Lue keskustelun säännöt.
Lapsi tuntemattoman kanssa OFFICIAL
Kommentit (1457)
Kyllä minä ymmärrän ihan täysin halun saada biologisesti oma lapsi. En oikein ymmärrä mikä siinä niin pelottavaa on, jos oman lapsen haluaa, monelle se voi hyvinkin olla elämän suurin toive.
Eivät kaikki koe adoptoimista tai sijaisvanhemmuutta samanlaisena asiana kuin oman lapsen saaminen. Vähän kärjistäen voisi sanoa, että tuo kommentti menee samaan sarjaan sen kanssa, että lapseton voi välillä viedä kavereiden lapsia leffaan tai ottaa jopa yökylään, niin siinähän sitä on äitiyttä riittämiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän ihan täysin halun saada biologisesti oma lapsi. En oikein ymmärrä mikä siinä niin pelottavaa on, jos oman lapsen haluaa, monelle se voi hyvinkin olla elämän suurin toive.
Eivät kaikki koe adoptoimista tai sijaisvanhemmuutta samanlaisena asiana kuin oman lapsen saaminen. Vähän kärjistäen voisi sanoa, että tuo kommentti menee samaan sarjaan sen kanssa, että lapseton voi välillä viedä kavereiden lapsia leffaan tai ottaa jopa yökylään, niin siinähän sitä on äitiyttä riittämiin.
No niinpä! Mielestäni todella typerää ja ymmärtämätöntä syyllistää siitä, että haluaa oman biologisen lapsen eikä adoptoitua. Ovat adoptoidutkin lapset aivan varmasti kasvattivanhemmilleen äärimmäisen rakkaita ja "omia", mutta on täysin luonnollista, että ihmisellä on tarve ja halu saada ihan biologisesti oma, itsestä syntynyt jälkeläinen. Se nyt on ihan koko eläinkunnan elämän ja jatkuvuuden perusta. Koko biologisen elämän tarkoitus on jatkaa geenejä seuraavalle sukupolvelle, ylläpitää ja uudistaa elämää. Niin että paljon tuon luonnollisempaa ja normaalimpaa toivetta ei elävällä olennolla voisi olla.
Tuli myös muuten mieleen, kun bo lapsena olin äärimmäisen eläinrakas ja halusin kovasti omaa koiraa. Mummoni aina sanoi vanhemmilleni, että älkää mitään koiraa tytölle ostako, ostakaa sen sijaan pehmolelu. Että se on ihan yhtä hyvä. :D Ja sitten yritti myös sanoa, että ostakaa kultakala. No koira kuitenkin tuli ja erittäin onnellisena sitä hoidin koko sen elämän ajan ja harrastettiin monenlaista, nyt onkin itsellä jo kolme. Tietenkään koiran tarvetta ei voi ymmärtää sellainen, joka ei kaipaa eläimen kanssa harrastelua, kumppanuutta ja sitä erittäin vahvaa sidettä jota ei todellakaan miltään kultakalalta saa.
Lapsien suhteen sama, mutta tietenkin vielä aivan moninkertaisesti vahvempana, koska omien lapsien haluaminen on ihan biologinen ja suurimman osan elämään kuuluva ilmiö. Kun taas lemmikkien haluaminen on tietenkin vain yksilöllisistä kiinnostuksenkohteista kiinni.
Mun mielestä biologisen lapsen haluaminen on ok niin kauan kun siitä ei tule pakkomiellettä, niinkuin näillä ohjelmaan lähtijöillä on. Tai lapsettomuushoitoihin hakeutuvilla.
Ihmisen luontoon kuuluu se, että keksitään kaikki tekosyyt jonkin asian haluamiselle ja juurikin näissä lapsiasioissa se menee aina ihan yli - kaikkea ei saa mitä haluaa!
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä biologisen lapsen haluaminen on ok niin kauan kun siitä ei tule pakkomiellettä, niinkuin näillä ohjelmaan lähtijöillä on. Tai lapsettomuushoitoihin hakeutuvilla.
