Lue keskustelun säännöt.
Kehonkuvahäiriö vai ihan oikeasti ruma?
12.03.2020 |
Kehonkuvahäiriön diagnoosi on ongelmallinen koska se antaa ymmärtää että vika on ihmisen korvien välissä. Entä jos vika oikeasti on ulkonäössä? Rumuudesta oikeasti kiusataan ja haukutaan todella paljon mutta halu korjata ulkonäköään on sitten olevinaan sairaus? Miksi pitäisi hyväksyä ulkonäkönsä rumana? Jos ei voi korjata niin silloin se toki on ainoa vaihtoehto mutta joskus on kyse ongelmista jotka voi korjata. On tekopyhää ihailla kauneutta, haukkua rumuutta ja samalla paheksua plastiikkakirurgiaa.
Kommentit (19)
Suomessa on tällainen sairas ajattelumalli, että jokaisen tulee tyytyä osaansa ja rumuuteensa, ja jos ruma tavoittelee kauneutta sille suututaan ja siitä etsitään vikoja.
Missä tahansa muussa maassa kauneuskirurgia on hyväksyttävää eikä rumia kohtaan olla niin armottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa, tai maailmassa, ei oikeasti ole yhtäkään absoluuttisen rumaa ihmistä. Kyllä, joku näyttää mielestämme rumalta ja toinen hyvännäköiseltä. Yhden mielestä hän onkin ruma ja toisen mielestä hyvännäköinen. Lisäksi kauneusihanteet vaihtelee maasta ja maanosasta toiseen. Itsekkin pidän itseäni rumana koska olen kuullut huomattavasti enemmän kommentteja sen puolesta että olen ruma kuin että olisin jotenkin komea, joten en osaa pitää itseäni komeana. Mutta jos itse olet sitä mieltä että olet ruma niin ehkä muutkin ajattelevat niin. Oletko kokeillut vaihtaa pukeutumistyyliä/meikkaustyyliä/hymyillä jotka voisivat parantaa ulkonäköäsi?
Tuo kehonkuvanhäiriö on nykyisen markkinoinnin aikaansaama tuotos, katso kuka sillä tienaa niin ymmärrät mistä se tulee ja miksi. Ehkä sieltä löytyy myös lohtu itselle. Kuluttajan aivopesua ja miljardien bisnes.
Itse en ole yleisesti kaunis, ehkä jopa ruma mutta haluan kyllä pitää itseäni kauniina. Pitääkö muka kuulua johonkin median luomaan muottiin ollakseen kaunis? Pyh! Minä olen kaunis pienine silmineni ja ison nenäni kanssa. Sanokoot muut mitä sanoo. Enemmän se kertoo niistä muista kuin minun kauneudestani.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa, tai maailmassa, ei oikeasti ole yhtäkään absoluuttisen rumaa ihmistä. Kyllä, joku näyttää mielestämme rumalta ja toinen hyvännäköiseltä. Yhden mielestä hän onkin ruma ja toisen mielestä hyvännäköinen. Lisäksi kauneusihanteet vaihtelee maasta ja maanosasta toiseen. Itsekkin pidän itseäni rumana koska olen kuullut huomattavasti enemmän kommentteja sen puolesta että olen ruma kuin että olisin jotenkin komea, joten en osaa pitää itseäni komeana. Mutta jos itse olet sitä mieltä että olet ruma niin ehkä muutkin ajattelevat niin. Oletko kokeillut vaihtaa pukeutumistyyliä/meikkaustyyliä/hymyillä jotka voisivat parantaa ulkonäköäsi?
Miksi meikkaaminen, pukeutumistyyli jne olisi hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi nenänkorjausleikkaus tai ryppyjen täyttö?
Pystytkö perustelemaan?
Miksi rumaksi itsensä kokeva ei saisi kaunistaa itseään, siksikö ettei toisille tule paha mieli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa, tai maailmassa, ei oikeasti ole yhtäkään absoluuttisen rumaa ihmistä. Kyllä, joku näyttää mielestämme rumalta ja toinen hyvännäköiseltä. Yhden mielestä hän onkin ruma ja toisen mielestä hyvännäköinen. Lisäksi kauneusihanteet vaihtelee maasta ja maanosasta toiseen. Itsekkin pidän itseäni rumana koska olen kuullut huomattavasti enemmän kommentteja sen puolesta että olen ruma kuin että olisin jotenkin komea, joten en osaa pitää itseäni komeana. Mutta jos itse olet sitä mieltä että olet ruma niin ehkä muutkin ajattelevat niin. Oletko kokeillut vaihtaa pukeutumistyyliä/meikkaustyyliä/hymyillä jotka voisivat parantaa ulkonäköäsi?
