Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen moni ajattelee ettei kotonaan saa kävellä.
Ihmeen moni kävelee kotonaan kuin saksalainen sotilas.
Taloyhtiö/kiinteistöyhtiö voisi *vinkvink* lahjoittaa kaikille asukkaille pehmeäpohjaiset aamutohvelit. Ne jalassa ei kuuluisi enää kävelytöminät mihinkään. Problem solved. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen moni ajattelee ettei kotonaan saa kävellä.
Ihmeen moni kävelee kotonaan kuin saksalainen sotilas.
Taloyhtiö/kiinteistöyhtiö voisi *vinkvink* lahjoittaa kaikille asukkaille pehmeäpohjaiset aamutohvelit. Ne jalassa ei kuuluisi enää kävelytöminät mihinkään. Problem solved. 👍
Ja koirille joku pehmoinen puuhalelu, joka pitäisi lemmikin kiireisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi se asunnon ovi pitää paiskata kiinni niin että seinät tärisee. Meidän taloon pesiytynyt joku nikotinisti joka ramppaa pihalla tupakalla varmaan puolen tunnin välein kaikki illat ja yöt.
Just siks että saisit kysyä.
Meillä lapset paiskaa ovea kunnolla. Niin että taulut helähtää seinällä ja peili jää kiikkumaan paikallaan.
Kun sanon asiasta, niin toteavaat että joo joo.
Ei se sanominen auta. Minä olen meidän perheessä ainut joka provosoituu oven paiskomisesta. Kaikki muutkin tässä rapussa paiskoo ovea. Meillä oli lapsuudenperheessä tosi paha synti jos kaapinovia tai ovia paiskoi. Miehen puolella ei taas ole sellaisia mielenterveysongelmia asiasta tehty. Jos kaapin ovi paiskautuu, niin sitten paiskautuu.
Meni pitkään että tajusin että minähän olen saanut ihan sairaan kasvatuksen. Opin äidiltä että on ok, nostaa riita kaapinovista ja ovenpaiskomisesta.
Asian voi sivuuttaa ja siitä ei tarvitse nostaa älytöntä riitaa.
Hyvä niin. Onneksi ei tarvinnut terapiaan mennä tuon takia. Tajusin sen itse kun ikää tuli, että olen saanut hyvin kieron kasvatuksen.
Olen todennut, että monesti juuri kaltaisesi vanhemmat ovat liian lepsuja lastensa kanssa. Oman lapsuuden tiukka kasvatus on aiheuttanut traumat, ja sitten ajatellaan, että tekee lapsilleen palveluksen, jos on vanhempana juuri päinvastainen. Näin se ei todellakaan mene.
Itselläni ei ollut tiukkaa kasvatusta, mutta järkevä se oli. Minulle on pienestä asti ollut päivänselvää, että ovia ja tavaroita ei paiskota eikä turhaa meteliä pidetä muutenkaan. Jos haluttiin juosta ja leikkiä äänekkäämmin, mentiin tekemään sitä ulos. Jos kotona tuli joskus turhaan metelöityä tai käyttäydyttyä huonosti, niin vanhempien nuhtelu tai ärähtäminen sai kyllä muistamaan, ettei niin saa tehdä. Kyllä vanhempien sanominen auttaa, pitää vain olla auktoriteettiä.
Kannattaa muistaa sekin, että jos omia lapsiaan ei opeta käyttäytymään jo pienenä, niin joku muu kyllä tekee sen myöhemmin. Ja se on usein se ikävämpi tapa, pahimmassa tapauksessa öykkäri päätyy ärsyttämään jotain niin paljon, että saa köniinsä.
Kyllä mun kaltaiset vanhemmat on parhaimpia. Ja minä olen oman elämäni paras tyyppi.
Muuten voisin hypätä kaivoon kuolemaan, jos en olisi. Rakastan myös itseäni ja lapsiani. En ole mitenkään syllistynyt metelistä mitä aiheutamme.
Se nyt on vaan niin että jos minä huomautan joka kerta siitä ovesta kovaan ääneen, niin olen kusipää ja aiheutan huutamalla oven paiskomisen lisäksi myös huutoa.