Ihmisen luontoon kuuluu se, että keksitään kaikki tekosyyt jonkin asian haluamiselle ja juurikin näissä lapsiasioissa se menee aina ihan yli - kaikkea ei saa mitä haluaa!
Ihminen kuitenkin pyrkii tekemään omasta elämästään mahdollisimman hyvän ja omien toiveiden mukaisen. Useimmilla naisilla siihen kuuluu äitiys. "Tarttee sitä itteäski ajatella", niin kauan kuin ei sen varjolla vahingoita muita. Kun katsoo eläinkuntaa, niin kaikkien lajien toiminta tähtää pohjimmiltaan lajin säilyttämiseen. Ei ihminen siinä suhteessa sen kummempi ole. (Missä kulkee suuren toiveen ja pakkomielteen raja?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riinan ja arin katsominen saa aikaan jotenkin todella vaivaannuttavan tunteen. Ja etenkin riinan. Vaikuttaa jotenkin ehkä lapselliselta jollain tasolla..? Esim koti oli todella sotkuinen, ja kun he tapasivat toiset kumppanuusvanhemmat tai tämän yhden asiantuntijan, riina istui vain hiljaa. Paitsi terapeutin tapaamisessa puuskahti ”sä suutuit mulle!” Jotenkin vaan outoa. :D
Todellakin! Mietin, niin tuntuu etten ole nähnyt/ kuullut Riinan kertaakaan puhuvan mistään asiasta vakavasti tai aikuismaisesti (millähän sanalla tätä kuvailisin...). Siis kun Arikin pohtii yksinään kameralle välillä, että mitä isyys hänelle merkitsisi, miltä tuntuu kun yritys kestää ja kestää eikä mitään kuulu, mitä ajatuksia tämä kaikki on hänessä herättänyt jne. Riinan juttelut Arin kanssa on pelkkää kepoista juttelua ja vakavempien asioiden heittämistä läpäksi, ja yksinäänkin vaan kertoo kameralle, että "menkat alko..." Riina ei avaa ollenkaan näitä syvempiä ajatuksiaan, kerro tunteistaan tai puhu mistään vakavasti.
Niinpä! Ei näkyny ilo tai liikutus kun tuli raskaaksi. Ja sitten kun tuli keskenmeno, ihmetteli miten tuli vähän surullinen olo kun jutteli siitä neuvolatädin kanssa. Totta kai sitä kokee surua jos oli raskautta toivonut!
Vaikuttaa olevan jotenkin tosi etäällä omista tunteistaan. Tai sitten on vain kohmeessa Arin, kameroiden tms takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä biologisen lapsen haluaminen on ok niin kauan kun siitä ei tule pakkomiellettä, niinkuin näillä ohjelmaan lähtijöillä on. Tai lapsettomuushoitoihin hakeutuvilla.
Ihmisen luontoon kuuluu se, että keksitään kaikki tekosyyt jonkin asian haluamiselle ja juurikin näissä lapsiasioissa se menee aina ihan yli - kaikkea ei saa mitä haluaa!
Niin se on toki helppo sanoa kun itselle ne lapset putkahtaa ennenkuin siitä ehtii tulla ”pakkomielle”. Mihin vedät rajan? Tulit viidennellä kierrolla raskaaksi, kuudes olis jo ollut pakonomaista?
Jos tulee luonnollisesti raskaaksi kyse ei ole pakkomielteestä? Jos siihen todella tarvitsee lääketiedettä kyse on pakkomielteestä?
Just joo. Et tajua asiasta mitään. Joten en jatka tätä.
Juuri luin Cameron Diazin vauvasta, jota olivat yrittäneet miehensä kanssa vuositolkulla kaikin keinoin. Oli yritetty inseminaatiota, akupunktiotakin avuksi, ja ties mitä. Lopulta turvauduttu sijaissynnyttäjään. Ei ole tietoa, onko käytetty Cameronin omia munasoluja vaiko lahjoitettuja. Mutta onnellisena nyt viettää korona-aikaa muutaman kuukauden ikäisen vauvansa ja miehensä kanssa, 46-vuotias Cameron. Rikkaat pystyvät käyttämään kaikkia keinoja, hyvä heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se on toki helppo sanoa kun itselle ne lapset putkahtaa ennenkuin siitä ehtii tulla ”pakkomielle”. Mihin vedät rajan? Tulit viidennellä kierrolla raskaaksi, kuudes olis jo ollut pakonomaista?
