Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnille helpompaa kestää poikkeusoloaika kuin yksinäisille :(
19.03.2020 |
Asun yksin, mutta paljon tykännyt viettää aikaa vanhempieni luona, koska tällä hetkellä työttömänäkin. Auttanut äitiä kotitöissä ja muussakin. Nyt kuitenkin kielletään kaikki sosiaaliset kontaktit. Ahdistaa siksi tämä tilanne :( Ymmärrän terveyden olevan tärkeintä, mutta koen silti olevani painostuksen alla, koska siskoni toistuvasti sanonut, etten saisi matkustaa niin paljon ja hän voisi tarvittaessa hakea postini ollessani vanhempieni luona. Ymmärrettävästi hän on huolissaan hieman yli 70 vuotiaista vanhemmistani etenkin, kun isälläni ollut pari vuotta sitten syöpä ja astmaakin siskoni epäillyt. Mutta olisko riski, jos matkustaisin 40 minuutin bussimatkan tai 15 minuutin junamatkan kerran viikossa saadakseni edes välillä omaa rauhaa eikä mielenterveyteni järkkyisi? Koska mistä tietää riittääkö edes hallituksen nyt päättämän poikkauslain aika :( Siskoni on parisuhteessa eli hänellä on sentään joku tukenaan.
Tiedän, että taas joku täällä syyttää itsekkääksi, mutta ymmärrystäkin kaipaisin. Edes, että olisiko kaukoliikennejunan 15 minuutin matka turvallisempi ratkaisu tähän tilanteeseen, vaikkakin hesalaisia saattaakin olla samassa junassa, mutta vain hetken ja ehkä saisin olla hyvällä tuurilla täysin tyhjässä vaunussa? Pää vain tuntuu hajoavan :(
Kommentit (57)
Vaan miten kuluu introverttipariskunnan illat? Tässä sitä istutaan olkkarissa molemmat oman läppärin äärellä. Itse aloitan ensiviikolla etätyöt kotona ja puoliso lakkautti toisella paikkakunnalla toimivansa yrityksen, joten hän on jatkossa työttömänä kotona. Minulla on työhuone josta saa oven kiinni. Ja hyvä niin, sillä työskentelen kriittisellä alalla ja soitan paljon asiakkaille.
Meille ei mitään kriisiä ehdi tulla. Minä teen työtä ja puoliso roikkuu netissä ja ulkoilee. Ja lupasi kokata meille lounaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluusti olisin yksin. Tämän pandemian jälkeen lähden niin kauas kuin pippuri kasvaa tuosta perslävestä.
T. Narsistin vaimo
Vierailija kirjoitti:
Mieluusti olisin yksin. Tämän pandemian jälkeen lähden niin kauas kuin pippuri kasvaa tuosta perslävestä.
T. Narsistin vaimo
Eroaminen on sallittua myös korona-aikaan.
Tämä ihan oikeasti tarvitsen rakkautta ja kosketusta. Missä on yksinäisen oikeus ihmisyyteen?
Olen ollut jo pari päivää rakastelumoodissa ja kuunnellut imeliä kappaleita ja tanssinut yksiössäni:
T: Kiltti mies
Onneksi en ole yksin, tämä on kuin harjoittelua eläkettä varten: vähän pihatöitä, yhdessä siivous ja ruokaa.
Lämmin syli ja kainalo nukahtaa. Jos sairastuu, niin ei tarvitse yksin sairastaa, ja kenties kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilttis saa sen minkä ansaitseekin, nyrkkikyllikin.
Vierailija kirjoitti:
Kilttis saa sen minkä ansaitseekin, nyrkkikyllikin.
Olisit eri mieltä jos näkisit miten tanssin ja osaan heiluttaa lantiota. Puhun lantion poksauttamisesta biitin tahtiin samalla kun heilautan takatukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan oltu puolison kanssa kotona eristäytyneinä nyt viimeiset 3 viikkoa. Vielä ei ainakaan tunnu missään, mutta myönnän, että ollaan sikäli onnekkaita, että meillä on 4 huonetta + kylppäri/sauna tässä asunnossa. Jos olisi yksiö ja toisen naaman näkisi fyysiseseti koko ajan, niin varmasti kyrpisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne etot lisääntyvät. Kuten lomilla.
Mitkä etot?
Eikö kenelläkään muulla ole nyt koronan myötä herännyt hirveä kaipuu toiseen ihmiseen? Pelko tulevasta, ehkä ei ole enää paljoa aikaa? Halu tuntea toisen kosketus ja henkäys niskassa, haistella toisen tukkaa tiukasti lusikassa sohvalla ollessa, niskaa suukotella ja yhdessä hiljaa nukahtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aikuinen ihminen pystyy olemaan vähän aikaa yksinkin. Nykyisin on somet ja kaikki, jonka kautta pystyy olemaan toisiin yhteydessä. Ihan turhaa narinaa taas. Sitä paitsi te sinkut olette aina olleet täällä vauva-palstalla huutamassa yksinolon ihanuutta, ei tarvitse kestää typerää miestä ja kirkuvia kakaroita. No nyt voitte olla kaikki yksin. Ihanaa, eikö?
P.S. Pidä vanhempiisi yhteyttä whatsappilla tms.
Hetken, mutta entä, jos joutuu olemaan eristyksissä pari kuukauttakin? Pariskunnat sentään kahdestaan.
