Mies ei enää rakasta - onko pitkällä liitolla toivoa?

Olet ilmeisesti kieltämisen tilassa ja etsit pieniäkin merkkejä siitä, että mies sittenkin välittää. Ilmeisesti et ole kertonut tilanteesta ystävillesi, kun joudut täältä tuntemattomilta apua hakemaan. 

Mies on sanonut, ettei enää rakasta sinua. Se on kovaa puhetta, mutta kiellät sen. Mies sanoo haluavansa erota. Kiellät senkin ja toivot, että mies ei ole tosissaan. Mutta tuollaisia asioita ei sanota huvikseen. Mies aikoo erota sinusta eikä rakasta enää sinua teit sitten mitä tahansa, olit kuinka ovela tahansa tai kuinka kiltti hyvänsä. Hän osaa itse laittaa ruokansa ja siivota ja huoltaa pyykkinsä tai hänen uusi tyttöystävänsä tulee tekemään ne asiat. Hän haluaa päästä liitostanne pois.

Miehen kanssa on turha terapiaan mennä, koska hän ei enää rakasta sinua. Älä ripustaudu siihen, että mies tulee muka takaisin - ei tule, hän on miettinyt eroa jo todennäköisesti pitkään, mutta sinulle tämä tuli yllätyksenä. Sen takia olet shokissa, kieltotilassa ja normaalit itsesuojelumekanismit eivät toimi. Et halua nähdä, että miehellä on todennäköisesti uusi suhde tai kuulla, mitä sinulle täällä on sanottu. Pelkkää asiaa. Mutta se ei auta.

Tarvitset olkapään, jota vasten itkeä ja surra menetystä. Kerro tilanne vanhemmillesi, ystävillesi ja mene terapiaan. Älä haudo asiaa yksin ja kuvittele, että miehen päätös muuttuisi "pelailemalla" hänen kanssaan. Ystävällisyys ei tarkoita sitä, että mies olisi muuttanut mieltään. Hänen on helpompi olla nyt kanssasi, kun on kertonut totuuden. Mutta voit ottaa aikaa itsellesi, eihän sinulla kiire ole mihinkään. Koeta totutella ajatukseen ja hae apua terapeutilta. Olet ihan hukassa, mutta se kuuluu asiaan, koska kaikki ympäriltäsi on hajonnut. 

Muista että moni on kokenut saman ja selvinnyt. Sinulle käy lopulta hyvin, mutta ensin pitää hyväksyä tosiasiat.

Totta kai voit kieltäytyä hakemasta eroa ja teeskennellä, että kaikki on normaalia. Kerroit olevasi kiltti, liian kiltti, mutta itsellesi et ole osannut olla lainkaan kiltti. 

Sanoisin miehelle, että ”kämppikset ovat kaksi ihmistä jotka vain asuvat yhdessä. Kämppikset eivät harrasta seksiä. Keskenään.

Miksi olisin sinun pussien tyhjennys reikä, kun saisin oikeanlaista seksiä muualtakin”

Ystävälläni on tällaiseen mieheen suhde töissä. Panevat jopa työaikana. Yököttävää touhua!

#182 - hyvin kommentoitu.

AP kirjoittelee taas ajatuksia ja kuulumisia, toimikoon tämä minulle päiväkirjana.

Eilen kysyin mieheltä, että joko hän on saanut päätettyä mitä elämällään tekee. Sanoin, että en halua elää kämppisliitossa ja esittää lapsille ja sukulaisille että elämä on normaalia. Mies sanoi, että hänellä ei ole mitään vaikeuksia elää kämppisliitossa.

Sanoin, että haluan hänen päättävän mitä tekee eli avioero tai suhteen korjaaminen, jos hän kokee voivansa löytää tunteet minua kohtaan. Ja sanoin taas, että kämppisliitto ei ole vaihtoehto. Sanoin myös että en jaksa tässä loputtomasti odotella miehen mietintää koska haluan ostaa itselleni asunnon ja alkaa omaa elämää.

Mies sanoi siihen, että hän haluaa miettiä kannattaako meidän avioliittoa enää yrittää korjata ja se mietintä vie nyt aikaa. Hän ei kuulemma halua että jos nyt korjataan liitto, niin muutaman vuoden päästä hän taas miettii että tämä ei toimi ja täytyisi taas miettiä eroa.

