Lue keskustelun säännöt.
Muita sinkkuja, jotka olisivat halunneet parisuhteen?
Todella yksinäinen olo. Olen nyt viisi vuotta yrittänyt etsiä parisuhdetta ja nyt luovutin. Minussa on jokin, mistä miehet eivät pidä. En vain tiedä mikä se on. Saan vain pakkeja tai seksisuhteita. Kukaan ei halua kanssani parisuhteeseen.
Arki sujuu hyvin, kun päivä menee töissä ja ilta erilaisissa askareissa ja levätessä. Viikonloput ovat yksinäisiä. Vaikka täytän viikonloputkin erilaisissa harrastuksissa, niin ei jaksaisi aina tehdä kaikkea yksin. On minulla muutamia ystäviä, mutta heilläkin perheet ja parisuhteet.
Kommentit (1222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ihmisillä ole samat motiivit.
Pitkän parisuhteen jälkeen olen tapaillut parin vuoden ajan Tinderin kautta ihan tavallisia suomalaisia naisia vailla mitään aikomustakaan parisuhteesta. Osa naisista on ollut kaltaisiani, osa on elätellyt toivetta pariutumisesta yms.
Ja olen ihan tavallisen näköinen, kokoinen, tavalliset elämäntavat, harrastukset yms. En todellakaan ole mikään telkkarin bokseri-malli, mutten mikään suurin pudottaja kilpailun osallistujakaan.
Koska deittialusta on sama, niin minuun ei kannata tutustua niiden, jotka haaveilevat parisuhteesta. Minun kyllä kannattaa tutustua heihinkin.
Nyt en kyllä yhtään tajua tuota logiikkaa. Voisitko avata hieman? Tapailet huvin vuoksi parisuhteesta haaveilevia ja itselläsi ei ole aikomustakaan pariutua? Miksi?
Taitaa suurin osa toimia noin, mutta en oikein ymmärrä mikä siinä on taustalla. Oma riittämättömyyden tunne, halu päteä, tuntea olevansa haluttu? Toinen on vain väline, jolla leikkiä?
Miksi yrittää syödä koko pullaa, kun rusinoitakin on tarjolla?
Kuvottavaa toimintaa. Juuri tällaisten takia deittailu on syvältä.
Näiden takia kannattaakin se deittailu jättää kokonaan ja keskittyä parempiin asioihin elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa kuplassani ihmiset ovat pariutuneita tai sinkkuja. Kaikkein kyynisimpiä ja vihaisimpia ovat Tinderiä käyttävät sinkut. Ei sinkun kannata edes mennä Tinderiin, vaan tavata se määrä ihmisiä oikeassa elämässä minkä tapaa. Säilyy peruskohteliaisuus. Näillä Tinder-käyttäjillä osalla leviää huono asenne jopa oikeaan elämään ja se saa välttelemään heitä.
Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.
Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.
Ja mihin ne ovat johtaneet?
Treffeille ilmeisesti? Jos tarkoitus on treffailla ihmisiä, niin tinder tuntuu olevan sopiva paikka. Samoin, jos kaipaa seksiseuraa. Parisuhteestahan tässä ei puhuta mitään.
Ai, minä kun luulin, että ketjun otsikossa puhutaan nimenomaan parisuhteesta.
Parisuhdetta yleensä edeltää treffailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät varmaan kerro siitä uudelle treffikumppanille.
Mulla alkoi kärsivällisyys loppua jo alle kymmenen epäsopivan kohdalla. Totesin että täytyy itsessäni olla vika, jos koskaan kukaan ei kolahda.
Samoin, tinderit ja pannarit lensi roskikseen loppuvuodesta. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa vatvoa samoja asioita uudestaan eri ihmisten kanssa. Ja olivatko viineisimmät edes sen kummemmin epäsopivia, oma asenne alkoi vaan olemaan jo aika huono.
Oppiiko tuossa jonkun rutiinin? Tyyliin joku kyselykaavake, jonka käy deitin kanssa läpi, käyttäytymissännöt jne ulkonäköä ja yleistä olemusta unohtamatta? Entä koeajo, pakollinen vai ehdollinen? En ole koskaan käynyt tinder-treffeillä, niin tuntuu vähän oudolta tilanteelta.