Mutta kun nykyään voi pitää yhteyttä niin monella tapaa, videopuheluita myöten. Meidän pariskunta tulee hajaantumaan myös "mukaviin väleihin" mikäli kotona joudutaan yli viikon yhdessä kykkiä. Toinen lähtee mökille.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu puolison kanssa kotona eristäytyneinä nyt viimeiset 3 viikkoa. Vielä ei ainakaan tunnu missään, mutta myönnän, että ollaan sikäli onnekkaita, että meillä on 4 huonetta + kylppäri/sauna tässä asunnossa. Jos olisi yksiö ja toisen naaman näkisi fyysiseseti koko ajan, niin varmasti kyrpisi.
Meillä samankokoinen talo ja ulkona tilaa temmeltää loputtomiin. Ja silti yksi päivä ehkä juuri ja juuri menee yhdessä kodin piirissä, sitten jo tarvitsee omaa tilaa. Ehkä tämä on kuitenkin vaan tottumiskysymys, joten hyvää harjotusta parisuhteen kannalta jos parikin viikkoa pitää toista sietää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän aluueella vain kaksi tartuntaa. Enkä edes ole lähimainkaan Hesaa, jossa valtaosa tartunnoista.
Vähäoireisia ei testata, joten tartuntoja voi olla paljon enemmän sielläkin. Missään päin Suomea ei ole turvassa tartunnoilta, kun osa voi olla täysin oireettomiakin taudinkantajia. Ei ole tarkoitus pelotella ja paniikki on turhaa. Realiteetit on vain syytä huomioida. Et voi elellä kuin pellossa, vaikka olisit kuinka kaukana Helsingistä.
Itse ajattelen niin, että ihan jokaisen ihmisen kannattaa pitää just nyt omalla toiminnallaan huoli siitä ettei tilanne omalla kotiseudulla tule olemaankaan missään vaiheessa kuten täällä pk-seudulla.
Tämä ei tosiaan ole mikään tavoite mihin pyrkiä.
Ollaan kykitty miehen kanssa viimeiset 3v pienessä kaksiossa miltei 24/7. Ei v*tuta vieläkään katsella toisiaan eikä tässä ole tosiaan mikään muuttunut koronan takia.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole yksin, tämä on kuin harjoittelua eläkettä varten: vähän pihatöitä, yhdessä siivous ja ruokaa.
Lämmin syli ja kainalo nukahtaa. Jos sairastuu, niin ei tarvitse yksin sairastaa, ja kenties kuolla.
Ei tarvitse kenties kuolla yksin? Uskotko siis miehesi seuraavan sinua sairaalaan, jos sairastut koronaan mutta hän välttyy tartunnalta? Tai jos hän saa vain lievän koronan ja sinä vakavan sairauden? Miehesi istuu vieressä hengityssuojassa ja puristaa kättäsi kertakäyttökäsineet käsissä? Ja ottaa riskin, että yskit hänen päälleen veristä virusten täyttämää limaa?
Vierailija kirjoitti:
Itse asun yksin, enkä kaipaa vieraita enkä käy kellään kylässä. Asun siis maalla. Joskus yllättäin serkkuni poikkeaa, koska hänellä mökki lähellä. En niistäkään vierailusta erityisemmin perusta, vaikka minulla ei serkkua vastaan mitään olekaan. Elämäni ei siis tämä epidemian myötä muutu kuin siten, että toivottavasti myös serkku jättää poikkeamisensa väliin.
Tälle yksinäiselle siis tästä poikkeusolosta ei ole mitään haittaa, melkein pikemminkin päinvastoin, vaikka siis en tietenkään halua, että epidemia leviää, enkä halua tartuntoja kenellekään, mutta yksinäisyys ei itselleni lainkaan haitta, vaan tavoiteltu tila.
Ai että, sama täällä. Juuri pari päivää sitten mietin, miten tällaisessakin tilanteessa introverttiys ja kaipuu yksinoloon ovat kultaa kalliimpia ominaisuuksia. Koskaan ei ole tylsää, ei ahdista tai kaadu seinät päälle.
Vierailija kirjoitti:
Kiinassa lähti avioerot nousuun koronan myötä. Sama käy varmasti muuallakin, kun on pakko katsoa toisen pärstää 24/7. Kohta on vaimot ja lapset ajettu kirveen kanssa lumihankeen ja mies roikkuu narunjatkona. Tällaista suomiromantiikkaa tulossa varmasti.
Nyt pitäisikin käyttää tämä aika siihen, että korjaa suhteen kuntoon. Etsii ne syyt miksi rakastui toiseen, miksi rakastaa edelleen ja miksi haluaa rakastaa jatkossakin <3
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Joka tuutista saa kuulla kuinka nyt on aikaa perheen kanssa. Paitsi jos miesystävä asuu toisessa maassa :(
Niinpä. Arvaa tekikö mieli karata vielä ulkomaille kun olisin voinut... onneksi mies sentään etätöissä kotona. Silti ihan perseestä. En todellakaan ala kykkimään täällä Suomessa koko kesää yksin oli tilanne mikä hyvänsä. Ei voi kuin toivoa ja melkeinpä rukoilla, ettei tarvitse nyt huhtikuu-toukokuuta enempää sietää tätä.
Tästä kun (en halua jossitella vaikken itseäni minään kuolemattomana pidäkään) selvitään niin loppuu etäsuhteilut. Saman katon alle, viimein, keinolla millä hyvänsä. Samaa mieltä molemmat. Tämä ajatus auttaa jaksamaan täällä mökkihöperöityessä. (Kyllä, noudatan suosituksia, paras olisi että te muutkin.)
Ei muuttaisi elämääni mitenkään. Olen elänyt toistakymmentä vuotta jo vastaavissa olosuhteissa