Onko kukaan mies seksikkäämpi kuin nuori Clint Eastwood spaghettiwesterneissä?
Kommentit (274)
Sillä oli nuorena hyvä kroppa, mutta siinä on tyyppinä jotain vastenmielistä.
Itse pidän enemmän niistä joilla on kauniit silmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään Tom Hardysta (aika vaatimattomasti ap:n Clint-ihastukseen verrattuna) lähinnä, koska hän on ollut koko uransa yksi hot mess. Vähän niin kuin kiukkuinen joulupukki, joka itse asiassa ei ole räppärinäkään huono. Näissä mielikuvitusmiehissä vaan on aina jotain vikaa, esim. Clint Eastwood on viittä vaille vainaa, ja Hardy on auttamattoman lyhyt.
Roolihahmoissa on se hyvä puoli, että elävät ikuisesti. Ja pysyvät ikuisesti muuttumattomina.
Tämä. Ainakin minun ihastukseni kohdistuu vain Clintin länkkäri-roolihahmoihin, ei mieheen itseensä tai vaikka Dirty Harryyn tai siihen kamalaan Hiljaiset Sillat -tyyppiin. Ei siis ole mitään väliä sillä, millainen k-pää oikea Clint on, koska en mä SITÄ himoitse.
Länkkärit nyt vetoaa muhun muutenkin, johtuu varmaan siitä että olen herkässä iässä lukenut niin paljon isäni vanhoja Punasulkia, Curwoodia, Zorroja, Tex Willereitä ja mitä näitä nyt olikaan.
Tai ehkä mulla onkin vaan poncho-fetissi?
Mulla on ihan suoraan sanottuna stetson-fetissi. Tietty riippuu, kenen päässä se on, mutta siis jestas, miten seksikäs vaatekappale. Ja samoin chapsit. Ja sellainen huivi kaulassa, mikä vedettiin kasvojen peitoksi kun lähdettiin ammuskelemaan. Onhan tämä ihan naurettavaa fantasioida tästä nykyaikana, kun ei KUKAAN voisi rokata tuota asukokonaisuutta, mutta hei, nuori Clint olisi rokannut. Ja ketjussakin jo mainittu Arthur Morgan rokkaa myös.
Miehet voisi kyllä ruveta taas pitämään hattua, muutakin kuin stetsonia. Fedora päällystakin kanssa a la Philip Marlowe komistaa melkein miehen kuin miehen.
Paljon olisi voitettu jo sillä, että mies olisi ei-lihava ja pitäisi päällään vaatteita, jotka on oikeaa kangasta, ei trikoota. Toki sama pätee naisiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Clint olisi ihana yhden yön kuumaan suhteeseen mutta luulen, ettei tuollaisen miehen kanssa olisi helppo elää arkea.
Kun valkkasin aviomiestä itselleni, en katsonut tuollaisia miehiä päinkään.
Tuollainen western-Clint (irl Clintistä en tiedä, tarkoitan siis roolihahmojaan) olisi just hyvä mies. Pysyy pois jaloista ja hoitaa omat asiansa. En mä ainakaan tykkää miehistä jotka pyörii jaloissa kuin kultainen noutaja koko ajan. Miehellä täytyy olla omat juttunsa joihin se keskittyy intensiivisesti kuin metsästyskoira jahtiin.
Clintin hahmothan on aina myös ns. hyvien puolella. Ensin ne ei tahdo sekaantua, koska tahtovat vaan huolehtia omista asioistaan, mutta lopulta moraali vie voiton.
Mihin se vaippojen vaihto ja tasa-arvoinen kodinhoito jäi?
Oletteko tiedostaneet, että Trinity ja isä Matteo ovat sama mies? Trinity on kyllä aina ollut vähän likainen minun makuuni, eikä ihan yhtä karismaattinen kuin Eastwoodin hahmot.
https://i.pinimg.com/736x/1a/f0/55/1af055332a9c4420844fa2a338d876ca--co…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Clint olisi ihana yhden yön kuumaan suhteeseen mutta luulen, ettei tuollaisen miehen kanssa olisi helppo elää arkea.
Kun valkkasin aviomiestä itselleni, en katsonut tuollaisia miehiä päinkään.
Tuollainen western-Clint (irl Clintistä en tiedä, tarkoitan siis roolihahmojaan) olisi just hyvä mies. Pysyy pois jaloista ja hoitaa omat asiansa. En mä ainakaan tykkää miehistä jotka pyörii jaloissa kuin kultainen noutaja koko ajan. Miehellä täytyy olla omat juttunsa joihin se keskittyy intensiivisesti kuin metsästyskoira jahtiin.
