Miksi yliopistossa on niin helppoa?
Tein lukiossa aivan hirveästi töitä pysyäkseni vaatimusten perässä, mutta yliopistossa riittää kolme tuntia päivässä.
Sillä määrällä olen pysynyt hyvin suoritusvaatimusten tahdissa.
Miksi yliopisto on lukioon verrattuna niin löysä?
Kommentit (27)
Sinun pitää antaa muille tasoitusta.. sido vaikka vasen käsi selän taakse.
Onko luentoja vain kolme tuntia päivässä?
Koska olet jollain mukatiede-alalla mistä valmistuu työttömäksi.
Olet valinnut alan, joka ei työllistä. Onnea.
Minusta tulee äikän aineenopettaja. Ei kai se mikään höpöala ole?
Mikä ala? Musta tulee äikän opettaja, mun sivuaine on kirjallisuus ja saan vasemmalla kädellä hoidetuista kursseista vitosia. Pääaineeni taas on suomi ja teen monella kurssilla töitä aivan apinana, että saisin edes kolmosen.
Minusta toisinpäin, lukiossa ei tarvinnut tehdä tyyliin mitään. Olin poissakin varmaan useammin kuin paikalla. Yliopistossa on taas hirveät määrät luettavaa jne.
Riippuu kyllä alasta tosi paljon. Toisaalta yliopistossahan ennen kaikkea sinä itse asetat ne tavoitteet ja vaatimukset itsellesi. Siellä kerätään tietotaitoa ja osaamista tulevaa työelämää varten.
Kuinka korkealle ja millaisiin tehtäviin haluat tulevaisuudessa päätyä? Onko kielitaitosi riittävää? Pitääkö jotain kieltä sujuvoittaa tai opiskella vielä yksi tai useampi uusi? Onko it-taidoissasi tai ohjelmisto-osaamisessa jotain kehitettävää? Millaisista sivuaineista saattaisi olla hyötyä? Verkostoituminen? Kannattaa mennä mukaan mahd. laajasti yliopistojen järjestötoimintaan: ihan hauskaa hommaa mutta ennenkaikkea verkostoidut siellä laajasti tulevien kollegoidesi, pomojesi ja alaistesi kanssa. Onko jatkotutkimuksen tekeminen vaihtoehto? Kannattaa hakeutua assariksi kursseille, jos tutkimustyö ja työura yliopistossa kiinnostaa. Tällaisia asioita itse ajattelin.
Niin varmaan, jos luet jotain hömppää. Opiskelepa vaikka lääketiedettä, niin ei ihan 3t/pv riitä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala? Musta tulee äikän opettaja, mun sivuaine on kirjallisuus ja saan vasemmalla kädellä hoidetuista kursseista vitosia. Pääaineeni taas on suomi ja teen monella kurssilla töitä aivan apinana, että saisin edes kolmosen.
Mulle suomi on helppoa, koska siitä selviää pänttäämisellä. Teen taulukoita ja käytän Ankia oppiakseni ulkoa. Puolitoista tuntia ulkoa pänttäämistä päivässä vie uskomattoman pitkälle.
En edes yritä ymmärtää mitään, koska ymmärrys syntyy ulkoa pänttäämisen myötä. Jos yrittää ymmärtää, niin toki oppimisesta tulee vaikeaa, mutta kun pänttää, ymmärrys syntyy siinä sivussa.
Yliopistossa ei ole kuin kaksi vaikeaa asiaa, päästä sisään ja päästä pois. Kaikki opiskelu sillä välillä oli löysää ja helppoa. Toki itse opiskelin silloin, kun piti vääntää gradu, nykyään kai pääsee pois jo kandin tutkielmalla.
Sulla on sitten hyvä mahdollisuus mennä töihin tai ottaa sivuaineita tai valmistua nopeammassa tahdissa. Jos noudattaa annettua tahtia eikä ole sivuaineita, niin toki se kevyttä on verrattuna lukioon. Käytännössä monet kuitenkin käyvät töissä tai opiskelevat kovemmalla tahdilla (enemmän tai nopeammin).
Lukiossa paiskin töitä ja opin ns opiskelemaan. Odotin yiopistoa kuin kuuta nousevaa mutta todelakin jouduin pettymään. RYhmätenttejä, keskusteluja ja jaarittelua ja kukaan ei oikeasti lukenut vasemmalla kädellä hutaisemiani esseitä jotka oliln kopsannut kirjoista ja toisilta vaan sain niistä parhaat arvosanat.
