Tuntuuko kenestäkään muusta kuin eläisi painajaisessa?

Vaikka tammikuusta asti olen tilannetta seurannut, varautunut ja tilanne ei tullut mulle mitenkään yllätyksenä, niin kuin monelle muulle tuntui tulevan, ei se kyllä ole hirveästi vähentänyt tuota tunnetta, tuntuu nimenomaan kuin eläisi painajaisen keskellä. Joka aamu ne sekunnit kun herää eikä vielä muista tilannetta on ihania ja sitten totuus tilanteesta iskee kun leka päähän.

En tiedä, kai tähän sitten ajallaan tottuu jos tilanne vaan jatkuu ja jatkuu.

On tuntunut siltä koko ikä, virus hommat ei muuttanut olotilaa mihinkään.

Tuntuu 90-luvun lamalta. Ei voi mennä mihinkään (silloin ei ollut rahaa) ja syödään jotain surkeaa muonaa. Ja sitten kun tämä eristyneisyys on ohi, niin taitaa olla oikeat lamavuodet edessä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kuin olisin herännyt. Elämä ollut pelkkää tuskaa. Ja nyt kun muukin maailma kokee sitä, niin tunnen kuuluvani tänne yhä enemmän ja enemmän. Osa minusta haluaa nähdä maailman palavan. Olen rikki jollain tapaa, mutta myös samalla aikaa vahvempi kuin koskaan ennen.

Ihan samoja fiiliksiä. Tosin en halua tämän kauniin ja ainutlaatuisen maailman palavan, haluaisin vain naiivisti pahoille ihmisille tapahtuvan pahoja asioita, esimerkiksi tuskallisen korona-kuoleman. Muille, pienelle osalle maapallon väestöä haluan toivottaa pelkkää hyvää. Jaksamista ja positiivisia ajatuksia ja naurua.

Tuntuu, olen itkenyt pari päivää :(

Olen lentokentällä töissä ja odoteltiin jo tässä kesää ja kiireitä.. sen sijaan lyödäänkin lomautus-lappu kouraan.. 90 päivää, eikä välttämättä firma pysy edes pystyssä.

Mistä nyt pk-seudulla löydät sitten töitä kun muutama muukin (kymmenet tuhannet) etsii niitä samaan aikaan. En vaan voi uskoa tätä todeksi :'((

Mulla on ollut tuollainen tunne jo yli vuoden. Sairastuin muutama vuosi sitten tulehdukseen, jota ei voi parantaa. Kuolen tulevaisuudessa ilman elinsiirtoa, jota en todennäköisesti saa. Aluksi olin pari vuotta positiiivisella mielellä, että jos se itsekseen paranee. Viimeiset vuoden on tuntunut juurikin tuolta että elää painajaisessa. Tämä nykyinen koronatilanne ei ole tuntunut sen rinnalla oikein miltään. Mitä nyt saattaa kuollakin vähän aiemmin. Mutta ymmärrän hyvin tuon tunteen miltä painajaisessa eläminen tuntuu. Itse näen aina unia joissa kaikki on yhtä hyvin kuin ennen ja minulla on tulevaisuus, sitten herään ja muistan mikä on todellisuus. 

Lapsuus meni pelätessä eikä ketään kiinnostanut eikä kukaan auttanut. Nyt nautin kun maailma palaa.

Tämä on itsellä varmastikin vielä shokkivaihe eikä tilannetta vielä edes ymmärrä, mitä kaikkea  se tulee merkitsemään. Ensisijaisesti tietysti nyt on huolissaan omasta ja rakkaiden ja läheisten hengestä ja selviämisestä. Sen jälkeen on alkanut miettiä, että jos tätä kestää 8 kk - kaksi vuotta - tai loppuiän ilmeisesti, koska näitä  viruksia tulee myöhemminkin- miten sen ajan kestää pelon kanssa ja mitä kaikkia menetyksiä joutuu kokemaan ja kestämään. Miten oma toimeentulo ja onko oma ammatti sellainen, että se enää elättää uudenlaisessa maailmassa? Oma elämä muuttuu varmasti todella paljon, samoin kaikkien muiden. 

Tätähän ne haluaa että kansa ahdistuu, sitä käytetään hyväksi jotta saadaan rokote markkinoille.

Raha ja eliitti määrää.

Ette osaa nähdä asioita miten ne on.

Tuo on verrattavissa influenssaan ja kaikki on järjestetty massiivisesti jotta tavallinen tallukkakansa panikoi.

Kyllä! Painajaismaista tämä koko aikainen corona-rummutus ja panikointi.

Oon ollut pitkään flunssassa ja kyllä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tammikuusta asti olen tilannetta seurannut, varautunut ja tilanne ei tullut mulle mitenkään yllätyksenä, niin kuin monelle muulle tuntui tulevan, ei se kyllä ole hirveästi vähentänyt tuota tunnetta, tuntuu nimenomaan kuin eläisi painajaisen keskellä. Joka aamu ne sekunnit kun herää eikä vielä muista tilannetta on ihania ja sitten totuus tilanteesta iskee kun leka päähän.

