31v ja odotan esikoistani. Ehdinköhän saada 3 lasta?
Elikkäs, mitä lottoat, onko minun todennäköistä ehtiä saada kolmea lasta, kun olen 31v ja odotan esikoistani? Olen urheilullinen (bmi ennen raskautta 19), perusterve, en polta tai juuri käytä alkoholia. Esikoinen syntyy kesäkuussa. Toivoisin lapsille 1,5-2 vuoden ikäerot, toki pitää katsoa kuinka tästä raskaudesta ja synnytyksestä toivun. So far so good, mitään raskausvaivoja ei ole vielä ilmennyt millä jengi pelottelee... :D Mutta kokemuksia, oletko ollut samantyyppisessä tilanteessa, jäikö lapsilukusi vajaaksi, koska et raskautunutkaan uudestaan, tuliko keskenmenoja? Vai ehtiikö tässä vielä realistisesti 3 muksua saada?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs aloitit näin myöhään?
Syitä sille, että tekee lapsia "vasta" niinkin "myöhään" kuin 31-vuotiaana, voi olla lukuisia eikä syyt kuulu sinulle.
Nykyään toi 31v ei edes ole mitenkään harvinaisen myöhäinen ajankohta! :D
Kaveri sai esikoisen 41-vuotiaana ja nyt on 4 lasta.
Jos on normaali hedelmällisyys niin ei ole ongelmia. Kysy lääkäriltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs aloitit näin myöhään?
Niinpä, mutta tapasinkin elämäni miehen vasta puolitoistavuotta sitten, joten siinäpä se syy miksen aiemmin ole lisääntynyt, mulle tärkeää oli löytää puoliso ketä rakastan, himoitsen ja kunnioitan ja johon luotan 100% ja joka tahtoo kanssani jälkikasvua! ;)
ApNo teillähän on pitkä ja vakaa suhde takana. Tuohan 1,5v on vasta alkuhuumaa ja neuvolassakin sanottua että olisi hyvä olla suhdetta vähintään n.3vuotta takana ennen lasten hankkimista.. Oppii kunnolla tuntemaan toisen ja kerkeää hyvin olla yhdessä ja viettää aikaa ennen lastakin.
Tällaiset ohjeet perustuu johonkin oletukseen, että kaikki löytää kumppanin jo parikymppisenä niin että ehtii olla useamman vuoden yhdessä ja silti tehdä ensimmäisen lapsen alle kolmekymppisenä. Oikea elämä ei välttämättä noudata mitään ohjekirjan mukaista kapeaa normia.
Ehdit helposti, ellet sitten ole normaalia heikomman hedelmällisyyden omaava.
Keskiverto lestadiolaisnainen synnyttää ikävuosien 30-45 välillä lapsia tasaisesti kahden vuoden välein, eli kyllä se hedelmällisyys romahtaa vasta neljänkympin jälkeen tai joillain jopa lähempänä viittäkymppiä, ellei ole sitä elintavoilla ja hormoneilla pilannut.
Ehdit. Mitä todennäköisimmin.
Kuningatar Silvia sai esikoisensa 33-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs aloitit näin myöhään?
Niinpä, mutta tapasinkin elämäni miehen vasta puolitoistavuotta sitten, joten siinäpä se syy miksen aiemmin ole lisääntynyt, mulle tärkeää oli löytää puoliso ketä rakastan, himoitsen ja kunnioitan ja johon luotan 100% ja joka tahtoo kanssani jälkikasvua! ;)
ApNo teillähän on pitkä ja vakaa suhde takana. Tuohan 1,5v on vasta alkuhuumaa ja neuvolassakin sanottua että olisi hyvä olla suhdetta vähintään n.3vuotta takana ennen lasten hankkimista.. Oppii kunnolla tuntemaan toisen ja kerkeää hyvin olla yhdessä ja viettää aikaa ennen lastakin.
Nämä ohjeet perustuvat johonkin oletuksee, että kaikki löytävät kumppanin parikymppisinä, jolloin ehtii olla useamman vuoden yhdessä ja silti saada ensimmäisen lapsen alle kolmekymppisenä. Oikea elämä ei vaan välttämättä noudata minkään oppikirjan mukaista kapeaa normia.
