Pariskunnille helpompaa kestää poikkeusoloaika kuin yksinäisille :(
Asun yksin, mutta paljon tykännyt viettää aikaa vanhempieni luona, koska tällä hetkellä työttömänäkin. Auttanut äitiä kotitöissä ja muussakin. Nyt kuitenkin kielletään kaikki sosiaaliset kontaktit. Ahdistaa siksi tämä tilanne :( Ymmärrän terveyden olevan tärkeintä, mutta koen silti olevani painostuksen alla, koska siskoni toistuvasti sanonut, etten saisi matkustaa niin paljon ja hän voisi tarvittaessa hakea postini ollessani vanhempieni luona. Ymmärrettävästi hän on huolissaan hieman yli 70 vuotiaista vanhemmistani etenkin, kun isälläni ollut pari vuotta sitten syöpä ja astmaakin siskoni epäillyt. Mutta olisko riski, jos matkustaisin 40 minuutin bussimatkan tai 15 minuutin junamatkan kerran viikossa saadakseni edes välillä omaa rauhaa eikä mielenterveyteni järkkyisi? Koska mistä tietää riittääkö edes hallituksen nyt päättämän poikkauslain aika :( Siskoni on parisuhteessa eli hänellä on sentään joku tukenaan.
Tiedän, että taas joku täällä syyttää itsekkääksi, mutta ymmärrystäkin kaipaisin. Edes, että olisiko kaukoliikennejunan 15 minuutin matka turvallisempi ratkaisu tähän tilanteeseen, vaikkakin hesalaisia saattaakin olla samassa junassa, mutta vain hetken ja ehkä saisin olla hyvällä tuurilla täysin tyhjässä vaunussa? Pää vain tuntuu hajoavan :(
Kommentit (57)
Olen minäkin huolissani vanhemmistani enkä todellakaan halua heidän sairastuvan, mutta tämä on vaikeaa. Kun en haluaisi olla täysin yksin, mutta en aivan kokoajan vanhempieni seurassakaan :(
Kyllä aikuinen ihminen pystyy olemaan vähän aikaa yksinkin. Nykyisin on somet ja kaikki, jonka kautta pystyy olemaan toisiin yhteydessä. Ihan turhaa narinaa taas. Sitä paitsi te sinkut olette aina olleet täällä vauva-palstalla huutamassa yksinolon ihanuutta, ei tarvitse kestää typerää miestä ja kirkuvia kakaroita. No nyt voitte olla kaikki yksin. Ihanaa, eikö?
P.S. Pidä vanhempiisi yhteyttä whatsappilla tms.
Kyllä. Joka tuutista saa kuulla kuinka nyt on aikaa perheen kanssa. Paitsi jos miesystävä asuu toisessa maassa :(
Omat 70v vanhempani ovat jo ihan kilahtamassa muutaman päivän karanteenin jälkeen. Pitäisi varmaan lähettää toinen mökille karanteeniin. :D
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aikuinen ihminen pystyy olemaan vähän aikaa yksinkin. Nykyisin on somet ja kaikki, jonka kautta pystyy olemaan toisiin yhteydessä. Ihan turhaa narinaa taas. Sitä paitsi te sinkut olette aina olleet täällä vauva-palstalla huutamassa yksinolon ihanuutta, ei tarvitse kestää typerää miestä ja kirkuvia kakaroita. No nyt voitte olla kaikki yksin. Ihanaa, eikö?
P.S. Pidä vanhempiisi yhteyttä whatsappilla tms.
Hetken, mutta entä, jos joutuu olemaan eristyksissä pari kuukauttakin? Pariskunnat sentään kahdestaan.
Kyllä se parisuhteessa ja samassa kämpässä jatkuva norkoilu kiristää hermoja ihan tosissaan. Mökötystä ja kiukuttelua.
Itse ajattelin just, että vaikka tämä on sinkkuna tosi ankeaa aikaa niin kamalampaa olisi jos joutuisin viettämään tämän 4 seinän sisällä 24/7/365 yhdenkään exäni kanssa. Ei siis tosiaan ole mitenkään ansiokas parisuhdehistoria minulla ja toisaalta mitä tältäkin palstalta olen oppinut niin aika suuri osa ihmisistä kärvistelee just noin pskissa parisuhteissa syystä tai toisesta.
Olisihan se ihanaa jos olisi löytänyt sen aidosti oikean ihmisen vaikka taatusti siinäkin tulisi se tilanne eteen että toisen läsnäolo alkaa tökkimään. Ehken siis tämä sinkku-koronakaranteeni on kuitenkin se parempi vaihtoehto ;-)
Ja vaikkei olisikaan niin tämä se tilanne kuitenkin on ja siihen on sopeuduttava. Asenne ratkaisee.