Sanoin, että en ymmärrä. Elämässä voi sattua mitä vaan ja tuskinpa avioparit miettivät keskenään että mahtaako liitto olla 2, 5 ja 10 vuoden välein eron partaalla.

Kysyin myös mieheltä, että miten hänen mietintänaikansa voi esimerkiksi päätyä 6 kuukauden päästä siihen että ’nyt aletaan taas olemaan kuin normaalit avioparit ja lopetetaan tämä meidän välinen kylmyys miehen suunnalta’. Nyt tosiaan mies on jääkylmä mua kohtaan, ei koske, ei halaa. Puhuu normaalisti toki, emme riitele eli päällisin puolin vaikuttaa normaalilta. Miten joku voisi yhtäkkiä kylmän kauden jälkeen alkaa elää normaalia avioparin elämää?

Olen itse tehnyt miehen tietämättä jo erovalmisteluja. Haluan vain että mies tekee eropäätöksen koska hän on se joka erohaluista ilmoitti.

Mies tekee Koronan vuoksi etätöitä 100% ajasta eli jos on toinen nainen niin suhde toimii netin kautta, eivät tapaa kasvotusten . Sen huomasin, että mies on laittanut whappiin sormenjälkitunnistuksen, hälärit soi itsellä. Aiemmin hän on whappaillut vain vanhempiensa ja sisarustensa kanssa, sekä minun ja lasten (hänellä ei ole kavereita, eikä harrastuksia minkä kautta kavereita). Tällä hetkellä tuntuu että itselle ihan sama, siinähän saa joku toinen tuon äksynä vaivoikseen.

AP

Up

Ihan taatusti on uusi muikkeli katottuna. Mulla itellä ihan samanlainen tapaus parin vuoden takaa. Nyt vaan vielä pohtii tilannetta, kun kuitenkin paljon pelissä. Äijäs miettii, syödä vai säästää kakku. Tajuaa itsekin, että molempia ei voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikö en itse laita eroa vireille? Hmm...

Olen nyt jo niin tottunut miehen murjotukseen että en välitä siitä, suljen sen pois mielestäni. Ajattelen, ihan sama, omaan nilkkaansahan hän sahaa. Tässä olisi uskollinen kiltti vaimo ja lapset tarjolla kuten tähänkin asti, mutta jos ei kelpaa niin ei sitten. Valintoja kaikki. Minä nautin nyt lapsistamme, heidän seurastaan, omista harrastuksistani, työstäni ja miehen palkan minulle ja lapsille tuomasta hyvinvoinnista. Ajattelen, että mieshän se tässä on häviäjä ja minä ja lapset olemme tietyllä tapaa hänen yläpuolellaan. En halua pilata elämääni hänen murjottelullaan vaan nautin elämästäni. Mies ei voi pilata elämän iloani! Tuskin hän on onnellinen kun nyt murjottaa, mutta omapa on valintansa. Valinta on hänen.

En ole parisuhderiippuvainen ihminen eli en sure mahdollista sinkkuelämää. Olen tyytyväinen elämään sinkkuna, en etsi uutta parisuhdetta. Mutta jos joku hyvä mies joskus hakee minut kotoani niin en vastusta.

Ymmärrättekö ajatusmaailmaani?

AP

No eikö sua ahdista asua murjottajan kanssa saman katon alla? Se vie kuitenkin sun ajatuksista näköjään kohtuuttoman ison osan. Ajan ja energian hukkaa.

Pääsääntöisesti ei ahdista. Kuten sanoin, en alistu siihen että mies pilaa päiväni ja elämäni. Toki ajattelen asiaa ja siksi kirjoitan tänne palstalle. Haluan kuulla teidän ajatuksia koska haluan muitakin näkemyksiä.

Mies kävi juuri luonani olohuoneessa ja sanoi meneväänsä ruokakauppaan. Hän kysyi minulta, että onko minulle huomiseksi lounasta ja voisiko hän ostaa minulle jotain lounasta kaupasta. Sanoin kiitos, mutta en tarvitse mitään. En tajua miksi häntä kiinnostaa ruokailuni?!?! Luulisi että eroa suunnittelevaa ei minun ruuat kiinnosta?!?