Ei tinsku-treffit poikkea mitenkään muista treffeistä.
Minä olen elänyt ajan ennen Tinderiä ja nettideittailua ja kyllä se oli ihan erilaista. Ihminen tavattiin ensin live-tilanteessa (discossa, tansseissa, baarissa, ystäväpiirissä, harrastuksessa jne) ja kiinnostus heräsi siinä vaiheessa. Sitten vasta alettiin tutustua toisiinsa. "Kemiat" olivat jo tiedossa". Nettideittailussa ihmiseen tutustuttiin ensin kirjoittamalla, mikä nettideittailun alkuaikoina saattoi tarkoittaa jopa useiden viikkojen kirjoittelua. Vasta sen jälkeen tavattiin ja usein huomattiin, että kemiat eivät kohdanneet eikä fyysistä vetovoimaa ollut. Tinderissä ei tutustuta edes ajatuksiin vaan muutaman still-kuvan ja parin lauseen jälkeen mennään treffeille. Ei ole kemiaa eikä tunneta toisen ajatusmaailmaa.
No sehän tuossa on ongelma, mutta kyllä minä silti paljon todennäköisemmin löydän Tinderistä tai vastaavasta kumppanin. Se vaatii ehkä paljon treffejä, mutta ainakin niitä treffejä tulee. Isompi ongelma on aina ollut se, että livenä kulkiessa et voi ensinnäkään tietää onko kukaan niistä ympärillä olevista ihmisistä edes vapaa. Toisekseen et voi tietää, että vaikka vapaita olisivatkin niin kiinnostaako heitä ylipäänsä löytää seuraa. Se on siis ihan täyttä hakuammuntaa. Joskus ennen Tinderiä ja näitä mietin, että olisipa vaikka kaikilla sinkuilla vihreä nenä, jotta heidät erottaisi ihmismassasta. Nämä palvelut ratkaisevat tämän ongelman, koska siellä on keskitetysti ihmisiä joita voin huoletta lähestyä siinä mielessä. Eihän siellä tietenkään kaikki ole, eikä kaikilla ole puhtaita jauhoja pussissaan mutta samaa voidaan sanoa livestäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät varmaan kerro siitä uudelle treffikumppanille.
Mulla alkoi kärsivällisyys loppua jo alle kymmenen epäsopivan kohdalla. Totesin että täytyy itsessäni olla vika, jos koskaan kukaan ei kolahda.
Samoin, tinderit ja pannarit lensi roskikseen loppuvuodesta. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa vatvoa samoja asioita uudestaan eri ihmisten kanssa. Ja olivatko viineisimmät edes sen kummemmin epäsopivia, oma asenne alkoi vaan olemaan jo aika huono.
Oppiiko tuossa jonkun rutiinin? Tyyliin joku kyselykaavake, jonka käy deitin kanssa läpi, käyttäytymissännöt jne ulkonäköä ja yleistä olemusta unohtamatta? Entä koeajo, pakollinen vai ehdollinen? En ole koskaan käynyt tinder-treffeillä, niin tuntuu vähän oudolta tilanteelta.
Ei tinsku-treffit poikkea mitenkään muista treffeistä.
Minä olen elänyt ajan ennen Tinderiä ja nettideittailua ja kyllä se oli ihan erilaista. Ihminen tavattiin ensin live-tilanteessa (discossa, tansseissa, baarissa, ystäväpiirissä, harrastuksessa jne) ja kiinnostus heräsi siinä vaiheessa. Sitten vasta alettiin tutustua toisiinsa. "Kemiat" olivat jo tiedossa". Nettideittailussa ihmiseen tutustuttiin ensin kirjoittamalla, mikä nettideittailun alkuaikoina saattoi tarkoittaa jopa useiden viikkojen kirjoittelua. Vasta sen jälkeen tavattiin ja usein huomattiin, että kemiat eivät kohdanneet eikä fyysistä vetovoimaa ollut. Tinderissä ei tutustuta edes ajatuksiin vaan muutaman still-kuvan ja parin lauseen jälkeen mennään treffeille. Ei ole kemiaa eikä tunneta toisen ajatusmaailmaa.