Eli parempi vain hyväksyä se että oven paiskomiseen ei voi puuttua mitenkään ja en ala seisomaan neuroottisesti oven äärellä että " ette nyt paisko sitä ovea".
siihen en lähde ja en enää ala asiasta huutamaan ja valittamaan. Riittää että ovesta lähtee jo kova ääni.
En lisää desipelejä.
Asiaan ei voi tehdä mitään ja asia pitää vain hyväksyä. Sillä selvä.
Sinä et ala minun kasvatusta ja minua arvostelemaan.
Sinun kaltaiset jeesustelijat on pahimpia. Arvostelette ihmisiä jonkun kirjoituksen perusteella ja kuvittelet tuntevasi minut kirjoituksen perusteella. Minä olen kuule paljon pidempi pätkä koodia kuin tuo edellinen kirjoitus oven paiskomisesta ja minussa riittää tutkimista vielä kuolemankin jälkeen.
Annas olla tuollainen asenne.
Sinä et tiedä pätkääkään mistään mitään.
Sinä et ole minun elämän elokuvan päähenkilöitä. Et edes sivuhenkilö.
Kiitos kuitenkin töykeästä viestistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi se asunnon ovi pitää paiskata kiinni niin että seinät tärisee. Meidän taloon pesiytynyt joku nikotinisti joka ramppaa pihalla tupakalla varmaan puolen tunnin välein kaikki illat ja yöt.
Just siks että saisit kysyä.
Meillä lapset paiskaa ovea kunnolla. Niin että taulut helähtää seinällä ja peili jää kiikkumaan paikallaan.
Kun sanon asiasta, niin toteavaat että joo joo.
Ei se sanominen auta. Minä olen meidän perheessä ainut joka provosoituu oven paiskomisesta. Kaikki muutkin tässä rapussa paiskoo ovea. Meillä oli lapsuudenperheessä tosi paha synti jos kaapinovia tai ovia paiskoi. Miehen puolella ei taas ole sellaisia mielenterveysongelmia asiasta tehty. Jos kaapin ovi paiskautuu, niin sitten paiskautuu.
Meni pitkään että tajusin että minähän olen saanut ihan sairaan kasvatuksen. Opin äidiltä että on ok, nostaa riita kaapinovista ja ovenpaiskomisesta.
Asian voi sivuuttaa ja siitä ei tarvitse nostaa älytöntä riitaa.
Hyvä niin. Onneksi ei tarvinnut terapiaan mennä tuon takia. Tajusin sen itse kun ikää tuli, että olen saanut hyvin kieron kasvatuksen.
Olen todennut, että monesti juuri kaltaisesi vanhemmat ovat liian lepsuja lastensa kanssa. Oman lapsuuden tiukka kasvatus on aiheuttanut traumat, ja sitten ajatellaan, että tekee lapsilleen palveluksen, jos on vanhempana juuri päinvastainen. Näin se ei todellakaan mene.
Itselläni ei ollut tiukkaa kasvatusta, mutta järkevä se oli. Minulle on pienestä asti ollut päivänselvää, että ovia ja tavaroita ei paiskota eikä turhaa meteliä pidetä muutenkaan. Jos haluttiin juosta ja leikkiä äänekkäämmin, mentiin tekemään sitä ulos. Jos kotona tuli joskus turhaan metelöityä tai käyttäydyttyä huonosti, niin vanhempien nuhtelu tai ärähtäminen sai kyllä muistamaan, ettei niin saa tehdä. Kyllä vanhempien sanominen auttaa, pitää vain olla auktoriteettiä.
Kannattaa muistaa sekin, että jos omia lapsiaan ei opeta käyttäytymään jo pienenä, niin joku muu kyllä tekee sen myöhemmin. Ja se on usein se ikävämpi tapa, pahimmassa tapauksessa öykkäri päätyy ärsyttämään jotain niin paljon, että saa köniinsä.
Kyllä mun kaltaiset vanhemmat on parhaimpia. Ja minä olen oman elämäni paras tyyppi.
