Lue keskustelun säännöt.
11v poika uhmakas, soittaa suutaan vanhemmille, ym.
15.03.2020 |
11v pojalla ollut uhmaamasta käytöstä kohta vuoden. Suunsoittoa meille vanhemmille, jos kieltää, tai sanoo jonkin asian olevan "ei", kiukkua kuin pikkulapsi, jos asiat ei onnistu ensimmäisellä yrityksellä, huutaa ja raivoaa ettei hänestä ole mihinkään, ei osaa mitään, jne.
Etuisuudet otettu pois (ei saa pelata, tuoda kavereita meille, puhelin otettu pois, ei saa katsoa telkkaria), kunnes käytös muuttuu. Rangaistukset ja etuisuuksien poistaminen lisännyt uhmakasta käytöstä entisestään, mutta hänelle on tehty selväksi, että lisääntynyt uhma ei tuo etuuksia takaisin, päin vastoin.
Kokemuksia?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että monelle vanhenmalle on täysi mahdottomuus sietää eri mieltä oloa ja kyseenalaistamista?
Ette osaa perustella kieltoja? Jos ette osaa, älkää kieltäkö. Käskyjen ja kieltojen pitää aina olla perusteltuja. Näin se on aikuistenkin maailmassa, miksi ei siis lasten!
Ja kyllä, lapsi saa olla eri mieltä ja vihainen ja pettynyt. Kestäkää se. Ja kas kummaa, suunsoitto todella vähenee, jos sitä saa vapaasti harjoittaa. Ok, ketään ei saa haukkua, mutta eri mieltä saa olla. Sinäkin saat, miksi ei siis lapsi?
Sanon tämän kahden hyväkäytöksisen ja iloisen, jo aikuisen lapsen äitinä. Tuo toimii!
Asiallinen keskustelu esimerkiksi sääntöjen perusteista on täysin eri asia kuin suunsoitto. Suunsoitto on loukkaamista ja auktoriteetin halveksuntaa, eli suutaan soittava lapsi ei mm. halua hyväksyä sitä, että vanhemmilla on asioihin lopullinen päätösvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Ketään ei saa haukkua, mutta totta kai teini kapinoi ja halveksuu, se on ikään ja kasvuprosessiin kuuluvaa. Siitä vain näytetään lapselle, että se ei auta asiaa ja se on loukkaavaa aikuisenkin mielestä.
Se on aivan riittävää.
Mitä sulla muka on rangaistusskaalassa enää jäljellä? Vankeutta et voi lapselle langettaa, väkivalta on laissa kielletty. Kaiken kivan oletkin jo vienyt, EIKÄ SIITÄ OLE OLLUT MITÄÄN APUA.
Toistan, lapsi ei lakkaa olemasta esiteini eikä muutu herttaiseksi luonteeltaan rankaisemalla. Hyvä mieliala ei kasva rangaistuksista, se vain heikkenee entisestään.
Rankaisemalla saat aikaan korkeintaam vihaa tuossa tilanteessa. Ja silmänpalvontaa, hiljaisuutta ja vaikenemista. Olikos se sinusta tavoitekin?
Toisia ihmisiä, ja aivan erityisesti vanhempia ei saa loukata tai suhtautua heihin halveksuvasti. Murrosikäkään ei ole mikään peruste poiketa tästä. Se, jos joku asia käytännössä sallitaan on yhtä kuin sen salliminen ylipäätään. Teot painavat paljon enemmän kuin puhe.
Rangaistusskaalassa on paljonkin muuta olemassa kuin etuuksien poisto. Tässäkin ketjussa on ollut ehdotuksia toisenlaisista rangaistuksista. Myös omaa mielikuvitusta voi käyttää vapaasti.