No sehän tuossa on ongelma, mutta kyllä minä silti paljon todennäköisemmin löydän Tinderistä tai vastaavasta kumppanin. Se vaatii ehkä paljon treffejä, mutta ainakin niitä treffejä tulee. Isompi ongelma on aina ollut se, että livenä kulkiessa et voi ensinnäkään tietää onko kukaan niistä ympärillä olevista ihmisistä edes vapaa. Toisekseen et voi tietää, että vaikka vapaita olisivatkin niin kiinnostaako heitä ylipäänsä löytää seuraa. Se on siis ihan täyttä hakuammuntaa. Joskus ennen Tinderiä ja näitä mietin, että olisipa vaikka kaikilla sinkuilla vihreä nenä, jotta heidät erottaisi ihmismassasta. Nämä palvelut ratkaisevat tämän ongelman, koska siellä on keskitetysti ihmisiä joita voin huoletta lähestyä siinä mielessä. Eihän siellä tietenkään kaikki ole, eikä kaikilla ole puhtaita jauhoja pussissaan mutta samaa voidaan sanoa livestäkin.
Sinkuilla oli "vihreä nenä", se oli neilikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.
Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.
70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?
Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.
Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan
Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.
Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen käsitys, että se tutustumisen lässyn lässyn vaihe pitäisi olla mahdollisimman lyhyt ja intiimiin kanssakäymiseen pitäisi siirtyä mahdollisimman pian jotta sitä suhteen liimaa voisi syntyä.
Tämän on tietysti vain minun käsitykseni ja voi koskea vain minua mutta olen kokenut että se siirtyminen platonisesta vaiheesta intiimimmälle puolelle on se kriittisin vaihe. Jos sitä ei tapahdu, suhde kuihtuu aika nopeasti.
M43
Kyllä noinkin, mutta voi käydä niinkin että suhde kariutuu sen intiimin kokemuksen jälkeen. Mulle käynyt näin kahden miehen kanssa.
Sä olit liian helppo. Miksei naiset tajua, että pihtaamalla voi löytää oikeasti kiinnostuneen helmen? Ei se pelkän pillun vuoksi kauaa jaksa leperrellä ja esittää kiinnostunutta.
Eih. Miehenä voin sanoa että ongelma on siinä, että se seksi kelpaa yhtä hyvin herra oikealle kuin pilluhaukallekin. Olen ollut molemmissa rooleissa, joskus nainen on kiinnostanut oikeasti niin tottahan sitä nyt haluaa fyysisestikin. Toisina kertoina taas olen tiennyt että tuskin tästä mitään syvällisempää tulee, mutta kun on terve mies niin seksi maistuu. Joten tuo pihtailu tai ei-pihtailu ei valitettavasti auta yhtään siinä kun yrittää erottaa jyviä akanoista.
Joten parempi naisenkin mennä omien fiilistensä mukaan, jos seksiä tekee mieli niin sitten pannaan eikä ajatella että tämä nyt ratkaisee jotain kosmista kohtaloa.
Kannattaa muista se, että isolle osalle naisista se seksi ei ole mitenkään kiinnostavaa tai välttämätöntä. Parisuhteessa oletusarvo on se, että sitä on ja sen sietää, mutta tuo miesten seksinhimo on täysin käsittämätöntä. En ole ikinä tuntenut mitään tarvetta omaltakohdaltani seksiin. Lähinnä kumppanin mieliksi siihen suostutaan.
No sinä olet sitten kyllä siellä kirjon toisessa ääripäässä, jos seksi tuntuu vain pakolliselta pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri, minulla myös sinkkuilua 5v. Ei löydy miestä vaikka kuinka etsin. Minäkin mietin, että mikä minussa on vikana kun ei oikeaa miestä löydy.