Muuten voisin hypätä kaivoon kuolemaan, jos en olisi. Rakastan myös itseäni ja lapsiani. En ole mitenkään syllistynyt metelistä mitä aiheutamme.
Se nyt on vaan niin että jos minä huomautan joka kerta siitä ovesta kovaan ääneen, niin olen kusipää ja aiheutan huutamalla oven paiskomisen lisäksi myös huutoa.
Eli parempi vain hyväksyä se että oven paiskomiseen ei voi puuttua mitenkään ja en ala seisomaan neuroottisesti oven äärellä että " ette nyt paisko sitä ovea".
siihen en lähde ja en enää ala asiasta huutamaan ja valittamaan. Riittää että ovesta lähtee jo kova ääni.
En lisää desipelejä.
Asiaan ei voi tehdä mitään ja asia pitää vain hyväksyä. Sillä selvä.
Sinä et ala minun kasvatusta ja minua arvostelemaan.
Sinun kaltaiset jeesustelijat on pahimpia. Arvostelette ihmisiä jonkun kirjoituksen perusteella ja kuvittelet tuntevasi minut kirjoituksen perusteella. Minä olen kuule paljon pidempi pätkä koodia kuin tuo edellinen kirjoitus oven paiskomisesta ja minussa riittää tutkimista vielä kuolemankin jälkeen.
Annas olla tuollainen asenne.
Sinä et tiedä pätkääkään mistään mitään.
Sinä et ole minun elämän elokuvan päähenkilöitä. Et edes sivuhenkilö.
Kiitos kuitenkin töykeästä viestistäsi.
Sanokaa nyt joku, että tämä on provoilua eikä tällaisia ihmisiä ole oikeasti olemassa.
Nää jotka kävelee kuin sotilaat marssimassa kämpillään, loukkaantuvat kun sanoo että voisivatko kävellä normaalisti, siis häh, eiks saa kävellä asunnollaan on vastaus... Loistavaa te jotka ette osaa edes kävellä, saatan kuvitella julkisella paikalla norsutöminän hiljaisessa elokuvateatterissa esim
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi se asunnon ovi pitää paiskata kiinni niin että seinät tärisee. Meidän taloon pesiytynyt joku nikotinisti joka ramppaa pihalla tupakalla varmaan puolen tunnin välein kaikki illat ja yöt.
Just siks että saisit kysyä.
Meillä lapset paiskaa ovea kunnolla. Niin että taulut helähtää seinällä ja peili jää kiikkumaan paikallaan.
Kun sanon asiasta, niin toteavaat että joo joo.
Ei se sanominen auta. Minä olen meidän perheessä ainut joka provosoituu oven paiskomisesta. Kaikki muutkin tässä rapussa paiskoo ovea. Meillä oli lapsuudenperheessä tosi paha synti jos kaapinovia tai ovia paiskoi. Miehen puolella ei taas ole sellaisia mielenterveysongelmia asiasta tehty. Jos kaapin ovi paiskautuu, niin sitten paiskautuu.
Meni pitkään että tajusin että minähän olen saanut ihan sairaan kasvatuksen. Opin äidiltä että on ok, nostaa riita kaapinovista ja ovenpaiskomisesta.
Asian voi sivuuttaa ja siitä ei tarvitse nostaa älytöntä riitaa.
Hyvä niin. Onneksi ei tarvinnut terapiaan mennä tuon takia. Tajusin sen itse kun ikää tuli, että olen saanut hyvin kieron kasvatuksen.
Olen todennut, että monesti juuri kaltaisesi vanhemmat ovat liian lepsuja lastensa kanssa. Oman lapsuuden tiukka kasvatus on aiheuttanut traumat, ja sitten ajatellaan, että tekee lapsilleen palveluksen, jos on vanhempana juuri päinvastainen. Näin se ei todellakaan mene.
