Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin samoin ja ehkä se on syy miksi itse kiinnitti toisten metelöintiin enemmän huomiota niin että ärsytti. Muutin puoli vuotta sitten kerrostalosta omakotitaloon ja lähin naapuri on kilometrin päässä. Se on hassua miten vieläkin välillä kuiskii ja ajattelee että en voi imuroida keskellä yötä (vuorotyössä) pestä pyykkiä tai käyttää aamuisin tehosekoitinta kun koitan edelleen ottaa naapurit huomioon :D
No tämä on söpöä jos mikä! 😄💛
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, nyt eletään 2020-lukua. Se on minäminäminä ja vain minäminäminä. Kaikki muu marttyyriyutta ja uhriutumista. Siksihän kiusaajiakin vain silitellään ja kiusatuille vihjaillaan että olisiko heidän oma vikansa. Ihmisten pääkopissa on nykyään semmoset volyymit kusta ja arvot niin päin persettä ettei mitään rajaa!
Naapuriyksiön kenneli onneksi muutti nyt pois.
Voi herra jumala sitä miniatyyrihevosen kokoisten hurttien eroahdistusta vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin yön tunteina, kun alakerran möykkänaapurit pitivät minut hereillä bailuineen, ilmoitetaanko tällaisesta poliisille. Netin syövereistä löytyi tieto, että poliisille ilmoitetaan häiriöstä, jos sen epäilee kohdistuvan henkeen/turvallisuuteen tai omaisuuteen. Muusta häiriöstä ilmoitus isännöitsijälle.
Eli tämän mukaan yön ja aamuyön bailaaminen, musiikin jytke, kovaääninen keskustelu, parvekkeella ramppaaminen, parveketupakointi ja ovien paukuttelu ei kuulu poliisille.
Nauhoitettua materiaalia on todisteena ja mietin, voidaanko tätä pitää salakuunteluna, koska äänet kuuluvat omaan asuntoon niin voimakkaina, että tallentuvat nauhoitettuna erittäin hyvin, ilman minkäänlaisia erityisjärjestelyitä. Jos nauhoitteita ei voi sellaisenaan käyttää, niin toki ne palvelevat oman muistin tukena (päivämäärät ja ajankohdat).
Kyllä voidaan. Itselle tuli juuri tuollaisesta sakkoja yksityisrauhan rikkomisesta.
Eli nauhoitettua älämölöä känniyläparvekkeelta.
Jouduin maksamaan parisen sataa euroa näille älämölöilijöille.
Myös nauhoituslaite takavarikoitiin pois.
Vierailija kirjoitti:
Hei, nyt eletään 2020-lukua. Se on minäminäminä ja vain minäminäminä. Kaikki muu marttyyriyutta ja uhriutumista. Siksihän kiusaajiakin vain silitellään ja kiusatuille vihjaillaan että olisiko heidän oma vikansa. Ihmisten pääkopissa on nykyään semmoset volyymit kusta ja arvot niin päin persettä ettei mitään rajaa!
Nykyään tosiaan kollektiiviset vasemmistolaiset arvot ovat saaneet väistyä oikeistolaisten yksilönvapauksien tieltä.
Nykyään on minä minä eikä me me me.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi se asunnon ovi pitää paiskata kiinni niin että seinät tärisee. Meidän taloon pesiytynyt joku nikotinisti joka ramppaa pihalla tupakalla varmaan puolen tunnin välein kaikki illat ja yöt.
Meillä kävi äiti kylässä ja oli yötä pari päivää.
Hän alkoi parin tunnin päästä ihmettelemään miten kovaa naapuri kävelee ja miten me pystytään elämään kerrostalossa.
Pesukone kuului hänestä myös ja oli erottavinaan humalaista puhetta lauantai-iltana.
Hänestä myös saunomisen äänet kuului selvästi.
Ei saanut unta ja annoin kuulosuijaimet. Ei pitänyt kuulosuojaimista.
Kaksi päivää narisi kanta-astumisesta ja käski meidän valittaa asiasta naapurille ja isännöitsijälle.
Mitä totesin että ei kuulu riittävän kovaa ja ei edes huomaa, olen kovakorvainen nainen.
Ilmeisesti se ylioppilaskylällä asuminen vuosikymmeniä kovensi luonteen sellaiseksi, että armeijassakin kykenin nukkumaan helposti tykistökeskityksen aikana. Maa vähän järisi ja uni tuli silti.