En tiedä, kai tähän sitten ajallaan tottuu jos tilanne vaan jatkuu ja jatkuu.

Mitenkään sinun tunteitasi vähättelemättä, noin minusta on tuntunut koko elämäni ajan, viimeiset neljä vuotta aivan käsittämätöntä tuskaa. Diagnoosina vakava masennus. Tuolta se aika pitkälti tuntuu, yksilöllisiä eroja tietenkin on. Enkä usko että tottuu. Ihminen kun tarvitsee tiettyjä asioita ympärilleen. En puhu materiasta. Mutta kyllä tuon tunteen kanssa oppii elämään jotenkin. Hienoa olisi tietysti, jos kenenkään ei tarvitsisi.

Just tuota ne haluaa " mä kuolen", kukaan ei ole Suomessa kuollut tähän.

Joukkosuggestiota luodaan.

Tyhmät ihmiset menevät vipuun.

Kieltämättä kaupungilla kävellessä tulee vaikutelma kuin olisi scifi-elokuvassa, tosin zombiet ja ulkoavaruuden örkit vielä puuttuvat tästä juonikuviosta.

Oma juuri ja juuri eläkeikäinen äitini kuoli täysin yllättäen jokin aika sitten. Muutama minuutti aiemmin kaikki oli hyvin ja sitten kaikki muuttui lopullisesti. Olin totaalisessa shokissa. Nyt sitten tämä korona... Mulla on vielä läheisiä, joiden kanssa saa todella taistella, että nyt on vakava asia eikä lähetä minnekään pyörimään vaikka kuinka koetaan ettei mitään vaaraa ole. Itse olen lisäksi riskiryhmässä.

Joo, melkein sellainen tunne kuin olisin liukunut johonkin rinnakkaistodellisuuteen. Tuntuu myös ekaa kertaa siltä, että mihinkään tai kehenkään ei oikein voi luottaa. Tätä maata pyörittävät poliitikotkin ovat ns. uuden äärellä... Vieläpä nuoria ja kokemattomia. Pari viikkoa sitten ei pitänyt olla mitään hätää eikä edes Italiasta palaavia laitettu karanteeniin.

Tuntuu, vaikka ei tämä itselle mitenkään niin nopeasti ole tullut kun seuraan kansainvälistä mediaa. Kaikki tutut oli kyllä viime viikolla sitä mieltä että olen hysteerinen ja ei mittään hättää ja osa on vieläkin. Kaupan täti naureskeli tänään kun tein isot ostokset. Mutta kun satun tietämään että ne myyjät on seuraava iso ryhmä joka sairastuu, eikä siellä kaupoissa siinä vaiheessa ole mitään hyllyssä vaikka kassan saisikin pidettyä auki. Mutta ei ole pakko uskoa tätäkään. Tähän mennessä olen ikävä kyllä osunut oikeaan ihan kaikessa. Toisin kuin esim. THL.

Tuntuu. Kauhu- ja trillerileffat tuntuu kevyeltä verrattuna elämään.

Media ainakin tekee parhaansa lisätäkseen huolta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on itsellä varmastikin vielä shokkivaihe eikä tilannetta vielä edes ymmärrä, mitä kaikkea  se tulee merkitsemään. Ensisijaisesti tietysti nyt on huolissaan omasta ja rakkaiden ja läheisten hengestä ja selviämisestä. Sen jälkeen on alkanut miettiä, että jos tätä kestää 8 kk - kaksi vuotta - tai loppuiän ilmeisesti, koska näitä  viruksia tulee myöhemminkin- miten sen ajan kestää pelon kanssa ja mitä kaikkia menetyksiä joutuu kokemaan ja kestämään. Miten oma toimeentulo ja onko oma ammatti sellainen, että se enää elättää uudenlaisessa maailmassa? Oma elämä muuttuu varmasti todella paljon, samoin kaikkien muiden. 

Jos tämä on - kuten toivon - ihmisen kädentuotos niin eliitti kyllä perääntyy taas jossain vaiheessa, kun kansa saa tarpeekseen. Tämä vaan on vaikeampi vihollinen kuin se eliitin edellinen iso liike - pakolaisaalto, jossa ratkaisut olivat helpompia. Se lopetettiin, kun tarpeeksi monessa maassa alettiin huutaa rajoja kiinni. Tämä on vähän erilaista. Mutta taas raha siirtyy ihmisiltä eliitille veroparatiisiin ja kurjennetaan kansan perusturvallisuutta ja horjutetaan mukavaa elämää luomalla katastrofeja. 

Saadaanko keltaliivimellakat Suomeen, kun tämä on ohi? Eurooppa on ihan tietoisesti saatu taloudelliseen solmuun, tämä vain puhkaisi kuplan.