Miten pitkään jaksat eristettyä elämää - ei ryhmäliikuntaa, konsertteja, tapahtumia, ravintolailtoja, täysiä julkkiksia kulkuneuvoja

Hienosti menee. Joka päivä etätöitä ilman selittelyä, joten välttyy julkisen liikenteen rikkauksien näkemiseltä ja kuuntelemiselta, yksityisautoilua, omia projekteja, luonnossa liikkumista, vähemmän ihmisiä asioilla, kukaan ei enää ulise kansainvälisistä sopimuksista tai merenpintojen nousemisesta jne...

Tämähän on kuin........Suomi 10 vuotta sitten!

Vierailija kirjoitti:

Introverttinä tämä on melkein unelma. Saan olla kotona tekemässä omia juttuja eikä tarvitse mennä minnekään.

Oikea intovertti osaa jäädä kotiinsa vaikkei olis mitään ulkoista pakkoa.

Eipä juuri vaikuta. Työn pystyy hoitamaan etänä, julkisia täällä ei kulje muutenkaan, oma kuntosali ja työskentelytila kotona ja iso puutarha + luonnonsuojelualueen hyvin vähällä käytöllä oleville reitistöille pääsee n. kilometrin päästä, eli virkistäytymis- ja harrastusmahdollisuudet kuten normaalistikin. Asun sen verran kaukana kavereista ja tutuista, että puhelimitse ollaan muutenkin yhteyksissä ja sitäkin ehkä kerran kuussa-tahdilla, tavataan ehkä kerran vuodessa-parissa. Pikku karanteeniaika sopii oikein hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

Jaksaisin todella helposti ja  jopa nauttisin kotona himmailusta, ellen olisi kolmevuotiaan yksinhuoltaja. Vapaa-ajalla pelaisin vaikka muutaman pitkän tietokonepelin läpi ja katselisin sarjamaratoneja, lukisin kirjoja, ulkoilisin hiljaiseen aikaan.

Nyt onkin ihan eri meininki ja pitäisi ohjelmatoimistoksi venyä sen lisäksi, että tekee hiki hatussa töitä aina lapsen nukkuessa...

Sama täällä, jos olisin yksin niin mikä ihana hermoloma! Ei mitään paineita mennä minnekään tai tehdä mitään. Nyt jos/kun 7-vuotias jää kotiin, niin täytyy yrittää keksiä puuhastelua niin ettei mene vallan telkkarin katsomiseksi. Olen myös yh.

Olen silti suunnitellut ehtiväni tehdä sellaista siivousta, mitä normaalisti ei ehdi. Esim. perinpohjainen keittiön ja kylppärin siivous. Ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon jo kyllästynyt. Ja rasittavaa tämä koronahysteria. AV täynnä koronaa, uutiset täynnä koronaa, murhainfokin täynnä koronaa... Eikö maailmassa enää ole mitään muuta? Kai joillakin on vielä idioottimies? Voitaisko puhua vaikka niistä?[/

Mietin just samaa!! Eikö kellään ole enää mitään muita ongelmia tai huolia?

Edes tosiaan sitä miestä tai Vaik typerää anoppia?

Mulla on kyllä se ongelma että typerä ex-mies ja vielä typerämpi ex-anoppi eivät ota koronaa vakavasti.

Miten eivät ota vakavasti?

Töihin kuljen julkisilla, eilen tavattiin ystävän kanssa kahvilassa ja käytiin myös elokuvissa. Kohta lähden ulos lenkkeilemään. Maanantaina normaalisti töihin. Ei hirveästi ole muuttunut elämä.

Vaikka kuinka kauan! Olen muutenkin introvertti joten harvemmin käyn missään illanistujaisissa. Tällä hetkellä en ole töissäkään joten ei tarvitse miettiä julkisilla kulkemista.

Sama juttu minulle, että ihan normaalia elämää ja ei paljon eroa tavallisesta arjestani. En muutenkaan paljon käy missään ja siinä mielessä ei tarvitse rajoittaa menoja. Ystäviä ei ole joten ketään ei tarvi muutenkaan tavata. Siinä mielessä ihmettelen, että monille jo tämänhetkinen tilanne on tylsä ja ahdistava, kun joku elää tälläistä elämää kymmeniä vuosia. Tietenkin monille voi olla vapaa-ehtoista, mutta joillekin kuten minulle ei kuitenkaan ole ja en haluisi olla niin yksin. Tietenkin itsessäkin syytä ja kiellä sitä, mutta ei todellakaan mitään kovin mielenkiintoista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Omahdin jo perjantaina kun tuli pommittaen ilmoituksia että harrastuksia ja tapaamisia on peruttu. Itkin töissä, tultiin kysymään onko kaikki hyvin. Nut koko viikonlopun sitten vain maannut kotona sängyssä tekemättä mitään, en saa unta eikä ole nälkä. Ainoastaan noussut vessassa käymään. Yritän pitää itseäni parhaani mukaan nyt kassaa, mutta ahdistaa enkä tiedä voinko hakea tässä tilanteessa sen takia saikkua että olen henkisesti rikki kun muilla on sitä koronaa ja vakavampia ongelmia. Voisin vaikka hypätä niin ongelma ois poissa. En vain pääse nyt sängystä ylös.

