Etäopetus: mitä huoltajana toivoisit meiltä opettajilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että opettaja ottaisi edes kerran viikossa henkilökohtaisesti yhteyttä lapseen. Vaikka Wilma viestillä ja kysyisi, mitä kuuluu.

Ei se,että aamuisin tulee pitkä lista päivän tehtävistä mielestäni ihan riitä.

Just tämä olisi kaikista tärkeintä. Mieluummin vaikka päivittäin kontakti. Ihan se, että soittaa miten menee, voi olla monelle lapselle elintärkeä. Kaikissa perheissä ei ole tilaa lapsille. Poikkeustilassa voi olla poikkeusarvot. Eli opetus vähemmälle ja henkinen tuki korkeammalle.

Mietippä jos onkin sata oppilasta joille pitäisi soittaa päivittäin. Kerran viikossa, ehkä. Täällä on luokan yhteinen whatsapp ryhmä johon opettaja kuuluu ja siellä ovat yhteydessä porukalla.

Olen ketjuun aiemminkin vastannut opettaja. Mulla on 23 oppilasta ja mä soitan niille kaikille päivittäin. Siihen menee melkein 4 tuntia. Siksi mä väännän illalla videoita, että ehdin soitella niille ja vastailla sen jälkeen vielä kysymyksiin whatsappilla ja korjata tehtäviä, että lapset saa (lähes) välittömän palautteen kuten koulussakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että opettaja ottaisi edes kerran viikossa henkilökohtaisesti yhteyttä lapseen. Vaikka Wilma viestillä ja kysyisi, mitä kuuluu.

Ei se,että aamuisin tulee pitkä lista päivän tehtävistä mielestäni ihan riitä.

Just tämä olisi kaikista tärkeintä. Mieluummin vaikka päivittäin kontakti. Ihan se, että soittaa miten menee, voi olla monelle lapselle elintärkeä. Kaikissa perheissä ei ole tilaa lapsille. Poikkeustilassa voi olla poikkeusarvot. Eli opetus vähemmälle ja henkinen tuki korkeammalle.

Mietippä jos onkin sata oppilasta joille pitäisi soittaa päivittäin. Kerran viikossa, ehkä. Täällä on luokan yhteinen whatsapp ryhmä johon opettaja kuuluu ja siellä ovat yhteydessä porukalla.

Olen ketjuun aiemminkin vastannut opettaja. Mulla on 23 oppilasta ja mä soitan niille kaikille päivittäin. Siihen menee melkein 4 tuntia. Siksi mä väännän illalla videoita, että ehdin soitella niille ja vastailla sen jälkeen vielä kysymyksiin whatsappilla ja korjata tehtäviä, että lapset saa (lähes) välittömän palautteen kuten koulussakin.

Kuormitutko tuosta työmäärästä?

Jos et, jatka tota.

Jos kuormitut, karsi. Joka pvä ei tartte soittaa kaikille.

T. Kollega

Yksi asia, jota en tässä käsitä, on se, että opettajat ovat kaikki kotona etätöissä. Esimerkiksi luokanopettajilla on kuitenkin omat ns. kotiluokkansa ja yläkouluissakin ne voidaan jakaa. Monet opettajat tuovat esille, kuinka kotona ei ole rauhaa, pitää meikata, opettaa välissä omia lapsia tai mitä tahansa. Miksi nämä eivät käy hoitamassa työpäiväänsä koulussa, jossa voivat täysin turvallisesti oleskella omassa luokassaan ja keskittyä omiin töihinsä? Tässäkin ketjussa on jopa opettajia, jotka kertovat puolisonsakin olevan kotona.

Me sote-alojen työntekijät emme voi tehdä etätöitä. Meillä on monella pieniä lapsia, joiden täytyy mennä normaalisti päivähoitoon tai kouluun. Kaikki nelosluokkalaisista ylöspäin ovat monen meidän kodeissa ypöyksin kaiket päivät oman onnensa nojassa, ja omat työpäivämme venyvät, sillä meillä alkaa olla kovat paikat. Mikä oikeus nimenomaan opettajien lapsilla on olla kotona tai saada paikalle kaksi vanhempaa? Tulemme pitkien päivien jälkeen kotiin, lapset ovat selviytyneet kuka mitenkin. Heidän tehtäviään ei ole mitään mahdollisuutta systemaattisesti tarkistaa, koska täytyy priorisoida esimerkiksi ruoanlaitto, kaupassa käynti ja muut hengissä pysymisen kannalta välttämättömät tehtävät.

