Illan tylsyydeksi kysykää mitä haluatte. Syöpäsairaalassa töissä
Sihteerinä toimin ja vastaan kysymyksiin joihin saan/voin vastata. :)
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
18 jatkaa: oletkin siis sihteeri. Jos et ole itse nähnyt, niin mitä muu henkilökunta on kertonut nähneensä?
Meidän osastolla ei juurikaan kohdata tällaisia tilanteita. Aikaisemmassa työssä kuskasin vainajia, mutta itse kuoleman hetken olen sattumalta nähnyt käytävällä vain kerran. Rauhallinen ja kaunis kuolema
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko joku tietty potilas jäänyt erityisen vahvasti mieleesi?
Kyllä, joidenkin tarinat alkavat itkettää, joskus tuntuu että miten yhdelle ihmiselle voi syövän lisäksi samalla tulla kaikkea muutakin niin pahaa elämään. Joidenkin kanssa tulee höpöteltyä enemmänkin, joihin on tullut jo ihan tunneside, oikein odottaa, että pääsee kuulemaan sen yhden mummelin tarinoita taas elämästä ja huolista, todella symppis tyyppi. Yhdestä on tullut hauska kaveri joka käy morjestaa meitä siellä, tänäkin ihan odottaa, koska tulee taas tuomaan auronkoa meille :)
Olen joskus mennyt toiseen huoneeseen hengittelemään sen jälkeen, kun on itkuhuutanut kohtaloaan, se tuntuu toisen puolesta niin äärettömän pahalta, tekisi mieli vaan halata oikein kunnolla :/
Eniten koskettanut varmaan nuoren perheellisen omaisen soitto, kun nuori vaimo oli äkillisesti menehtynyt. Ne yksityiskohdat ja kaikki (näistä en tietty voi tarkemmin kertoa) niin huh, että jäi mieleen.
Vihani syöpää kohtaan on kasvanut aivan maksimaalisesti tässä työssä..
Aina tavalliset toimistotilat, hoitohenkilökunnalla voisi olla parannuksia kyllä, mutta en osaa vastata tähän
Ap