Joudun käymään joka päivä kaupassa ja asioilla. Altistun joka päivä koronalle, eikä minua pelota.
Tuntuu jännittävältä lähteä ulos ihmisten ilmoille. Lopussa olen niin väsynyt etten enää välitä muusta kuin käsienpesusta kotona.
Todennäköisesti pitäisi huuhtoa elintarvikkeetkin saippualla, mutta en välitä.
Tavallaan haluan taudin itselleni. Jos saan taudin, niin kukaan ei auta minua. Minun pitää vain itse hoitaa ostokset ja muut menevät asiat.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista ap nuolaista kielellä jokaista ovenkahvaa ja hissin nappia.
Sinuahan ei pelota.
Aika monesti olen naamani rapsutellut huomaamatta. En oikein jaksa kokoajan stressta. Eli hissitä kun tulen tai menen niin unohdan että ainiin, ei saanut kasvoja koskettaa tai nenä alusta rapsuttaa.
Nenääkin tulee vahingossa kaivaneeksi ennen käsienpesua. Ei ole helppoa.
Käytännössä tämä ilmeisesti merkitsee sitä ettei minua oikeastaan pelota sairastua tauteihin.
ap
Sama juttu. Mokia sattuu.
Sitten peli aloitetaan taas alusta ja mietitään tarkkaan ettei nenää kaivella jne.
Ei ole helppoa. Yksinkertaisia asioita, mutta helposti tulee mokailtua.
Juuri äsken olin vaimon läppärillä ja en tosiaan muistanut että hänellähän on nyt joku kova tauti päällä.
Sitten hieroin silmiä, kun kutitti.
Eli todennäköisesti tein virheen kun en pessyt käsiäni läppärin käytön jälkeen.
Ei auta harmitella asiaa. Pitää vain aloittaa peli uudestaan.
Minunkin pitää asioida tänään postissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi joka päivä?
Ainakin meillä lapset vaatii joka päivä karkkia ja limua ja muuta hyvää.
Sitten pitää lähteä hakemaan. Isoja kuormia en jaksa tuoda.
No mahtavaa. Kohta ette enää mahdu ovesta ulos jos joka päivä mussutatte limua ja karkkia.
olisihan se vaihtelua heh
Langan laihoja ollaan kaikki.
Toivotaan että vähän lihottaisi kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi joka päivä?
Ainakin meillä lapset vaatii joka päivä karkkia ja limua ja muuta hyvää.
Sitten pitää lähteä hakemaan. Isoja kuormia en jaksa tuoda.
Onhan tää vitsi, onhan?
Nythän teillä olisi mahtava tilaisuus hankkiutua eroon yököttävistä tavoista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kaupassa töissä, repikää siitä.
Ajattelen juuri noin.
Että jos sinäkin olet siellä ja voit hyvin, niin ei se nyt ole mikään terveysriski käydä illalla kaupassa rauhassa. Asunto on sen kokoinen ettei voi varastoida ruokaa.
Muutenkin kun ei ole autoa niin sinne kassiin ei kamalasti mahdu.
Eli joka päivä käyn kaupassa kuten ennenkin.
Jos käy huonosti niin kävelen altistuneen ihmisen aivastukseen tai yskökseen ja henkaisen sen sisuksiini.
Ei sille voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi joka päivä?
Ainakin meillä lapset vaatii joka päivä karkkia ja limua ja muuta hyvää.
Sitten pitää lähteä hakemaan. Isoja kuormia en jaksa tuoda.
pösilö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi joka päivä?
Ainakin meillä lapset vaatii joka päivä karkkia ja limua ja muuta hyvää.
Sitten pitää lähteä hakemaan. Isoja kuormia en jaksa tuoda.
Onhan tää vitsi, onhan?
Nythän teillä olisi mahtava tilaisuus hankkiutua eroon yököttävistä tavoista.
Mitä yököttävää siinä on?
Mitä muuta tässä nyt pitäisi tehdä kuin ostella hyvää ja odotella että aika kuluu?
Hyvää aikaa lihoa vähän kun ei työjaksolla kerkeä. Ollaan koko perhe ihan sairaanloisen laihoja.
Onhan se hyvä tankata sokeria kroppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi joka päivä?
Ainakin meillä lapset vaatii joka päivä karkkia ja limua ja muuta hyvää.
Sitten pitää lähteä hakemaan. Isoja kuormia en jaksa tuoda.
Niin, kun eihän lapselle voi sanoa EI. Siitähän tulee paha mieli.
Lapset vie ja aikuiset vikisee. Odota vain, kun tulevat teini-ikään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi joka päivä?
Ainakin meillä lapset vaatii joka päivä karkkia ja limua ja muuta hyvää.
Sitten pitää lähteä hakemaan. Isoja kuormia en jaksa tuoda.
Hehee! Tunnustan. Meillä sama.
