Kuinka monessa perheessä SINÄ teet kaikki kotityöt? Monta lasta?

Mulla on mies.

mun kyllä tympisis katsella tollaista äijää.

meilläkin mies voisi osallistua vähän enempi ja välillä siitä sanonkin ja se itse haluaa, että mä " komennan" , ei se muuten tajua tehdä tarpeeksi.

En naapureihin mene tiskaamaan ja imuroimaan.

1 lapsi

Mies saa toki myös tehdä mutta yli 99% kaikista kotihommista teen minä. Meillä ei ole lapsia, vain yksi karvainen kissa, joten joka päivä saa imuroidakin noin 40min.

kuten pihahommat, puutyöt jne.. Mieheni kyllä hoitaa lasta syöttää jne, myöskin täyttää/ tyhjentää astianpesukoneen. Pyykkihommiin en anna kajota:)

Lapsia on 4. En vois kuvitellakkaan näkeväni miestäni esim. imurin varressa.

Teen pihahommat ja huollatan autoni.

Mieheni ja lapseni auttavat koirien ja kissojen ruokkimisessa. Astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen täytämme ja tyhjennämme yhdessä.

Maalaan taloamme, mutta vasara hommat jätän miehelleni suosiolla.

Tykkään tehdä kotitöitä. En tykkää makailla vain sohvalla ja olla tekemättä mitään. Rentoudun tekemällä kotitöitä.

2 poikaa. Vajaa 3 v ja 10 vee. 3 koiraa ja 2 kissaa.

Mies toki osallistuu lasten hoitoon ja tarvittaessa muuhunkin. Mieheni on yrittäjä eikä työajat aina ole 8-16. Olen ollut kotona 5v ja aion olla samanverran lisää. Lapset meillä 4 ja 1v.



Minua ei siis hierrä ollenkaan ettei mies ole mikään pirttihirmu,päinvastoin. Hän kuitenkin saa mahdolliseksi tämän(kin) kotirouvan shoppailut :)

hetken tein ja valtavien riitojen kera, nyt tekee mieskin osansa...



Tuo riita-aika oli meillä ainakin niin rankkaa, etten ihmettele miksei joku vaadi parannusta. Minulla oli vain mitta niin täynnä, että olin valmis eroamaan ja meno oli sitten sen näköistä - jo alkoi mieskin toimimaan, kun ei halunnutkaane erota

Minä teen omassa perheessäni kaikki kotityöt ja lastenhoitoon liittyvät asiat. Ja ihan omasta vapaasta tahdostani :)! Lapsia 3.

Mies tekee pitkiä päiviä jo töissä, miksi pitäisi painaa töitä vielä kotonakin. Eri asia jos olisi työttömänä, silloin saisi tehdä oman osansa.

- minä olen arvoiltani kunnon feministi ja vaadin mieheltäni osallistumista kotitöihin, en siedä pakoilua työpaikalle ja anoppilaan (normaalin rajoissa tietysti, mutta ei jatkuvaa). Kotitöiden ja vauvanhoidon lisäksi vaadin myös ns. omaa elämää, en rajattomasti kuitenkaan. Niin ja meillä on ollut erilaisia parisuhdeongelmia mm. työnjaon suhteen ja minun opiskeluaikani kanssa.



- ystäväni taas hyväksyy miehensä ankaran työnteon ja oman roolinsa kodinpyörittäjänä, hänellä ei juuri ole tavoitteita työelämän tai opintojen kanssa. Mies hoitaa talouden ja homma toiminee.. Heillä ei ole suurempia ongelmia.. miestä ehkä hieman kismittää naisen kotona oleminen ja tietty saamattomuus..



MIelestäni tässä onkin kaksi eri vaimotyyppiä, etenkin tuohon toisen luokkaan lukeutuvat eivät edes näe koko ongelmaa tai heillä ei ole sitä lainkaan, mutta samalla pällistellään suureen ääneen, että miksi joku toinen nainen ei halua samaa tai minun sanoin alistu samaan..



Ja mitä tuo alistuminen on.. Tällä kakkostyypin naisella harvoin on juuri mitään vaihtoehtoja työelämän suhteen, paskaduuni odottaa jossain tai sitten edes sitä ei ole. Tällöin kotiin jääminen on erinomainen vaihtoehto eikä mitään alistumista edes nähdä. JOku toinen sitten taas saa työelämässään reippaasti arvostusta, mainetta ja kunniaa, jolloin kotiin jääminen ei ole vaihtoehto..

Anteeksi vaan mutta minulla itselläni on haastava ammatti, jonka lisäksi pystyn hoitamaan kodin ja lapset! Asian ydin taitaa olla organisointikyky ja tehokkuus...

Ensimmäisen lapsen hoitaminen kotona on yllättävän rankkaa etenkin jos kunnon rutiineja ei ole valmiina, uusi tilanne, totuttelu, opettelu...



useamman lapsen kanssa taitaa jo päästä helpommalla: rutiinit toimivat, lapset leikkivät keskenään



Varsinainen kotiäitinä oleminen yli 2-3v lasten kanssa on kuin leikkiä.. näiden kotiäitien ei kannata juuri tulla pällistelemään tänne, miten toisilla voi olla niin ja niin rankkaa

Ja yleensä teen nämä kotihommat silläaikaa kun mies on töissä. Lastenkanssa yhessäoloon jää sitten illalla enemmän aikaa. Mies kyllä puuhastelee mielellään lasten kanssa, että saan rauhassa hoitaa pihaa ja omaa pikku kasvimaata. Lapset on 6kk, 1v8kk, 4v ja 6v. Lisänä tässä katraassa kaksi isoa koiraa...sotkemassa.

Vai pitäisi kodistakin vielä tehdä jokin tehokkuusyksikkö.. " Hoitakaa alle yksivuotiaat lapsenne mahdollisimman rationaalisesti ja tehokkaasti!"



hohhoijaa..



kuten sanottua yli 1,5 vuotiaiden lasten kanssa kotona oleminen on leikkiä

olet varmaan huomannut, että sekin vaikuttaa kuinka kauan on ollut hyvässä ammatissa tai työelämässä ennen kotiin jäämistä.. On aika itsestään selvää, että useamman vuoden jälkeen kaipaa taukoa, kun taas silloin kuin kokemusta on vähän, luvassa on haasteellinen, palkitseva ja kiva työ ei ole juuri motivaatiota jäädä kotiin, jossa homma ei toimi yhtä loisteliaasti...



mutta sitten taas päästään siihen kysymykseen, että miksi joku on mennyt naimisiin sen sian kanssa joka ei tee yhtään mitään.. Kannattaa tässä välissä huomata, että meistä aika moni on naimisissa sen kanssa, mutta läheskään kaikki eivät näe asiaa ongelmana!!!

Toisilla on helppoa, toisilla ei oli ne lapset sitten minkäikäsiä tahansa. Jos jollain on helppoa yli 2 vuotiaiden kaa, toisilla ei välttämättä ole. Tää palsta on vaan niin täynnä näitä jotka kuvittelee edelleenkin että kaikki lapset valetaan samasta muotista. Aivot vapaalla siis!