OAJ on nolannut opettajat kertomalla julkisuudessa hysteerisesti itkevistä kansankynttilöistä. Heistä, jotka kuitenkin ovat päivät kotona ja joiden omat lapset eivät ole heitteillä. Heistä, joilla on arvostettu korkeakoulututkinto. Nämä kouluttautuneet ihmiset ovat OAJ:n mukaan hysteerisessä tilassa tämän koitoksen takia. Ihmiset, jotka ovat omissa kodeissaan turvassa ja jotka voivat siellä rauhassa miettiä, mitä milloinkin opettavat. Jättää vastaamatta puheluihin, jos niitä tulee liikaa.

Millaista luulette meillä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla olevan? Työt kaatuvat päälle ja päivittäin saamme uusia ohjeita, valmistaudumme koko ajan kaikkein pahimpaan. Monet työntekijät on jouduttu siirtämään aivan eri toimipisteisiin, koska resurssit hupenevat jo nyt. Aamulla et enää tiedä, milloin sinut siirretään jonnekin muualle pois totutusta työstä tai paikasta. Itse sain kuulla joutuvani pian tekemään yksin kolmen ihmisen työt, palkankorotusta on turha odottaa, vaikka tunnit venyvät. Joka päivä täytyy sammuttaa pahimmat tulipalot. Asiakaskunnat rakoilevat, terveysasemat tukkeutuvat kärsivien vanhusten puheluista, lasten kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet. Nekin, joilla ei ole mitään terveydenhuollon koulutusta, joutuvat opiskelemaan lääkehoidon perusteita, koska olemme pian katastrofissa.

Olemmeko valittaneet julkisuudessa? Meillä on vastuullamme kymmeniä tai satoja ihmishenkiä kullakin. Lääkärit joutuvat pian pahimmassa tapauksessa päättämään, kuka saa elää ja kuka ei. Realismia, opettajat. Vastaatte ja päätätte itse vain siitä, oppiiko jokainen pikku-Petteri tänään jakolaskun, vaiko huomenna. Onko Matildan isä oppinut virkkaamaan Matildan kanssa vai ei. Onko Reetta-Kaisa ymmärtänyt äidinkielen tehtävän tai miten vastaatte Ossin äidin toivomaan tukeen. Herätkää. Te ette ole tässä maassa niitä, joiden kuuluu itkeä äänekkäimmin. Me sote-alojen ihmiset alamme olla teihin vähän turhautuneita. Kaikki tuntemani opettajat syytävät Facebook Iin videoita ja kuvia omien kullannupujensa etäopiskelusta (omalla johdollaan) ja iltapäivien aurinkoretkistä oman jälkikasvunsa kanssa. Me mietimme töissä, ovatko lapsemme kotona hengissä ja kuoleeko joku, jonka hengestä olemme vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että opettaja ottaisi edes kerran viikossa henkilökohtaisesti yhteyttä lapseen. Vaikka Wilma viestillä ja kysyisi, mitä kuuluu.

Ei se,että aamuisin tulee pitkä lista päivän tehtävistä mielestäni ihan riitä.

Just tämä olisi kaikista tärkeintä. Mieluummin vaikka päivittäin kontakti. Ihan se, että soittaa miten menee, voi olla monelle lapselle elintärkeä. Kaikissa perheissä ei ole tilaa lapsille. Poikkeustilassa voi olla poikkeusarvot. Eli opetus vähemmälle ja henkinen tuki korkeammalle.

Mietippä jos onkin sata oppilasta joille pitäisi soittaa päivittäin. Kerran viikossa, ehkä. Täällä on luokan yhteinen whatsapp ryhmä johon opettaja kuuluu ja siellä ovat yhteydessä porukalla.

Olen ketjuun aiemminkin vastannut opettaja. Mulla on 23 oppilasta ja mä soitan niille kaikille päivittäin. Siihen menee melkein 4 tuntia. Siksi mä väännän illalla videoita, että ehdin soitella niille ja vastailla sen jälkeen vielä kysymyksiin whatsappilla ja korjata tehtäviä, että lapset saa (lähes) välittömän palautteen kuten koulussakin.

Ei varmaan tartte kaikille soittaa joka päivä, mutta ainakin niille, kenestä olet edes hieman huolissasi.

Turhautunut sotelainen kirjoitti:

Yksi asia, jota en tässä käsitä, on se, että opettajat ovat kaikki kotona etätöissä. Esimerkiksi luokanopettajilla on kuitenkin omat ns. kotiluokkansa ja yläkouluissakin ne voidaan jakaa. Monet opettajat tuovat esille, kuinka kotona ei ole rauhaa, pitää meikata, opettaa välissä omia lapsia tai mitä tahansa. Miksi nämä eivät käy hoitamassa työpäiväänsä koulussa, jossa voivat täysin turvallisesti oleskella omassa luokassaan ja keskittyä omiin töihinsä? Tässäkin ketjussa on jopa opettajia, jotka kertovat puolisonsakin olevan kotona.