Toiset on heikompaa ainesta. Taidan olla enemmän isäni puolelta kuin äidin. Hän valvoi kaksi päivää.
Edes mieheni ei huomannut kuin vaimeaa kanta-askellusta. Hän on yleensä se herkempi meistä.
Ja vaimea pesukone klo 22 jälkeen häiritsi äitiä todella kovin.
Ätini ei ole mikään selviytyjä :D
Onneksi meidän perhe metelöi ihan säästelemättä. Meille voi tulla valittamaan, niin huudan päin näköä jos kehtaa tulla ulisemaan. Annan kersantin kajautuksen päin näköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi se asunnon ovi pitää paiskata kiinni niin että seinät tärisee. Meidän taloon pesiytynyt joku nikotinisti joka ramppaa pihalla tupakalla varmaan puolen tunnin välein kaikki illat ja yöt.
Just siks että saisit kysyä.
Meillä lapset paiskaa ovea kunnolla. Niin että taulut helähtää seinällä ja peili jää kiikkumaan paikallaan.
Kun sanon asiasta, niin toteavaat että joo joo.
Ei se sanominen auta. Minä olen meidän perheessä ainut joka provosoituu oven paiskomisesta. Kaikki muutkin tässä rapussa paiskoo ovea. Meillä oli lapsuudenperheessä tosi paha synti jos kaapinovia tai ovia paiskoi. Miehen puolella ei taas ole sellaisia mielenterveysongelmia asiasta tehty. Jos kaapin ovi paiskautuu, niin sitten paiskautuu.
Meni pitkään että tajusin että minähän olen saanut ihan sairaan kasvatuksen. Opin äidiltä että on ok, nostaa riita kaapinovista ja ovenpaiskomisesta.
Asian voi sivuuttaa ja siitä ei tarvitse nostaa älytöntä riitaa.
Hyvä niin. Onneksi ei tarvinnut terapiaan mennä tuon takia. Tajusin sen itse kun ikää tuli, että olen saanut hyvin kieron kasvatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi se asunnon ovi pitää paiskata kiinni niin että seinät tärisee. Meidän taloon pesiytynyt joku nikotinisti joka ramppaa pihalla tupakalla varmaan puolen tunnin välein kaikki illat ja yöt.
Just siks että saisit kysyä.
Meillä lapset paiskaa ovea kunnolla. Niin että taulut helähtää seinällä ja peili jää kiikkumaan paikallaan.
Kun sanon asiasta, niin toteavaat että joo joo.
Ei se sanominen auta. Minä olen meidän perheessä ainut joka provosoituu oven paiskomisesta. Kaikki muutkin tässä rapussa paiskoo ovea. Meillä oli lapsuudenperheessä tosi paha synti jos kaapinovia tai ovia paiskoi. Miehen puolella ei taas ole sellaisia mielenterveysongelmia asiasta tehty. Jos kaapin ovi paiskautuu, niin sitten paiskautuu.
Meni pitkään että tajusin että minähän olen saanut ihan sairaan kasvatuksen. Opin äidiltä että on ok, nostaa riita kaapinovista ja ovenpaiskomisesta.
Asian voi sivuuttaa ja siitä ei tarvitse nostaa älytöntä riitaa.
Hyvä niin. Onneksi ei tarvinnut terapiaan mennä tuon takia. Tajusin sen itse kun ikää tuli, että olen saanut hyvin kieron kasvatuksen.
Olen todennut, että monesti juuri kaltaisesi vanhemmat ovat liian lepsuja lastensa kanssa. Oman lapsuuden tiukka kasvatus on aiheuttanut traumat, ja sitten ajatellaan, että tekee lapsilleen palveluksen, jos on vanhempana juuri päinvastainen. Näin se ei todellakaan mene.
Itselläni ei ollut tiukkaa kasvatusta, mutta järkevä se oli. Minulle on pienestä asti ollut päivänselvää, että ovia ja tavaroita ei paiskota eikä turhaa meteliä pidetä muutenkaan. Jos haluttiin juosta ja leikkiä äänekkäämmin, mentiin tekemään sitä ulos. Jos kotona tuli joskus turhaan metelöityä tai käyttäydyttyä huonosti, niin vanhempien nuhtelu tai ärähtäminen sai kyllä muistamaan, ettei niin saa tehdä. Kyllä vanhempien sanominen auttaa, pitää vain olla auktoriteettiä.
