Miksi porukka käy edelleen kaupoissa säännöllisesti sen sijaan että hankkisi sen kotivaran ja jäisi kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Käyn normaalisti töissäkin joka päivä. Työskentelen sairaalan ensiavussa, lähikauppa ei ole se paikka mitä pelkään. Se on se mun työmaa.

Sinäkin pelkäät siis vain itsesi puolesta? Mitäs, jos itse kannat sieltä kaupasta viruksen mukanasi sairaalaan tai toisinpäin? Minäkin olen hoitaja ja töissähän tässä käydään normaalisti, mutta kaupassa tällä hetkellä niin harvakseltaan kuin mahdollista. Ammattini vuoksi koen, että minulla on vastuu säilyä terveenä ja olla riskeeraamatta ihmisiä yhtään ylimääräistä.

Meillä on kahden viikon kotivara, mutta käydään ehkä viiden päivän välein kaupassa. Koska jos me syödään sekotivara, niin sitten meillä ei ole ruokaa, jos karanteeni iskee. Eli syödään vanhemmasta päästä ja käydääm hakee uutta karanteeniruokaa.

En tiennytkään, että kotivaraa aletaan syömään ja käyttämään heti, kun se on hankittu.

Olen aina ymmärtynyt niin, että kotivara käytetään vain tarpeen vaatiessa.

Nyt ei ole vielä tarvetta käytää sitä, kun voi asioidsa edelleen kaupoissa ja apteekeissa.

Vierailija kirjoitti:

Yritin tehdä noin mutta kun hyllyt on olleet tyhjät täydennyskierroksilla, on pakko mennä uudelleen toteamaan ne jälleen tyhjiksi... Joko tavaraa ei vaan saada kauppoihin riittävällä tahdilla, tai sitten sitä ei enää ole. Kymmeniä metrejä tyhjiä hyllyjä päivästä toiseen. 

Elintarviketuotannossa ja logistiikassa kaikki toimii ihan niin kuin ennenkin. Puutteet johtuu siitä, että ihmiset hamstraa ja kauppojen tilausrytmi ei pysy ajan tasalla. Toki puutteita voi siinä vaiheessa joissain tuotteissa tulla, jos tuotannossa osa porukasta on sairaana, tai kuljetuksissa. Kuitenkaan 100% ei sairasta ja kauppoihin kyllä saadaan aina jotain. Ehkä täytyy kuluttajana olla joskus luova - piti kokata possun sisäfilettä mutta joutuukin vaihtamaan kaupassa broileriin. Ehkä siitä selviää?

Käyn kaupassa kerran viikossa muutenkin. Nyt yritän käydä hiljaisempiin aikoihin. Tällä viikolla en käynyt ollenkaan ja pärjään varmaan vielä toisen viikon. Täysi välttely tuntuu turhalta, koska käyn töissä ja sielläkin on paljon ihmisiä. Kotivara on, jos ei pääse ulos ollenkaan.

No koska joidenkin pitää edelleen käydä töissä ja meilläkin pomo sanoi, ettei se niin mene että jokaisesta niiskutuksesta jäädään kotiin, sitten voidaan saman tien laittaa koko firma kiinni ja terve menoa kaikille.

Käyn usean kerran viikossa, koska lapset syö nyt entistä enemmän, kun kouluruoka jäi pois. En jaksa kantaa niin isoja lasteja. Katsoin kotiinkuljetusta, mutta niissä oli aika pitkät toimitusajat. Mutta täytyy isommat ja oainavimmmat tilata kotiin.

Meillä on kauppa viereisessä talossa, en pidä suurena riskinä siellä käymistä. Olen siirtynyt käyttämään hanskoja joka paikassa kodin ulkopuolella. Laitan ne käteen jo ennen kuin avaan ulko-oven, en koske paljain käsin hissin nappeihin enkä rapun ulko-oven kahvaan. Kaupassa maksan itsepalvelukassalla. 

