Lue keskustelun säännöt.
Jäätävä häpeä ja syyllisyys sairaslomasta. Miksi tunnen näin?
18.03.2020 |
Onko muita, jotka kokevat ihan järkyttävää syyllisyyttä sairaslomasta jopa näin korona-aikana? Olen kotona puolikuntoisena ja poden ihan jäätävää syyllisyyttä ja häpeää. Tuntuu kuin lintsaisin töistä. Mietin koko ajan, että olenko tarpeeksi kipeä ja olisiko pitänyt mennä töihin. Tiedän, että olisi vastuutonta ja typerää ottaa riski ja tartuttaa kaikki muut, mutta en pääse tästä häpeästä eroon. Tulee sellainen lapsellinen pelko, että kaikki ovat vihaisia, jos olen sairaana. Uskon tämän liittyvän ylitunnollisuuteeni ja työstressiin ja johonkin (alkavaan) uupumiseen. Tuntuu todella pahalta.
Onko muita?
Kommentit (15)
On tässä vähän lintsari olo, kun on PAKKO pysyä terveenä kotona kunnes yskä loppuu. Ja tämä yskä tulee jatkumaan pitkälle kesää, sen kokemuksesta tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse myös pois hoitoalan töistä sairaslomalla. Loppuvuodesta murtunut jalka oireilee edelleen ja ei kestä rasitusta. Koko ajan syyllinen olo kun tietää, että nyt hoitajia tarvitaan .
Järki sanoo, ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä, mutta tunnen silti. En syyllistä ketään työkaveria sairaslomista ja minusta on aika ärsyttävää, jos joku tulee kauheassa taudissa tartuttamaan muut. Tunnen vaan tällaista häpeää omalla kohdallani. Meillä on mukava työpaikka, mutta vähän sellainen ilmapiiri, että kaikki tulevat sairaana töihin. Sitten alan vertaamaan itseäni muihin, että kehtaanko nyt olla pois pienessä taudissa, kun muut ovat olleet töissä vielä pahemmassa kunnossa.
Ap.
Juurikin sama. Sain opskelijana kauan odotettuja keikkatöitä, no sitten iski yskä ja hengenahdistus. Kyllä nolotti iloittaa töihin, että en voi tulla. En ole oikeastaan koskaan kipeä.
Minulla on astma, joten saattaa olla sitäkin, mutta toisaalta en halua olla se, joka jonkun koronan kantaa sinne vajaakuntoisten keskuuteen, työkavereista puhumattakaan,
En ole nyt saikulla, en ollut moniin vuosiin, mutta en ole koskaan potenut syyllisyyttä saikun takia. Mitään sairautta en ollut itse aiheuttanut.
Joskus ihmiset vaan sairastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama vaiva. Työpaikalleni ei nyt saa mennä, jos on pienimpiäkään oireita. Olenkin sairaslomalla siksi, koska on pieni flunssa. Syyllisyys vaivaa kovasti. Ja ap sanoi hyvin, että iskee lapsellinen pelko, että kaikki ovat vihaisia sairastumisesta. Juuri siltä tuntuu. Minulla tuskin on nyt koronaa, mutta pelkään sen tartuntaa tulevaisuudessa. En itse taudin, joka minulla todennäköisesti olisi lievä, vuoksi vaan siksi, etten "kehtaisi" millään olla uudestaan sairaslomalla!
En ymmärrä, mistä tämä pelko tulee, että muut olisivat vihaisia. Pelkään myös, että muut ajattelevat minun saikuttavan turhaan ja saan yt-neuvotteluissa potkut. Olen yleensä aika vähän pois töistä, ehkä 2-5 päivää vuodessa ja silti tunnen syyllisyyttä. Mulla on ollut sellaisia vuosiakin, etten ole ollut päivääkään pois. Ei siitä ole silti saanut mitään palkintoa tai kiitosta, joten ihan turhaa tämä häpeä on.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun piti hakeutua koronatestiin ja tunnen siitäkin syyllisyyttä. Olisivat senkin testin voineet paremmin käyttää. Olen toiminut ohjeiden mukaan. Silti tuntuu että kuormitan kohtuuttomasti sekä terveydenhuoltoa että työpaikkaani.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä tämä pelko tulee, että muut olisivat vihaisia. Pelkään myös, että muut ajattelevat minun saikuttavan turhaan ja saan yt-neuvotteluissa potkut. Olen yleensä aika vähän pois töistä, ehkä 2-5 päivää vuodessa ja silti tunnen syyllisyyttä. Mulla on ollut sellaisia vuosiakin, etten ole ollut päivääkään pois. Ei siitä ole silti saanut mitään palkintoa tai kiitosta, joten ihan turhaa tämä häpeä on.
Ap.
Ehkä se pelko tulee yksinkertaisesti siitä, että tässä maassa on perinteisesti kova työmoraali ja suhtautuminen sairastumiseen ja heikkouteen. Työpaikoillahan on ihan yleistä ärsyyntyä sairastuneille ja leimata heitä ”saikuttelijoiksi” ja epäillä työmoraalia yms. pahan puhumista. Tietäen kaiken tämän, eihän se tosiaan tunnu kivalta joutua polvilleen sairauden edessä, kun tietää miten vähillä resursseilla työtä yleisesti tehdään ja se sairastuminen tietää työkuorman kasvua muilla.
