APUA! Kohta AD/HD lapsemme takia riitaa lähes kaikkien kanssa :*(
Tilanne on todella hankala. Naapurin lapset pelkää, sisarusten lapset syrjii ja vakio toistaa: MENE POIS! Isovanhemmat kauhistelevat ja haukkuvat serkuille ja heidän vanhemmille lasta.
Kaikki ketkä "komentavat" saavat hänestä vihollisen..väittelyä, kinastelua päivät pitkät.
Lapsellamme on lääkitys, mutta silloin kun lääkitystä ei ole on HELVETTI IRTI!! Lääkkeet annossa on pidettävä taukoa, jotta lapsi söisi jotain. (Läkkeet vievät nälän tunteen pois).
Olen voimaton..surullinen ja mietin, miten toimia. Koti on ainut turvapaikka lapsellemme.
Kommentit (23)
monia adhd-ihmisiä on ennen vanhaan diagnosoitu askitsofreenikoiksi koska oireet ovat eräässä vaiheessa ennen ksitsofrenian psykoosia ulkopuolisen silmiin vähän samanlaiset. Ja vaikka niitä harhoja ei ole, joidenkin ad(h)d ja autistien hyvä mielikuvitus ja itsekseen puhuminen on joskus tulkittu sellaisiksi, vaikkei se oikeasti mitään harhoja olekaan. Eikä välttämättä edes adhdta tai autismia. Minäkin puhun itsekseni, enkä ole saanut vielä minkäänlaista diagnoosia... Olen myös huva kuvittelemaan asioita tosiksi. Yhdenkin kerran olin ihan varma, että olin laittanut avaimet pesukoneen päälle, mutta niin ne vain löytyivät eteisestä...
nimenomaan halusi jäädä mummolaan, vaikka kysyin, että onko nyt ihan varma. Yhdistelmillä ei ole väliä hän kiristää ja kiukuttelee oli kokoonpano mikä tahansa.
Asutaan rivarissa ja seinänaapurit katsoo meitä jo, että ollaanko ihan hulluja ja samaa tuntuu pohtivan muutamat muutkin naapurit, koska poikamme huuto kuuluu selvästi vielä 4 asunnon päähän postilaatikoillekin, olen huomannut.
Mustasukkaisuutta käsiteltiin aika aktiivisesti pari vuotta sitten kun nuorin syntyi. Silloin vanhinmalla oli tapana huutaa eskarista hakiessa, että kumpa pikkuveli olisi kuollut. Oli todella noloa kävellä sellaisen mölyäjän kanssa kotiin. Nuorin ihailee nykyisin isoveljeään enemmän kuin ketään muuta ja käy halaamassakin välillä kun veli kierii lattialla ja kiukuttelee.
Rakastamisesta puhutaan lähes päivittäin ja kuinka hienoja juttuja hän osaa ja on taitava monessa asiassa, kuten liikunnassa ja korttipeleissä, että kuinka kiva ja fiksu poika hän on, sitten parin minuutin päästä hän jo ulvookin lattialla, että haluaa sitä ja tätä. Sitten potkitaan ovia, paiskotaan kaikki tavarat yläkerrasta alas mitä kiinni saadaan jne..
Miten tässä nyt pitäisi järjissään olla, kun elämässä ei ole mitään logiikkaa? Miehen kanssa tapellaan kasvatuksesta monta kertaa päivässä. Mies haukkuu siitä juuri kun en ole linjassa hänen kasvatuksensa kanssa ja minä taas puolustan omaa passiivisempaa linjaani. Lapset tietysti kuulee kaiken tämän.
9
sairautta nimeltä ad/hd. Tulkitsivat sen sitten skitsofreniaksi, joka ehkä pitikin paikkansa, en tiedä. Mutta siis nuo ad/hd-lasten äitien kuvaukset lapsistaan kuulostavat kuin suoraan Nancy kirjasta otetuilta, aivan samanlaiset oireet.