Nauru puuttuu.
Ap
Sinä pystyt kyllä itse tuon muuttamaan :). Nuohan on naisellisia piirteitä, luulisi että mieskin olisi mielissään jos vapautuisit. Sinun pitää vain lakata uskomasta, että johtuu miehestä että olet tuollainen. Ei johdu, vaan asia on täysin sinun vallassasi, jos muutat suhtautumista elämään. Voit hakea ilon aiheen vaikka auringonpaisteesta tai kauniista vaatteista, ja levittää iloa ympäristöösi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sun hassuttelu ja hupsuttelu sitten on kun et kehtaa tämän nykyisen miehen kanssa tehdä niin?
Typerien laulujen loilottamista siivotessa, tilannekomiikkaa, arkisten vastoinkäymisten puimista kääntäen ne voitoksi, tanssimista ja ylipäätään lapsekasta ilonpitoa. Kohtuudella tietenkin, olen kolmenkymmenen ikäinen.
Nyt saatan jumittua sohvaan useiksi tunneiksi tuijottamaan tyhjyyteen. Nauru puuttuu.
Ap
Höpsis, yksikään mies ei jätä naista joka lauleskelee ja vitsailee jne. Ketään ei haittaa pieni lapsellisuus - paitsi ilmeisesti sua itseäsi, kun olethan "jo" 3-kymppinen.
Sun ongelmas lie siinä että haluaisit olla sellainen hupsuttelija, mutta et ehkä olekaan. Tai teidän suhde ei ole sellainen (enää?).
On tuollaisiakin miehiä kyllä olemassa.
Ja naisiakin. En minä ainakaan halua hassuttelevaa, lapsellista ekstroverttiä, kun itse olen pohdiskeleva introvertti. Tosin olisin analysoinut tämän puolen jo kauan ennen yhteenmuuttoa ja todennut, että ei tule toimimaan. Ehkä kaikki eivät pysähdy miettimään.
Nro 30 tarkoitti emotionaalinen estyneisyys - tunnelukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa että olet väärän miehen kanssa, jos mies on tosikko ja kaiken pitäisi olla totista. Ja sinun luonteesi on leikkisä, mikä on hyvä, ehkä kaipaat toista huumorintajuista. Tosikko ja vaativa mies on kuin kivirekeä perässä vetäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sun hassuttelu ja hupsuttelu sitten on kun et kehtaa tämän nykyisen miehen kanssa tehdä niin?
Typerien laulujen loilottamista siivotessa, tilannekomiikkaa, arkisten vastoinkäymisten puimista kääntäen ne voitoksi, tanssimista ja ylipäätään lapsekasta ilonpitoa. Kohtuudella tietenkin, olen kolmenkymmenen ikäinen.
Nyt saatan jumittua sohvaan useiksi tunneiksi tuijottamaan tyhjyyteen. Nauru puuttuu.
Ap
Sinä pystyt kyllä itse tuon muuttamaan :). Nuohan on naisellisia piirteitä, luulisi että mieskin olisi mielissään jos vapautuisit. Sinun pitää vain lakata uskomasta, että johtuu miehestä että olet tuollainen. Ei johdu, vaan asia on täysin sinun vallassasi, jos muutat suhtautumista elämään. Voit hakea ilon aiheen vaikka auringonpaisteesta tai kauniista vaatteista, ja levittää iloa ympäristöösi.
Ja jos testaat tätä vaikka kuukauden, voit varmistaa onko oikeasti niin, että olet ylivarovainen vai eikö mies tosiaan ymmärrä leikkimielisyyttä.
Sekin on sitten asia erikseen, täytyykö sen takia erota jos suhteessa on muuten paljon hyvää, vaan voiko hyväksyä sen, että mies ei lähde mukaan. Sinun ei tarvitse ottaa hänen mahdollista vakavamielisyyttä omaksi taakaksesi ja synkistyä hänen seurassaan, jos hänellä nyt vain on sellainen piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan oma itsensä ole toisten ihmisten kanssa. Yksikään minun ex puolisoistani ei oikeasti tunne minua. Exäni, jonka kanssa on lapset tehty, sanoi että hän ei yhtään tunne minua. Ollaan tunnettu yli 20 vuotta. Ei tunnekaan. Edes lapset ei tunne. Eikä tarvitse tuntea. Jotain omaa minullakin pitää olla. On parempi pitää aina toinen käsi piilossa kuin näyttää kummatkin.
Jos esimerkiksi iloitset, tyrmääkö miehesi asian? Väheksyy mielipiteesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sun hassuttelu ja hupsuttelu sitten on kun et kehtaa tämän nykyisen miehen kanssa tehdä niin?
Typerien laulujen loilottamista siivotessa, tilannekomiikkaa, arkisten vastoinkäymisten puimista kääntäen ne voitoksi, tanssimista ja ylipäätään lapsekasta ilonpitoa. Kohtuudella tietenkin, olen kolmenkymmenen ikäinen.
Nyt saatan jumittua sohvaan useiksi tunneiksi tuijottamaan tyhjyyteen. Nauru puuttuu.