Itse toivon että ehtisin vielä edes yhden lapsen saada. Olen 34-v sinkku. Lapsen isäksi kelpuutan vain vastuullisen, kunnioittavan ja täyspäisen miehen. Yllättävän vaikea löytää, jossain vaiheessa deittaillua tavallisen ja kiltinoloisen miehen taustalta paljastuu päihdemenneisyys, peliriippuvuus jne :(
Vierailija kirjoitti:
Mitäs aloitit näin myöhään?
Lol, ei toi ole myöhään. 41 on myöhään, tosin ei siinäkään mitään lälläteltävää ole.
Missä sivistymättömien tollojen tynnyrissä sä oikein elät, jos toi on susta myöhään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs aloitit näin myöhään?
Niinpä, mutta tapasinkin elämäni miehen vasta puolitoistavuotta sitten, joten siinäpä se syy miksen aiemmin ole lisääntynyt, mulle tärkeää oli löytää puoliso ketä rakastan, himoitsen ja kunnioitan ja johon luotan 100% ja joka tahtoo kanssani jälkikasvua! ;)
ApNo teillähän on pitkä ja vakaa suhde takana. Tuohan 1,5v on vasta alkuhuumaa ja neuvolassakin sanottua että olisi hyvä olla suhdetta vähintään n.3vuotta takana ennen lasten hankkimista.. Oppii kunnolla tuntemaan toisen ja kerkeää hyvin olla yhdessä ja viettää aikaa ennen lastakin.
Mä taas olen hieman eri mieltä. Miehensä tavatessaan ap ollut, mitä, 29-30v ja mies oletetusti samaa ikäluokkaa tai jokusen vuoden vanhempi? Kyllä sen ikäinen on jo ehtinyt elämää ja parisuhteita kokea sen verran, että osaa sanoa kun joku on se oikea, toisinku parikymppisenä! Varsinkin jos itsetuntemus on hyvä, tietää mitä haluaa ja alusta asti ollaan avoimia puolin ja toisin, asutaan yhdessä ja tutustutaan puolison sukuun.... Otetaan suhde vakavasti ja edistetään sitä. 1,5v on ihan sopiva aika jolloin voi sanoa tuntevansa toisen. Mikäli kolmekymppuset aina noudattaisivat jotain 3vuotta seurusteltu ennen lastentekoa- sääntöä, saattaa jäädå lapset tekemättä, tai lapsiluku yhteen.
Yhteistä aikaa on mahdollista pariskuntien järkätä myös silloin, vaikka on jo lapsia!
Jos Ap teet kaksi lasta lyhyellä ikävälillä, niin voi olla sellanen ”paukku” että kaksi riittää. Näin mulle kävi. Tosin aloitin 24v. Kolmas raskaus oli 36v ja tämä viimeinen eli neljäs 41v. Minusta ei olisi ollut kolmen tai neljän lapsen äidiksi 2v ikäeroilla, sillä mies ei osallistunut ollenkaan ja oma äidiksikasvaminenkin otti sen liki 10 v.
Vierailija kirjoitti:
Jos tulit helposti raskaaksi, mikä ettei. Tietysti voit minimoida riskiä ja pitää lasten välillä vain suhteellisen lyhyet ikäerot.
2:nen jatkaa tähän: esikoista tehtiin 1,5v ennen kuin tärppäsi, keskimmäistä 5kk ja kuopus on ihan puhdas vahinko. Että ei toi nopeasti raskautuminenkaan mikään ehto ole, vaikeamminkin raskautuva voi ehtiä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla aikamoinen puristus kehollesi suoriutua kolmesta lapsesta noin lyhyillä ikäeroilla... Riippuu tietysti geeneistäsi ja elintavoista, ja siitä miten synnytyksestä toivut, esim. Sektion jälkeen saattaa joutua odotella liki pari vuotta jos kohtu arpeutuu pahasti. Ideaalitilanteessa kaikki menee hyvin ja 3 lasta täysin mahdollinen luku.
Ja vastaaja 2 kommentoi tähän: kaikki kolme lasta sektiolla. Tosin tässä oli geenilotto mun puolella (vaikka juuri missään muussa ei tässä hommassa ollutkaan): mun kohtu olisi kulemma kestänyt vielä vaikka kaksi raskautta lisää.. pää ja lompakko sen sijaan ei kestäisi.
Ehdit, mutta saman miehen kanssa et.
