Tämä poikkeustila on hirveää ja ahdistavaa.

Tämä on ihan parasta. Saan tehdä etätöitä, projektia piisaa ja voin lukittautua kammiooni. Luojalle kiitos, ettei tähän alaan vaikuta yksi korona mitenkään. 

Tärkeintä olisi pysyä rauhallisena, ottaa muut huomioon ja pitää huolta läheisistä ja muista parhaansa mukaan. Vetää yhtä köyttä pahimmalla hetkellä.

Italian kuolleisuusprosentti on kyllä ollut lähempänä 10%.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä olisi pysyä rauhallisena, ottaa muut huomioon ja pitää huolta läheisistä ja muista parhaansa mukaan. Vetää yhtä köyttä pahimmalla hetkellä.

Nimenomaan! Kaikki ottamaan samasta köydestä kiinni !

Zinc

Ja narun jatkoksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan parasta. Saan tehdä etätöitä, projektia piisaa ja voin lukittautua kammiooni. Luojalle kiitos, ettei tähän alaan vaikuta yksi korona mitenkään. 

Yksi corona, kaksi coronaa, kolme coronaa. Tässähän ihan humeltuu.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei pidä vähätellä kenenkään tunnetta vaan hyväksyä, että me otamme asioita eri tavoin. Tiesithän ap. että on avattu puhelimia johon voi soittaa juuri tuon ahdistuksen vuoksi.

Lisäksi kannattaa hankkiutua juttuihin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole heti tuomitsemassa, kuten tämä palsta usein on. Nyt on onneksi näkynyt toisenlaistakin mielialaa, mikä on hyvä.

Toivottavasti sinulla on joku jonka kanssa myös jakaa ajatuksia, ihan tuttu siis.  

Ollaan toistemme tukena näinä outoina aikoina.

Turhasta ulisijoita nyt vaan ei kestä, pää hajoaa.

Oon ollu kroonisesti sairas ja sen seurauksena uupumustilassa jo vuosia. Ei tunnu tällainen elämän rajoittuminen missään, en ole muutenkaan kyennyt asioihin mitä nyt rajoitetaan enkä juurikaan käynyt missään. En ole matkaillut, en ole humputellut, en ole käynyt harrastuksissa tai kokoontumisissa, olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä. Kotona olen viettänyt lähinnä aikani.

Että semmoista..

Tässä ei kuule itkut auta.

Sekö sinua ahdistaa, että puhutaan valmiuslaista ja poikkeusoloista? Ne on dramaattisia sanoja, mutta yritä ajatella, että tämä on tilapäistä, kuten onkin. Mitään ei ole absoluuuttisesti kielletty, paikkoja on vain laitettu kiinni ihmisjoukkojen välttämiseksi ja ihmisiä kehotetaan viettämään aika erillään. Onneksi on tosiaan kaikki laitteet joita voi käyttää ja ulkoilmaa ja metsää meillä riittää nautittavaksi. Nyt on aikaa vaikka lukea kirjoja, tehdä suursiivous tai kokeilla uusia reseptejä. Outo ja poikkeuksellinen tilanne varsinkin meille suomalaisille, joiden menemisiä harvemmin rajoitetaan, mutta kyllä me tästä selvitään!

Vierailija kirjoitti:

Hirveä likasanko tämä palsta... Itkeviä vässyköitä, jotka ei kestä mitään.

Tällaiset viestit voisi ihan oikeasti jättää kirjoittamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveä likasanko tämä palsta... Itkeviä vässyköitä, jotka ei kestä mitään.

Tällaiset viestit voisi ihan oikeasti jättää kirjoittamatta.

Miksi? Itkevät vässykät eivät aikanaan pitäneet tämän maan puolia ja pelastaneet sitä paljon pahemmilta tilanteilta.

Vierailija kirjoitti:

Italian kuolleisuusprosentti on kyllä ollut lähempänä 10%.

Zinc

Monista syistä. Esim. nollapotilasta ei löytynyt ja tauti pääsi leviämään heti alkuunsa. Väestö on toisiksi vanhinta maailmassa ikärakenteeltaan. Maassa halaillaan paljon ja poskisuudelmat ovat normaali tervehtimistapa. On täysin normaalia, että sukulaiset viettävät todella paljon aikaa, jopa asuvat toistensa luona. Monet asuvat kotonaan kolmekymppisiksi ja luonnollisesti ovat tuoneet tautia mukanaan. Lisäksi vanhusten auttaminen, heidään luonaan asiointi on sallittua vielä nytkin ulkona liikkumiskiellon aikana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveä likasanko tämä palsta... Itkeviä vässyköitä, jotka ei kestä mitään.