Itselläni ei ollut tiukkaa kasvatusta, mutta järkevä se oli. Minulle on pienestä asti ollut päivänselvää, että ovia ja tavaroita ei paiskota eikä turhaa meteliä pidetä muutenkaan. Jos haluttiin juosta ja leikkiä äänekkäämmin, mentiin tekemään sitä ulos. Jos kotona tuli joskus turhaan metelöityä tai käyttäydyttyä huonosti, niin vanhempien nuhtelu tai ärähtäminen sai kyllä muistamaan, ettei niin saa tehdä. Kyllä vanhempien sanominen auttaa, pitää vain olla auktoriteettiä.
Kannattaa muistaa sekin, että jos omia lapsiaan ei opeta käyttäytymään jo pienenä, niin joku muu kyllä tekee sen myöhemmin. Ja se on usein se ikävämpi tapa, pahimmassa tapauksessa öykkäri päätyy ärsyttämään jotain niin paljon, että saa köniinsä.
Kyllä mun kaltaiset vanhemmat on parhaimpia. Ja minä olen oman elämäni paras tyyppi.
Muuten voisin hypätä kaivoon kuolemaan, jos en olisi. Rakastan myös itseäni ja lapsiani. En ole mitenkään syllistynyt metelistä mitä aiheutamme.
Se nyt on vaan niin että jos minä huomautan joka kerta siitä ovesta kovaan ääneen, niin olen kusipää ja aiheutan huutamalla oven paiskomisen lisäksi myös huutoa.
Eli parempi vain hyväksyä se että oven paiskomiseen ei voi puuttua mitenkään ja en ala seisomaan neuroottisesti oven äärellä että " ette nyt paisko sitä ovea".
siihen en lähde ja en enää ala asiasta huutamaan ja valittamaan. Riittää että ovesta lähtee jo kova ääni.
En lisää desipelejä.
Asiaan ei voi tehdä mitään ja asia pitää vain hyväksyä. Sillä selvä.
Sinä et ala minun kasvatusta ja minua arvostelemaan.
Sinun kaltaiset jeesustelijat on pahimpia. Arvostelette ihmisiä jonkun kirjoituksen perusteella ja kuvittelet tuntevasi minut kirjoituksen perusteella. Minä olen kuule paljon pidempi pätkä koodia kuin tuo edellinen kirjoitus oven paiskomisesta ja minussa riittää tutkimista vielä kuolemankin jälkeen.
Annas olla tuollainen asenne.
Sinä et tiedä pätkääkään mistään mitään.
Sinä et ole minun elämän elokuvan päähenkilöitä. Et edes sivuhenkilö.
Kiitos kuitenkin töykeästä viestistäsi.
Eli sinulla ei ole auktoriteettiä, koska lapsesi eivät kunnioita ja tottele sinua. Valitettavasti kaltaisiasi ovimattona lapsilleen toimivia vanhempia alkaa nykyisin olla koko ajan enemmän. Annetaan lasten määrätä. Valitettavastim
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen moni ajattelee ettei kotonaan saa kävellä.
Ihmeen moni kävelee kotonaan kuin saksalainen sotilas.
Taloyhtiö/kiinteistöyhtiö voisi *vinkvink* lahjoittaa kaikille asukkaille pehmeäpohjaiset aamutohvelit. Ne jalassa ei kuuluisi enää kävelytöminät mihinkään. Problem solved. 👍
Tämä olisi pehmeä tapa kertoa ystävällismielisesti aiheutetusta hälystä ja korjaus ehdotus huumorilla höystettynä. Aika hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmaa varmaan aiheuttaa myös yhdistelmä ontelolaatta + laminaatti. Laminaatin tai minkä tahansa jo lähtökohtaisesti kolisevan lattiamateriaalin alla pitäisi olla kunnon äänieristyskerros, ja ontelolaatan läpi erityisesti kulkee kaikki äänet. Pahimmillaan tehdään pientä pintaremonttia ja sieltä poistetaan se kerros, joka sinne on alun perin laitettu.
Jos jostain löytää uuden kerrostaloasunnon, jossa lattia on valettu, on todennäköisempää, että äänieristyksen pitäisi toimia paremmin. Mutta jokainen voi varmaan arvata, että priorisoidaanko nykyrakentamisessa tällaista.