Me sote-alojen työntekijät emme voi tehdä etätöitä. Meillä on monella pieniä lapsia, joiden täytyy mennä normaalisti päivähoitoon tai kouluun. Kaikki nelosluokkalaisista ylöspäin ovat monen meidän kodeissa ypöyksin kaiket päivät oman onnensa nojassa, ja omat työpäivämme venyvät, sillä meillä alkaa olla kovat paikat. Mikä oikeus nimenomaan opettajien lapsilla on olla kotona tai saada paikalle kaksi vanhempaa? Tulemme pitkien päivien jälkeen kotiin, lapset ovat selviytyneet kuka mitenkin. Heidän tehtäviään ei ole mitään mahdollisuutta systemaattisesti tarkistaa, koska täytyy priorisoida esimerkiksi ruoanlaitto, kaupassa käynti ja muut hengissä pysymisen kannalta välttämättömät tehtävät.

OAJ on nolannut opettajat kertomalla julkisuudessa hysteerisesti itkevistä kansankynttilöistä. Heistä, jotka kuitenkin ovat päivät kotona ja joiden omat lapset eivät ole heitteillä. Heistä, joilla on arvostettu korkeakoulututkinto. Nämä kouluttautuneet ihmiset ovat OAJ:n mukaan hysteerisessä tilassa tämän koitoksen takia. Ihmiset, jotka ovat omissa kodeissaan turvassa ja jotka voivat siellä rauhassa miettiä, mitä milloinkin opettavat. Jättää vastaamatta puheluihin, jos niitä tulee liikaa.

Millaista luulette meillä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla olevan? Työt kaatuvat päälle ja päivittäin saamme uusia ohjeita, valmistaudumme koko ajan kaikkein pahimpaan. Monet työntekijät on jouduttu siirtämään aivan eri toimipisteisiin, koska resurssit hupenevat jo nyt. Aamulla et enää tiedä, milloin sinut siirretään jonnekin muualle pois totutusta työstä tai paikasta. Itse sain kuulla joutuvani pian tekemään yksin kolmen ihmisen työt, palkankorotusta on turha odottaa, vaikka tunnit venyvät. Joka päivä täytyy sammuttaa pahimmat tulipalot. Asiakaskunnat rakoilevat, terveysasemat tukkeutuvat kärsivien vanhusten puheluista, lasten kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet. Nekin, joilla ei ole mitään terveydenhuollon koulutusta, joutuvat opiskelemaan lääkehoidon perusteita, koska olemme pian katastrofissa.

Olemmeko valittaneet julkisuudessa? Meillä on vastuullamme kymmeniä tai satoja ihmishenkiä kullakin. Lääkärit joutuvat pian pahimmassa tapauksessa päättämään, kuka saa elää ja kuka ei. Realismia, opettajat. Vastaatte ja päätätte itse vain siitä, oppiiko jokainen pikku-Petteri tänään jakolaskun, vaiko huomenna. Onko Matildan isä oppinut virkkaamaan Matildan kanssa vai ei. Onko Reetta-Kaisa ymmärtänyt äidinkielen tehtävän tai miten vastaatte Ossin äidin toivomaan tukeen. Herätkää. Te ette ole tässä maassa niitä, joiden kuuluu itkeä äänekkäimmin. Me sote-alojen ihmiset alamme olla teihin vähän turhautuneita. Kaikki tuntemani opettajat syytävät Facebook Iin videoita ja kuvia omien kullannupujensa etäopiskelusta (omalla johdollaan) ja iltapäivien aurinkoretkistä oman jälkikasvunsa kanssa. Me mietimme töissä, ovatko lapsemme kotona hengissä ja kuoleeko joku, jonka hengestä olemme vastuussa.

Olen tehnyt tähän saakka töitä omassa luokassani, mut aion siirtyä kotioloihin. En halua olla se, joka levittelee mahd. tautia eteenpäin.

Minulle helpompaa käydä tekemässä työt luokassa, mut en koe kyl tekeväni oikein.

Ja luokassa töidenteko on mulla ainakin silkkaa laiskuutta. Vaikeampaa näitä on kotona tehdä, ja töiden rajaaminenkin on haasteellisempaa. Mut ihan miten vain.

Turhautunut sotelainen kirjoitti:

Yksi asia, jota en tässä käsitä, on se, että opettajat ovat kaikki kotona etätöissä. Esimerkiksi luokanopettajilla on kuitenkin omat ns. kotiluokkansa ja yläkouluissakin ne voidaan jakaa. Monet opettajat tuovat esille, kuinka kotona ei ole rauhaa, pitää meikata, opettaa välissä omia lapsia tai mitä tahansa. Miksi nämä eivät käy hoitamassa työpäiväänsä koulussa, jossa voivat täysin turvallisesti oleskella omassa luokassaan ja keskittyä omiin töihinsä? Tässäkin ketjussa on jopa opettajia, jotka kertovat puolisonsakin olevan kotona.