AP

Miten pihalla sinä oikein olet? Kyllähän sitä nyt kämppikseltä kysytään, että voiko tuoda toisellekin jotain. Jos on normaalit käytöstavat (ja etenkin jos yhteinen talous), niin silloin kysytään. Asiallinen kysymys käytännön asiasta, jota ei tarvitse tulkita läheisyyden tai rakkauden osoitukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan taatusti on uusi muikkeli katottuna. Mulla itellä ihan samanlainen tapaus parin vuoden takaa. Nyt vaan vielä pohtii tilannetta, kun kuitenkin paljon pelissä. Äijäs miettii, syödä vai säästää kakku. Tajuaa itsekin, että molempia ei voi tehdä.

Tältä se alkaa vaikuttaa ja millään ei tunnusta asiaa minulle vaikka olen kauniisti pyytänyt. Sanoin myös aiemmin miehelle että salaisuuksilla on tapana aikanaan paljastua ja siksi kannattaa aina olla rehellinen.

Sen verran on oma nahka nyt paksuuntunut että jos mies ilmoittaa haluavansakin korjata meidän suhteen ja saan selville että tämän miehen kylmyyden ja mietinnän takana on toinen nainen niin minä laitan eron vireille sen enempää miettimättä. Ei aviopuolisoa voi pitää varakappaleena jos uudet suhdeviritelmät eivät onnistu. Toivon myös että jos miehellä on nyt joku salasuhde niin tuo nainen ottaisi minuun yhteyttä, olisi minulle tosi helppo päätös laittaa ero vireille.

Ja kuten jo ehkä tekstistäni aistii niin kyllä tässä on omatkin tunteet nääntyneet. Ei mua voi kohdella kuin roskaa tai varakappaletta. Myös mulla on oikeus tulla kohdelluksi hyvin.

AP

Eli mies haluaa erota, muttei uskalla ja haluaa että sinä teet päätöksen ja kaiken työn hänen puolestaan. Haet eroa, muutat pois, otat syyt niskoillesi, kerrot lapsille etc. Sinä taas haluat, että mies tekee tuon, jos hän on se joka eron haluaa.

Paska mies ja moraalisesti olet oikeassa, mutta mietippä kuitenkin ketä sinä eniten kiusaat tällä kämppissuhteella ja miehen päätöksen odottamisella. Pelkästään itseäsi. Miestähän tilanne ei haittaa. Kiva kämppissuhde, ehkä seksiä. Minä lähtisin ja tekisin kaikki työt, mutta kertoisin kaikille, että se oli miehen päätös. Ja kyllä minäkin luulen, että miehelläsi joko on toinen/on ihastunut toiseen ja haluaa näyttää tälle " vaimo heitti pihalle"-kortin

Vierailija kirjoitti:

Eli mies haluaa erota, muttei uskalla ja haluaa että sinä teet päätöksen ja kaiken työn hänen puolestaan. Haet eroa, muutat pois, otat syyt niskoillesi, kerrot lapsille etc. Sinä taas haluat, että mies tekee tuon, jos hän on se joka eron haluaa.

Paska mies ja moraalisesti olet oikeassa, mutta mietippä kuitenkin ketä sinä eniten kiusaat tällä kämppissuhteella ja miehen päätöksen odottamisella. Pelkästään itseäsi. Miestähän tilanne ei haittaa. Kiva kämppissuhde, ehkä seksiä. Minä lähtisin ja tekisin kaikki työt, mutta kertoisin kaikille, että se oli miehen päätös. Ja kyllä minäkin luulen, että miehelläsi joko on toinen/on ihastunut toiseen ja haluaa näyttää tälle " vaimo heitti pihalle"-kortin

Täydellinen tiivistelmä sinulta.

En enää tunnista miestä samaksi henkilöksi, jonka kanssa olen aikoinaan mennyt naimisiin. Hän on varmaan maailman viimeisin mies josta tällaista olisi voinut uskoa.