Miksi meikkaaminen, pukeutumistyyli jne olisi hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi nenänkorjausleikkaus tai ryppyjen täyttö?
Pystytkö perustelemaan?Miksi rumaksi itsensä kokeva ei saisi kaunistaa itseään, siksikö ettei toisille tule paha mieli?
En tarkoittanut ettei ne olisi hyväksyttäviä. Luettelin yleisiä tapoja millä yleensä yritetään parantaa omaa ulkonäköä. Ja onhan meikkaustavan muuttaminen tai uusien vaatteiden ostaminen huomattavasti parempi vaihtoehto kuin jotkut botox-hoidot. Tottakai saa kaunistaa. Saa tehdä kaikkea sitä mistä tulee iloa ja onnellisuutta omaan elämään. Mut en usko että kaikki naiset saa siitä suurta iloa jos ottavat botoxia naamaan, silikonirinnat ja peppuimplantit.
Laita kuva tulemaan niin annetaan objektiivinen arvosana. Veikkaampa että olet ainakin 7/10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäköään ei voi valita mutta sen voi miten siihen suhtautuu. Muistan opiskeluaijoiltani naisen (aikuisopiskelija) joka ei ollut luvalla sanoen todellakaan mikään kaunokainen. Mutta oli ihmisenä todella mukava ja sosiaalinen. Ja varmaan sen ansioista hänellä oli paljon ystäviä niin opiskeluympyröissä kuin muuallakin, mukava tavallinen mies, kaksi tervettä lasta, omakotitalo ja hyvä työpaikka. Oli kyllä inspiroiva esimerkki siitä miten ihmisen oma suhtautuminen ja persoona on paljon ratkaisevampi kuin ulkonäkö.
Jos hän olisi vain päivät pitkät seisonut peilin edessä surkuttelemassa omaa ulkonäköään niin nuo kaikki asiat olisivat varmasti jääneet saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa, tai maailmassa, ei oikeasti ole yhtäkään absoluuttisen rumaa ihmistä. Kyllä, joku näyttää mielestämme rumalta ja toinen hyvännäköiseltä. Yhden mielestä hän onkin ruma ja toisen mielestä hyvännäköinen. Lisäksi kauneusihanteet vaihtelee maasta ja maanosasta toiseen. Itsekkin pidän itseäni rumana koska olen kuullut huomattavasti enemmän kommentteja sen puolesta että olen ruma kuin että olisin jotenkin komea, joten en osaa pitää itseäni komeana. Mutta jos itse olet sitä mieltä että olet ruma niin ehkä muutkin ajattelevat niin. Oletko kokeillut vaihtaa pukeutumistyyliä/meikkaustyyliä/hymyillä jotka voisivat parantaa ulkonäköäsi?
Miksi meikkaaminen, pukeutumistyyli jne olisi hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi nenänkorjausleikkaus tai ryppyjen täyttö?
Pystytkö perustelemaan?Miksi rumaksi itsensä kokeva ei saisi kaunistaa itseään, siksikö ettei toisille tule paha mieli?
En tarkoittanut ettei ne olisi hyväksyttäviä. Luettelin yleisiä tapoja millä yleensä yritetään parantaa omaa ulkonäköä. Ja onhan meikkaustavan muuttaminen tai uusien vaatteiden ostaminen huomattavasti parempi vaihtoehto kuin jotkut botox-hoidot. Tottakai saa kaunistaa. Saa tehdä kaikkea sitä mistä tulee iloa ja onnellisuutta omaan elämään. Mut en usko että kaikki naiset saa siitä suurta iloa jos ottavat botoxia naamaan, silikonirinnat ja peppuimplantit.
Sinun käsityksesi kauneuskirurgiasta rajoittuu siis peppu-ja tissi-implantteihin. Se selittää paljon.
Moni saa varmasti paljon iloa, jos käy korjauttamassa kyömyn, murkuraisen nenänsä, tasoittamassa aknearpensa, korjauttamassa silmän päällä roikkuvat silmäluomensa, täyttämässä hyaluronihapolla mustat silmänalusensa, korjauttamassa arpensa, jne jne.