Mitä rangaistuksiin muuten tulee, niin niiden perusidea on saada ihminen tottelemaan silloinkin, kun hän ei sitä itse muuten haluaisi. Ilman rangaistuksia vallitsee käytännössä anarkia, kun tottelu ei ole pakollista vaan vain jokaisen oma mielipidekysymys. Rangaistukset eivät myöskään lähtökohtaisesti aiheuta katkeruutta, koska yleensä ihminen ymmärtää, että säännöt ovat sääntöjä.
Silmänpalvonta, hiljaisuus ja vaikeneminen taas ovat paljon parempi asia kuin se anarkia joka niille käytännössä on vaihtoehtona. Siis aivan yksinkertaisesti: on parempi, että ihminen tottelee pakolla kuin että ei tottele lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus omiin tunteisiinsa.
Kaikki tunteet eivät ole hyväksi. Ja aivan erityisesti vapaa tunneilmaisu ei ole hyväksi. Lapsenkin on opittava hillitsemään itsensä ja muistamaan säännöt ja hyvät tavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota... mikä siis olikaan se esiteinin poikasi pahin rikos? Ei usko itseensä ja soittaa suutaan?
Ja teidän reaktionne on ollut poistaa kaikki kiva lapsen elämästä.Jep jep.
Oikeasti, maailmaan mahtuu suunsoittoa. Ihan turhaa on kärhetä siitä, että esiteini soittaa suutaan. Antaa soittaa. Voit ilmaista, että et tykkää siitä, ja hän ei saa suunsoitolla haluamaansa, vana keskustelu päättyy siihen. Menet pois toiseen huoneeseen ja olet ITSE aikuinen!
Ei se sun auktoriteettisi siitä murene, että et soita pojallesi suuta vastaan, päinvastoin se kasvaa siitä. Aikuinen osoittaa suunsoiton olevan loukkaavaa, ja sen, että sillä ei saa haluamaansa. Mutta ei myöskään rankaise kohtuuttomasti siitä.
Sillä on kohtuuntonta katkaista lapsen kaverisuhteet kieltämällä häntä tuomasta kaveria kotiin tai olemasta kännykän kautta yhteydessä kavereihin.
Mitä ihmettä sulle enää jää keinovalikoimaan, jos hän OIKEASTI alkaa kapinoida vaikkapa rikkomalla paikkoja tai olemal,a väkivaltainen tai näpistelemällä? Sullahan on rangaistusasteikon kovin ääripää jo käytössä!
Ei lapsi muutu herttaiseksi tenavaksi millään rangaistuksilla. Lapsen itsetuntokaan ei todellakaan rankaisemalla kohene.
Herttaisuus ja itsetunto kasvavat empatialla, yhdessäololla ja tukemalla. Ei rankaisemalla.
Sitä paitsi, sinähän olet jo kokeillut tuota rankaisemista rankaisemisen päälle, eikä se toimi. Eikös se nyt jo sano sinulle, että olet toiminut väärin?
Nyt näytät tämän miehellesi ja pohditte uuden reagointitavan. Kielloissa pysytään, mutta poika saa soittaa suutaan. Sanot hänelle silloin, että "en pidä tuosta, millä tavalla puhut minulle, etkä saa sillä tavalla tahtoasi lävitse" - ja menet pois tilanteesta. Mutta jätät rangaistukset väliin.
Voitte pitää heti kättelyssä myös perheneuvottelun lapsesi kanssa. Kaveri saa tulla kotiin, kännykän annat takaisin, pelata ja katsoa telkkaria saa rajallisen ajan päivässä.
Noita etuuksia otat pois vain isoista rötöksistä. Valehdella ei saa, väkivaltainen ei saa olla, tahallaan ei saa rikkoa asioita. Koulusta ei lintsata ja läksyt tehdään, tarvittaessa valvotusti.
Se, että auktoriteetti sallii itseensä kohdistuvan suunsoiton ja muun halveksunnan romuttaa auktoriteettia tosi tehokkaasti. Juuri tästä syystä esim. poliisitkaan eivät salli yhtään itseensä kohdistuvaa avointa halveksuntaa tai uhmaa.