AP

Jos on tavannut sielunkumppanin ja silti voi olla esim kunniasyitä tai lasten takia miksei eroa, voi olla myös ns vanhanaikainen vakaumus vastuusta tms. Muitakin syitä voi olla tuhat ja ne ei käytöstä tulkitsemalla ja arvailemalla selkiä. Ihmisistä ei aina kannattaisi ajatella pahinta. Suoraselkäisesti kuitenkin kertonut ajatuksensa ja toiveensa ja jos se nyt sulle ei sovi niin sitten täytyy varmaan muuttaa jotain. Jokainen on vapaa tekemään omat ratkaisunsa, myös sinä. Toisilla se ottaa enemmän aikaa kun toisilla. Jos oikeasti rakastuu niin se on sellainen voima että se pistää koko maailman uusiksi ja sille ei mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan taatusti on uusi muikkeli katottuna. Mulla itellä ihan samanlainen tapaus parin vuoden takaa. Nyt vaan vielä pohtii tilannetta, kun kuitenkin paljon pelissä. Äijäs miettii, syödä vai säästää kakku. Tajuaa itsekin, että molempia ei voi tehdä.

Tältä se alkaa vaikuttaa ja millään ei tunnusta asiaa minulle vaikka olen kauniisti pyytänyt. Sanoin myös aiemmin miehelle että salaisuuksilla on tapana aikanaan paljastua ja siksi kannattaa aina olla rehellinen.

Sen verran on oma nahka nyt paksuuntunut että jos mies ilmoittaa haluavansakin korjata meidän suhteen ja saan selville että tämän miehen kylmyyden ja mietinnän takana on toinen nainen niin minä laitan eron vireille sen enempää miettimättä. Ei aviopuolisoa voi pitää varakappaleena jos uudet suhdeviritelmät eivät onnistu. Toivon myös että jos miehellä on nyt joku salasuhde niin tuo nainen ottaisi minuun yhteyttä, olisi minulle tosi helppo päätös laittaa ero vireille.

Ja kuten jo ehkä tekstistäni aistii niin kyllä tässä on omatkin tunteet nääntyneet. Ei mua voi kohdella kuin roskaa tai varakappaletta. Myös mulla on oikeus tulla kohdelluksi hyvin.

AP

Mulle tämä on jotenkin ihan selvää. Tunteet kuolevat miehellä yhtäkkiä, kun on joku toinen, johon ne kohdistuvat. Sitten alkaa se oikeasti täysin ala-arvoinen käytös, jossa hän yksinään punnitsee, hajottaako perheen vai mitä tehdä. Hankaluutensa usein aiheuttaa myös se, että salarakas on tahollaan varattu, joten niiden kuvioiden selkiytymistä odotellaan myös. 

Älkää jatkako tuota enää yhtään pidempään. Tunteiden on molemmin puolin tuosta enää kovin vaikea palautua. Vaikka mies jostain syystä päätyisikin valitsemaan sinut ja perheen, olisitko oikeasti mielissäsi? Kykenisitkö luottamaan tulevaan tuon miehen kanssa?

AP kirjoittaa taas päivityksiä.

Eilisen päivän mies oli rauhallinen ja vaikutti tavalliselta ihmiseltä, naureskeli hymyillen pitkin päivää ja ajattelin, että onpas hän nyt hyvällä tuulella. Illalla kun menimme nukkumaan kysyin normaalilla äänellä häneltä, että oliko hänellä hyvä päivä. Mies vastasi, että ei ollut. Kysyin miksi ei. Hän alkoi kuin salaman iskusta vihaisena räyhäämään minulle, että ei tästä enää tule mitään ja että hän saa taistella että ei sanoisi minulle, että nyt tämä on loppu. Kysyin, että mikä nyt on vialla, eikö tämä päivä ollut ihan tavallinen ja sujunut hyvin. Kuulemma ei voi  nyt sietää lapsiamme. Lisäksi sanoi että ei halua kertoa minulle, jos on jostain asiasta pahalla tuulella, koska minun pitäisi se arvata sanomattakin. Sanoin, että en voi aina tietää, jos hän pahoittaa jostain pienestä asiasta mielensä, hänen täytyy sanoa se minulle jotta voimme keskustella asiasta, niinhän me olemme aiemminkin tehneet.