Ihan perseestä nää suomen yliopistot, niillä ei ole mitää vastuuta tai laatua opetuksessa, kunhan siellä jalat pöydällä nää lehtori parantelee krapulaansa. Pahin lässähdys ol Kari Uusitalo kurssi ja ohjaus. OMG mitä kuraa...
Riippuu alasta ja yliopistosta. Jos ala on liipalaapaa ja joku maakuntayliopisto, niin onhan se kuin alakoulu uudestaan käytynä.
Mutta sitten on aloja joissa tuntuu ettei tunnit vuorokaudessa riitä siihen kun pitää tehdä tehtäviä. Käyppä huviksesi vaikka teknisten alojen laskareissa, kemian labroissa tai vaikka matematiikan laitoksen kursseilla.
Ensinnäkin on syytä kysyä, mistä suoritutåsvaatimuksista ap puhuu. Siitä, millä hän saa tarpeellisen määrän kursseja läpi pysyäkseen suositusaikataulussa, vai siitä, mikä on oikeasti normaali opiskelutahti. Vihje, useimmat opiskelijat opiskelevat enemmän kuin tuon tavoiteaikatauoun vähimmäismäärän, koska sillä tavalla pärjää myöhemmin työelämässä paremmin.
Toisenakin on huomattava, että yliopiston minkä tahansa alan voi opiskella kahdella tavalla: Voi suorittaa pintasuuntautuneesti, jolloin pänttää nopeasti sen, mitä olettaa että suoritukseen vaaditaan. Voi saada hyviåkin numeroita, mutta oppi unohtuu nopeasti, jää irralliseksi eikä oikein liity mihinkään ja on siksi pitkällä tähtäimellä aika vaatimatonta. Tai sitten voi suorittaa syväsuuntautuneesti. Silloin ykmmärtää, mitä tieto ja osaaminen on, osaa tuottaa niitä lisää ja tajuaa, mihin kaikkeen niitä voi käyttää, sekä pystyy ratkaisemaan uusia eteen tulevia ongelmia. Ensimmäinen on nopeaa ja helppoa, vaikka joiltain se vaatii ulkoaopettelua. Jälkimmäinenkin voi olla aika vaivatonta, mutta se vaatii ajattelua ja siksi aikaa. Veikkaan, että aapee joko opiskelee pintasuuntautuneesti tai ditten hän ei laske ajatteluun kuluvaa aikaa opiskeluksi.
Vierailija kirjoitti:
Toisenakin on huomattava, että yliopiston minkä tahansa alan voi opiskella kahdella tavalla: Voi suorittaa pintasuuntautuneesti, jolloin pänttää nopeasti sen, mitä olettaa että suoritukseen vaaditaan.
Minä kuitenkin saan tenteistä kiitettäviä nimenomaan siksi, että opettelen ulkoa, koska ulkoa opettelemisen myötä syntyy myös ymmärrys.
En ymmärrä sitä, että jengi valittelee harkoissa, ettei ymmärrä, kun kuitenkin huomaa, ettei jengi ole opetellut ulkoa.
Liikkeelle ei pidä lähteä ymmärryksestä vaan pänttäämisestä. Silloin oppiminen on tehokasta ja nopeaa.
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa paiskin töitä ja opin ns opiskelemaan. Odotin yiopistoa kuin kuuta nousevaa mutta todelakin jouduin pettymään. RYhmätenttejä, keskusteluja ja jaarittelua ja kukaan ei oikeasti lukenut vasemmalla kädellä hutaisemiani esseitä jotka oliln kopsannut kirjoista ja toisilta vaan sain niistä parhaat arvosanat.
Ihan perseestä nää suomen yliopistot, niillä ei ole mitää vastuuta tai laatua opetuksessa, kunhan siellä jalat pöydällä nää lehtori parantelee krapulaansa. Pahin lässähdys ol Kari Uusitalo kurssi ja ohjaus. OMG mitä kuraa...
Et ole ymmärtänyt yliopiston ideaa. Akateeminen vapaus on todellakin suuri, mutta niin on myös se akateeminen vastuu. Lukiossa opettajat ja opot leikkivät vielä äitejä ja isiä, jotka katsoivat perääsi, mutta yliopistoissa ei tällaista holhouspalvelua enää ole. Jos tuo tuollainen esseiden kopsaaminen ja opintojen hoitaminen vasemmalla kädellä riittää sinulle itsellesi, ei kukaan tule vaatimaan sinulta enempää. Mutta onnea vain tulevaan työelämään.
Lukiossa saa kyllä paiskia paljon enemmän hommia kuin yliopistossa.