Miksi alapeukutatte minulle? Miksi olette noin ilkeitä 😢

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, jos olisin yksin niin mikä ihana hermoloma! Ei mitään paineita mennä minnekään tai tehdä mitään. Nyt jos/kun 7-vuotias jää kotiin, niin täytyy yrittää keksiä puuhastelua niin ettei mene vallan telkkarin katsomiseksi. Olen myös yh.

Olen silti suunnitellut ehtiväni tehdä sellaista siivousta, mitä normaalisti ei ehdi. Esim. perinpohjainen keittiön ja kylppärin siivous. Ihanaa.

Äskeinen yh tässä: Jep, sama! Oon suunnitellut, että lapsen kanssa yhdessä edes laitetaan koti ennennäkemättömään priimakuntoon ja kokkaillaan rauhassa kotiruokia.

Ihan sama, jos tuohon toimintaan menee kolmevuotiaan kanssa kolme kertaa kauemmin, koska aikaahan nyt on. :D

Yritän myös etsiä netistä aktivointitekemisiä, joita lapsi innostuisi puuhaamaan itsenäisestikin, niin saisi välillä hengähdyshetkiä. Koska jo etukäteen melkein itkettää se ajatus, että kaikki "oma" aika tulee seuraavan x määrän viikkoja olemaan työntekoa. Puhhuh.

Vaikka toki pitää olla kiitollinen siitä, että pystyy tekemään työnsä etänä ja jopa säätelemään niiden määrää.

Ja siis rakastan lastani ja viihdyn hänen kanssaan, ja normaalistikin teemme ja harrastamme hirveästi yhdessä. En todellakaan ole niitä vanhempia, jotka hakevat lapsen päiväkodista ja lykkäävät suoraan kuntosalin lapsiparkkiin. Mutta kirjaimellisesti 24/7 yhdessä, ilman lapsikavereita, ilman mahdollisuutta tehdä kodin ulkopuolella muuta kuin ulkoilla, on aikamoinen haaste. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon jo kyllästynyt. Ja rasittavaa tämä koronahysteria. AV täynnä koronaa, uutiset täynnä koronaa, murhainfokin täynnä koronaa... Eikö maailmassa enää ole mitään muuta? Kai joillakin on vielä idioottimies? Voitaisko puhua vaikka niistä?[/

Mietin just samaa!! Eikö kellään ole enää mitään muita ongelmia tai huolia?

Edes tosiaan sitä miestä tai Vaik typerää anoppia?

Mulla on kyllä se ongelma että typerä ex-mies ja vielä typerämpi ex-anoppi eivät ota koronaa vakavasti.

Miten eivät ota vakavasti?

No, pitävät höpöhöpönä koko juttua. Pelkään että lapset vielä sairastuvat sen vuoksi. Hyvä jos sormenpäitä vähän huuhtaistaan jne.

Vaikka koko vuosi.

Vaikka lopun elämää. Käyn hyvin harvoin missään massasopulikokoontumisissa. Ravintolassa toki joskus syömässä, mutta voisin olla käymättäkin ja tilata ruuan kotiin.

Ei täällä maalla ole mitään aloittajan mainitsemia asioita muuta kuin ryhmäjumppa ja sitä ei ole vielä peruttu.

Korona-aikana jaksan ehkä viikon. Jos tulisi joku vakavampi eli vaikka rutto, niin sitten ehkä kaksi-kolme viikkoa. 

En ole ikinä alakoulun jälkeen ollut ryhmäliikunnassa tai konsertissa, ravintolassa viimeksi muutama kuukausi sitten. Bussikin vaihtui miehen kuljettamaan autoon bussikortin hinnalla, mikä on ihan luksusta. Kailen kaikkiaan vihaan massatapahtumia, ja läsnäolopakollisia luentoja vihaan vielä enemmän.

Ainoa harmillinen asia minulle on, että saimme vanhemmiltani joululahjaksi kalliin matkalahjakortin, emmekä ole mitään hyvätuloisia. Jos se vain menee vanhaksi nyt, siinä menee paljon rahaa hukkaan, vaikka ei sille tietty mitään voi ja vain idiootti matkustaisi nyt. Olisimme hyvin ehtineet käyttää sen tammikuun alkuun, mutta halusimme odotella siihen, että valmistun. Onneksi emme sentään varanneet mitään vielä, niin kortti on ja säilyy vielä vuoden loppuun.

Mä oon jo niin masentunut kun ei tule NHL eikä KHL:llää😰

Toi on ihan arkipäivää mulle.

Ei eroa normiarjesta juuri lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon jo niin masentunut kun ei tule NHL eikä KHL:llää😰

Vähän sama juttu omalla kohdalla. Urheilu seuraaminen on minulle tärkeää ja harmittaa jos kaikki kisat  kesällä peruuntuvat ja monet onkin jo peruttu.