Me sote-alojen työntekijät emme voi tehdä etätöitä. Meillä on monella pieniä lapsia, joiden täytyy mennä normaalisti päivähoitoon tai kouluun. Kaikki nelosluokkalaisista ylöspäin ovat monen meidän kodeissa ypöyksin kaiket päivät oman onnensa nojassa, ja omat työpäivämme venyvät, sillä meillä alkaa olla kovat paikat. Mikä oikeus nimenomaan opettajien lapsilla on olla kotona tai saada paikalle kaksi vanhempaa? Tulemme pitkien päivien jälkeen kotiin, lapset ovat selviytyneet kuka mitenkin. Heidän tehtäviään ei ole mitään mahdollisuutta systemaattisesti tarkistaa, koska täytyy priorisoida esimerkiksi ruoanlaitto, kaupassa käynti ja muut hengissä pysymisen kannalta välttämättömät tehtävät.

OAJ on nolannut opettajat kertomalla julkisuudessa hysteerisesti itkevistä kansankynttilöistä. Heistä, jotka kuitenkin ovat päivät kotona ja joiden omat lapset eivät ole heitteillä. Heistä, joilla on arvostettu korkeakoulututkinto. Nämä kouluttautuneet ihmiset ovat OAJ:n mukaan hysteerisessä tilassa tämän koitoksen takia. Ihmiset, jotka ovat omissa kodeissaan turvassa ja jotka voivat siellä rauhassa miettiä, mitä milloinkin opettavat. Jättää vastaamatta puheluihin, jos niitä tulee liikaa.

Millaista luulette meillä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla olevan? Työt kaatuvat päälle ja päivittäin saamme uusia ohjeita, valmistaudumme koko ajan kaikkein pahimpaan. Monet työntekijät on jouduttu siirtämään aivan eri toimipisteisiin, koska resurssit hupenevat jo nyt. Aamulla et enää tiedä, milloin sinut siirretään jonnekin muualle pois totutusta työstä tai paikasta. Itse sain kuulla joutuvani pian tekemään yksin kolmen ihmisen työt, palkankorotusta on turha odottaa, vaikka tunnit venyvät. Joka päivä täytyy sammuttaa pahimmat tulipalot. Asiakaskunnat rakoilevat, terveysasemat tukkeutuvat kärsivien vanhusten puheluista, lasten kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet. Nekin, joilla ei ole mitään terveydenhuollon koulutusta, joutuvat opiskelemaan lääkehoidon perusteita, koska olemme pian katastrofissa.

Olemmeko valittaneet julkisuudessa? Meillä on vastuullamme kymmeniä tai satoja ihmishenkiä kullakin. Lääkärit joutuvat pian pahimmassa tapauksessa päättämään, kuka saa elää ja kuka ei. Realismia, opettajat. Vastaatte ja päätätte itse vain siitä, oppiiko jokainen pikku-Petteri tänään jakolaskun, vaiko huomenna. Onko Matildan isä oppinut virkkaamaan Matildan kanssa vai ei. Onko Reetta-Kaisa ymmärtänyt äidinkielen tehtävän tai miten vastaatte Ossin äidin toivomaan tukeen. Herätkää. Te ette ole tässä maassa niitä, joiden kuuluu itkeä äänekkäimmin. Me sote-alojen ihmiset alamme olla teihin vähän turhautuneita. Kaikki tuntemani opettajat syytävät Facebook Iin videoita ja kuvia omien kullannupujensa etäopiskelusta (omalla johdollaan) ja iltapäivien aurinkoretkistä oman jälkikasvunsa kanssa. Me mietimme töissä, ovatko lapsemme kotona hengissä ja kuoleeko joku, jonka hengestä olemme vastuussa.

Ymmärtääkseni yksikään opettaja ei ole vähätellyt sote-alan työntekijöiden töitä, joten hiukan ihmettelen, mihin tällä viestilläsi sohaiset. Jos opettajien homma on niin turhaa ja merkitysetöntä, niin miksi sinä viestissä sitten itket omien lastesi puolesta. Eikö heille ole parempi olla kotona kuin kuuntelemassa turhanpäiväisiä opettajia?

Jos taas sinua harmittaa, että opettajat tekevät etätöitä ja kehtaavat vielä valittaa siitä, niin ehkäpä syy siihen on se, että se on yllättävän rankkaa. Juu, ei opettajat kohtaa kuolemaa, mutta sen verran rautalangasta väännän, että ne lasten kiireelliset sijoitukset ovat myös opettajan työsarkaa. Lasten pahoinvointi näkyy ensimmäisenä opettajille. Nyt kun on etäyhteydet, huoli tietyistä lapsista on suuri.