Kannattaa muistaa sekin, että jos omia lapsiaan ei opeta käyttäytymään jo pienenä, niin joku muu kyllä tekee sen myöhemmin. Ja se on usein se ikävämpi tapa, pahimmassa tapauksessa öykkäri päätyy ärsyttämään jotain niin paljon, että saa köniinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi se asunnon ovi pitää paiskata kiinni niin että seinät tärisee. Meidän taloon pesiytynyt joku nikotinisti joka ramppaa pihalla tupakalla varmaan puolen tunnin välein kaikki illat ja yöt.
Just siks että saisit kysyä.
Meillä lapset paiskaa ovea kunnolla. Niin että taulut helähtää seinällä ja peili jää kiikkumaan paikallaan.
Kun sanon asiasta, niin toteavaat että joo joo.
Ei se sanominen auta. Minä olen meidän perheessä ainut joka provosoituu oven paiskomisesta. Kaikki muutkin tässä rapussa paiskoo ovea. Meillä oli lapsuudenperheessä tosi paha synti jos kaapinovia tai ovia paiskoi. Miehen puolella ei taas ole sellaisia mielenterveysongelmia asiasta tehty. Jos kaapin ovi paiskautuu, niin sitten paiskautuu.
Meni pitkään että tajusin että minähän olen saanut ihan sairaan kasvatuksen. Opin äidiltä että on ok, nostaa riita kaapinovista ja ovenpaiskomisesta.
Asian voi sivuuttaa ja siitä ei tarvitse nostaa älytöntä riitaa.
Hyvä niin. Onneksi ei tarvinnut terapiaan mennä tuon takia. Tajusin sen itse kun ikää tuli, että olen saanut hyvin kieron kasvatuksen.
Olen todennut, että monesti juuri kaltaisesi vanhemmat ovat liian lepsuja lastensa kanssa. Oman lapsuuden tiukka kasvatus on aiheuttanut traumat, ja sitten ajatellaan, että tekee lapsilleen palveluksen, jos on vanhempana juuri päinvastainen. Näin se ei todellakaan mene.
Itselläni ei ollut tiukkaa kasvatusta, mutta järkevä se oli. Minulle on pienestä asti ollut päivänselvää, että ovia ja tavaroita ei paiskota eikä turhaa meteliä pidetä muutenkaan. Jos haluttiin juosta ja leikkiä äänekkäämmin, mentiin tekemään sitä ulos. Jos kotona tuli joskus turhaan metelöityä tai käyttäydyttyä huonosti, niin vanhempien nuhtelu tai ärähtäminen sai kyllä muistamaan, ettei niin saa tehdä. Kyllä vanhempien sanominen auttaa, pitää vain olla auktoriteettiä.
Kannattaa muistaa sekin, että jos omia lapsiaan ei opeta käyttäytymään jo pienenä, niin joku muu kyllä tekee sen myöhemmin. Ja se on usein se ikävämpi tapa, pahimmassa tapauksessa öykkäri päätyy ärsyttämään jotain niin paljon, että saa köniinsä.
*auktoriteettia
Vierailija kirjoitti:
Lapset kerrostalossa on heittämällä se pahin meluhaitta. Niitä kun ei voi komentaa tai viedä ulos riehumaan. Myöskään normaali hiljaisuusaika ei koske jatkuvasti juoksevaa ja riehuvaan lasta. Tätä pitää sitten vaan sietää vuodesta toiseen.
Kyllä räksyttävä pikkukoira tai muutama sellainen on se pahin. Et voi hiljentää niitä millään. Lapset sentään menee hoitoon tai nukkuu välillä. Näm sen sijaan havahtuvat haukkumaan milloin mihinkin ääneen. Haukku kantaa läpi seinien ja sitähän riittää. Välillä ulvotaan monta tuntia. Hitto tässä repeää suoni päästä, kun kuuntelen sitä etätöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää kusta losottaa seisten suoraan veteen? Eikö älyä, että kuuluu todella hyvin naapureihin. Voisiko tähdätä siihen posliinin, kyllä huuhtelu sen vie mennessään. Tympeää kuunnella kun joku Älypää haluaa kaikkien tietävän milloin käy kusella.