Lisäksi mies sanoi, että jatkossa ei aio ilmoittaa menoistaan, kun lähtee kodistamme johonkin. Kuulemma hänen ei tarvitse ilmoittaa minulle ja lapsille jos hän lähtee eikä varsinkaan mihin lähtee. Huoh. 

Kysyin mieheltä, että voisimmeko miettiä ammattiavun hakemista yhdessä. Jos vaikka hakisimme keskusteluapua. Mies tiuskaisi minulle "sinä sitä apua tarvitset". Tuntuu, että asiallinen ja rauhallinen aikuisten välinen keskustelu on mahdotonta ja hänestä on tullut uhmaikäinen taapero. Tämä tuntuu jo ihan Hollywood-elokuvalta.

AP

Vierailija kirjoitti:

AP kirjoittaa taas päivityksiä.

Eilisen päivän mies oli rauhallinen ja vaikutti tavalliselta ihmiseltä, naureskeli hymyillen pitkin päivää ja ajattelin, että onpas hän nyt hyvällä tuulella. Illalla kun menimme nukkumaan kysyin normaalilla äänellä häneltä, että oliko hänellä hyvä päivä. Mies vastasi, että ei ollut. Kysyin miksi ei. Hän alkoi kuin salaman iskusta vihaisena räyhäämään minulle, että ei tästä enää tule mitään ja että hän saa taistella että ei sanoisi minulle, että nyt tämä on loppu. Kysyin, että mikä nyt on vialla, eikö tämä päivä ollut ihan tavallinen ja sujunut hyvin. Kuulemma ei voi  nyt sietää lapsiamme. Lisäksi sanoi että ei halua kertoa minulle, jos on jostain asiasta pahalla tuulella, koska minun pitäisi se arvata sanomattakin. Sanoin, että en voi aina tietää, jos hän pahoittaa jostain pienestä asiasta mielensä, hänen täytyy sanoa se minulle jotta voimme keskustella asiasta, niinhän me olemme aiemminkin tehneet.

Lisäksi mies sanoi, että jatkossa ei aio ilmoittaa menoistaan, kun lähtee kodistamme johonkin. Kuulemma hänen ei tarvitse ilmoittaa minulle ja lapsille jos hän lähtee eikä varsinkaan mihin lähtee. Huoh. 

Kysyin mieheltä, että voisimmeko miettiä ammattiavun hakemista yhdessä. Jos vaikka hakisimme keskusteluapua. Mies tiuskaisi minulle "sinä sitä apua tarvitset". Tuntuu, että asiallinen ja rauhallinen aikuisten välinen keskustelu on mahdotonta ja hänestä on tullut uhmaikäinen taapero. Tämä tuntuu jo ihan Hollywood-elokuvalta.

AP

Mitä tähän nyt enää voisi sanoa, en ymmärrä miksi hukkaatte elämäänne tuolla tavalla. Keskusteluavusta ei nyt enää tässä vaiheessa taida olla apua, toki sinä itse voisit hyvinkin käydä terapeutilla työstämässä tulevaa eroa. Nythän mies jo ilmoitti, että hänellä on omat kuviot, jotka ei sulle kuulu. Ilmoitettuaan asian ja sinun ilmeisesti hyväksyttyä hänen toteamansa, hän voi tästä lähin jo alkaa siis viettää enemmän aikaa tuon uuden naisensa kanssa sinun pyykätessä ja kokatessa kotona ja odotellessa, josko miehen mieli muuttuu. Johtuiko hyväntuulisuus kenties suunnitelmista ja viestittelystä sen toisen naisen kanssa, en tiedä, mutta siltä valitettavasti vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

AP kirjoittaa taas päivityksiä.