Ei auta lannistua. Oletko ap kokeillut nettideitit jne?Nettideittejä juuri olen kokeillut, koska livenä en oikein tapaa muita sinkkuja. Ei vaan löydy ketään sopivaa. Lähdenkin jo treffeille sillä mentaliteetillä, että ei tästä tule mitään kuitenkaan. Ei hyvä ollenkaan.
Jääkö kiinni useimmiten sukan väristä, koulutuksen tasosta, lompakon paksuudesta, vai naaman valokuvauksellisuudesta?
Tällaiset stereotypiat ovat yksi iso syy siihen, miksi sinkkuus voi ahdistaa. Oletetaan välittömästi, että sinkku, varsinkin jos on nainen, on nirso. Niin ei kuitenkaan todellakaan välttämättä ole. Monien tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, ettei sinkkuuteen ole vain yhtä syytä, ja monesti kysymys on ihan sattumasta.
Mulla tulee kohta neljäkymppiä mittariin ja olen ollut sinkkuna kohta kymmenen vuotta. Edellinen mies lähti lätkimään kun olisi pitänyt tehdä lapsia, ja uutta ei ole löytynyt. Mä olisin todella kovasti halunnut vanhemmaksi, mutta tapaamani miehet eivät ole olleet halukkaita vaan alkavat herätä vanhemmuustoiveisiin vasta neljänkympin jälkeen. Silloin tietenkään minä en sovi heille enää puolisoksi, vaan on löydettävä vähintään kymmenen vuotta nuorempi nainen.
Olen tottunut elämään yksin ja pärjään ihan hyvin, mutta tunnen oloni kyllä usein yksinäiseksi, kun kaikilla muilla on perheet ja perhearki ja perhejuhlat. Vietän enemmän aikaa yksin kuin toivoisin. Parisuhteesta en enää haaveile, enkä jaksa sitä etsiä, koska jatkuva toivominen ja etsiminen on rankkaa työtä. Minun elämäni nyt meni näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.
Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.
70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?
Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.
Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan
Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.
Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.
Siis Tinder toteuttaa yhtä perustehtäväänsä äärettömän hyvin, saattaa vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita tekemisiin toistensa kanssa.
Mutta...
Motiivi, motiivi, motiivi.
Mikään ei ole maailmassa muuttunut miksikään, osa treffailee vailla aikomustakaan kummemmasta, osa vakiintuakseen ja osa siltä ja väliltä.
Jos joku vähän levittää rajojaan motiivinsa ulkopuolelle ja siinä joskus onnistuu, niin entäs sitten?
Ihan vastaavalla tavalla naisille on ennen tindereitäkin luritettu ummet ja lammet päästäkseen sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ihmisillä ole samat motiivit.
Pitkän parisuhteen jälkeen olen tapaillut parin vuoden ajan Tinderin kautta ihan tavallisia suomalaisia naisia vailla mitään aikomustakaan parisuhteesta. Osa naisista on ollut kaltaisiani, osa on elätellyt toivetta pariutumisesta yms.
Ja olen ihan tavallisen näköinen, kokoinen, tavalliset elämäntavat, harrastukset yms. En todellakaan ole mikään telkkarin bokseri-malli, mutten mikään suurin pudottaja kilpailun osallistujakaan.
Koska deittialusta on sama, niin minuun ei kannata tutustua niiden, jotka haaveilevat parisuhteesta. Minun kyllä kannattaa tutustua heihinkin.
Nyt en kyllä yhtään tajua tuota logiikkaa. Voisitko avata hieman? Tapailet huvin vuoksi parisuhteesta haaveilevia ja itselläsi ei ole aikomustakaan pariutua? Miksi?
Taitaa suurin osa toimia noin, mutta en oikein ymmärrä mikä siinä on taustalla. Oma riittämättömyyden tunne, halu päteä, tuntea olevansa haluttu? Toinen on vain väline, jolla leikkiä?
Joka kerta kun kerron täällä palstalla, että enemmistö tindermiehistä on liikkeellä tasan tuon takia, saan aivan kauhean määrän miinuspeukkuja. Hyvä että nyt kuitenkin uskot, kun yksi asianharrastajista kertoo sinulle suoraan.