Muutenkin meno on nyt niin hektistä ja rasittavaa että tekee hyvää lähteä ulos asunnosta jollain tekosyyllä.
Lapset ja vaimo inisee hyvän perään ja minä saan rauhaa kun käyn vähän katsomassa kaupungin valaistusta.
Jotenkin romanttista nojata bussin tai tramin lasiin uneliaasti. Katsella valoja ja antaa niiden hypnotisoida mieltä sopiville taajuuksille.
Hakea pari olutta ja herkkuja rakkaimmille. Kaupoissakin on rauhallisempaa kun pahimmat hysteerikot on jääneet omaehtoiseen vankeuteen.
Tämä iskä nauttii elämästä ja relaa.
Laitetaan jotain lohduttavaa musiikkia hysteerikoille ja ap:n kaltaisten vihaajille.
Bloodstone- Go On and Cry
yksilönvapaudet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi joka päivä?
Ainakin meillä lapset vaatii joka päivä karkkia ja limua ja muuta hyvää.
Sitten pitää lähteä hakemaan. Isoja kuormia en jaksa tuoda.
Onhan tää vitsi, onhan?
Nythän teillä olisi mahtava tilaisuus hankkiutua eroon yököttävistä tavoista.Mitä yököttävää siinä on?
Mitä muuta tässä nyt pitäisi tehdä kuin ostella hyvää ja odotella että aika kuluu?
Hyvää aikaa lihoa vähän kun ei työjaksolla kerkeä. Ollaan koko perhe ihan sairaanloisen laihoja.
Onhan se hyvä tankata sokeria kroppaan.
Ei ikinä ole hyvä tankata sokeria kroppaan. Yrittäkää mieluummin lihottaa oikealla ruoalla, veikkaan nimittäin että vaikka olette laihoja niin terveys ei ole kohdallaan. Näkeehän näitä laihoja harmaita kastematoja silloin tällöin.
Ajan voi viettää vaikka lukemalla, pelaamalla, siivoamalla, kotijumpalla, metsälenkillä...
Ihan oikeastaan millä tahansa muulla kuin sohvalla sokeria tankkaamalla.
Voitte vaikka opetella lasten kanssa millaista se on kun vanhemmat välillä sanovat "ei", tähän veikkaisin menevän vähän enemmänkin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi joka päivä?
Ainakin meillä lapset vaatii joka päivä karkkia ja limua ja muuta hyvää.
Sitten pitää lähteä hakemaan. Isoja kuormia en jaksa tuoda.
Niin, kun eihän lapselle voi sanoa EI. Siitähän tulee paha mieli.
Lapset vie ja aikuiset vikisee. Odota vain, kun tulevat teini-ikään...
Miksi sanoisin ei rakkaimmilleni?
Miksi tahdot että olisin mulkero?
Kun kuitenkin tiedän mikä olen ja millainen haluan olla niille kenestä välitän.
Viimeisin asia on se että olisin mieliksi sinulle ja sanoisin lapsilleni ei.
Heille on sanottu tarpeeksi ei aikoinaan, kun totesin että isi on väsynyt töiden jälkeen ja ei jaksa nyt.
Nyt isi jaksaa ja sanoo aina joo, ainaisen ein sijaan.
Nyt olen joomies :)
Valitettavasti en voi miellyttää sinua. Pitää priorisoida vähän tykkäysasioita <3
Mikset ap ramppaa siellä kaupassa monta kertaa päivässä, tyhmä kun olet.
Me käydään kaupassa kerran kahdessa viikossa. Meillä on nääs suunnittelu-ja organisointikykyä runsaasti.
Vierailija kirjoitti:
yksilönvapaudet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi joka päivä?
Ainakin meillä lapset vaatii joka päivä karkkia ja limua ja muuta hyvää.
Sitten pitää lähteä hakemaan. Isoja kuormia en jaksa tuoda.
Onhan tää vitsi, onhan?
Nythän teillä olisi mahtava tilaisuus hankkiutua eroon yököttävistä tavoista.Mitä yököttävää siinä on?
Mitä muuta tässä nyt pitäisi tehdä kuin ostella hyvää ja odotella että aika kuluu?
Hyvää aikaa lihoa vähän kun ei työjaksolla kerkeä. Ollaan koko perhe ihan sairaanloisen laihoja.
Onhan se hyvä tankata sokeria kroppaan.
Ei ikinä ole hyvä tankata sokeria kroppaan. Yrittäkää mieluummin lihottaa oikealla ruoalla, veikkaan nimittäin että vaikka olette laihoja niin terveys ei ole kohdallaan. Näkeehän näitä laihoja harmaita kastematoja silloin tällöin.
Ajan voi viettää vaikka lukemalla, pelaamalla, siivoamalla, kotijumpalla, metsälenkillä...
Ihan oikeastaan millä tahansa muulla kuin sohvalla sokeria tankkaamalla.
