Lopetan hoitoalalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen palaamassa joksikin aikaa hoitoalalle, ja mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Ex-kollegoiden jutuista päätellen ei mitään hyvää.

Aion tehdä vain keikkatöitä, valitsen itse minne ja koska menen.

Hetkeäkään en rutinoita ja uhkailuja(työnantajan puolelta) kuuntele. Joustan vain korvausta tai vastavuoroista joustoa vastaan. En myöskään ota vakipaikkaa, vaikka sellaista minulle tarjottiin kymmenen minuutin haastattelun jälkeen.

Onnekseni minulla ei ole asuntolainaa eikä muitakaan isoja velkoja/hankintoja, jotka pakottaisivat minut nielemään ties mitä saadakseni pitää työn.

Joo, mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää.

Tämä on yksi ratkaisu. Kannustan kaikkia hoitajia, joille elämäntilanne vaan mitenkään sallii, kieltäytymään vakipaikoista, ehkä jopa paria viikkoa pidemmistä sijaisuuksista.

Mites suu sitten pannaan, jos vakipaikkoja ei saada täytettyä? Sijaisena saa myös parempaa palkkaa, etenkin alle kahden viikon sijaisuuksia tehdessä, jolloin palkkaus on tuntipalkkaus, ei kuukausipalkan osa. Loma-ynnä muut rahat voi säästää itse, kun tietää tilanteensa ja ennakoi. Pahimpiin yksiköihin ei ole mikään pakko mennä enää koskaan yhden työvuoron jälkeen. Sijaisena myös välttyy vastuualueista ja monista kirjallisista hommista.

Tätä voisin harkita, jos en työllisty uudelle alalle. Keikkailua ja lisäksi nostaisin soviteltua päivärahaa. Koskaan en enää palaa vakituiseen kolmivuorotyöhöni.

Lähdin hoitoalalta vajaat vuosia sitten. Opiskelujen ja työttömyyden venyessä päätin palata hetkeksi hoitotyöhön, kun olin pudonnut ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle. Parin määräaikaisen sijaisuuden jälkeen ilmoitin, että voin työskennellä lyhyillä sopimuksilla sillä etsin samalla töitä toisella tutkinnollani.

Kun työssäoloehto täyttyi en enää tehnyt uutta sopparia vaan jatkoin keikkaillen nostaen samalla soviteltua ansiosidonnaista. Oli ihanaa päättää itse työvuoroistaan ja ansiosidonnaisen vuoksi käteen jäi kutakuinkin saman verran kuin kokopäivätyössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen palaamassa joksikin aikaa hoitoalalle, ja mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Ex-kollegoiden jutuista päätellen ei mitään hyvää.

Aion tehdä vain keikkatöitä, valitsen itse minne ja koska menen.

Hetkeäkään en rutinoita ja uhkailuja(työnantajan puolelta) kuuntele. Joustan vain korvausta tai vastavuoroista joustoa vastaan. En myöskään ota vakipaikkaa, vaikka sellaista minulle tarjottiin kymmenen minuutin haastattelun jälkeen.

Onnekseni minulla ei ole asuntolainaa eikä muitakaan isoja velkoja/hankintoja, jotka pakottaisivat minut nielemään ties mitä saadakseni pitää työn.

Joo, mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää.

Tämä on yksi ratkaisu. Kannustan kaikkia hoitajia, joille elämäntilanne vaan mitenkään sallii, kieltäytymään vakipaikoista, ehkä jopa paria viikkoa pidemmistä sijaisuuksista.

Mites suu sitten pannaan, jos vakipaikkoja ei saada täytettyä? Sijaisena saa myös parempaa palkkaa, etenkin alle kahden viikon sijaisuuksia tehdessä, jolloin palkkaus on tuntipalkkaus, ei kuukausipalkan osa. Loma-ynnä muut rahat voi säästää itse, kun tietää tilanteensa ja ennakoi. Pahimpiin yksiköihin ei ole mikään pakko mennä enää koskaan yhden työvuoron jälkeen. Sijaisena myös välttyy vastuualueista ja monista kirjallisista hommista.

No siis tämähän on jo nyt tilanne, että vakipaikkoja ei saada täytettyä. Eikä kyllä välttämättä sijaisuuksiakaan. Ainakin omalla eukoisalalla pk seudulla on ollut näin jo vuosia. En edes muista aikaa jolloin olisi ollut ns ”rivit täynnä”. Ihan perus arkea on että vajaalla mennään.

Itse en tykkää ihmisistä, joten en voisi tehdä hoitotyötä. En vaan voi sietää, kun ihmiset elävät niin huonosti ja epäterveellisesti, ovat laiskoja ja ilkeitä, seksuaalisia ja paheellisia. Itse olen ollut aina ahkera ja yrittävä, elänyt kurinalaisesti ja terveellisesti eikä ole seksi ja muut paheet kiinnostaneet. Olen erakko. En halua hoitaa enkä auttaa ihmisiä.