M/39
Mikä tuossa on väärin tai muuttunut jotenkin tinderin myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan totta; ne jotka uskalsivat lähestyä toisia esim baarissa ja jutella avoimesti tuntemattomille silloin parikymppisenä, löytävät nykyäänkin seuraa. Mutta taas ne jotka jo silloin pelkäsi tyyliin hymyillä toisille ovat vieläkin yksin 20v myöhemmin.
En ole koskaan jutellut avoimesti tuntemattomille ja vielä vähemmän hymyillyt. Hymyttömyys ei johdu arkuudesta tai pelosta vaan halusta pitää kaikenmaailman aloitteentekijät kaukana. En juurikaan pidä ihmisistä. Ja kas kummaa silti olen naimisissa.
kannattaa keskittyä ulkomaalaisiin miehiin, suomalaiset valitettavasti ylimielisiä ja itsestään liikaa kuvittelevia ja itsekkäitä, usein myös ilkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.
Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.
70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?
Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.
Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan
Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.
Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.
Siis Tinder toteuttaa yhtä perustehtäväänsä äärettömän hyvin, saattaa vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita tekemisiin toistensa kanssa.
Mutta...
Motiivi, motiivi, motiivi.
Mikään ei ole maailmassa muuttunut miksikään, osa treffailee vailla aikomustakaan kummemmasta, osa vakiintuakseen ja osa siltä ja väliltä.
Jos joku vähän levittää rajojaan motiivinsa ulkopuolelle ja siinä joskus onnistuu, niin entäs sitten?
Ihan vastaavalla tavalla naisille on ennen tindereitäkin luritettu ummet ja lammet päästäkseen sänkyyn.
Eli naisten kannattaa muistaa, että miehet ovat lähtökohtaisesti valehtelevia sikoja. Ottakkaa opiksenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ihmisillä ole samat motiivit.
Pitkän parisuhteen jälkeen olen tapaillut parin vuoden ajan Tinderin kautta ihan tavallisia suomalaisia naisia vailla mitään aikomustakaan parisuhteesta. Osa naisista on ollut kaltaisiani, osa on elätellyt toivetta pariutumisesta yms.
Ja olen ihan tavallisen näköinen, kokoinen, tavalliset elämäntavat, harrastukset yms. En todellakaan ole mikään telkkarin bokseri-malli, mutten mikään suurin pudottaja kilpailun osallistujakaan.
Koska deittialusta on sama, niin minuun ei kannata tutustua niiden, jotka haaveilevat parisuhteesta. Minun kyllä kannattaa tutustua heihinkin.
Nyt en kyllä yhtään tajua tuota logiikkaa. Voisitko avata hieman? Tapailet huvin vuoksi parisuhteesta haaveilevia ja itselläsi ei ole aikomustakaan pariutua? Miksi?
Taitaa suurin osa toimia noin, mutta en oikein ymmärrä mikä siinä on taustalla. Oma riittämättömyyden tunne, halu päteä, tuntea olevansa haluttu? Toinen on vain väline, jolla leikkiä?
Joka kerta kun kerron täällä palstalla, että enemmistö tindermiehistä on liikkeellä tasan tuon takia, saan aivan kauhean määrän miinuspeukkuja. Hyvä että nyt kuitenkin uskot, kun yksi asianharrastajista kertoo sinulle suoraan.
M/39
Mikä tuossa on väärin tai muuttunut jotenkin tinderin myötä?
Tinder on alusta, joka on luotu tuollaista varten. Ei sitä ole ikinä edes luotu oikeaa pariutumista varten. Ei parisuhdetta pysty luomaan sen perusteella, että vetää (filtteröityjä ja epätodellisia) valokuvia vasemmalle ja oikealle. Ei ihmistä voi redusoida yhteen tai pariin kuvaan, joiden perusteella ihmiset tinderiä käyttävät. Sen sijaan panon voi redusoida siihen, tosin luulen että ei se kyllä hääppöistä seksiäkään voi olla jota tuolla tavalla päätyy harrastamaan (tietoa ei ole, kun en Tinderiä käytä).