Milloinkahan alkaisi tulla markkinoille yrityksiä, jotka kauppaisivat vaikka vuokralla asujille jotain omaa katon äänieristyssettiä, jolla yläkerran saisi vaimentumaan.
Kaverin yläkerrassa lapset juoksee tuntitolkulla joka päivä ja vanhemmat on kanta-astujia. Karsee meteli, varm junantuomia mökeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi se asunnon ovi pitää paiskata kiinni niin että seinät tärisee. Meidän taloon pesiytynyt joku nikotinisti joka ramppaa pihalla tupakalla varmaan puolen tunnin välein kaikki illat ja yöt.
Just siks että saisit kysyä.
Meillä lapset paiskaa ovea kunnolla. Niin että taulut helähtää seinällä ja peili jää kiikkumaan paikallaan.
Kun sanon asiasta, niin toteavaat että joo joo.
Ei se sanominen auta. Minä olen meidän perheessä ainut joka provosoituu oven paiskomisesta. Kaikki muutkin tässä rapussa paiskoo ovea. Meillä oli lapsuudenperheessä tosi paha synti jos kaapinovia tai ovia paiskoi. Miehen puolella ei taas ole sellaisia mielenterveysongelmia asiasta tehty. Jos kaapin ovi paiskautuu, niin sitten paiskautuu.
Meni pitkään että tajusin että minähän olen saanut ihan sairaan kasvatuksen. Opin äidiltä että on ok, nostaa riita kaapinovista ja ovenpaiskomisesta.
Asian voi sivuuttaa ja siitä ei tarvitse nostaa älytöntä riitaa.
Hyvä niin. Onneksi ei tarvinnut terapiaan mennä tuon takia. Tajusin sen itse kun ikää tuli, että olen saanut hyvin kieron kasvatuksen.
Olen todennut, että monesti juuri kaltaisesi vanhemmat ovat liian lepsuja lastensa kanssa. Oman lapsuuden tiukka kasvatus on aiheuttanut traumat, ja sitten ajatellaan, että tekee lapsilleen palveluksen, jos on vanhempana juuri päinvastainen. Näin se ei todellakaan mene.
Itselläni ei ollut tiukkaa kasvatusta, mutta järkevä se oli. Minulle on pienestä asti ollut päivänselvää, että ovia ja tavaroita ei paiskota eikä turhaa meteliä pidetä muutenkaan. Jos haluttiin juosta ja leikkiä äänekkäämmin, mentiin tekemään sitä ulos. Jos kotona tuli joskus turhaan metelöityä tai käyttäydyttyä huonosti, niin vanhempien nuhtelu tai ärähtäminen sai kyllä muistamaan, ettei niin saa tehdä. Kyllä vanhempien sanominen auttaa, pitää vain olla auktoriteettiä.
Kannattaa muistaa sekin, että jos omia lapsiaan ei opeta käyttäytymään jo pienenä, niin joku muu kyllä tekee sen myöhemmin. Ja se on usein se ikävämpi tapa, pahimmassa tapauksessa öykkäri päätyy ärsyttämään jotain niin paljon, että saa köniinsä.
Kyllä mun kaltaiset vanhemmat on parhaimpia. Ja minä olen oman elämäni paras tyyppi.
Muuten voisin hypätä kaivoon kuolemaan, jos en olisi. Rakastan myös itseäni ja lapsiani. En ole mitenkään syllistynyt metelistä mitä aiheutamme.
Se nyt on vaan niin että jos minä huomautan joka kerta siitä ovesta kovaan ääneen, niin olen kusipää ja aiheutan huutamalla oven paiskomisen lisäksi myös huutoa.
Eli parempi vain hyväksyä se että oven paiskomiseen ei voi puuttua mitenkään ja en ala seisomaan neuroottisesti oven äärellä että " ette nyt paisko sitä ovea".
siihen en lähde ja en enää ala asiasta huutamaan ja valittamaan. Riittää että ovesta lähtee jo kova ääni.
En lisää desipelejä.
Asiaan ei voi tehdä mitään ja asia pitää vain hyväksyä. Sillä selvä.
Sinä et ala minun kasvatusta ja minua arvostelemaan.
