Lue keskustelun säännöt.
Loukkaan herkkää tyttöäni tietämättäni
10.03.2020 |
Siis että jos ekaluokkalainen laittaa itse hiuksensa ja sanon että se on sotkuinen niin alkaa hirveä kiukuttelu ja saarna kuinka sanoin rumasti ja että häntä pitäisi vain kehua, vaikka kyse on vain mielipiteestäni. En osaa kehua jos siinä ei ole kehumisen arvoista. Olenko ihan tomppeli? Tunnen itseni aina jälkikäteen että ehkä olisin voinut sanoa jotenkin erilailla... vai miten selvitätte erimielisyydet siis että jos lapsen mielestä joku asia on hieno ja itsestä ei. En osaa teeskennellä että joku asia on huippu-upea... kehun tietenkin muulloin kun lapsi oikeasti tekee jonkun asian hyvin. Saan varmaan paljon alapeukkuja tästä aloituksesta.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä mitenkään negatiivinen ihminen. Olen joskus vain liian rehellinen. Yritän kyllä työstää itsessäni siitä etten töksäytä ikävästi... se on kieltämättä joskus minun ominaisuuteni enkä ole siitä mitenkään ylpeä. Haluan tukea lapsen itsetuntoa mutta en tiedä miten teen sen oikein. Kyllähän taidemaalarinkin työtä arvostellaan ja annetaan kritiikkiä ja taiteilija myöntää omat virheensä ja tekee sen myöhemmin ehkä toisin. Lapsen kanssa se on erilaista ja haluan olla pehmeämpi ulosannissa mutta aina se ei onnistu. Olen ihminen enkä mikään kasvatusoppaita lukeva robotti. En ole itseäkään elänyt lapsuuttani ilman pettymyksiä. Ap
Ei sinun tarvitse olla kasvatusoppaita lukenut robotti, suhtaudu vain lapseesi samalla armollisuudella kuin itseesi.
Toteat tuossa alussa että olet liian rehellinen, kun tarkoitat ilmeisesti toisten haukkumista. Itsesi kohdalla kykenet ilmaisemaan asian lähtökohtaisesti pehmeästi.
On toki tärkeää, että lapsesi oppii vastaanottamaan kritiikkiä, mutta rakentavan kritiikin ja sättimisen välillä on ero.
Siis kirjoitatko nyt että olen sättinyt lastani kun kommentoin lapsen kampausta kun se on sotkuinen... jos joku aikuinen laittaa hiuksesi huonosti niin valehteletko että se on hieno? ja hymyilet perään? Eihän se anna totuudenmukaista kuvaa. Ap
En valehtele, että sotkuinen kampaus olisi hieno, mutta sanoisin esimerkiksi että tällainen kampaus ei taida kuitenkaan olla ihan sitä mitä ajattelin ja että ehkä siihen voisi tehdä pari pikku muutosta. Hymyilisin silti osoittaakseni etten ole vihainen, koska tuskinpa pahastuisin yhdestä kampauksesta.
Mitäpä sinä sanoisit, jos tapaisit jonkun tärkeän ihmisen, vaikkapa nyt prinsessa Victorian, jonka kampaus olisi mielestäsi ruma, ja hän kysyisi, mitä mieltä olet siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on oikeasti hyvä mietintä. Missä menee positiivisen kannustamisen, mutta kuitenkin realistisen minäkuvan tukemisen raja. Tiedän övereitä molempiin suuntiin. Esim. eräs vanhempi piti kuudenluokkalaista, joka osasi kärrynpyörän ja siltakaadon lahjakkaana voimistelijana. Siis toki kehua ja kannustaa voi, mutta oikeasti antaa ymmärtää, että nyt on lahjakasta ja maailmanluokan tasoa. Sama tytön laulamisessa. Lopputulos oli, että tyttö nolasi itsensä pahasti epärealistisine odotuksineen.
Huoh ap. Pitääkö vääntää rautalangasta?
Lapsi ottaa kritiikin herkemmin kuin aikuinen. Lapsi on haavoittuvassa iässä, sillä hän näkee sinut ”sankarinaan” ja ihailee sinua. Ja kun hän saa kritiikkiä asiasta, jota hän kovasti yritti (vaikka lopputulos ei mielestäsi olisi hieno) niin rusennat pala palalta lapsesi itsetuntokehitystä.
Todellakin on syytä parantaa tapasi tuon töksäyttelyn suhteen. Kuten joku aiemmin jo kirjoittikin, niin mikset kritisoinnin sijaan sano lapselle, että oletpa hienosti koittanut tehdä, mutta haluaisitko kokeilla tällaista kampausta (ja sitten teet hänelle sen kampauksen). Mutta vaikea uskoa, että lapsen tekemä kampaus olisi oikeasti muka niin karsea. Päiväkodeissa ja ala-asteella näkee paljon lapsia, joilla tukka ihan sotkussa ja takussa täynnä pompuloita, mutta minusta se on enemmän suloista. Ja samalta se sunkin tekemä kampaus näyttää sitten loppupäivästä kaiken riehumisen jälkeen.