Kiitos tästä ketjusta!! Nyt tuntuu itse asiassa ihan hyvältä asustella yksin :)
Näkisin kyllä asian ihan toisin. Yksin voi tehdä kotona mitä lystää (terveen järjen rajoissa). Parisuhteessa on huomioitava se toinenkin. Jos mukana on vielä lapsia, huomioitavia on entistä enemmän. Nykytekniikalla yhteydenpito on mahdollista myös etänä, joten se ei ole ongelma. Varmasti enemmän alkaa kiristää perheissä, kun lapset hermostuvat ja aikuiset eivät osaa olla lasten kanssa 24/7, kun ovat tottuneet olemaan vain muutaman tunnin iltaisi. Se on paljon isompi muutos kuin sinkun jääminen kotiin.
Meidän aluueella vain kaksi tartuntaa. Enkä edes ole lähimainkaan Hesaa, jossa valtaosa tartunnoista.
Vierailija kirjoitti:
Meidän aluueella vain kaksi tartuntaa. Enkä edes ole lähimainkaan Hesaa, jossa valtaosa tartunnoista.
Vähäoireisia ei testata, joten tartuntoja voi olla paljon enemmän sielläkin. Missään päin Suomea ei ole turvassa tartunnoilta, kun osa voi olla täysin oireettomiakin taudinkantajia. Ei ole tarkoitus pelotella ja paniikki on turhaa. Realiteetit on vain syytä huomioida. Et voi elellä kuin pellossa, vaikka olisit kuinka kaukana Helsingistä.
Meillä ainakin perheaika on mukavaa. Mitä enemmän ollaan läsnä, sitä paremmin parisuhdekin voi. Lapsetkin ok, kun järjestää tarpeeksi tekemistä.
Jos ei kestä katsoa toisen pärstää, niin varmaan vika on suhteessa, ei tilanteessa.
Vaikka tilanne on monilta osin hirveä, niin itse ”eristäytyminen” on ollut mukavaa aikaa, nimenomaan perheen ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin perheaika on mukavaa. Mitä enemmän ollaan läsnä, sitä paremmin parisuhdekin voi. Lapsetkin ok, kun järjestää tarpeeksi tekemistä.
Jos ei kestä katsoa toisen pärstää, niin varmaan vika on suhteessa, ei tilanteessa.
Vaikka tilanne on monilta osin hirveä, niin itse ”eristäytyminen” on ollut mukavaa aikaa, nimenomaan perheen ansiosta.
Palaillaan asiaan, kun "mukavaa perheaikaa" on jatkunut kuukausi tai enemmänkin. En halua olla ilonpilaaja, mutta voipi olla että se mukavuus ei jatku ikuisesti. Nyt on kuitenkin vasta muutama päivä oltu keskenään.
Minusta on mukavaa kun ei tarvitse katsella kenenkään toisen röhkimistä.
Oon terve niin hyvin menee. Vuosi sitten mulla oli vielä syöpä. Sytojen aikaan kun piti viikkotolkulla maata sängyssä, sillon oli yksinäistä mutta nyt pystyy kuitenkin touhuilee ja harrastaa liikuntaa striiminä niin eipä hätää.
Itse asun yksin, enkä kaipaa vieraita enkä käy kellään kylässä. Asun siis maalla. Joskus yllättäin serkkuni poikkeaa, koska hänellä mökki lähellä. En niistäkään vierailusta erityisemmin perusta, vaikka minulla ei serkkua vastaan mitään olekaan. Elämäni ei siis tämä epidemian myötä muutu kuin siten, että toivottavasti myös serkku jättää poikkeamisensa väliin.
Tälle yksinäiselle siis tästä poikkeusolosta ei ole mitään haittaa, melkein pikemminkin päinvastoin, vaikka siis en tietenkään halua, että epidemia leviää, enkä halua tartuntoja kenellekään, mutta yksinäisyys ei itselleni lainkaan haitta, vaan tavoiteltu tila.
Meillä on puolisoni etätöissä ja lapset etäkoulussa. Itse opiskelen laulua. Ei täällä voi nyt yhtään harjoitella, kun koko ajan joku tekee joko töitä tai opiskelee. Puoliso palaveeraa pitkin päivää ja peruskoululainen kuuntelee etäopetusta. Amislainen tekee kouluhommansa illalla, kun pedanet toimii silloin paremmin kuin päivällä. Yöllä sekä oma perhe että naapurit nukkuvat, joten silloinkin pitää olla hiljaa.
Höpsistä, olen niin huojentunut, etten asu miesystäväni kanssa yhdessä. On ihanaa saada olla kotona kaikessa rauhassa omia mukavia juttuja tehden. En todellakaan jaksaisi olla kumppanini seurassa 24/7, vaikka hän onkin maailman ihanin ihminen. Tarvitsen omaa rauhaa, tilaa ja yksinoloa.
Kiinassa lähti avioerot nousuun koronan myötä. Sama käy varmasti muuallakin, kun on pakko katsoa toisen pärstää 24/7. Kohta on vaimot ja lapset ajettu kirveen kanssa lumihankeen ja mies roikkuu narunjatkona. Tällaista suomiromantiikkaa tulossa varmasti.