Jos tulee luonnollisesti raskaaksi kyse ei ole pakkomielteestä? Jos siihen todella tarvitsee lääketiedettä kyse on pakkomielteestä?
Just joo. Et tajua asiasta mitään. Joten en jatka tätä.[/quote]
Täysin samaa mieltä! Tällaista pakkomielle-ajatustapaa voisi verrata mihin vain. Jos vaikka pyrkii opiskelemaan, ei pääse ensimmäisellä kerralla, niin toinen tai kolmas pyrkimiskerta on jo pakkomielle? Saati jos käy valmennuskurssin -> pakkomielle! Jos ei viihdy työpaikassaan ja hakee muutamaa uutta paikkaa, taas on kyseessä pakkomielle. Miksei voi vaan tyytyä siihen, ettei elämässä saa kaikkea mitä haluaa?
Mutta kuten sanoit, tyypille, joka näkee asiat näin, on täysin turha yrittää muuta selittää.
Opiskelusta on hyötyä elämässä, lapsesta on pelkkää harmia KOKO MAAPALLOLLE! Mikä on niin hyvä syy, että on oikeutettu niin itsekkääseen tekoon kuin biologisen lapsen hankkimiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä biologisen lapsen haluaminen on ok niin kauan kun siitä ei tule pakkomiellettä, niinkuin näillä ohjelmaan lähtijöillä on. Tai lapsettomuushoitoihin hakeutuvilla.
Ihmisen luontoon kuuluu se, että keksitään kaikki tekosyyt jonkin asian haluamiselle ja juurikin näissä lapsiasioissa se menee aina ihan yli - kaikkea ei saa mitä haluaa!
Niin se on toki helppo sanoa kun itselle ne lapset putkahtaa ennenkuin siitä ehtii tulla ”pakkomielle”. Mihin vedät rajan? Tulit viidennellä kierrolla raskaaksi, kuudes olis jo ollut pakonomaista?
Jos tulee luonnollisesti raskaaksi kyse ei ole pakkomielteestä? Jos siihen todella tarvitsee lääketiedettä kyse on pakkomielteestä?
Just joo. Et tajua asiasta mitään. Joten en jatka tätä.
Kyllä, mun mielestä on pakonomaista "yrittää" lasta, ihan jo ensimmäisestä kierrosta alkaen. Ja tiedätkö mitä? Mä saan olla sitä mieltä.
Miksi Ari on mukana ohjelmassa, jos hänellä on jo lapsi aiemmasta suhteesta? Luulin, että tässä seurataan niitä, joilla ei ole vielä yhtäkään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi Ari on mukana ohjelmassa, jos hänellä on jo lapsi aiemmasta suhteesta? Luulin, että tässä seurataan niitä, joilla ei ole vielä yhtäkään lasta.
Onko tämä joku uusi paljastus? Eikö alussa sanonut, että haluaisi kolme lasta, mutta jos nyt saisi edes sen yhden 🤔 Ja on mainostanut sitä varpajaispulloa, joka vieläkin odottaa käyttöä.
Ei toki olisi ensimmäinen pikkujuttu, jonka Ari jättää alussa mainitsematta 😄
Vierailija kirjoitti:
Miksi Ari on mukana ohjelmassa, jos hänellä on jo lapsi aiemmasta suhteesta? Luulin, että tässä seurataan niitä, joilla ei ole vielä yhtäkään lasta.
Sekotitko Jonniin? Hänellä on yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia, mistä tässä ohjelmassa puhutaan liian vähän on raha. Tuollaisessa tilanteessa, kun kummallakin vanhemmalla on yksikäsitteisesti omat rahat ja omat elämät, pitäisi keskustella ohan konkreettisella tasolla siitä, mitä kustannuksia lapsen hankkimisesta seuraa, ja kuka maksaa mitäkin. Ei riitä pelkä "kulut maksetaan puoliksi", vaan tarvitaan asiat, jotka pitää maksaa, ja mahdollisimman realistiset rahasummat, ja missä vaiheessa mikäkin pitää maksaa.
