Mikksi vanhenemistaan ihmisistä kasvaaa niin kyyynisiä ja välinpitämätttömiä?

Vierailija kirjoitti:

Iän myötä kyynisyydestä tulee realismia. Kaikki on huonosti eikä mikään muutu ainakaan suomessa paremmaksi. Kytätään, holhotaan ja tuomitaan vaikka ei ketään vahingoita.

Höpsis.

Ei kyynisyys ja kylmyys ole mikään ikään liittyvä asia, vaan perusluonteeseen. Jotkut on narisijoita jo lapsena ja yleensä käyvät iän myötä pahemmiksi.

Mun tuttavapiirissä on vain yksi tuollainen ja hänelle on sisaruksista vähiten siunaantunut henkistä kapasiteettia. Ilmiselvää, että on persu ja poikansa peräti kansanedustaja.

Muu suku ei viitsi pitää yhteyttä, koska tädin kanssa puhelukin tuntuu siltä kuin luurista valuisi paskaa korvaan.

Eli jos teidän maailmankuvaan kuuluvat kitkerät marisijat, liikutte väärässä porukassa.

Olen vanhemmiten kyllä vähemmän asioista innostuva kuin nuorempana. Usein se on oire tylsyydestä ja turtumisesta, sillä eläminen jossakin esikaupunkialueella on päivistä toisiin sitä samaa taivastelua naapureiden kanssa. Tapahtumat, elämykset ja muu tarjonta seuraa vuosista toisiin yhtä yllätyksettömän valmiiksi pureskeltuina. Uutiset ja vaikuttajat eivät sen kummempia ole onko kyse miehestä tai naisesta hoitamassa hommaa. Jokin korona saa väen sekaisin ja jollaista sekoilua on aina jostakin ennenkin keksitty. MIetiin vaan viisastuuko ihminen koskaan?

Muttajoo, se mikä innostaa on sitten kaikessa kivassa pienessä. Iloinen lapsi, kohtelias teini, hyvä kosmetiikkamyyjä Stockalla, ratikkakuski sanoo takaisin päivää, joku jää odottamaan että minäkin pääsen samalla oven avauksella sisälle, ylipäätään vuorovaikutus ihmisten kanssa ja hymyt.  Haluan itse olla ystävällinen ja arvostan, jos minuakin kohtaan olla ystävällisiä. Se vähentää kyynisyyttäkin meissä kaikissa ikään katsomatta.

Se on se verotus