Ei, lapsesi ei ole mitenkään normaalia herkempi. Erikoista on ehkä se, että uskaltaa noinkin vahvasti ilmaista tunteensa. Monet lapset saattavat tuollaista kritiikkiä kuullessaan vaan hiljaa myöntyä ja ajatella, että ”no ehkä äiti sitten on oikeassa ja tämä on ihan ruma”. Hyvä, että lapsesi laittaa vastaan tökeröille kommenteillesi.
Joo ihan totta. En vain halua että lapseni näyttää joltain peikkolapselta jolla hiukset takussa kokoajan. Ei harjaa hiuksiaan kunnolla. Vai haluatteko te että teidän tyttöjen pitkät hiukset ovat kuin kasa heinää päässä? En tietenkään tätä ääneen lapselleni sano. Joillekin tämä asia ei ole tärkeää mutta minulle on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vitsit! Terkkuja ap:lle, ihan niinkuin olisin itse kirjoittanut näitä juttuja, minulla tosin on poika, mutta aivan samastuin tilanteisiin, niin tuttua! Ja sama tyyli meillä.
Minäkään en koe tarpeelliseksi kehua ja kaunistella, jos aihetta ei ole.
Tässäkin tapauksessa tukka on sotkussa ja se pitää kammata uudelleen, ettei ihan rumalta metsänpeikolta näytä, simppeli juttu.
No voihan... Sä olisit voinut sanoa lapselle rumaksi haukkumisen sijaan esim, että hei sulta on päässyt muutama suortuva karkaamaan ponnarista, haittaako se vai autanko korjaamisessa? Ja jos ei haittaa niin anna olla, niin vaikeaa kuin se näyttää olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja muutenkin vaikka lapseni on herkkä, hän suuttuu helposti eikä helposti ota vastaan mitään huonoa palautetta. Sitten hän keksii kaikki keinot että saa minut hermostumaan (ärsyttää, nauraa). Ap
Onko lapsen saama huono palaute yhtä kuin silkka haukkuminen?
Kannattaa miettiä, onko vika palautteen saajassa vai annetussa palautteessa.
Sen tarkemmin perhedynamiikkaanne tuntematta sanoisin, että ei välttämättä ole ihme, että lapsi yrittää saada sinut suuttumaan, jos sinä aiheutat hänelle mielipahaa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Kirjoitit aiemmin, että omassakin lapsuudessasi oli pettymyksiä. Et kai ole siirtämässä niitä seuraavaan sukupolveen? Jos kyse on laajemmasta käyttäytymismallista, niin ehkä olisi hyvä käydä juttelemassa asioita läpi jonkun perhepsykologin kanssa. Sanon tämän ihan ilman sarvia ja hampaita. Suomalaisilla on pitkä puhumattomuuden ja negatiiviseen keskittymisen kulttuuri, jota ei kuitenkaan ole mitään syytä jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan totta. En vain halua että lapseni näyttää joltain peikkolapselta jolla hiukset takussa kokoajan. Ei harjaa hiuksiaan kunnolla. Vai haluatteko te että teidän tyttöjen pitkät hiukset ovat kuin kasa heinää päässä? En tietenkään tätä ääneen lapselleni sano. Joillekin tämä asia ei ole tärkeää mutta minulle on. Ap
Mitäpä jos leikkaisit lapsellesi lyhyet hiukset? Niiden hoitaminen on paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^^Hahaa...yhtäaikaa kirjoiteltiin peikoista! :D
Minulla on myös tapana sanoa asiat suoraan ja joskus kun jotain töksäytän,
niin olen kyllä sitten miettinyt, että latistanko lapseni itsetuntoa.
Toisaalta joku ihme positiivis- kiertely ja kaartelu jonkun pikkujutun ympärillä ei kyllä minuun istu.
Myönnän, että jos 10v lastani sanon välillä että on kuin pikkuvauva tai kolmevuotiaan tasolla, kun ei (muka) osaa jotain, tai kiukuttelee tyhjästä.