Clintin hahmothan on aina myös ns. hyvien puolella. Ensin ne ei tahdo sekaantua, koska tahtovat vaan huolehtia omista asioistaan, mutta lopulta moraali vie voiton.
Mihin se vaippojen vaihto ja tasa-arvoinen kodinhoito jäi?
En ole tuo, jota lainaat, koska vanha ketju, mutta jos mies on poissa jaloista, se ei ole myöskään kotona sotkemassa, joten naisella on saman verran kotitöitä kuin sinkkunakin. Eikä kukaan varmaan fantasioi Clint Eastwoodista westerneissä ajatellen sitä vauvan isänä. Tämä valkenisi sinulle jos lukisit ketjua ajatuksella.
Toisekseen, jos ajatellaan noiden westernien aikaa, nainen hoiti kodin ja mies toi rahaa huusholliin. Amerikka on siitä jännä paikka, että amerikkalaiset naiset eivät hoitaneet edes lehmiä, kuten täällä, tai tehneet mitään peltotöitä. Ei, amerikkalainen nainen oli liian hyvä sellaiseen. Miehet jopa lypsi. Nainen hoiti kirjaimellisesti kodin.
Kannattaa lukea historiaa niin maailmankuva avartuu.
Kaikkein aikaisin havainto Clint Eastwoodista oli Highway Patrolissa hyvismotoristin rooli.
Siloposkinen nuorimies ja paljon tukkaa.
Tämä jakso oli vuodelta 1955, siis melkein 70 vuotta sitten.
Kiitos vaan tälle ketjulle siitä, että en saanut viime yönä nukuttua. Innostuin fanifiktiosta niin, että tarina vaan alkoi pyöriä päässäni. Tuli nimittäin heti kirjoittajan jumi enkä tiedä miten jatkaa. Jeesatkaas.
Idea on, että itärannikon kveekarineitonen (tai muun tiukan uskonnollisen kasvatuksen saanut) tulee Villin Lännen kaupunkiin. Ehkä parantelemaan keuhkotautiaan kuivassa ilmassa, ehkä oma perhe on menehtynyt, mene tiedä. Äidin luostarikoulun aikainen ystävätär on siellä hotellinomistajan vaimona, joten neitonen uskalletaan turvallisin mielin lähettää sinne.
Perillä sitten käy ilmi, että siinä missä äidistä tuli luostarikoulun jälkeen aina vain uskonnollisempi, ystävätär karisti estot harteiltaan ja hotelli on pikemminkin saluuna ja bordelli. Sankarittaremme vaatimattomissa körttipuvuissaan ja siveissä boneteissaan on kauhuissaan ja pelkää tulevansa häpäistyksi ensi tilassa.
Hotellin omistajat ovat kuitenkin kelpo väkeä noin muuten, ja elämä asettuu uomiinsa. Sankaritar osoittautuu oivalliseksi kirjapitäjäksi, mistä on apua, ja lisäksi hän viihdyttää itseään luonnontieteiden harrastamisella. Tämä on hänen intohimonsa, mihin kotona ei kannustettu, koska Raamattu kertoo kaiken mitä ihmisen tarvitsee tietää.
Jatkuu....
Clint Eastwoodissa on karismaa. Vaikka on nyt jo yhdeksänkymppinen pappa, niin silti on.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vaan tälle ketjulle siitä, että en saanut viime yönä nukuttua. Innostuin fanifiktiosta niin, että tarina vaan alkoi pyöriä päässäni. Tuli nimittäin heti kirjoittajan jumi enkä tiedä miten jatkaa. Jeesatkaas.
Idea on, että itärannikon kveekarineitonen (tai muun tiukan uskonnollisen kasvatuksen saanut) tulee Villin Lännen kaupunkiin. Ehkä parantelemaan keuhkotautiaan kuivassa ilmassa, ehkä oma perhe on menehtynyt, mene tiedä. Äidin luostarikoulun aikainen ystävätär on siellä hotellinomistajan vaimona, joten neitonen uskalletaan turvallisin mielin lähettää sinne.
Perillä sitten käy ilmi, että siinä missä äidistä tuli luostarikoulun jälkeen aina vain uskonnollisempi, ystävätär karisti estot harteiltaan ja hotelli on pikemminkin saluuna ja bordelli. Sankarittaremme vaatimattomissa körttipuvuissaan ja siveissä boneteissaan on kauhuissaan ja pelkää tulevansa häpäistyksi ensi tilassa.