Vierailija kirjoitti:
Itse toivon että ehtisin vielä edes yhden lapsen saada. Olen 34-v sinkku. Lapsen isäksi kelpuutan vain vastuullisen, kunnioittavan ja täyspäisen miehen. Yllättävän vaikea löytää, jossain vaiheessa deittaillua tavallisen ja kiltinoloisen miehen taustalta paljastuu päihdemenneisyys, peliriippuvuus jne :(
Miksi päihdemenneisyys haittaa? Siis jos kyseessä on menneisyys eikä ongelmaa ole enää. Varmasti aika moni on nuoruudessaan tehnyt asioita ja valintoja joita katuu, ei sen pitäisi vaikuttaa enää nykyhetkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ehdit, mutta saman miehen kanssa et.
Huono....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs aloitit näin myöhään?
Niinpä, mutta tapasinkin elämäni miehen vasta puolitoistavuotta sitten, joten siinäpä se syy miksen aiemmin ole lisääntynyt, mulle tärkeää oli löytää puoliso ketä rakastan, himoitsen ja kunnioitan ja johon luotan 100% ja joka tahtoo kanssani jälkikasvua! ;)
ApNo teillähän on pitkä ja vakaa suhde takana. Tuohan 1,5v on vasta alkuhuumaa ja neuvolassakin sanottua että olisi hyvä olla suhdetta vähintään n.3vuotta takana ennen lasten hankkimista.. Oppii kunnolla tuntemaan toisen ja kerkeää hyvin olla yhdessä ja viettää aikaa ennen lastakin.
Mä taas olen hieman eri mieltä. Miehensä tavatessaan ap ollut, mitä, 29-30v ja mies oletetusti samaa ikäluokkaa tai jokusen vuoden vanhempi? Kyllä sen ikäinen on jo ehtinyt elämää ja parisuhteita kokea sen verran, että osaa sanoa kun joku on se oikea, toisinku parikymppisenä! Varsinkin jos itsetuntemus on hyvä, tietää mitä haluaa ja alusta asti ollaan avoimia puolin ja toisin, asutaan yhdessä ja tutustutaan puolison sukuun.... Otetaan suhde vakavasti ja edistetään sitä. 1,5v on ihan sopiva aika jolloin voi sanoa tuntevansa toisen. Mikäli kolmekymppuset aina noudattaisivat jotain 3vuotta seurusteltu ennen lastentekoa- sääntöä, saattaa jäädå lapset tekemättä, tai lapsiluku yhteen.
Yhteistä aikaa on mahdollista pariskuntien järkätä myös silloin, vaikka on jo lapsia!
Entäs 29-30-vuotias, joka ei ole ehtinyt kokea parisuhteita eli on ensimmäisessä suhteessaan?
t. N30 joka seurustelee ensimmäistä kertaa
Tiedän naisen, joka sai neljä lasta yli 36-vuotiaana. En kuitenkaan luottaisi onneeni: varaudu olemaan tyytyväinen yhteenkin lapseen.
Mummoni ei ollut edes naimisissa 31-vuotiaana (40-luvulla) ja silti ehti saada 4 lasta.
Onnea odotukseen! Olet todella kirjaimellisen onnekas, itse olen n37 ja jään lapsettomaksi koska en löytänyt puolisoa ja nyt sairaus on tuhonnut mahdollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs aloitit näin myöhään?
Niinpä, mutta tapasinkin elämäni miehen vasta puolitoistavuotta sitten, joten siinäpä se syy miksen aiemmin ole lisääntynyt, mulle tärkeää oli löytää puoliso ketä rakastan, himoitsen ja kunnioitan ja johon luotan 100% ja joka tahtoo kanssani jälkikasvua! ;)
ApNo teillähän on pitkä ja vakaa suhde takana. Tuohan 1,5v on vasta alkuhuumaa ja neuvolassakin sanottua että olisi hyvä olla suhdetta vähintään n.3vuotta takana ennen lasten hankkimista.. Oppii kunnolla tuntemaan toisen ja kerkeää hyvin olla yhdessä ja viettää aikaa ennen lastakin.
Neuvolassa sanottua? Täysin epäpätevä Th, koska he eivät saa ikinä koskaan milloinkaan puuttua ihmisten henkilökohtaisiin asioihin. Vain pyynnöstä tai jos terveyteen liittyvää tai lapseen.
No teillähän on pitkä ja vakaa suhde takana. Tuohan 1,5v on vasta alkuhuumaa ja neuvolassakin sanottua että olisi hyvä olla suhdetta vähintään n.3vuotta takana ennen lasten hankkimista.. Oppii kunnolla tuntemaan toisen ja kerkeää hyvin olla yhdessä ja viettää aikaa ennen lastakin.