Sinun kaltaiset jeesustelijat on pahimpia. Arvostelette ihmisiä jonkun kirjoituksen perusteella ja kuvittelet tuntevasi minut kirjoituksen perusteella. Minä olen kuule paljon pidempi pätkä koodia kuin tuo edellinen kirjoitus oven paiskomisesta ja minussa riittää tutkimista vielä kuolemankin jälkeen.
Annas olla tuollainen asenne.
Sinä et tiedä pätkääkään mistään mitään.
Sinä et ole minun elämän elokuvan päähenkilöitä. Et edes sivuhenkilö.
Kiitos kuitenkin töykeästä viestistäsi.
Vaikutat hyvin erikoiselta ihmiseltä - olettaen, ettet ole trolli. Sinun ei kuitenkaan tarvitse suuttua mistään, vaan riittää, että rauhallisesti ja asiallisesti selität ovien paiskomisen vaikuttavan negatiivisesti sekä naapureiden mielenterveyteen että asunnon rakenteisiin. Jos ovi menee rikki, niin siinä sitten ollaan ilman ovea, uuden saa ostaa paiskojat omilla rahoillaan.
Miksi jotkut tekevät itselleen kaikesta niin vaikeaa?
Muutin juuri neljän vuoden painajaismaisten naapureiden välissä asumisen jälkeen omakotitaloon, ja tämä rauha on aivan uskomaton. Neljä vuotta kuuntelin vuorotellen seinänaapurin lapsilauman kiljuntaa, potkuautoilla laminaatilla ajamista ja väliseinään kohdistuvia iskuja, sekä yläkerran kanta-astujalauman tauotonta (klo 05-02, joka päivä, vain pieniä max. tunnin taukoja välissä) töminää, kolinaa ja huonekalujen raahaamista - sitten riitti, mielenterveyshän siinä meinasi mennä, kun viikossa sai nukuttua keskimäärin 3-5 tuntia per yö ja sama sirkus jatkui koko päivän. Kuukausi omakotitaloelämää on ollut suorastaan mullistava kokemus ja rehellisesti sanottuna toisinaan ihan itken onnesta iltaisin, kun pysähdyn kuuntelemaan hiljaisuutta, sateen ropinaa ja puutarhassa humisevaa tuulenvirettä. Toki työmatkani piteni ja asun nyt kauempana palveluista, mutta elämänlaatuni on parantunut aivan korvaamattoman paljon. Vanhassa asunnossani olin jatkuvasti ärsyyntynyt ja stressaantunut, korvat kipenivät kuulosuojien jatkuvasta käytöstä, sain migreeneitä viikottain ja naapureiden välinpitämättömät/aggressiiviset asenteet ystävällisiin huomautuksiini tulehduttivat naapurisovun. Nyt olen huomattavasti rennompi ja onnellisempi, joten toisinaan muutto voi olla suuri pelastus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pyrin elämään hiljaa mutta suihkussa käyn usein todella myöhään, koska tulen myöhään töistä ja teen iltaisin vielä safkaa ja kotitöitä...iltasuihku menee usein klo 01.00 tienoille jonka jälkeen suoraan nukkumaan. Toivon kuitenkin ettei myöhäinen suihkuni häiritse ketään.