Toki aivan liian monella parisuhteessa lasta hankkivallakin jää nämä asiat keskustelematta, ja seurauksena on, että kustannukset kaatuvat lähes kokonaan toisen niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän ihan täysin halun saada biologisesti oma lapsi. En oikein ymmärrä mikä siinä niin pelottavaa on, jos oman lapsen haluaa, monelle se voi hyvinkin olla elämän suurin toive.
Eivät kaikki koe adoptoimista tai sijaisvanhemmuutta samanlaisena asiana kuin oman lapsen saaminen. Vähän kärjistäen voisi sanoa, että tuo kommentti menee samaan sarjaan sen kanssa, että lapseton voi välillä viedä kavereiden lapsia leffaan tai ottaa jopa yökylään, niin siinähän sitä on äitiyttä riittämiin.
Edes kärjistetysti en laittaisi adoptiota tai sijaisvanhemmuutta samaan kastiin "kavereiden lasten viemiseen elokuviin" kanssa. Harvinaisen törkeä kommentti. Jos yksikin adoptio- ja sijaisvanhempi ajattelisi noin, olisi kyllä psykologiset seulat vuotaneet ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Ari on mukana ohjelmassa, jos hänellä on jo lapsi aiemmasta suhteesta? Luulin, että tässä seurataan niitä, joilla ei ole vielä yhtäkään lasta.
Onko tämä joku uusi paljastus? Eikö alussa sanonut, että haluaisi kolme lasta, mutta jos nyt saisi edes sen yhden 🤔 Ja on mainostanut sitä varpajaispulloa, joka vieläkin odottaa käyttöä.
Ei toki olisi ensimmäinen pikkujuttu, jonka Ari jättää alussa mainitsematta 😄
Arilla ei ole lapsia ennestään.
Tässä taidettiin nyt sekoitta Ari Jonniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Ari on mukana ohjelmassa, jos hänellä on jo lapsi aiemmasta suhteesta? Luulin, että tässä seurataan niitä, joilla ei ole vielä yhtäkään lasta.
Onko tämä joku uusi paljastus? Eikö alussa sanonut, että haluaisi kolme lasta, mutta jos nyt saisi edes sen yhden 🤔 Ja on mainostanut sitä varpajaispulloa, joka vieläkin odottaa käyttöä.
Ei toki olisi ensimmäinen pikkujuttu, jonka Ari jättää alussa mainitsematta 😄
Arilla ei ole lapsia ennestään.
Tässä taidettiin nyt sekoitta Ari Jonniin.
Jonni tuli vasta myöhemmin kuvioihin ns. takaoven kautta, kun Krista tapasi Jonnin jossain kokoontumisessa.
Moni ihmettelee miksi Riina ei analysoi asioita. Voi olla, että on jännittynyt kameroiden edessä tai ei halua avata asioitaan katsojille ja tuoda julki kaikkea.
Ihanaa, että tänään tulee taas uusi jakso ja pääsee seuraamaan kaikkien raskausonnea <3
Etenkin Krista suorastaan hehkuu, toivottavasti Jonnillakin on raskauden edetessä enemmän aikaa hänelle.
Ketju on lukittu.
Kukaan ei ole vähätellyt kenenkään lapsensaantitoiveita. Siitä vain tulee pelottavaa, kun se muuttuu joillekin pakkomielteeksi. Varsinkin, jos pakkomielle on saada biologisesti oma lapsi, vaikkei se onnistuisi. Sijaisperheistä on suuri pula ja adoptoitaviakin taitaa maailma valitettavasti olla täynnä, mutta joillekin nämä vaihtoehdot eivät kelpaa, mieluummin katkeroidutaan loppuiäksi. Vähän sama kuin tulisi pakkomielle olla rikas, ja sen toivossa lottoaa vuosikaudet silmät kierossa, ajattelemattakaan vaihtoehtoa mennä esimerkiksi töihin.