Mitä tulee omiin lapsiin, niin minä ainakaan ehdi omia lapsiani opettaa, päivät menevät lukujärjestyksen mukaan ja illalla suunnittelen tunteja. Ihan yhtä heitteillä ne omat lapseni ovat kuin sinunkin. Tämäkö oli viestisi pointti? Että on epistä, kun opet ei ole koululla. Palaisin sinne mielelläni, jos saisin. En minä ole sulkenut kouluja. Niitä ei ole sulkenut yksikään opettaja. Katkera vuodatuksesi pitäisi suunnata päättäjille, ei yksittäisille opettajille. Ja meillä on oikeus kokea työmme rankkana ilman että se on mitenkään sinulta pois. Kukaan ei ole vähätellyt sote-työntekijöiden töiden rankkuutta.

En ymmärrä, mitä yrität tällä epäsopua ja katkeruutta levittävällä viestilläsi osoittaa. "Teidän työ ei ole yhtä tärkeää kuin meidän." Okei. Perille meni. Tee kansalaisaloite, että koulut suljetaan kokonaan, kun ne ovat niin turhia laitoksia.

"Ymmärtääkseni yksikään opettaja ei ole vähätellyt sote-alan työntekijöiden töitä, joten hiukan ihmettelen, mihin tällä viestilläsi sohaiset. Jos opettajien homma on niin turhaa ja merkitysetöntä, niin miksi sinä viestissä sitten itket omien lastesi puolesta. Eikö heille ole parempi olla kotona kuin kuuntelemassa turhanpäiväisiä opettajia?

Jos taas sinua harmittaa, että opettajat tekevät etätöitä ja kehtaavat vielä valittaa siitä, niin ehkäpä syy siihen on se, että se on yllättävän rankkaa. Juu, ei opettajat kohtaa kuolemaa, mutta sen verran rautalangasta väännän, että ne lasten kiireelliset sijoitukset ovat myös opettajan työsarkaa. Lasten pahoinvointi näkyy ensimmäisenä opettajille. Nyt kun on etäyhteydet, huoli tietyistä lapsista on suuri.

Mitä tulee omiin lapsiin, niin minä ainakaan ehdi omia lapsiani opettaa, päivät menevät lukujärjestyksen mukaan ja illalla suunnittelen tunteja. Ihan yhtä heitteillä ne omat lapseni ovat kuin sinunkin. Tämäkö oli viestisi pointti? Että on epistä, kun opet ei ole koululla. Palaisin sinne mielelläni, jos saisin. En minä ole sulkenut kouluja. Niitä ei ole sulkenut yksikään opettaja. Katkera vuodatuksesi pitäisi suunnata päättäjille, ei yksittäisille opettajille. Ja meillä on oikeus kokea työmme rankkana ilman että se on mitenkään sinulta pois. Kukaan ei ole vähätellyt sote-työntekijöiden töiden rankkuutta.

En ymmärrä, mitä yrität tällä epäsopua ja katkeruutta levittävällä viestilläsi osoittaa. "Teidän työ ei ole yhtä tärkeää kuin meidän." Okei. Perille meni. Tee kansalaisaloite, että koulut suljetaan kokonaan, kun ne ovat niin turhia laitoksia."

Pääpointtini, joka oli ilmeisen hatarasti ilmaistu, oli peräänkuuluttaa ihan oikeaa realismia asioiden suhteen. Realismia sen suhteen, että asetetaan asiat tärkeysjärjestykseen. OAJ:n kannanotto herätti närää esimerkiksi omassa työyhteisössäni laajemminkin. Olen aidosti sitä mieltä, että se antoi opettajista sellaisen kuvan, että he ovat ensisijaisesti ja äänekkäimmin huolissaan vain itsestään. Vaikka on ammattiryhmiä, jotka ovat paljon vaikeammissa olosuhteissa. Fakta on, että tätä nykyä suurin osa opettajista on kotona turvassa ja ehtii etäopetuksen lisäksi pistää välillä makaronilaatikon uuniin ja vaihtaa oman lapsensa kanssa muutaman sanan tai komentaa pöydän ääreen opiskelemaan. Fakta on, että opettajilla on huolensa, mutta ne eivät valitettavasti kaikkinensa ihan rinnastu sotelaisten huolten kanssa. Lisäksi tässäkin ketjussa on käynyt ilmi, että osa huolista on sellaista tasoa, etten kehtaisi näinä aikoina niitä edes ääneen sanoa. Eli ihan vain tiedoksi, en ole katkera, varoitan vain, että herätätte närää. Omista lapsistamme olemme huolissamme, koska he ovat yksin kotona. Tällä ei ole tekemistä opetuksen tärkeyden kanssa.