Tällaiset viestit voisi ihan oikeasti jättää kirjoittamatta.

Miksi? Itkevät vässykät eivät aikanaan pitäneet tämän maan puolia ja pelastaneet sitä paljon pahemmilta tilanteilta.

Eivät myöskään toisilleen vittuilevat ja ilkeilevät ihmiset vaan se, että pidettiin huolta toisista

Mulla ei elämä muuttunut kovinkaan radikaalisti.

Olen yksinäinen ja lapseton freelancer, joka työskentelee kotona. Kavereita ei ole. Kaupassa käyn pari kertaa viikossa enkä hillu kauppakeskuksissa ja baareissa. Kahviloissa oloa kyllä tulee ikävä.

Työssäkäyvänä introna tällainen tilanne ei ole poikkeustilannetta nähnytkään.

Julkisia vähän harventuu mutta vr kohdalla sekin on aika tavallista.

Töiden jälkeen muutenkin pysyn tyytyväisenä kotona. Luotan urheisiin ruoka- ja elintarvikekuljettajiin.

Pääasia että netti toimii. Jos ei niin pääasia että sähköt toimii.

Ynmärrän työssäkäyvien lapsiperheiden huolen vaikka en omakohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveä likasanko tämä palsta... Itkeviä vässyköitä, jotka ei kestä mitään.

Tällaiset viestit voisi ihan oikeasti jättää kirjoittamatta.

Miksi? Itkevät vässykät eivät aikanaan pitäneet tämän maan puolia ja pelastaneet sitä paljon pahemmilta tilanteilta.

Eivät myöskään toisilleen vittuilevat ja ilkeilevät ihmiset vaan se, että pidettiin huolta toisista

Sulla menee nyt maailma ja oman äidin syli sekaisin keskenään. Näiden kahden ei ole tarkoituskaan olla identtisiä merkitykseltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Italian kuolleisuusprosentti on kyllä ollut lähempänä 10%.

Zinc

Monista syistä. Esim. nollapotilasta ei löytynyt ja tauti pääsi leviämään heti alkuunsa. Väestö on toisiksi vanhinta maailmassa ikärakenteeltaan. Maassa halaillaan paljon ja poskisuudelmat ovat normaali tervehtimistapa. On täysin normaalia, että sukulaiset viettävät todella paljon aikaa, jopa asuvat toistensa luona. Monet asuvat kotonaan kolmekymppisiksi ja luonnollisesti ovat tuoneet tautia mukanaan. Lisäksi vanhusten auttaminen, heidään luonaan asiointi on sallittua vielä nytkin ulkona liikkumiskiellon aikana

Luulisi, että jo ymmärtävä tuossa kauheudessa pysyä fyysisesti etäänpänä vanhuksista, jos vaikka tavaroita vievätkin vanhustensa koteihin.

Siis ne pitäisi niin meillä kuin Italiassa jättää oven ulkopuolelle ja vain moikat pihalta pois lähtiessä.  Turhaan tässä meilläkään muutkaan tekevät mitään, jos jonkun on ihan pakko mennä kahvillie mun Samulipappan luo. Ellei sitten ole varhaistettua perintöä kärkkymässä.

Vierailija kirjoitti:

Kestää hetken tottua. Kyllä tämä tästä. Vielä on ainakin ruokaa, juomaa ja viihdettä. Ulkonakin voi käydä.

Ei tämä sota-aikaan  verrattuna ole yhtään mitään.

Mä en ole elänyt sota-aikaa, joten mulla ei ole sellaista fiilistä että "selvisihän mä sodastakin, tää on siihen verrattuna pikku juttu".

Mua pelottaa, miten läheisille ja itselle käy, jos sairastumme. Siis en halua meidän kuolevan.

Kyllä se viininlipitysmatka italiaan oli tämän arvoista.. Vai oliko?

Tämä tilanne on vähän eri yksin- ja kaksineläjille, kuin niille joille on lapsia