Nyt pääsen kunnolla karanteeniin kun menen huomenna leikkaukseen ja sen jälkeen on neljän viikon sairausloma. Mies työskentelee etänä ja hoitaa sitten kauppareissut. 

Vierailija kirjoitti:

Kotivaralla tarkoitetaan 72 tuntia eli siis 3 vuorokautta. Sehän on aivan helvetin lyhyt aika tällaisessa tilanteessa, eihän se riitä alkuunkaan!

Ei tarkoiteta. 72h kotivara on viranomaisten minimisuositus ja ei, se ei riitä kuin pitkittyneen sähkökatkoksen välittömään tarpeeseen.

Mä käyn joka päivä. En osaa muuta. Niin olen tehnyt 30 vuotta. Huomenna ostan Lidlistä kalapuikkoja ja laitan paahtoleivän väliin, rucolan ja chilimajoneesin kanssa.

Hamstraaminen oli väärin, mutta kaupassa käyminenkin on väärin. Ei meillä ainakaan se kotivara kovin pitkälle kanna. Hyvin äkkiä hupenee jääkaapin sisältö, vaikka monella sadalla ostaa ruokaa.

Se on flunssa, ei rutto.

En hamstraa ruokaa koska se johtaa ruokakriisiin jos kaikki tekisivät niin.

Ette voi ymmärtää kuinka paljon iso mies ja isot pojat syävät ja juovat. Kyllä se kotivara syödään usein ennen varalla oloa. Tuon pajon kerralla ja tuon yhdelle iäkkäälle samalla. Kuljen omalla autolla, ja hanskat on kädessä ja luettlo tavaroista. Koen kyllä aika raskaaksi nykytouhun.  Yritän pitää yllä kivaa  mielialaa ja soittelen niille joiden elämä nyt näin pysähtyi.

Miksi muut on on niin itsekeskeisiä että käy kaupoissa kun mä menen sinne! Mun tarvii käydä siellä mutta muut huvikseen on siellä! Ja aina on porukkaa liian lähellä kun mä teen ostoksia! Tekisi mieli törmätä kärryillä niihin mutta tyydyn mulkoilemaan kun kiehun raivosta!

Tänäänkin kun kävin kaupassa NIIN SIELLÄ OLI PORUKKAA! TAAS! Aina kun mä käyn! Aina ne vaan menee ostoksille välittämättä muista!!!!

PYSYKÄÄ POISSA KAUPOISTA!!! ETTÄ MÄ SAAN KÄYDÄ RAUHASSA AINA KUN TARVIIN!!!

Mitä hemmettiä? Mulla on aina vähintään kahdeksi viikoksi ruokaa, nyt on kotivaraa kahdeksi ehkä jopa kolmeksi kuukaudeksi. Ainoa mitä kerran viikossa joutuu täydentämään on joku kahvimaito ja muutama muu nopeammin pilaantuva elintarvike

Tilanne jatkuu kuukausia ja tulee vain pahenemaan. Hulluuttahan se olisi tässä vaiheessa kotivara syödä. Itse ainakin yritän joka kauppareissulla jotain pientä ylimääräistä ostaa ja vanhimmasta päästä koko ajan käyttöön. Täällä päin ei ilmeisesti vielä edes paljon tartuntoja joten nyt vielä suht turvallista ruokakaupassa käydä. Ainakaan työpaikallani sairaalassa ei ylimääräistä kiirettä vielä. Kaksi kertaa viikossa käyn kaupassa ja myöhemmin siirryn ehkä kerta viikossa vaihtoehtoon. Kotiin en voi tilata ainakaan tulevaisuudessa koska työvuoroista ei silloin enää mitään varmuutta. 

No tässä näkee kotivaran järjettömyyden, koskaan ei tule niin vaikeaa hetkeä että nötkötti narahtaisi auki. Sinne vanhenee sitten kymmeniä kiloja ruokaa.