Ei.
Onneksi vihdoin elämä on vapautunut Suomessakin!
Surullisia tarinoita ja kuvia löytyy suomalaisten kotien historiasta ennen 2000-lukua.
Hiljaisuutta, tukkapöllyä, puhumattomuutta, peittelyä, itkun nielemistä,
lihakeittoa tuppisuina, isää ei saa häiritä, eikä äitiä, eikä naapurin tätiä, kun se kyttää muutenkin, mitähän nekin meistä puhuisi.
Kiitos muutos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Onneksi vihdoin elämä on vapautunut Suomessakin!
Surullisia tarinoita ja kuvia löytyy suomalaisten kotien historiasta ennen 2000-lukua.
Hiljaisuutta, tukkapöllyä, puhumattomuutta, peittelyä, itkun nielemistä,
lihakeittoa tuppisuina, isää ei saa häiritä, eikä äitiä, eikä naapurin tätiä, kun se kyttää muutenkin, mitähän nekin meistä puhuisi.Kiitos muutos!
Kommentteja luettuani lisään sen, että ongelma taitaa olla talon seinät.
Aloituksessa kysyttiin pitääkö käskeä elämään hiljaa kerrostaloissa. Ei.
Mutta taloissa pitää olla seinät, katot ja lattiat joista ei kuulu jokainen kuiskaus ja lorina läpi. Joissakin taloissa on.
Meilla naapuri soittaa kitaraa ja laulaa joka päivä ja yleensä monta kertaa päivässä. Ja vielä samat balladit tai vähän ahkerammat rämpytykset. Tiedän, että hänkin tekee etätöitä. Arkisin lounasaikaan pienet rämpytykset ja sitten työpäivän jälkeen n. klo 17-19, kun itse tarvisin lepoa töiden jälkeen. Sitten illalla joskus klo 22 vielä iltasoitto.
Viikonloppuisin voi alottaa jo aamulla klo 9 ja soitella pitkin päivää iltaan asti. Täytyy sanoa, että olen niin täynnä noita kitaraballadeja ja laulua. Jos noin paljon soittaa, niin saisi hankkia jonkun treenipaikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Onneksi vihdoin elämä on vapautunut Suomessakin!
Surullisia tarinoita ja kuvia löytyy suomalaisten kotien historiasta ennen 2000-lukua.
Hiljaisuutta, tukkapöllyä, puhumattomuutta, peittelyä, itkun nielemistä,
lihakeittoa tuppisuina, isää ei saa häiritä, eikä äitiä, eikä naapurin tätiä, kun se kyttää muutenkin, mitähän nekin meistä puhuisi.Kiitos muutos!
Kommentteja luettuani lisään sen, että ongelma taitaa olla talon seinät.
Aloituksessa kysyttiin pitääkö käskeä elämään hiljaa kerrostaloissa. Ei.
Mutta taloissa pitää olla seinät, katot ja lattiat joista ei kuulu jokainen kuiskaus ja lorina läpi. Joissakin taloissa on.
Usein heikko lenkki on ilmanvaihtokanavat. Niitä putkia pitkin äänet kantautuu, vaikka olisi millaiset metrin seinät, lattiat ja katot.
Millä loppuis??? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kerrostalossa on heittämällä se pahin meluhaitta. Niitä kun ei voi komentaa tai viedä ulos riehumaan. Myöskään normaali hiljaisuusaika ei koske jatkuvasti juoksevaa ja riehuvaan lasta. Tätä pitää sitten vaan sietää vuodesta toiseen.
Kyllä räksyttävä pikkukoira tai muutama sellainen on se pahin. Et voi hiljentää niitä millään. Lapset sentään menee hoitoon tai nukkuu välillä. Näm sen sijaan havahtuvat haukkumaan milloin mihinkin ääneen. Haukku kantaa läpi seinien ja sitähän riittää. Välillä ulvotaan monta tuntia. Hitto tässä repeää suoni päästä, kun kuuntelen sitä etätöissä.