Eilisen päivän mies oli rauhallinen ja vaikutti tavalliselta ihmiseltä, naureskeli hymyillen pitkin päivää ja ajattelin, että onpas hän nyt hyvällä tuulella. Illalla kun menimme nukkumaan kysyin normaalilla äänellä häneltä, että oliko hänellä hyvä päivä. Mies vastasi, että ei ollut. Kysyin miksi ei. Hän alkoi kuin salaman iskusta vihaisena räyhäämään minulle, että ei tästä enää tule mitään ja että hän saa taistella että ei sanoisi minulle, että nyt tämä on loppu. Kysyin, että mikä nyt on vialla, eikö tämä päivä ollut ihan tavallinen ja sujunut hyvin. Kuulemma ei voi  nyt sietää lapsiamme. Lisäksi sanoi että ei halua kertoa minulle, jos on jostain asiasta pahalla tuulella, koska minun pitäisi se arvata sanomattakin. Sanoin, että en voi aina tietää, jos hän pahoittaa jostain pienestä asiasta mielensä, hänen täytyy sanoa se minulle jotta voimme keskustella asiasta, niinhän me olemme aiemminkin tehneet.

Lisäksi mies sanoi, että jatkossa ei aio ilmoittaa menoistaan, kun lähtee kodistamme johonkin. Kuulemma hänen ei tarvitse ilmoittaa minulle ja lapsille jos hän lähtee eikä varsinkaan mihin lähtee. Huoh. 

Kysyin mieheltä, että voisimmeko miettiä ammattiavun hakemista yhdessä. Jos vaikka hakisimme keskusteluapua. Mies tiuskaisi minulle "sinä sitä apua tarvitset". Tuntuu, että asiallinen ja rauhallinen aikuisten välinen keskustelu on mahdotonta ja hänestä on tullut uhmaikäinen taapero. Tämä tuntuu jo ihan Hollywood-elokuvalta.

AP

Miksi sinä haluat jatkaa tuota leikkiä? Mitä sinä siitä saat? Kerrot, että sinulla on omaakin rahaa joten siitä ei voi olla kiinni.

Kerro tilanteesta lapsille, he ovat varmasti jo huomanneet teidän tulehtuneet välit.

Ja jos aiot jatkaa kämppiselämää niin ala elää kuin kämppis. Älä palvele miestäsi enää. Älä ilmoita menemisistäsi ellei se vaikuta lapsiin. Onko teillä vierashuonetta? Muuta ainakin pois yhteisestä vuoteesta. Osta vaikka omat sängyt teille ja lahjoita aviovuode pois, kämppikset eivät nuku yhteisessä sängyssä.

Jakakaa aika lasten kanssa jo nyt, harrastuksiin viemiset jos niitä tällähetkellä on, lasten ruokinta, pyykkihuolto jos lapset ei itse hoida. Jakakaa puoliksi.

Ja osta se oma auto, ette saa lasten kanssa olla riippuvaisia miehen oikuista.

Sen sanon vaan, että koskaan en olis sekuntiakaan ihmisen kanssa joka ei halua olla mun kanssa.

Ihan sama kuinka pitkä liitto olis takana, omaisuus tai muu, mikään ei estäis mua hakemasta eroa jos toinen on niin tollo ettei itte saa lähdettyä kaiken sanomansa jälkeen. Mua ei kukaan vedättäis tuolla tavalla, eikä vedätä suakaan jos sulla on hiukkaakaan itsekunnioitusta.

Älä jää ihmettelemään ja kyselemään vaan toimi ensin ja mieti vasta sitten, tässä tapauksessa se on oikein. Sulle on suorin sanoin kerrottu mikä tilanne miehen kannalta on, ja tuo alkaa olla jo ihan silkkaa kiusaamista koko touhu. Kun oot saanu tuon torven pihalle niin sitten voit miettiä ja vaivata päätäs kaiken maailman kysymyksillä.

Olen nyt lukenut tarpeeksi tätä ketjua ja onpa emotionaalisesti taas lastenkengissä oleva selkärangaton mies. AP siis sopii hänelle vain mällien tyhjennykseen mutta ei kuitenkaan pidä kädestä tai halaa?? Ei näytä edes tietävän mitä tehdä kun kerran puhuu erosta muttei edes lähde, kuulostaa surkealta kommunikointi kyvyiltään myös. JA IHAN SAIRAAN KYLMÄ MIES! Lähtisin sitten äkkiä tuollaisesta suhteesta, vaikka väliaikaisesti vanhempien tykö tai hotelliin, vuokra kämpään, mihin vaan ettei tarvitse katsella tuollaista miestä! Mistä noita emotionaalisesti vammautuneita lapsimiehiä oikein sikiää? Aina kun luen näitä suhde ongelma ketjuja niin oikeasti huokaisen helpotuksesta että olen sinkku. Tulen ihan vihaiseksi kun luen tuollaisesta. Maailmassa on kyllä ihaniakin miehiä mutta aika piilossa ovat.