Itse jouduin useaksi viikoksi sairauslomalle ja sain huomata miten läheisetkin työkaverit käänsivät minulle selkänsä. Olen ollut se, joka ei ole juuri koskaan kipeä ja venynyt ja auttanut ja joustanut aina mukisematta. Nyt kun raataminen ei ole enää onnistunutkaan, minusta ei ole enää hyötyä. Todella surullista.
Joku on sanonut, että hautausmaat on täynnä korvaamattomia työntekijöitä. Pitäkäämme siis itsestämme hyvä huoli. Kukaan muu ei tee sitä puolestamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun piti hakeutua koronatestiin ja tunnen siitäkin syyllisyyttä. Olisivat senkin testin voineet paremmin käyttää. Olen toiminut ohjeiden mukaan. Silti tuntuu että kuormitan kohtuuttomasti sekä terveydenhuoltoa että työpaikkaani.
Kuullostaa perinteiseltä syyllistämällä ja häpeällä kasvattamisen tulokselta ja vääränlaiselta kiltteydeltä. Suosittelen lukemaan kirjan ”kiltteydestä kipeät” sekä Ben Malisen häpeään liittyvän kirjan. Olet ihan yhtä arvokas kuin me kaikki muutkin!
Toivon että tämän tilanteen myötä asiat muuttuvat.
On älytöntä että ihmiset ovat joutuneet käymään töissä sairaina ja burnoutin partaalla, koska työnantaja ja työkaverit kiukuttelevat, jos on sairaana. Olen todennut monelle, että työnantaja ja työkaverit tuskin ovat iloisia sittenkään, kun olet burnoutissa ja joudut jäämään vuodeksi pois.
Suosittelen kaikille tiettyä määrää itsekkyyttä näissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tässä vähän lintsari olo, kun on PAKKO pysyä terveenä kotona kunnes yskä loppuu. Ja tämä yskä tulee jatkumaan pitkälle kesää, sen kokemuksesta tiedän.
Aiot olla töistä pois 4 kk? Miksi sinulla ei ole lääkitystä astmaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä tämä pelko tulee, että muut olisivat vihaisia. Pelkään myös, että muut ajattelevat minun saikuttavan turhaan ja saan yt-neuvotteluissa potkut. Olen yleensä aika vähän pois töistä, ehkä 2-5 päivää vuodessa ja silti tunnen syyllisyyttä. Mulla on ollut sellaisia vuosiakin, etten ole ollut päivääkään pois. Ei siitä ole silti saanut mitään palkintoa tai kiitosta, joten ihan turhaa tämä häpeä on.
Ap.
Ehkä se pelko tulee yksinkertaisesti siitä, että tässä maassa on perinteisesti kova työmoraali ja suhtautuminen sairastumiseen ja heikkouteen. Työpaikoillahan on ihan yleistä ärsyyntyä sairastuneille ja leimata heitä ”saikuttelijoiksi” ja epäillä työmoraalia yms. pahan puhumista. Tietäen kaiken tämän, eihän se tosiaan tunnu kivalta joutua polvilleen sairauden edessä, kun tietää miten vähillä resursseilla työtä yleisesti tehdään ja se sairastuminen tietää työkuorman kasvua muilla.
Itse jouduin useaksi viikoksi sairauslomalle ja sain huomata miten läheisetkin työkaverit käänsivät minulle selkänsä. Olen ollut se, joka ei ole juuri koskaan kipeä ja venynyt ja auttanut ja joustanut aina mukisematta. Nyt kun raataminen ei ole enää onnistunutkaan, minusta ei ole enää hyötyä. Todella surullista.
Joku on sanonut, että hautausmaat on täynnä korvaamattomia työntekijöitä. Pitäkäämme siis itsestämme hyvä huoli. Kukaan muu ei tee sitä puolestamme.
Työpaikoilla on nykyään vaikea saada lupaa sijaisiin, lisäksi se on lähes mahdotonta epäsäännöllisiin poissaoloihin. Henkilö saattaa olla pois vuoden aikana yli 30 päivää, esimiehen sähköposti hälyttää HR järjestelmän viesteistä runsaista poissaoloista.
Työtehtävät kaatuvat esimiehen ja työkavereiden kannettavaksi. Lääkärintodistuksissa on syynä milloin mikäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menen aina töihin sairaanakin , monesti kunnon annos Burana ja Panadolia yhtäaikaa auttaa sen verran että pärjää työpäivän.
Sama juttu. Kai sen on osiltaan synnyttänyt se vuosia jatkunut työntekijöiden toistensa kyttääminen ja sairaslomista arvostelu. Sitä sitten kokee huonommuutta ja olevansa lintsaaja vaikka makaisi 39'c kuumeessa kotona kun arjen sankarit heiluvat kaatumatta töissään.