Miksi yliopistossa on niin helppoa?

"Opettaja. Erityisesti peruskoulun. Akateemisista aloista naurettavimman tutkinnon suorittanut jokapaikanhöylä, joka tuntee opettamiaan aineita noin viiden opintopisteen verran, yhdistettynä harhaiseen käsitykseen omasta esimerkillisyydetään."

"Luokanopettajaksi koska opintopisteitä tulee jostain virkkaamisesta ja jalkapallon pelaamisesta."

Nuo selittää aika paljon osan yliopiston opiskelun  vaativuudesta.

Saman alan sisältäkin löytyy eri tasoisia kursseja. Opiskelin itse kieliä, kirjallisuutta ja historiaa, eikä luppoaikaa juuri ollut. Perusopinnot olivat helppoja, mutta aineopinnoissa vaatimustaso kasvoi.

Helpoimmat kurssit olivat suomenkielisiä, tenttikirjat olivat lyhyitä suomenkielisiä niteitä, ja kurssin suoritti istumalla luennoilla ja osallistumalla tenttiin. 5 opintopistettä sai tekemällä ehkä 1 op (27h) edestä töitä.

Kielissä sai tosissaan raataa 3 op eteen, kurssi kesti koko syksyn tai kevään, ja joka viikko oli palautettava käännökset ja tehtävät arvioitavaksi. Esitelmiä tai ryhmätöitä oli joka kurssilla ja lopussa tentti. Hissan ja kirjallisuuden kurssit olivat aineopinnoista lähtien työläitä: valtavasti luettavaa ja pari pitkää esseetä tentin lisäksi. Kirjatenteissä piti tenttiä paksuja englanninkielisiä tiiliskiviä 3-5 kpl. Monet pitivät kirjatenteistä, koska niistä sai noppia vähemmällä kirjoittamisella.

En sanoisi, että yliopistossa on helppoa, mutta tuo löysyyden tunne oli kyllä joskus todellinen. Sekin riippuu alasta. Pystyn hyvin vertailemaan, kun mietin minua ja siskoani. Minä opiskelin pääaineena suomen kieltä enkä lukenut äidinkielen opettajaksi, kun taas siskoni opiskeli biokemiaa. Itse pystyin hyvin vapaasti kontrolloimaan kaikkea opiskeluun liittyvää, ja aikatauluni oli väljä, mutta siskoni ei pystynyt tekemään niin yhtä helposti. Juurikin ne demot, labrahommat ja ryhmätyöt työllistivät hirveästi, ja ne piti suorittaa tiettyinä aikoina. Itse taas saatoin opiskella paljon itsenäisesti ilman kontaktiopetusta ja minkäänlaisia ryhmätöitä yms., joten päivistä tuli monesti hyvinkin rentoja verrattuna lukioaikaan.

Tuo itsenäisyys ainakin siis teki itselleni tunteen "löysyydestä". Sekin auttoi, ettei tarvinnut keskittyä monen eri alan asioihin samaan aikaan toisin kuin lukiossa. Ei ollut enää samaan aikaan edessä laskuvuorta pitkästä matematiikasta, englannin tehtäviä ja äidinkielen ainekirjoitusta, vaan sisäistettävä asia oli keskitetympää.

Ikävä kyllä ap on oikeassa. Minimivaatimukset keskitason menestykseen ovat todella vaatimattomat. Monella alalla ei tarvitse osata tai oppia juuri mitään. Itse olen erittäin heikosti itseohjautuva, en vain osaa keskittyä. Silti arvosanat ovat 3-4, kun viimeisenä iltana vasemmalla kädellä tekee. Oppiminen on tasoa 0.

Niin, eli kyse ei ollut tiedealasta. Ilmanskos on helppoa. 

no ei lipastolla ole mikään vaikeaa jos on se ns. oma ala mitä lukee.

Suurin ongelma on mielestäni ilmapiiri. Yliopistossa ollaan hengailemassa ja viettämässä kivaa. Opettajat on kivoja, luennoilla on kivaa, on kivoja aktiviteettejä iltaisin. Kirjaston lukusalissa on pari hassua opiskelijaa iltaisin. Löysäilyn ilmapiiri tarttuu. Kukaan ei odota sinulta mitään.