Eikä rangaistusasteikon ääripää todellakaan ole missään etuuksien poistamisessa. Pikemminkin se on rangaistusasteikon alapäätä. Se on ihan yleistä, että lapsilla on sellainen persoona, että he eivät juurikaan välitä etuuksien poistamisesta. Jos näin on, niin pitää ottaa toisenlaiset (ja tehokkaammat) rangaistukset käyttöön.
Haloo, poliisin suhde kansalaisiin on nyt todellakin ihan eri kuin vanhemman suhde lapseensa. Poliisi on pakkotoimiviranomainen, jota ei tarvitsekaan rakastaa. Vanhemman ja lapsen suhde on rakkautta ja vanhemman esimerkkinä toimimista.
Sinusta siis tottelun ja kunnioittamisen vaatiminen estää rakkauden? Vanhempaan ei voi olla rakastavaa suhdetta jos ei saa haukkua ja halveksia vanhempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täysin seurausta siitä, että fyysinen kuritus on kiellettyä. Ennen vitsa teki tehtävänsä.
Niinpä. Vitsa kirpaisi sen verran kovaa, ettei siinä kyllä uskaltanut suutaan soittaa tai muutenkaan uhmata sen jälkeen. Enemmänkin parkui täyttä kurkkua ja lupasi ihan mitä vaan ettei uudestaan joutuisi siihen "piinapenkkiin".
Nykyään on sitten eri ajat. Vanhemmat pelkäävät lastensuojelua ja lapset taas ovat oppineet, että kun tarpeeksi sinnikkäästi väittää vastaan, niin lopulta saa tahtonsa läpi.
Ennen vanhaan lapset olivat p*skat housussa vitsan pelosta ja nyt taas vanhemmat ovat p*skat housussa lasun pelosta. Edistystä?
Uhmaikäisten teinien vanhemmat, teillä on ollut kymmenen vuotta,enemmänkin aikaa kasvattaa lasta. Oletteko itse hyviä malleja? Jostainhan ne lapset ovat mallin tuohon käytökseen saaneet. Nuo kiukkupussit ovat kuitenkin jo sen ikäisiä, että järkevä keskustelu on heidän kanssaan ihan mahdollinen, huutamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei oo noita per=sehed=elmiä, niin ei tarvitse hetkeäkään miettiä tällaista. Mitäs pa=nit ilman ehkäisyä.
Sinäkin olet per=sehed=elmä.
Niin olen. Ja omasta mielestäni minut olisi pitänyt jättää tekemättä. Idiootit vanhemmat minulla. Ja idiootti olen toki itsekin. Ja te kaikki.
Voi elämä miten säälittävä vanhempi joka ei pärjää lapselle suun soitossa. Jos haistattelee tai muuta sellaista niin antaa kunnon tekstiä takaisin. Lapset oppi jo paljon nuorempina kuin 11 v että ei kannata alkaa aukomaan päätään vanhemmalle.
Lapsista on tullut aika hyvin käyttäytyviä ja osaavat tarpeen tullen sanoa. Suurin kehu sanomisesta on tullut eksältä. Hän pyysi että voinko soittaa ja sanoa kun hänellä ei riitä hermot. Minä hoidin asian eikä tarvinut edes korottaa ääntä. Puhumalla pärjää kun osaa sen homman.
Keskustelemalla rauhallisesti ja välillä menee kyllä vähemmän rauhallisesti, kun ei vaan aina pysty. Usein jää pohtimaan miltä muista tuntuu tällainen käytös ja millainen yleinen ilmapiiri kotona olisi kiva. Vietetään yhdessä aikaa pelien ja urheilun kautta. Näillä tilanne rauhoittunut paljon. Pelikiellot yms ei meillä tepsineet, lisäsi vain uhmakkuutta.