Minulla myös kolistelevia naapureita, tuntuu olevan kolistelu ja tömistely aika yleinen ilmiö. Yleensä kuitenkin öisin on hiljaista, ainakin niin hiljaista että saa nukuttua. Se on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Muutin juuri neljän vuoden painajaismaisten naapureiden välissä asumisen jälkeen omakotitaloon, ja tämä rauha on aivan uskomaton. Neljä vuotta kuuntelin vuorotellen seinänaapurin lapsilauman kiljuntaa, potkuautoilla laminaatilla ajamista ja väliseinään kohdistuvia iskuja, sekä yläkerran kanta-astujalauman tauotonta (klo 05-02, joka päivä, vain pieniä max. tunnin taukoja välissä) töminää, kolinaa ja huonekalujen raahaamista - sitten riitti, mielenterveyshän siinä meinasi mennä, kun viikossa sai nukuttua keskimäärin 3-5 tuntia per yö ja sama sirkus jatkui koko päivän. Kuukausi omakotitaloelämää on ollut suorastaan mullistava kokemus ja rehellisesti sanottuna toisinaan ihan itken onnesta iltaisin, kun pysähdyn kuuntelemaan hiljaisuutta, sateen ropinaa ja puutarhassa humisevaa tuulenvirettä. Toki työmatkani piteni ja asun nyt kauempana palveluista, mutta elämänlaatuni on parantunut aivan korvaamattoman paljon. Vanhassa asunnossani olin jatkuvasti ärsyyntynyt ja stressaantunut, korvat kipenivät kuulosuojien jatkuvasta käytöstä, sain migreeneitä viikottain ja naapureiden välinpitämättömät/aggressiiviset asenteet ystävällisiin huomautuksiini tulehduttivat naapurisovun. Nyt olen huomattavasti rennompi ja onnellisempi, joten toisinaan muutto voi olla suuri pelastus!
Tässä taas loistava esimerkki siitä miten ei osata ajatella sitä että kaikilla ei ole varaa omakotitaloon, työpaikka on kaupungissa, ei monella autoa eikä ajokorttia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaa varmaan aiheuttaa myös yhdistelmä ontelolaatta + laminaatti. Laminaatin tai minkä tahansa jo lähtökohtaisesti kolisevan lattiamateriaalin alla pitäisi olla kunnon äänieristyskerros, ja ontelolaatan läpi erityisesti kulkee kaikki äänet. Pahimmillaan tehdään pientä pintaremonttia ja sieltä poistetaan se kerros, joka sinne on alun perin laitettu.
Jos jostain löytää uuden kerrostaloasunnon, jossa lattia on valettu, on todennäköisempää, että äänieristyksen pitäisi toimia paremmin. Mutta jokainen voi varmaan arvata, että priorisoidaanko nykyrakentamisessa tällaista.
Milloinkahan alkaisi tulla markkinoille yrityksiä, jotka kauppaisivat vaikka vuokralla asujille jotain omaa katon äänieristyssettiä, jolla yläkerran saisi vaimentumaan.
Mainosta matkien: se on juurikin näin ! Tee se itse- remonteista ei ilmoiteta taloyhtiölle, vaikka lattiamateriaalin muutos vaatii luvan !
Alanuolet kehiin: itse remppasin ( taloyhtiön luvalla ) muovimaton päälle, solumuovi laminaatin alle. Kuvat remppavaiheista (todiste solumuovista) taloyhtiölle.
Näiden kantapäätakojien kämpissä luvattomat lattiarempat ?
Valitukset taloyhtiön hallitukselle, kysely lattiarempan luvallisuudesta.
Ja joo, yläkerrassa asuu kantapääastuja, perheriidat 2-3 viikon välein, alkavat klo 22 aikoihin, eukko kiukkuhuutaa "painu helvettiä", eka muksu reagoi itkemällä 2 seuraavaa yötä, sovintoseksin tuloksena toinen vauva ( koliikki-itku normaalia elämisen ääniä, siitä ei voi valittaa, vaikka pitääkin hereillä ). Sen vanhimman muksun normaali päivärytmi: nukkumaan klo 22:30 ? Kolistelee/ tiputtelee lattialle leluillaan, ajelee potku"mopolla" siihen asti, Tosi KIVA, oma herätys klo 5 ! Pikkasen lyhyiksi yöunet jää :-(
Onko täällä juristia vastaamaan tähän:
Jos naapurin äänet tunkevat toisen kotiin ja jos läppäri on auki ja ne äänet menee vaikka omaisillekin niin MITEN se on SALA kuuntelua, omassa kodissa? Ne äänethän ovat omassa kodissa jo.
Mikä on naapurin oma vastuu olla joutumatta naapurin nettivideolle?Kukaan ei pyytänyt kiljumaan ja melskaamaan niin että kuuluupi. Sala kuuntelu on sellaista joka tehdään salaa, ja se ei tuossa täyty ollenkaan.