Muutoin olen omasta mielestäni ystävällinen ja empaattinen ihminen ja erinomaisen huolehtivainen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan totta. En vain halua että lapseni näyttää joltain peikkolapselta jolla hiukset takussa kokoajan. Ei harjaa hiuksiaan kunnolla. Vai haluatteko te että teidän tyttöjen pitkät hiukset ovat kuin kasa heinää päässä? En tietenkään tätä ääneen lapselleni sano. Joillekin tämä asia ei ole tärkeää mutta minulle on. Ap
No hiusten harjaamisesta voi tietenkin sanoa. Se on perusasia, jonka jokaisen on tehtävä. Niin mullekin on sanottu, että nyt et kyllä ole harjannut hiuksiasi kunnolla, ja sitten olen harjannut uudestaan joko itse tai vanhempi on. Mutta kampaus on vähän eri juttu. Siinä lapsi vasta opettelee tekemään jotain ”hienoa” ja ”erikoista”, joten sellaista ei pidä mennä suoraan kritisoimaan. Silloin voi aivan hyvin kiertelemällä sanoa, että ”jos laitettaisiin tämä tästä vähän eri tavalla, niin näyttäisi vieläkin hienommalta!”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä joku tavassasi olla on vähän tomppelia. Et osaa suhtautua oikein ja aikuisesti
Lapset - nuo hlvetinsikiöt- mistä vtusta niitä oikein tulee? Ai niin joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mä sanoin lapselle että ei enää jäädä tuohon juttuun kiinni, että se oli niin pieni asia ettei siitä tarvitse enää miettiä tai puhua. Jos olisin koskenut hänen tekemään kampaukseen että olisin muuttanut sitä, olisi huuto ollut kahta kauheampi. Ap
Siis käytännössä kielsit lasta tuntemasta mielipahaa vähättelemällä hänen tunnereaktiotaan. Hyvä, hyvä.
Sekin vaikuttaa paljon, miten ja millaisella äänensävyllä tuollaiset töksäyttelevät kommentit lausuu.
Jos sanoo synkästi ja paheksuvasti, että olet kuin mikäkin peikko tuollaisen pehkon kanssa, niin kelle tahansa lapselle tulee siitä paha mieli.
Jos taas sanoo sen silleen leikkisästi ja iloisen oloisesti, niin lapselle todennäköisesti tulee fiilis, että hän on nyt vähän hassun näköinen, mutta äiti ei kuitenkaan pidä häntä aivan epäonnistuneena luuserina.
Kiitos tästä avaavasta keskustelusta. Teen parhaani. En hauku lastani (tai ainakaan halua haukkua). Olemme molemmat vähän erikoisia tyyppejä ja yleensä sovimme jälkikäteen riidat ja pyydetään anteeksi. Eikös se riitä? ja paljon haleja ja yhdessäoloa jälkikäteen Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä avaavasta keskustelusta. Teen parhaani. En hauku lastani (tai ainakaan halua haukkua). Olemme molemmat vähän erikoisia tyyppejä ja yleensä sovimme jälkikäteen riidat ja pyydetään anteeksi. Eikös se riitä? ja paljon haleja ja yhdessäoloa jälkikäteen Ap
Ei riitä. Tähän sopii se tarina Abraham Lincolnista. Abrahamilla oli lapsena paha temperamentti ja suuttuessaan hän haukkuin muita ihmisiä rumasti. Aben isä käski Aben naulata naula aitaan, joka kerta kun Abe suuttui ja haukkui jonkun. Abe teki niin ja vähitellen raivostumisia ja muiden haukkumisia tuli harvemmin. Silloin Aben isä sanoi, että joka päivä kun Abe oli suuttumatta ja haukkumatta ketään, hän saisi poistaa yhden naulaamansa naulan aidasta. Lopulta tuli päivä, kun aidassa ei ollut yhtään Aben naulaamaa naulaa jäljellä. Silloin Aben isä sanoi Abelle, että ' Katso aitaa niin näet käytöksesi jäljet. Vaikka aidassa ei ole enää yhtään naulaa pystyssä, on siinä reikä muistona jokaisesta naulasta eikä aita enää koskaan tule entiselleen. Sama pätee ihmissuhteihiisi. Vaikka pyydät anteeksi jokaista loukkaustasi, niin silti niistä jokaisesta jää jälki, joka ei koskaan korjaudu.'
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan totta. En vain halua että lapseni näyttää joltain peikkolapselta jolla hiukset takussa kokoajan. Ei harjaa hiuksiaan kunnolla. Vai haluatteko te että teidän tyttöjen pitkät hiukset ovat kuin kasa heinää päässä? En tietenkään tätä ääneen lapselleni sano. Joillekin tämä asia ei ole tärkeää mutta minulle on. Ap
Lapsi ei ole sun nukke tai lelu. Mietipä vähän onko lapsen ulkonäkö tärkeämpää kuin hänen itsetuntonsa.
Miksi kommentoisin jonkun sotkuista tukkaa, kun jos tilanne niin vaatii voin sanoa (totuudenmukaisesti) vaikka että toi puseron väri sopii sulle. Jos et keksi yhtään mitään positiivista toisesta kun tilanne sellaista vaatii, ole hiljaa. Mitä pirua se mua haittaa jos toisen tukka on sekaisin.