Naiset eivät kuitenkaan tätä tosiasiaa ymmärrä, tai halua hyväksyä. Että Tinder on tehty seksinmetsästykseen, ja että se on todella huono väline löytää oikea parisuhde.
M/39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.
Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.
70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?
Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.
Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan
Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.
Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.
Siis Tinder toteuttaa yhtä perustehtäväänsä äärettömän hyvin, saattaa vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita tekemisiin toistensa kanssa.
No hyvä, että toimii äärettömän hyvin. Usein tätä palstaa lukiessa jää siihen käsitykseen, että ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ihmisillä ole samat motiivit.
Pitkän parisuhteen jälkeen olen tapaillut parin vuoden ajan Tinderin kautta ihan tavallisia suomalaisia naisia vailla mitään aikomustakaan parisuhteesta. Osa naisista on ollut kaltaisiani, osa on elätellyt toivetta pariutumisesta yms.
Ja olen ihan tavallisen näköinen, kokoinen, tavalliset elämäntavat, harrastukset yms. En todellakaan ole mikään telkkarin bokseri-malli, mutten mikään suurin pudottaja kilpailun osallistujakaan.
Koska deittialusta on sama, niin minuun ei kannata tutustua niiden, jotka haaveilevat parisuhteesta. Minun kyllä kannattaa tutustua heihinkin.
Nyt en kyllä yhtään tajua tuota logiikkaa. Voisitko avata hieman? Tapailet huvin vuoksi parisuhteesta haaveilevia ja itselläsi ei ole aikomustakaan pariutua? Miksi?
Taitaa suurin osa toimia noin, mutta en oikein ymmärrä mikä siinä on taustalla. Oma riittämättömyyden tunne, halu päteä, tuntea olevansa haluttu? Toinen on vain väline, jolla leikkiä?
Joka kerta kun kerron täällä palstalla, että enemmistö tindermiehistä on liikkeellä tasan tuon takia, saan aivan kauhean määrän miinuspeukkuja. Hyvä että nyt kuitenkin uskot, kun yksi asianharrastajista kertoo sinulle suoraan.
M/39
Mikä tuossa on väärin tai muuttunut jotenkin tinderin myötä?
Tinder on alusta, joka on luotu tuollaista varten. Ei sitä ole ikinä edes luotu oikeaa pariutumista varten. Ei parisuhdetta pysty luomaan sen perusteella, että vetää (filtteröityjä ja epätodellisia) valokuvia vasemmalle ja oikealle. Ei ihmistä voi redusoida yhteen tai pariin kuvaan, joiden perusteella ihmiset tinderiä käyttävät. Sen sijaan panon voi redusoida siihen, tosin luulen että ei se kyllä hääppöistä seksiäkään voi olla jota tuolla tavalla päätyy harrastamaan (tietoa ei ole, kun en Tinderiä käytä).
Naiset eivät kuitenkaan tätä tosiasiaa ymmärrä, tai halua hyväksyä. Että Tinder on tehty seksinmetsästykseen, ja että se on todella huono väline löytää oikea parisuhde.
M/39
Et käytä tinskua, mutta olet varma, ettei sitä ole luotu pariutumista varten?
Pariutumista edeltää tapailu ja treffailu ja tuohon ensiaskeleen ottoon eli treffien aikaan saamiseen tinsku toimii hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä on valitettavasti pakko käyttää.
Olen jo 34v mutta en ole ikinä saanut treffejä oikean elämän kautta. Tinderin kautta niitä on takana joku 70.
70 kertaa käynyt treffeillä ja sitä oikeaa ei ole löytynyt?
Tuohan käy jo työstä. Kannattis varmaan yrittää haravoida pikkusen tiheämmällä kammalla ne ne potentiaaliset treffikumppanit.
Niinhän se käy, jos laskin oikein niin joka kuukausi 1.66 treffit 3 vuoden ajan
Olen ollut myös itse ällistynyt tästä pariutumisen vaikeudesta, mutta se menee joka kerta niin, että jos itse kiinnostuu niin toinen ei kiinnostu ja jos nainen kiinnostuu niin itseä ei kiinnosta yhtään.