Ei kai se naapuri määrää sitäkin koska voi kotonaan striimata omaisilleen? Ei voi mitään kun ne äänet vaan menevät valokaapelia pitkin sitten etiäppäin?
Asutaan nykyään omakotitalossa, mutta (liian) monta vuotta sitä ennen yritettiin sietää metelöiviä, jatkuvasti vaihtuvia naapureita. Se oli kauheaa. Asuttiin aika lailla keskellä nelikerroksista kerrostaloa, eli joka puolella oli naapureita. Seinät oli kuin paperia, varsinkin musiikki ja tömistely kuului selkeästi, sekä bileporukoiden ulvonnat ja naurunremakat. Tunsin, että tulen hulluksi siellä.
Kaikki eivät tietenkään voi muuttaa omakotitaloon, mutta ei kannata myöskään sietää lopun elämäänsä huonosti käyttäytyviä naapureita, jos on edes pientä toivoa paremmasta. Rivitalo on metelin suhteen parempi kuin kerrostalo, vaikka ei sielläkään voi naapureitaan valita, mutta heitä on sen sijaan vähemmän ja seinänaapureita vain 1-2. Kerrostalossa kannattaa suosia ylintä kerrosta, jos suinkin voi valita. Päätyasunto on parempi kuin keskellä taloa. Alimmassa kerroksessa ei kannata muiden asuakaan kuin huonokuuloisten vanhusten.
Jos satut asumaan ns. hyvässä ja hiljaisessa taloyhtiössä, älä muuta pois. Todennäköisesti joutuisit huonompaan. Parhaita naapureita on hiljaiset eläkeläiset (kyttääminen on ainakin omasta mielestä pienempi paha kuin metelöinti, ellei ole pahimman luokan valittajakyttääjä) sekä ns. tavalliset työssäkäyvät normi-ihmiset. Pahimpia möykkääjiä on vuokratalojen lapsiperheet, osa m---hanm---ttajista, päihdeongelmaiset sekä opiskelijat. Jos suinkin onnistut, vältä taloyhtiöitä, joissa on paljon näitä. Vuokrasäännöstely, ns. huono alue ja halpa vuokra houkuttelee metelöivää ja häiriköivää sakkia.
Jos ei osaa elää krstalossa nuorena niin sitten takaiste mamin luo vielä. Aikuisuus on toistenkin huomioimista ja vielä pari kertaa huomautusta jo niin sitten kolmannella mami hakekoon kotia, ellei onnistu.
Sellaisille ihmisille joille ei neuvottelu tuota tulosta on puhuttava sitä kieltä mitä he lopulta ymmärtävät. Ei ulkomaalaisellekaan tolkuteta juttuja suomeksi, vaan jollain ymmärrettävällä kielellä ja tavoilla. Turha on hyvesignaloida kun se naapuri antaa takaisin sitä vttua ja stanaa, kun sitä ollaan ensin kuultu kuukausia, omaan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaa varmaan aiheuttaa myös yhdistelmä ontelolaatta + laminaatti. Laminaatin tai minkä tahansa jo lähtökohtaisesti kolisevan lattiamateriaalin alla pitäisi olla kunnon äänieristyskerros, ja ontelolaatan läpi erityisesti kulkee kaikki äänet. Pahimmillaan tehdään pientä pintaremonttia ja sieltä poistetaan se kerros, joka sinne on alun perin laitettu.
Jos jostain löytää uuden kerrostaloasunnon, jossa lattia on valettu, on todennäköisempää, että äänieristyksen pitäisi toimia paremmin. Mutta jokainen voi varmaan arvata, että priorisoidaanko nykyrakentamisessa tällaista.
Milloinkahan alkaisi tulla markkinoille yrityksiä, jotka kauppaisivat vaikka vuokralla asujille jotain omaa katon äänieristyssettiä, jolla yläkerran saisi vaimentumaan.
Ja nykymuoti jossa mattoja tai muita tekstiilejä ei käytetä. Koti on kuin kaikukammio.
Oispa ihanaa et jokaisessa taloyhtiössä asuisi talonmies, niinkuin ennen vanhaan