Ap
Höpsis, yksikään mies ei jätä naista joka lauleskelee ja vitsailee jne. Ketään ei haittaa pieni lapsellisuus - paitsi ilmeisesti sua itseäsi, kun olethan "jo" 3-kymppinen.
Sun ongelmas lie siinä että haluaisit olla sellainen hupsuttelija, mutta et ehkä olekaan. Tai teidän suhde ei ole sellainen (enää?).
On tuollaisiakin miehiä kyllä olemassa.
Ja naisiakin. En minä ainakaan halua hassuttelevaa, lapsellista ekstroverttiä, kun itse olen pohdiskeleva introvertti. Tosin olisin analysoinut tämän puolen jo kauan ennen yhteenmuuttoa ja todennut, että ei tule toimimaan. Ehkä kaikki eivät pysähdy miettimään.
En tiedä miksi, mutta kuulostat aspergerilta. Terv. huumorintajuinen, pohdiskeleva introvertti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kyseessä ole se että miehen läsnäollessa olet tavallaan kuin suurennuslasin alla, ja kaikki mitä sanot tai teet ei oteta hhuumorilla vaan puolitahallisesti tosissaan, ja ihan kuin kaikki mitä tekisit olisi lähtökohtaisesti typerää? Tuo saattaa olla paha merkki ja vaistoat, että lisää ongelmia tulossa.
Eksäni kanssa minulla oli vastaava ongelma. Kaveri heitti kaiken huumorista tosikkolinjalle ja siitä tuli kiusaamista, mitä ei pidä missään tapauksessa sietää. Sanojen synonyymit olivat kiellettyjä, koska ne kertoivat vain miten tyhmä ja yksinkertainen ja tietämätön olin, heitot olivat nolostuttavia jne. mutta se kaikki liittyi vain miehen tapaan korostaa itseään kustannuksellani. Lopulta heitin miehen ulos elämästäni kertarykäisyllä, kun kyllästyin siihen ilveilyyn.
Tämä kuulostaa tutulta, sanasta sanaan juuri näin tulkitsen miehen reaktiot vuorovaikutuksessamme. Se, että ylitulkitsenko vain, on tärkeä kysymys.
Ap
Et ylitulkitse, vaan sehän on selkeästi havaittavissa. En sinuna jäisi katselemaan tuota, pian joudut kysymään lupaa vessassa pissaamiseen ja piilottamaan äänet siitäkin. Omani huomautteli jopa hampaidenharjaamisesta, että teen sen liian äänekkäästi. Ei oppinut vaikka laitoin kymmeneltä illalla tuon kommentin jälkeen kotiinsa yöksi, kun hermot meni siihen lapsellisuuteen. Mies sai käännettyä sen taas minua vastaan, ja taas mentiin. Samaten kun erehdyin kertomaan minua aggressiivisesti kohdelleesta naisesta, niin hän löysi oitis syyllinen minusta..:D
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että olet väärän miehen kanssa, jos mies on tosikko ja kaiken pitäisi olla totista. Ja sinun luonteesi on leikkisä, mikä on hyvä, ehkä kaipaat toista huumorintajuista. Tosikko ja vaativa mies on kuin kivirekeä perässä vetäisi.
Paitsi ei ehkä toisen tosikon mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sun hassuttelu ja hupsuttelu sitten on kun et kehtaa tämän nykyisen miehen kanssa tehdä niin?
Typerien laulujen loilottamista siivotessa, tilannekomiikkaa, arkisten vastoinkäymisten puimista kääntäen ne voitoksi, tanssimista ja ylipäätään lapsekasta ilonpitoa. Kohtuudella tietenkin, olen kolmenkymmenen ikäinen.
Nyt saatan jumittua sohvaan useiksi tunneiksi tuijottamaan tyhjyyteen. Nauru puuttuu.
Ap
Höpsis, yksikään mies ei jätä naista joka lauleskelee ja vitsailee jne. Ketään ei haittaa pieni lapsellisuus - paitsi ilmeisesti sua itseäsi, kun olethan "jo" 3-kymppinen.
Sun ongelmas lie siinä että haluaisit olla sellainen hupsuttelija, mutta et ehkä olekaan. Tai teidän suhde ei ole sellainen (enää?).
On tuollaisiakin miehiä kyllä olemassa.
Ja naisiakin. En minä ainakaan halua hassuttelevaa, lapsellista ekstroverttiä, kun itse olen pohdiskeleva introvertti. Tosin olisin analysoinut tämän puolen jo kauan ennen yhteenmuuttoa ja todennut, että ei tule toimimaan. Ehkä kaikki eivät pysähdy miettimään.
En tiedä miksi, mutta kuulostat aspergerilta. Terv. huumorintajuinen, pohdiskeleva introvertti
No sieltähän tuli jäätävä diagnoosi sen perustella, että sanoin olevani pohdiskeleva introvertti joka ei halua parisuhteeseen hassuttelevan ekstrovertin kanssa :D Et ainakaan tuota aivopierua pohdiskellut kovin pitkään.
Se, että tunnen etten tule hyväksytyksi sellaisena kuin olen.
Jos luonteenpiirteitä tarkoitat niin tämä ei ollut kovin rohkaiseva kommentti, vaan sellainen joka ajaa entistä syvemmälle siihen tunteeseen että olen viallinen.
Ap