Tässä sen näkee, miten ääretön tuuri saa käydä että löytää kumppanin ihan sattumalta ilman mitään palveluita. Jopa valmiiksi kootun sinkkuvalikoiman kanssa se on vaikeaa. Toki se koko kuvio on toisille aina helpompaa kuin toisille, meitä kun on joka lähtöön. Jos olet sitä tyyppiä että eron jälkeen putoaa suunnilleen puusta syliin jo seuraava tapaus, sitä varmaan on helppo ihmetellä että mihin noita Tindereitä tarvitaan.
Siis Tinder toteuttaa yhtä perustehtäväänsä äärettömän hyvin, saattaa vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneita tekemisiin toistensa kanssa.
Mutta...
Motiivi, motiivi, motiivi.
Mikään ei ole maailmassa muuttunut miksikään, osa treffailee vailla aikomustakaan kummemmasta, osa vakiintuakseen ja osa siltä ja väliltä.
Jos joku vähän levittää rajojaan motiivinsa ulkopuolelle ja siinä joskus onnistuu, niin entäs sitten?
Ihan vastaavalla tavalla naisille on ennen tindereitäkin luritettu ummet ja lammet päästäkseen sänkyyn.
Eli naisten kannattaa muistaa, että miehet ovat lähtökohtaisesti valehtelevia sikoja. Ottakkaa opiksenne.
Mitkä ne sun käytännön vinkit on? :)
Tuommoinen yleistys toimii tosi huonosti elävässä elämässä.
Sama täällä. On ollut vain epäonnistuneita parisuhteita. Muut haluavat vain seksiä tai fwb. Mä luovutan. Omistaudun uuden ammatin opiskeluun ja sen jälkeen työhön mikäli saan töitä.
Muutamaa naista tapailin, ei vaan kolahtanut. Yksi paljastui feministiksi, toisella oli lapsia (ei maininnut asiasta profiilissaan, itse kyllä kerroin että haluan lapsettoman kumppanin), yhdellä oli mielenterveysongelmia ja muutaman kanssa ei vaan kolahtanut. Itse en tietyistä asioista tingi ja yksi ehdottomin niistä on kolahtavuus ja kemiat. Jos näitä ei löydy niin en näe mitään tulevaisuutta parisuhteella.
.m37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta en etsi edes. Hyviä naisia ei ole vapaana, ja jos on, minä en kelpaa niille.
Hyviä naisia on vapaana, mutta teille miehille se hyvä nainen on nuori, kaunis ja hoikka. Tavallinen ei kelpaa ja ylipainoinen on Nou Nou, vaikka mies itse olisi ylipainoinen. P*noksi ja kertaplluksi kyllä kelpaisi, joten ei kiitos.
Mies on seksuaalinen olento keskimäärin. Se kuuluu normaaliin miehen biologiaan. Ei kaikilla, mutta aika monella. Kuinka tämä voi tulla yllätyksenä joillekin naisille? Tämä opetetaan jo ala-asteella.
Harva mies on Ridge Forresterin kaltainen tunteiden tulkki, joka pystyy puhumaan tunteista viikkokausia kauniin naisen lähellä ilman, että alkaa tulla tarve päästä sänkyyn.
Teillä on ollut hieman erilainen ops peruskoulussa.
Kohteena kauniit, nuoret, hoikat naiset, mutta oma ulkonäkö riitä. Ei ole riittävästi keskustelukykyä, eikä malttia odottaa suhteen kehittymistä.
Suosittelen maksullisia.
Tuolta se miesten kiukuttelu juontaa juurensa. Hyvin pienelle joukolle miehiä riittää kumppaniehdokkaita ja hyvin suuri joukko nurisee ja spämmää taustalla.
Tuosta syystä miesten ei kuuluisi ensijaisesti kilpailla naisista tykkäämällä ja viestimällä ihan jokaiselle, vaan kilpailla toisiaan vastaan ensin hiomalla profiilinsa ja ulosantinsa kuntoon.