Vaimoni haluaa naida muita miehiä

Hän ilmoitti, että haluaa enemmän seksikokemuksia, koska on rakastellut vain minun ja yhden toisen kanssa ennen minua. Hän on nelikymppinen ja minä jonkun verran vanhempi ja meillä on kouluikäisiä lapsia. Olemme olleet yhdessä viisitoista vuotta. Keskustelimme asiasta ja esitin yhtenä ratkaisuna mm. parinvaihtoa, mutta hän sanoo, ettei sellainen tule kyseeseen. Hän haluaa rakastella kahden ja mennä aina tilaisuuden tullen. Eli sitten kun tapaa miehen, joka on hänen mielestään ihastuttava ja seksikäs. Sanoin etten ole yhtäkkiä valmis tällaiseen muutokseen. Hän suuttui ja sanoi, että vastaan seurauksista(!?), mutta ei kertonut mitä ne olisivat.

Meidän seksissämme ei kuulemma ole mitään vikaa. Ei laadussa eikä määrässä. Hän vain haluaisi tietää miltä toinen tuntuu, ja useamman kanssa ja mainitsee mm. että olisi kiva kokeilla oikein paksua kalua (omani mitattiin reilusti keskimittaa pidemmäksi ja jonkin verran keskimittaa paksummaksi; paksumpiakin siis toki on olemassa).

Nyt hän sanoo, että haluaa säilyttää meidän perheemme ja parisuhteemme, eikä aio mennä ”vieraisiin”. Hän selittää tämän halun kadonneen siten, että on tukahduttanut sen(!?)

Kysymys kuuluu:
- voiko toinen yhtäkkiä vaatia pelisääntöjen muuttamista näin radikaalisti
- onko sellaiseen suostuttava (etenkin kun hän itse sanoi suhteemme alussa, että ”se on kerrasta poikki” ja sillä periaatteella on menyt)
- onko toisaalta oikein, että toinen joutuu ”tukahduttamaan halunsa”; onko sellainen hyvä lähtökohta parisuhteen jatkamiselle.
- voiko sellainen tukahduttaminen edes onnistua, eli meneekö hän tilaisuuden tullen joka tapauksessa
- ja jos menee, niin mitä sitten; mitä sitten jos siitä syntyy rinnakkaissuhde

Mitä siis teen? Muutamme suhteen vapaaksi (molemmin puolin) ja otamme riskin, että perheemme mahdollisesti hajoaa seurauksiin. Pistän ”pallon vaimon jalkaan” (no ei sellainen edes onnistuisi. Hänellä on useita verran työhön liittyviä matkoja vuosittain). Eroammeko saman tien. Hankin itselleni rinnakkaissuhteen jolloin on (vain onko?) helpompi hyväksyä se toiselta.

Eikö kuitenkin ole niin (tutkimustenkin mukaan), että avo- tai avioliittoon mennään lähes aina ajatuksella, että se on kahden välinen myös seksin suhteen ja että useimmat parit niin elävät vaikka 10-20% onkin uskottomia (usein siksi, että seksi ei riitä) ja iso osa niistäkin lopulta eroaa.

Vaikka eroja ja uskottomuutta on paljon, niin suurin osa (70-80%) EI ole ollut uskottomia kertaakaan ja vain muutama prosentti pareista sopii vapaan suhteen (ja niistä moni hajoaa).
Onko siis väärin, jos tahdon säilyttää suhteemme sellaisena kuin miksikä se sovittiin ja millainen ideaalinen suhde selvän enemmistön mielestä on?