Miksi ei kävisi hoidossa, jonka jälkeen voisi olla tyytyväinen ulkonäköönsä? Itse katson nämä hoidot ihan samanlaiseksi jos ottaa uuden kampauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköään ei voi valita mutta sen voi miten siihen suhtautuu. Muistan opiskeluaijoiltani naisen (aikuisopiskelija) joka ei ollut luvalla sanoen todellakaan mikään kaunokainen. Mutta oli ihmisenä todella mukava ja sosiaalinen. Ja varmaan sen ansioista hänellä oli paljon ystäviä niin opiskeluympyröissä kuin muuallakin, mukava tavallinen mies, kaksi tervettä lasta, omakotitalo ja hyvä työpaikka. Oli kyllä inspiroiva esimerkki siitä miten ihmisen oma suhtautuminen ja persoona on paljon ratkaisevampi kuin ulkonäkö.
Jos hän olisi vain päivät pitkät seisonut peilin edessä surkuttelemassa omaa ulkonäköään niin nuo kaikki asiat olisivat varmasti jääneet saamatta.
Mutta mitäpä olisit ajatellut, jos tämä nainen olisikin tehnyt itsestään kauniimman? Se, että tekee asioille jotain on juuri surkuttelun vastakohta. Siksi sitö tekemistö ei saisikaan tuomita, se on aktiivista toimijuutta ja elämänlaadun parantamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköään ei voi valita mutta sen voi miten siihen suhtautuu. Muistan opiskeluaijoiltani naisen (aikuisopiskelija) joka ei ollut luvalla sanoen todellakaan mikään kaunokainen. Mutta oli ihmisenä todella mukava ja sosiaalinen. Ja varmaan sen ansioista hänellä oli paljon ystäviä niin opiskeluympyröissä kuin muuallakin, mukava tavallinen mies, kaksi tervettä lasta, omakotitalo ja hyvä työpaikka. Oli kyllä inspiroiva esimerkki siitä miten ihmisen oma suhtautuminen ja persoona on paljon ratkaisevampi kuin ulkonäkö.
Jos hän olisi vain päivät pitkät seisonut peilin edessä surkuttelemassa omaa ulkonäköään niin nuo kaikki asiat olisivat varmasti jääneet saamatta.
Mutta mitäpä olisit ajatellut, jos tämä nainen olisikin tehnyt itsestään kauniimman? Se, että tekee asioille jotain on juuri surkuttelun vastakohta. Siksi sitö tekemistö ei saisikaan tuomita, se on aktiivista toimijuutta ja elämänlaadun parantamista.
'
No tällä kokemuksella olisin sanonut että ihan turhaa koska mitä hän olisi oikeasti saavuttanut sillä enemmän kuin mitä hänellä jo oli?
Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos joku muokkaa ulkonäköään. Mutta se tuskin oikeasti ratkaisee näiden ihmisten ongelmia tai antaa heille mitään sen enempää kuin mitä he olisivat voineet saada ilmankin muutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköään ei voi valita mutta sen voi miten siihen suhtautuu. Muistan opiskeluaijoiltani naisen (aikuisopiskelija) joka ei ollut luvalla sanoen todellakaan mikään kaunokainen. Mutta oli ihmisenä todella mukava ja sosiaalinen. Ja varmaan sen ansioista hänellä oli paljon ystäviä niin opiskeluympyröissä kuin muuallakin, mukava tavallinen mies, kaksi tervettä lasta, omakotitalo ja hyvä työpaikka. Oli kyllä inspiroiva esimerkki siitä miten ihmisen oma suhtautuminen ja persoona on paljon ratkaisevampi kuin ulkonäkö.
Jos hän olisi vain päivät pitkät seisonut peilin edessä surkuttelemassa omaa ulkonäköään niin nuo kaikki asiat olisivat varmasti jääneet saamatta.
Ihmettelen, että miten tämä nainen oli mielestäsi niin ruma, että se olisi häntä estänyt saamasta koulutusta/työtä/perhettä jne.? Opiskelutovereistani ja työkavereista varmaankin 99 % ei pystyisi elättämään itseään ulkonäöllä ja ovat hyvinkin harmaita ja monen mielestä rumia. Kaikilla on hyväpalkkainen työ ja perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa, tai maailmassa, ei oikeasti ole yhtäkään absoluuttisen rumaa ihmistä. Kyllä, joku näyttää mielestämme rumalta ja toinen hyvännäköiseltä. Yhden mielestä hän onkin ruma ja toisen mielestä hyvännäköinen. Lisäksi kauneusihanteet vaihtelee maasta ja maanosasta toiseen. Itsekkin pidän itseäni rumana koska olen kuullut huomattavasti enemmän kommentteja sen puolesta että olen ruma kuin että olisin jotenkin komea, joten en osaa pitää itseäni komeana. Mutta jos itse olet sitä mieltä että olet ruma niin ehkä muutkin ajattelevat niin. Oletko kokeillut vaihtaa pukeutumistyyliä/meikkaustyyliä/hymyillä jotka voisivat parantaa ulkonäköäsi?