No joo, ymmärrän osittain.

Olen luokanope, enkä koe olevani mitenkään tolkuttoman kuormittunut. Varmasti sote-alalla tää on pahempi juttu.

Mutta

1. OAJ on opettajien ammattijärjestö, joten melko normaalia juputtaa oman eturyhmänsä —ts. opettajien — asioita.

2. Opettajien laiskuutta käsitteleviä Av-ketjuja on useita. Siksi normaalia, että opet älähtää.

3. Yhtäkkinen koko työn siirtäminen nettiin on yllättävän kova jobi.

Vierailija kirjoitti:

Ysiluokkalaisten osalta tilanne on ihan järkyttävä. Tässä mene kevyesti loppukevät kotona, eli neljäsosa koko viimeisestä peruskouluvuodesta. Jos kukaan ei opeta, mutta tehtäviä tulee koko ajan, ja jopa kokeita pidetään, homma menee yksinkertaisesti väärin. Kuulemma joissain kunnissa on tehty päätös, ettei etäopetusajan tehtävät voi vaikuttaa päättötodistuksen numeroihin laskevasti. Meidän teinille satelee vain ukaaseja että jos se ja se ei ole ajoissa tehty, numerot laskee. Yhtään opetusta ei ole tullut, ei ennakkoon videoituna tai livenä. Todella epätasa-arvoisessa asemassa nämä sitten hakevat yhteishaussa.

Toinen asia on tuen tarve. Yhdellä lapsellani on tehostettu tuki, mutta ei siksi etteikö hän osaisi tai kykenisi oppimaan varsinaisia oppisisältöjä. Hänellä on toiminnanohjauksen ongelmia, lievä lukivaikeus ja siitä johtuvaa hitautta. Ainoa tuki tuntuu olevan se, että tee vaikka vähän vähemmän niitä tehtäviä. Se ei oikein auta. Tukemista olisi ohjata lasta ymmärtämään tehtävänantoja, varmistamaan että on päässyt käyntiin ja ymmärtänyt oikein. Tai jos ei kerta kaikkiaan voi tätä tehdä, niin opettaja nyt vähimmillään voisi edes itse määritellä että mitkä tehtävät pitäisi olla tehtynä. Tällaiselle lapselle on hirveä paine siitä, että käsketään epämääräisesti itse valita ydintehtävät ja vielä epämäärisemmin ohjeistetaan tekemään vähemmän. Mikä se vähemmän on, puolet vai vain kaksi vähemmän vai jotain muuta? Nyt lukivaikeuksinen lapsi joutuu itse lukemaan kuitenkin kaikki tehtävät läpi, miettimään ymmärsikö kaikkien sisällön oikein, valitsemaan sieltä olennaiset ja päättämään sitten mikä mahtaisi kullekin opettajalle riittää. Kai nyt opettaja sentään tietää antamistaan tehtävistä sen verran, että osaa sanoa mikä on mekaanista peruspuurtamista, mikä soveltavaa tiedonkäyttöä, ja mikä mitäkin. Oppilaat eivät tässä ajassa ole vieraiksi muuttuneet, kai tätä tehtävien selittämistä ja valikointia on sentään tehty heille aiemminkin? Vai onko todella niin, että tuki on ollut näin häilyväistä siellä oppitunneillakin?

Sama huoli täälläkin ysiluokkalaisesta, jolla on tehostetun tuen tarvetta yhdessä aineessa. Kyseessä suuri koulu, jossa vasta ensimmäisiä kokeiluja tuntien pitämisestä jollakin kokoustyökalulla. Samaan aikaan pienemmissä kouluissa nämä työkalut otettu jo rutiiniksi. Tätä ihmetellessäni rehtori sanoi luottavansa jokaisen aineenopettajan omaan harkintaan. Tuloksena siis täysin yksittäisten opettajien taitoihin ja haluihin perustuva ei aina niin toimiva kokonaisuus. Tuen tarvetta ei oteta vakavasti, vaikka olisi lääkärinlausunto, jos tuen tarve on vain parissa aineessa. Täysin epäselvää, saako oppilas riittävästi ohjausta tehtävissä sitä halutessaan ja miten opettaja huomioi oppilaat, jotka ei palautettavien tehtävien perusteella ole ihan kärryillä. Nyt jos koskaan tarvitaan parempaa kommunikointia vanhempien kanssa ja näkyvyyttä siihen, miten etäohjaus sujuu.

Täällä isossa kaupungissa opettajia ja rehtoireita on kielletty työskentelemästä koululla ellei osallistu lähiopetuksen järjestämiseen.

Eli siksi opetan kotoa, vaikka materiaalienkin puolesta olisi helpompaa olla luokkahuoneessa.