Vielä keväällä pahin haitta oli yläkerran lapset, tuo perhe ei edes ulkoile kun korkeintaan viikottain... no, nyt on uusi riesa, viereisen rapun räksyttävä pikkukoira (mulla on Itselläni kaksi koiraa) omani eivät ennen tätä uutta naapuria reagoineet turhalla räksytyksellä kuin erittäin poikkeavaan meteliin. Nyt omatkin koirat haukkuu kun naapuri tunnu yhtään kieltävän omaansa, todella v*ttumaista kun kusettaa koiraansa taloyhtiön pihalla ja tuo elukka räkyttää tauotta. Muutenkin ei mielestäni ole ok käyttää koira tarpeillaan pihalla, metsä on ihan vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
L O P E T T A K A A kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Yläkerran naapuri siivouspäivänään ei tyydy siivoamaan niinkuin normaalit ihmiset, vaan raapii niin että kirskahduksia kuuluu lattiasta ja oikeen kunnon naarmutus äänet. Todella ärsyttävä tota lattioiden naarmutusta kuunnella. Ei niitä lattioita noin mopata, muuta muualle naarmuttamaan niitä lattioita!
Naapurit on oikeita riesoja. Toinen paukkaa ja paukuttaa seinää, ärsyttävä töminä kuuluu. MUUTTAKAA MUUALLE, en jaksa enää.
Olkaa onnellisia joilla on varaa asua ilman naapureita!!No huh huh, tuskinpa se naapuri siivoa siellä enempää kuin kerran viikossa muutaman hassun tunnin kerrallaan. Hanki vastamelukuulokkeet ja kuuntele vaikka äänikirjaa tai lähde kävelylle.
En ole tuo lainaamasi, mutta minulla oli aiemmin naapuri, joka imuroi joka toinen tai kolmas päivä 4-6 tuntia kerrallaan. Ennätys oli joulusiivouksen yhteydessä kymmenen tuntia kestänyt imurointi. Oli siinä pari lyhyttä taukoa kun tämä naapuri ilmeisesti kävi vessassa tai söi äkkiä jotain, mutta muuten imurointi kesti aamusta iltaan asti :D Aika paljon olisi saanut kävellä, jos olisi mennyt kävelylle aina kun naapurissa siivottiin.
Olisi erittäin mielenkiintoista tietää että mitä näiden päässä oikein liikkuu. Eläintaloudessakaan ei luulisi syntyvän roskaa ja karvaa niin paljon, että on tarpeen imuroida "jatkuvasti" ja monta tuntia putkeen?! Vai pitääkö se asukas esimerkiksi salateurastamoa siellä ja peittää äänet imurin ulinalla :D
Tänä päivänä on kadonnut ihmisiltä käsitys miten tulee elää kerrostalossa, kaiken maailman yökukkujat ovat lisääntyneet,, rauhaa ei ole, eikä sitä suoda, ollaan aggressiivisia jos asiasta nätisti sanoo
Ei tarvitse mennä kuin 20 tai 30 vuotta taaksepäin, silloin oli monilla työ, moraali ja kunnioitus toisia kanssaihmisiä kohtaan, päivät valvottiin, yöt nukuttiin
Nyt on toistepäin, mietin miten ne jaksavat jotka tunteja putkeen jaksavat tömistellå (eikö jalat ole kipeenä), kolistella, paiskoa kaapinovia ja ulko ovea, rampata parvekkeella ovea paiskoen tupakalla sen 100000 kertaa,, huutaa, karjua, huuto puhua (eikö ääni lähde, kipeydy), pelata karjunnan kera yön pikkutunneille, kuunnella musiikkia nupit kaakossa ( edellisestä varsinkin on kokemusta opiskelisolussa asuessa)
Nämä jotka sanovat että edellä olevat asiat ja paljon muut tuon kaltaiset äänet ovat normaalia elämisen ääniä, ovat väärässä, edes päivällä niitä ei pitää,
Normaalia ääniä päivällä on esim, siivous, tiskaus, television ja musiikin kuuntelu kohtuudella
ovat joko itse näiden äänien takana tai sitten henkilöt jotka eivät ikinä ole kokeneet yö häiriköintiä vastaavat tuolla tavalla, et pakko sietää, muuta maalle
Alue: Aihe vapaa
Asut selvästi minun entisessä asunnossani! Tuo oli ihan painajaista. Kuka jaksaa kotonaan kuunnella vieraiden ihmisten kusemista kymmenen kertaa tunnissa ympäri vuorokauden? Meinasin tulla hulluksi ennen kuin pääsin muuttamaan pois.