Miksi meikkaaminen, pukeutumistyyli jne olisi hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi nenänkorjausleikkaus tai ryppyjen täyttö?
Pystytkö perustelemaan?Miksi rumaksi itsensä kokeva ei saisi kaunistaa itseään, siksikö ettei toisille tule paha mieli?
En tarkoittanut ettei ne olisi hyväksyttäviä. Luettelin yleisiä tapoja millä yleensä yritetään parantaa omaa ulkonäköä. Ja onhan meikkaustavan muuttaminen tai uusien vaatteiden ostaminen huomattavasti parempi vaihtoehto kuin jotkut botox-hoidot. Tottakai saa kaunistaa. Saa tehdä kaikkea sitä mistä tulee iloa ja onnellisuutta omaan elämään. Mut en usko että kaikki naiset saa siitä suurta iloa jos ottavat botoxia naamaan, silikonirinnat ja peppuimplantit.
Sinun käsityksesi kauneuskirurgiasta rajoittuu siis peppu-ja tissi-implantteihin. Se selittää paljon.
Moni saa varmasti paljon iloa, jos käy korjauttamassa kyömyn, murkuraisen nenänsä, tasoittamassa aknearpensa, korjauttamassa silmän päällä roikkuvat silmäluomensa, täyttämässä hyaluronihapolla mustat silmänalusensa, korjauttamassa arpensa, jne jne.
Miksi ei kävisi hoidossa, jonka jälkeen voisi olla tyytyväinen ulkonäköönsä? Itse katson nämä hoidot ihan samanlaiseksi jos ottaa uuden kampauksen.
Pahoittelen, mutta miehenä en ole hirveän perehtynyt kauneuskirurgiaan. Olen vain keskittynyt siihen etten sano naisia rumiksi kun he eivät sitä ole. Moni itseään rumana pitänyt nainen on ollut miesten puheissa hyvännäköinen ja seksikäs. Ja eikös se että ostaa uusia vaatteita/ käy kampaajalla/ käy meikissä/ käy kasvohoidossa saa jo tuntemaan itsensä kauniimmaksi? Jos on kasvoissa jotain sellaista mikä häiritsee ja joka on korjattavissa kirurgisesti niin tottakai se pitää silloin korjata kirurgisesti jossei sitä voi muuten hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kuin ottaisi hormooneja kisoissa, huijaamista. En arvosta, vaikka juoksijaa, joka voittaa kisat, mutta ottaa hormooneja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköään ei voi valita mutta sen voi miten siihen suhtautuu. Muistan opiskeluaijoiltani naisen (aikuisopiskelija) joka ei ollut luvalla sanoen todellakaan mikään kaunokainen. Mutta oli ihmisenä todella mukava ja sosiaalinen. Ja varmaan sen ansioista hänellä oli paljon ystäviä niin opiskeluympyröissä kuin muuallakin, mukava tavallinen mies, kaksi tervettä lasta, omakotitalo ja hyvä työpaikka. Oli kyllä inspiroiva esimerkki siitä miten ihmisen oma suhtautuminen ja persoona on paljon ratkaisevampi kuin ulkonäkö.
Jos hän olisi vain päivät pitkät seisonut peilin edessä surkuttelemassa omaa ulkonäköään niin nuo kaikki asiat olisivat varmasti jääneet saamatta.
Mutta mitäpä olisit ajatellut, jos tämä nainen olisikin tehnyt itsestään kauniimman? Se, että tekee asioille jotain on juuri surkuttelun vastakohta. Siksi sitö tekemistö ei saisikaan tuomita, se on aktiivista toimijuutta ja elämänlaadun parantamista.
'
No tällä kokemuksella olisin sanonut että ihan turhaa koska mitä hän olisi oikeasti saavuttanut sillä enemmän kuin mitä hänellä jo oli?
Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos joku muokkaa ulkonäköään. Mutta se tuskin oikeasti ratkaisee näiden ihmisten ongelmia tai antaa heille mitään sen enempää kuin mitä he olisivat voineet saada ilmankin muutoksia.
Sulla ei selvästikään ole käsitystä rumuuden kokemuksen syvimmästä olemuksesta. Muuten et pohtisi, että ainoa motivaatio kaunistautua olisi saavutusten tavoittelu. Sinä et voi tietää, mitä tuo ihminen koki sisällään. Ja itsetunto ja pärjäävyys ei ole sidoksissa ulkonäköön. Vai onko sinun olettamus että kaikki rumat on vähän reppanoita, ja nyt tämä mainitsemasi ihminen on jotenkin ihailtava poikkeus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköään ei voi valita mutta sen voi miten siihen suhtautuu. Muistan opiskeluaijoiltani naisen (aikuisopiskelija) joka ei ollut luvalla sanoen todellakaan mikään kaunokainen. Mutta oli ihmisenä todella mukava ja sosiaalinen. Ja varmaan sen ansioista hänellä oli paljon ystäviä niin opiskeluympyröissä kuin muuallakin, mukava tavallinen mies, kaksi tervettä lasta, omakotitalo ja hyvä työpaikka. Oli kyllä inspiroiva esimerkki siitä miten ihmisen oma suhtautuminen ja persoona on paljon ratkaisevampi kuin ulkonäkö.
Jos hän olisi vain päivät pitkät seisonut peilin edessä surkuttelemassa omaa ulkonäköään niin nuo kaikki asiat olisivat varmasti jääneet saamatta.
Ihmettelen, että miten tämä nainen oli mielestäsi niin ruma, että se olisi häntä estänyt saamasta koulutusta/työtä/perhettä jne.? Opiskelutovereistani ja työkavereista varmaankin 99 % ei pystyisi elättämään itseään ulkonäöllä ja ovat hyvinkin harmaita ja monen mielestä rumia. Kaikilla on hyväpalkkainen työ ja perhe.
Enhän minä sanonut että hän oli mielestäni niin ruma ettei olisi voinut niitä saada. Mutta hän oli sen näköinen että joku muu olisi voinut sillä ulkonäöllä ajatella että ei voi koskaan niitä saada. Juuri siitähän tässä on ollut kyse. Eli siitä mikä on se omakuva omasta ulkonäöstä ja miten se vaikuttaa. Jos se omakuva on kovin negatiivinen niin se heikentää elämää hyvin monin tavoin verrattuna saman näköiseen ihmiseen jonka omakuva on positiivisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköään ei voi valita mutta sen voi miten siihen suhtautuu. Muistan opiskeluaijoiltani naisen (aikuisopiskelija) joka ei ollut luvalla sanoen todellakaan mikään kaunokainen. Mutta oli ihmisenä todella mukava ja sosiaalinen. Ja varmaan sen ansioista hänellä oli paljon ystäviä niin opiskeluympyröissä kuin muuallakin, mukava tavallinen mies, kaksi tervettä lasta, omakotitalo ja hyvä työpaikka. Oli kyllä inspiroiva esimerkki siitä miten ihmisen oma suhtautuminen ja persoona on paljon ratkaisevampi kuin ulkonäkö.
Jos hän olisi vain päivät pitkät seisonut peilin edessä surkuttelemassa omaa ulkonäköään niin nuo kaikki asiat olisivat varmasti jääneet saamatta.
Mutta mitäpä olisit ajatellut, jos tämä nainen olisikin tehnyt itsestään kauniimman? Se, että tekee asioille jotain on juuri surkuttelun vastakohta. Siksi sitö tekemistö ei saisikaan tuomita, se on aktiivista toimijuutta ja elämänlaadun parantamista.
'
No tällä kokemuksella olisin sanonut että ihan turhaa koska mitä hän olisi oikeasti saavuttanut sillä enemmän kuin mitä hänellä jo oli?
Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos joku muokkaa ulkonäköään. Mutta se tuskin oikeasti ratkaisee näiden ihmisten ongelmia tai antaa heille mitään sen enempää kuin mitä he olisivat voineet saada ilmankin muutoksia.