Voin taata, että sote-ammattilaistakin saattaisi nyppiä hieman, jos hänet siirrettäisiin tekemään hommiansa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä koulunkäynninohjaajia ei käytetä nyt resurssina? Moni vanhempi oletetaan tekevän tällä hetkellä kaiken sen mitä koulunkäynninohjaaja voisi tehdä? 

Kuulemma koulunkäyntiohjaajia lomautetaan, aivan järjetöntä.

Olen ihmetellyt aivan samaa. Avustajia tarvitaan nimenomaan varmistamaan, että kaikki ovat mukana. Aineenopettaja voi keskittyä aineen opettamiseen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä koulunkäynninohjaajia ei käytetä nyt resurssina? Moni vanhempi oletetaan tekevän tällä hetkellä kaiken sen mitä koulunkäynninohjaaja voisi tehdä? 

Kuulemma koulunkäyntiohjaajia lomautetaan, aivan järjetöntä.

Olen ihmetellyt aivan samaa. Avustajia tarvitaan nimenomaan varmistamaan, että kaikki ovat mukana. Aineenopettaja voi keskittyä aineen opettamiseen.

Joka kunnassa herrat määräilee asioita. Jos opettajilta ja ohjaajilta kysyttäisiin, saataisiin homma toimivaksi. Nyt ainakin omassa kannassani koulutoimenjohtaja rehtoriporukoineen on määrännyt linjat. Kun etäopetus saatiin muodostettua ylhäältäpäin asetettujen doktriinisen mukaiseksi, pomoporukka vaihtoi linjaa.

Tuntuu, ettei noi isot herrat/rouvat välitä oppilaista tai perheistä. Tärkeintä on pomoilla päästä pätemään jonnekin vertaisryhmään siitä, kuinka hieno himmeli on omassa hallintokunnassa väsätty.

Huoh.

Ope

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokan open työstä on nyt pois iso osa: Ei tappeluiden setvimistä, ei kiusaamiskeissejä, ei työrauhaongelmia. Ei älämölöä, ei kadonneita kyniä, ei täitä, kihomatoja, syyhyä.

Teen itse hiukan pidempää päivää kuin normaalisti, en kuitenkaan koskaan yli 8 tuntia; kaikki siis ihan tosi hyvin. Nyt ajan voi kerrankin käyttää OPETTAMISEEN.

Tämä on minusta aika karu viesti ekaluokan opettajalta. Alkuopetuksen tärkeimpiä tehtäviä on nimenomaan koululaistaitojen opettaminen. Silloin nimenomaan harjoitellaan vuorovaikutustaitoja, itsesäätelyä, itsensä motivointia, toiminnanohjausta, kaveritaitoja, vuoron odottamista, mielipiteen ilmaisua, ryhmän jäsenenä olemista jne. Vaikka näille ei ole lukujärjestyksessä omaa oppituntia, opetussuunnitelmassa näitä kyllä painotetaan erityisen paljon juuri ekalla ja tokalla. Koko ops on suorastaan rakennettu niin, että näille vuosiluokille on aivan oma osionsa! Siihen ei todellakaan ole syynä ainekohtaiset oppisisällöt, vaan nimenomaan ainutlaatuinen kehitysvaihe ja olennainen ajankohta koulupolun alussa. Näitä taitoja ei missään nimessä pidä väheksyä, vaikka niitä ei useimpien pikkuoppilaitten kanssa pystykään nyt etänä harjoittelemaan. Päinvastoin, melkeinpä pitäisi olla vähän huolissaan siitä millaista luokassa tulee olemaan tokalla, kun neljäsosa ensimmäisen kouluvuoden vaikutusmahdollisuuksista on jäänyt väliin juuri näissä taidoissa.

Kaikki avustajat on pääsääntöisesti lomautettu nyt.

Liveopetusta ei ole lupa järjestää, jos kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia sen seuraamiseen. Meillä on perheitä, joiden liveopetukseen sopivat laitteet lähtevät huoltajan mukana päiväksi töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokan open työstä on nyt pois iso osa: Ei tappeluiden setvimistä, ei kiusaamiskeissejä, ei työrauhaongelmia. Ei älämölöä, ei kadonneita kyniä, ei täitä, kihomatoja, syyhyä.

Teen itse hiukan pidempää päivää kuin normaalisti, en kuitenkaan koskaan yli 8 tuntia; kaikki siis ihan tosi hyvin. Nyt ajan voi kerrankin käyttää OPETTAMISEEN.