Voitte vaikka opetella lasten kanssa millaista se on kun vanhemmat välillä sanovat "ei", tähän veikkaisin menevän vähän enemmänkin aikaa.
Kiitos vinkeistäsi, mutta eiköhän me kuitenkin nyt tehdä itse perheenä asiat miten me halutaan tehdä.
Arvostan tosi paljon että kirjoitit noin paljon meidän perheelle.
Haen tänäänkin herkkuja oikein kunnolla. Harvemmin tulee herkuteltua näin paljon. Yleensä se on ollut viikonloppuista.
Tämä on nyt vähän tälläistä maailmanlopun herkuttelua. Että ei ainakaan harmita jos tulee lähtö, niin ainakin elettiin herkutellen tämä loppuaika ;)
Vierailija kirjoitti:
Mikset ap ramppaa siellä kaupassa monta kertaa päivässä, tyhmä kun olet.
Me käydään kaupassa kerran kahdessa viikossa. Meillä on nääs suunnittelu-ja organisointikykyä runsaasti.
Mitä vaaraa siinä nyt oikein on?
Minusta on ainakin kiva lähteä kerran päivässä ulos ja miksei kaupalle kävellen ja jotain kivaa samalla ostaa?
Etenkin lapsiperheellisille voi olla tosi rentouttavaa käydä välillä vaikka kaupassa iltaisin.
Eihän sisällä viitsi kokoajan olla. Etenkin kun monet elää todella ahtaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi joka päivä?
Ainakin meillä lapset vaatii joka päivä karkkia ja limua ja muuta hyvää.
Sitten pitää lähteä hakemaan. Isoja kuormia en jaksa tuoda.
Niin, kun eihän lapselle voi sanoa EI. Siitähän tulee paha mieli.
Lapset vie ja aikuiset vikisee. Odota vain, kun tulevat teini-ikään...
Tytär voimistelee tuossa takana. Sen ennätys käsilläseisontaan on melkein kaksi minuuttia.
Näytin viestisi hänelle. Naurettiin molemmat että siinä taas joku yrittää neuvoa muita elämään.
Jos me elettäisi kuten sä sanelet, niin ei me elettäisi silloin omaa elämäämme.
Tänäänkin haen sipsipussin ja jotain hyvää.
Otan takaisin ne ajat kun isillä oli kokoajan kiire ja en jaksanut hakea limuja ja poppareita.
Minä olen kunnon vanhempi, toisin kuin eräät.
Toivon että osaat kunnioittaa myös muiden tapaa ohjata elämänsä purjeveneitä.
Eniten mua ihmetyttää tuo, että kauppareissu saa ap:n ihan piippuun. Kuinka huono kunto sulla oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi joka päivä?
Ainakin meillä lapset vaatii joka päivä karkkia ja limua ja muuta hyvää.
Sitten pitää lähteä hakemaan. Isoja kuormia en jaksa tuoda.
Onhan tää vitsi, onhan?
Nythän teillä olisi mahtava tilaisuus hankkiutua eroon yököttävistä tavoista.
Päinvastoin.
Nyt on mahdollisuus ja aikaa viettää rattoisaa aikaa ja vähän herkutella välillä ainaisen kiireen ja niukkuuden keskellä.
Nyt voi relata ja herkutella yhdessä koko perheen kanssa. On aikaa syödä yhdessä lounas, päivällinen ja valmistaa pitkä illallinen. Juoda vaimon kanssa viinipulloa puoliksi ja miettiä mitä muuta kivaa voisi illalla puuhastella kun lapset käy nukkumaan.
Että juuri päinvastoin. Nyt on aika näille kutsumillesi ällöttäville pahoille tavoille.
Suosittelen sinullekin rentouttamaan ne olkapäät korvista alemmas.
Huomattavasti mukavampi olla.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua ihmetyttää tuo, että kauppareissu saa ap:n ihan piippuun. Kuinka huono kunto sulla oikein on?
Jos on toipilas niin kyllähän viidenkin kilometrin matka ottaa voimille, etenkin jos nokka vielä vuotaa.
Aika heikossa hapessa moni flunssainen on.
Itsellä ottaa voimille alakerran kioskilla käynti ja kolmanteen kerrokseen nousu.
Melkein silmissä näkyy tähtiä.
Aika alas on mennyt kovuuden rima.
Ennen kovuus oli nahkatakki ja puukko piilossa povitaskussa.
Nykyään se on kun ap käy iltaisin kaupassa ihan joka päivä.
On ajat muuttuneet. Porukka on pehmentynyt.
Minä kuljen julkisilla kaksi kertaa päivässä ja käyn ihan normaalisti töissä. Kaupassakin tulee käytyä pari kertaa viikossa. Ei pelota yhtään, vähän alkaa jo ärsyttää tämä meuhkaaminen. Ja olen vielä riskiryhmää.
No mahtavaa. Kohta ette enää mahdu ovesta ulos jos joka päivä mussutatte limua ja karkkia.