Tässä on nyt yks iso ongelma sulla AP, ja se on ongelma jonka kanssa mä aikanaan painin myös, johtuen lapsuuden kodista opitusta käytöksestä:

Sinä et usko mitä sulle sanotaan.

Et varmaan itsekkään tajua tätä käytöstäsi, eikä tajua moni muukaan nainen joka saman kanssa painii. Itseasiassa miehet on pirun yksinkertaisia. Ne ei myöskään lähetä mitään ristiriitaisia viestejä päinvastoin kuin väitetään. Ongelma on siinä että ei haluta uskoa mitä ne sanoo. 

Mies on sulle ihan suoraan sanonut mikä asian tila on. Sillä mitä se sen jälkeen on selittäny ei ole mitään merkitystä. Sinä jäät vielä tuleen makaamaan ja hakemaan merkityksiä ja kyselemään, koska et halua erota eikä ero koskaan ollut sulla mielessäkään. Et halua hyväksyä sitä mitä sulle on kerrottu. Odotat että mies hakisi sen eronsa ja mahdollistat sillä sen että mies jatkaa sun rääkkäämistä. Ukkohan on täysin häiriintynyt, ei tommonen ole edes täyspäisen käytöstä. Luulen että olet ollut kieltotilassa sen luonteesta tähän asti, mieti oletko lapsuuskodissa oppinut sietämään epänormaaliutta ja se on muuttunut normaaliksi.

Joka tapauksessa, usko mitä sulle sanotaan ja maailma muuttuu heti huomattavasti yksinkertasemmaksi paikaksi elää. Ihmiset sanoo hyvin usein ihan suoraan mitä ne ajattelee, ja sitten kiemurtelevat ja vätystelevät jälkikäteen koska eivät halua näyttää huonoilta tai ikäviltä ihmisiltä omissa silmissään. Huom! Omissa silmissään. Omakuvan kiillotus on jatkuvaa joillain ihmisillä. Usko mitä sanotaan, äläkä anna löysää jolla sua voi roikottaa loputtomiin. 

Sulla ei ole mitään toivoa liitosta tuon miehen kanssa, ikinä. Et vaan uskalla ittekkään lopettaa tuota pelleilyä ja lähteä. Siinä teitä on kaks pelkuria.

Olen AP ja löysin tämän vanhan ketjuni. Tulin kertomaan, että miehellä oli kuin olikin toinen nainen. Vanha työkaveri, jonka kanssa olivat aloittaneet suhteen facen kautta. Tapailivat tietämättäni pitkän aikaa. Mies lähti "ruokakauppaan" ja saattoi viipyä kaksi tuntia siellä. Heidän tapailunsa olivat siis tällaisia parin tunnin treffejä päiväsaikaan arkimenoilla verhottuna (ruokakauppaan, kävelylle). 

Mies asuu nyt naisen luona ja toimii isäpuolena naisen pienehköille lapsille. Mies hylkäsi lähes täysin meidän lapset eikä ole kiinnostunut heistä juuri yhtään. Silloin kun lapset ovat olleet isällään hoidossa niin lapsemme sanovat, että isä tuli kotiin kaupungilta klo 01.00 ja että ei ole laittanut lapsille ruokaa vaan lapset ovat odottaneet nälkäisinä. En tunne tuota uutta naista lainkaan eikä oikeastaan kiinnostakaan. Mutta kovin kevyellä tuntemisella pistivät perheen pystyyn exäni kanssa. Eli taustalla oli vain sometusta ja pidemmän aikaa niitä muutaman tunnin päivätreffejä.

Mies haukkuu minua joka puolelle ja kaikille tuntemilleen ihmisille. Itse yritän pitää kommunikaation häneen minimissä. Luonnollisestikin mies on kertonut tutuillemme kuinka avioero on minun syytäni koska olin sitä ja tätä ja tämä uusi nainen kuulemma antaa hänelle kaiken mitä parisuhde voi antaa. No onnea vaan heille.

AP