Tämä on minusta aika karu viesti ekaluokan opettajalta. Alkuopetuksen tärkeimpiä tehtäviä on nimenomaan koululaistaitojen opettaminen. Silloin nimenomaan harjoitellaan vuorovaikutustaitoja, itsesäätelyä, itsensä motivointia, toiminnanohjausta, kaveritaitoja, vuoron odottamista, mielipiteen ilmaisua, ryhmän jäsenenä olemista jne. Vaikka näille ei ole lukujärjestyksessä omaa oppituntia, opetussuunnitelmassa näitä kyllä painotetaan erityisen paljon juuri ekalla ja tokalla. Koko ops on suorastaan rakennettu niin, että näille vuosiluokille on aivan oma osionsa! Siihen ei todellakaan ole syynä ainekohtaiset oppisisällöt, vaan nimenomaan ainutlaatuinen kehitysvaihe ja olennainen ajankohta koulupolun alussa. Näitä taitoja ei missään nimessä pidä väheksyä, vaikka niitä ei useimpien pikkuoppilaitten kanssa pystykään nyt etänä harjoittelemaan. Päinvastoin, melkeinpä pitäisi olla vähän huolissaan siitä millaista luokassa tulee olemaan tokalla, kun neljäsosa ensimmäisen kouluvuoden vaikutusmahdollisuuksista on jäänyt väliin juuri näissä taidoissa.

Jos hengissä pysyn, jatkan harjoituksia ensi vuonna samojen lasten kanssa. Tämä kevät käytetään akateemisten taitojen tehotreeniin. Ensi vuonna painotus noissa, mitä mainitsitkin.

Ei ole syytä huolestua.

Poikkeustila vaikuttaa väkisinkin näihin asioihin. Nyt mennään näillä ja etsitään tästä tilanteesta hyviä puolia.

Ekaluokan ope

Vierailija kirjoitti:

Voin taata, että sote-ammattilaistakin saattaisi nyppiä hieman, jos hänet siirrettäisiin tekemään hommiansa kotiin.

Etenkin, kun siinä samalla pitäisi itse selvittää mitä alustaa olisi hyvä käyttää, ja opettaa potilaat tai asiakkaat sitten etänä käyttämään sitä. Ja seuraavaksi saisikin kuulla, ettei kyseistä alusta saa käyttää tietosuojaongelmien vuoksi, vaan käyttöön on otettava joku toinen, jota niillä potilailla ei ole käytössä. Ratkaisuehdotus onneksi on se, että voisit sitten omalla puhelimellasi olla yhteydessä heihin ja opastaa sitä kautta. Että kyllähän sitä tällaisessa poikkeustilanteessa pitäisi olla sen verran solidaarinen, että voi antaa oman numeron potilaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä koulunkäynninohjaajia ei käytetä nyt resurssina? Moni vanhempi oletetaan tekevän tällä hetkellä kaiken sen mitä koulunkäynninohjaaja voisi tehdä? 

Kuulemma koulunkäyntiohjaajia lomautetaan, aivan järjetöntä.

Olen ihmetellyt aivan samaa. Avustajia tarvitaan nimenomaan varmistamaan, että kaikki ovat mukana. Aineenopettaja voi keskittyä aineen opettamiseen.

Useimmat avustajat ovat kykenemättömiä itsenäiseen työhön. Lisäksi tässä tilanteessa tarvitaan paljon pedagogisia päätöksiä nopeasti ja avustaja ei niitä voi tehdä. Ei ole osaamistakaan. Erityisesti yläkoulussa avustajat on pääosin kovin puutteellisella aineenhallinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin taata, että sote-ammattilaistakin saattaisi nyppiä hieman, jos hänet siirrettäisiin tekemään hommiansa kotiin.

Etenkin, kun siinä samalla pitäisi itse selvittää mitä alustaa olisi hyvä käyttää, ja opettaa potilaat tai asiakkaat sitten etänä käyttämään sitä. Ja seuraavaksi saisikin kuulla, ettei kyseistä alusta saa käyttää tietosuojaongelmien vuoksi, vaan käyttöön on otettava joku toinen, jota niillä potilailla ei ole käytössä. Ratkaisuehdotus onneksi on se, että voisit sitten omalla puhelimellasi olla yhteydessä heihin ja opastaa sitä kautta. Että kyllähän sitä tällaisessa poikkeustilanteessa pitäisi olla sen verran solidaarinen, että voi antaa oman numeron potilaille.

Ja sitten ne kaikki minun 150 potilasta pitää tavata 2-3 kertaa viikossa ;)

Olen päivittäin yhteydessä oppilaideni kanssa Discord chatin kautta. Nyt olen kuullut, ettei sitä saisi käyttää. Alaikäisiä ei saisi pakottaa liittymään palveluun, jonka palvelimet ovat ties missä. Onneksi 80% oppilaistani oli jo valmiiksi kirjautunut. Haaste oikeuteen voi tulla vain niiden 20% huoltajilta...