Sulla ei selvästikään ole käsitystä rumuuden kokemuksen syvimmästä olemuksesta. Muuten et pohtisi, että ainoa motivaatio kaunistautua olisi saavutusten tavoittelu. Sinä et voi tietää, mitä tuo ihminen koki sisällään. Ja itsetunto ja pärjäävyys ei ole sidoksissa ulkonäköön. Vai onko sinun olettamus että kaikki rumat on vähän reppanoita, ja nyt tämä mainitsemasi ihminen on jotenkin ihailtava poikkeus?
En minä sitä pohtinut vaan vain kommentoin aikaisempaan viestiin. Jokainen toki kaunistautuu tai on kaunistautumatta ihan juuri omian motiiviensa takia. Mutta pointti on se että jos oman ulkonäön ajattelu on jatkuvaa ja kovin negatiivista niin se häiritsee helposti muuta ihmisen elämää ja estää olemasta niin tasapainoinen ihminen kuin voisi olla vähemmällä ulkonäön märehtimisellä. Ja sen säästyneen energian voi sitten jokainen suunnata siihen suuntaan kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköään ei voi valita mutta sen voi miten siihen suhtautuu. Muistan opiskeluaijoiltani naisen (aikuisopiskelija) joka ei ollut luvalla sanoen todellakaan mikään kaunokainen. Mutta oli ihmisenä todella mukava ja sosiaalinen. Ja varmaan sen ansioista hänellä oli paljon ystäviä niin opiskeluympyröissä kuin muuallakin, mukava tavallinen mies, kaksi tervettä lasta, omakotitalo ja hyvä työpaikka. Oli kyllä inspiroiva esimerkki siitä miten ihmisen oma suhtautuminen ja persoona on paljon ratkaisevampi kuin ulkonäkö.
Jos hän olisi vain päivät pitkät seisonut peilin edessä surkuttelemassa omaa ulkonäköään niin nuo kaikki asiat olisivat varmasti jääneet saamatta.
Mutta mitäpä olisit ajatellut, jos tämä nainen olisikin tehnyt itsestään kauniimman? Se, että tekee asioille jotain on juuri surkuttelun vastakohta. Siksi sitö tekemistö ei saisikaan tuomita, se on aktiivista toimijuutta ja elämänlaadun parantamista.
'
No tällä kokemuksella olisin sanonut että ihan turhaa koska mitä hän olisi oikeasti saavuttanut sillä enemmän kuin mitä hänellä jo oli?
Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos joku muokkaa ulkonäköään. Mutta se tuskin oikeasti ratkaisee näiden ihmisten ongelmia tai antaa heille mitään sen enempää kuin mitä he olisivat voineet saada ilmankin muutoksia.
Sulla ei selvästikään ole käsitystä rumuuden kokemuksen syvimmästä olemuksesta. Muuten et pohtisi, että ainoa motivaatio kaunistautua olisi saavutusten tavoittelu. Sinä et voi tietää, mitä tuo ihminen koki sisällään. Ja itsetunto ja pärjäävyys ei ole sidoksissa ulkonäköön. Vai onko sinun olettamus että kaikki rumat on vähän reppanoita, ja nyt tämä mainitsemasi ihminen on jotenkin ihailtava poikkeus?
En minä sitä pohtinut vaan vain kommentoin aikaisempaan viestiin. Jokainen toki kaunistautuu tai on kaunistautumatta ihan juuri omian motiiviensa takia. Mutta pointti on se että jos oman ulkonäön ajattelu on jatkuvaa ja kovin negatiivista niin se häiritsee helposti muuta ihmisen elämää ja estää olemasta niin tasapainoinen ihminen kuin voisi olla vähemmällä ulkonäön märehtimisellä. Ja sen säästyneen energian voi sitten jokainen suunnata siihen suuntaan kun haluaa.
Siis luuletko että ruma ihminen koko ajan märehtii ulkonäköään ja päähän ei mahdu muita ajatuksia? Kuule ihan voi keskittyä normaaliin elämään ja silti kokea olevansa ruma.
Sinun kirjoitustyylisi ja asenteesi on oikeasti alentuva ja loukkaaava, joten lopetan kanssasi keskustelun nyt tähän.
Ehkä ongelmana on ylipäätään liiallinen ulkonäköön keskittyminen. Mitä sitten onko joku ruma vai kaunis? Pitääkö sen olla keskeinen asia elämässä? Voiko vaan keskittyä muihin asioihin tässä maailmassa?
Mihin raja vedetään ulkonäön kohentamisessa? Vinon nenän voi suoristaa ja hörökorvat litistää. Mutta miten kaikki suurempi normista poikkeaminen? Eikö saa poiketa normista?