Hotellin omistajat ovat kuitenkin kelpo väkeä noin muuten, ja elämä asettuu uomiinsa. Sankaritar osoittautuu oivalliseksi kirjapitäjäksi, mistä on apua, ja lisäksi hän viihdyttää itseään luonnontieteiden harrastamisella. Tämä on hänen intohimonsa, mihin kotona ei kannustettu, koska Raamattu kertoo kaiken mitä ihmisen tarvitsee tietää.
Jatkuu....
...jatkuu
Saluunan miehiä alkuun pelännyt sankaritar saa huomata, että hänen vaatimaton henkilönsä ei kiinnosta ketään, niin kauan kun baari on täynnä sekä poven että luonteen osalta anteliaita naikkosia. Yllätyksekseen neitoisemme huomaa tämän ärsyttävän itseään suuresti. Eihän hän tietenkään haluaisi, että bordellin kanta-asiakkaat yrittäisivät päästä hameiden alle, mutta seudun isoimman karjatilan pehtoori (kai niillä jotain sellaista oli?), on jurolla, karskilla ja vähäeleisellä tavalla melko miellyttävä mies joka tietää hämmästyttävän paljon geologiasta, koska on joskus etsinyt kultaa. Ja hänkin vain katsoo ohi, ikään kuin sankarittaremme ei olisi nainen ensinkään, vaan utelias ja älykäs lapsi jota voi aikansa kuluksi viihdyttää.
Ja tässä kohtaa tarvitsen apuanne. Klassinen hömppäromaaniratkaisu olisi, että sankarittarelle tehdään makeover, uusi kolttu ja tissit tanaan ja voilá, sankari näkee, että Hän On Nainen. Tämä on kuitenkin kliseistä ja epätyydyttävää, sitäpaitsi sankarittaremme on jo havainnut yksinkertaisten körttipukujensa sopivan luonnontieteellisiin tutkimuksiin paljon paremmin kuin muodikkaampien vaatteiden. Joten en kerta kaikkiaan voi pukea sitä vaaleanpunaiseen pitsiin. Ja kuka edes kunnioittaisi miestä, joka ei tajua sinun olevan nainen muuta kuin dragissa?
Joten, mitä teen? Onko sankarimme varsinainen connoisseur naisten suhteen ja todellakin täysin tietoinen neitosemme viehätysvoimasta, mutta odottaa vaan kuin väijyvä petoeläin, että hempukka vähän kasvaa ja tulee itse tietoiseksi naiseudestaan?
Toistaiseksi neitosen hevonen on pillastunut ja sankari on saanut esimakua hänen naisellisista suloistaan pysäytettyään hevosen ja kaapattuaan pyörtyvän sankarittaren väkeville käsivarsilleen, huomaten miten kimmoisa ja notkea onkaan korsetista vapaa uuma. Mutta tämäkin on epätyydyttävää, koska en näe tämän sankarittaren pyörtyilevän ellei se lyö päätään. Ehkä sen täytyy lyödä päänsä matalaan oksaan.
Ei ole kyllä mun makuun alkuunkaan. Ei myöskään westernit.
Nuori Robert de Niro Kummisetä II.
OMG
Hyvä että löysin tämän vanhan ketjun. (Kertoo aika paljon minusta, että muistan 3 v vanhan av-ketjun olemassaolon).
Katselin Areenasta jokin aika sitten pari Eastwoodin elokuvaa, ja jumaliste, miten vaarallista se karisma on ollut. Siis oikeasti.
Korpraali McBeessä se suuteli pikkutyttöä. Kysyi, minkä ikäinen tyttö on, tyttö vastasi 12 (vai oliko se 13), mihin Clint: "Old enough for kisses" ja pussasi sitä. Ja minä olin ihan lääpälläni, vaikka taustalla on tosielämän vastaava kokemus omasta nuoruudesta eikä se todellakaan ollut yhtään ihanaa.
Ja Ruoska-westernissä se otti väkisin naisen (joka kyllä käytöksestä päätellen nimenomaan haki sitä). Yleensähän tuollaiset "nainen otetaan väkisin ja oikeasti se tykkääkin siitä" -kohtaukset elokuvissa on pelkästään inhottavia, mutta ei tämä. Siinä tavassa, millä Clint avasi asevyönsä ja housujen vyön oli jotain kertakaikkisen rivoa, eikä SEKÄÄN ällöttänyt minua, päinvastoin. Ei ällöttänyt, vaikka yritin kuvitella miten pahalta se haisisi ratsastettuaan ties miten kauan jossain Mojaven autiomaassa tai missä ikinä ne olikaan.
Uskomatonta. Kumpikin elokuva oli kaikenlisäksi susipaska noin elokuvana, ja niin vaan tapitin loppuun saakka. Tai siinä korpraali McBeessä oli jonkinlaista holtitonta, säännöistä piittamatonta loistokuutta.