Lue keskustelun säännöt.
Loukkaan herkkää tyttöäni tietämättäni
10.03.2020 |
Siis että jos ekaluokkalainen laittaa itse hiuksensa ja sanon että se on sotkuinen niin alkaa hirveä kiukuttelu ja saarna kuinka sanoin rumasti ja että häntä pitäisi vain kehua, vaikka kyse on vain mielipiteestäni. En osaa kehua jos siinä ei ole kehumisen arvoista. Olenko ihan tomppeli? Tunnen itseni aina jälkikäteen että ehkä olisin voinut sanoa jotenkin erilailla... vai miten selvitätte erimielisyydet siis että jos lapsen mielestä joku asia on hieno ja itsestä ei. En osaa teeskennellä että joku asia on huippu-upea... kehun tietenkin muulloin kun lapsi oikeasti tekee jonkun asian hyvin. Saan varmaan paljon alapeukkuja tästä aloituksesta.
Kommentit (82)
Sä aiheutat tuolla toiminnalla lapselle tunnelukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi kysyy nyt 11-vuotiaana, että miksi sanoit aina piirustuksista, kampauksista jne. että olivat hyviä tai ok, vaikka eivät olleet. Ei kuulemma nyt usko mitään kehua, kun en kuulemma aiemminkaan voinut tarkoittaa, sanoin vain mieliksi...
Hänelle voi vastata että "ne olivat _minun_ mielestä hyviä".
Vierailija kirjoitti:
No minusta on alkanut tuntua siltä että olen aiheuttanut lapsellemme jotain peruuttamatonta vahinkoa. En ole tukenut hänen itsetuntoaan parhaalla mahdollisella tavalla. Voi olla että omatkin lähtökohdat eivät ole olleet kummoiset itsetuntoon liittyen. En osaa esimerkiksi suhtautua niihin tilanteisiin jos lapsi esimerkiksi häviää pelissä ja suuttuu siitä. Sain vaan että joskus pelissä hävitään ja sitä pitää vain kestää. En ala siitä mitenkään voivottelemaan "No voi kultupieni rakasss, etkö voittanutkaan... no äiti antaa sinun voittaa seuraavassa pelissä" ja muuta lässytystä. Ap
Taidat nyt ihan tahallasi keksiä sellaisia esimerkkejä, joissa näyttää siltä, että sinun linjasi edustaa ns. maalaisjärkeä ja "vaihtoehto" oikein ylitse vedettyä lässytystä, jota kukaan ei ole tässä ketjussa ehdottanut.
Olkinuken käyttö on huonoa keskustelua. Ei vaikuta siltä, että oikeasti kaipaisit neuvoja, ainoastaan myötäilyä ja egosi hivelyä.
Tai sitten et yksinkertaisesti osaa ajatella muuten kuin ääripäiden kautta.
En hae egoni hivelyä... kirjoitan vain meidän elämästämme kuinka lapsi suhtautuu asioihin. Tätä on jatkunut jo kauan ja konstit hukassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat erittäin yksinkertaiselta ja sosiaalisesti lahjattomalta ihmiseltä. Oletko jotenkin asperger tai heikkolahjainen? Lapsesi oppii sinulta sosiaalisia taitoja ja on äärimmäisen tärkeää, että näytät hänelle hyvää esimerkkiä. Jos tunnistat itsessäsi vikoja, mikset korjaa niitä? Voit katkaista ylisukupolvisen sosiaalisen kömpelyyden ketjun jos sinulla on siihen yhtään tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
En hae egoni hivelyä... kirjoitan vain meidän elämästämme kuinka lapsi suhtautuu asioihin. Tätä on jatkunut jo kauan ja konstit hukassa. Ap
Katso siinä tapauksessa peiliin, hyvä ihminen.
Kirjoitat siitä, kuinka töksäyttelet enemmän tai vähemmän rumasti lapsellesi ja vähättelet häntä. Tässä ketjussa on annettu monta hyvää ehdotusta, mihin tyyliin lapselle voi antaa palautetta. Silti olet jatkuvasti piikit pystyssä, kieltäydyt kuuntelemasta ja esität kuinka ainoa vaihtoehto käyttäytymisellesi olisi ylenpalttinen lepertely, imartelu ja valehtelu.
Konsteja on siis kannettu eteesi oikein kultatarjottimella, mutta itsepäisesti katselet muualle ja voivottelet kuinka on hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole asperger ja tuollainen diagnosointi keskustelupalstalla on loukkaavaa. Kuten kirjoitin, teen parhaani lapsen kanssa ja joskus tulee ylilyöntejä kuten olen kirjoittanutkin esimerkkejä täällä. Ap
Minulla oli tuollainen äiti. Kasvoin jästipääksi, joka ei kuuntele muiden ohjeita edes silloin kuin pitäisi. Kaikesta löytyi aina napistavaa, paitsi jos kuuluin 5 % parhaimmistoon. Esimerkiksi kun sain laudaturini. Silloin palkittiin hiljaisuudella.
Teillä ei tule ehkä olemaan kovin hyvät välit lapsesi kanssa. Oma äitini opetti itse sivuuttamaan ja karttelemaan itseään, koska oli niin negatiivinen ja perfektionistinen.
Toivottavasti lapsesi on lahjakas ja oppii heittämään mielipiteilläsi vesilintua. Jos hän ei opikaan olevansa taitava (ilkeän äitinsä puheista huolimatta), niin hänen itsetunnolleen muodostuu aika surullinen ja haavoittuvainen pohja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole asperger ja tuollainen diagnosointi keskustelupalstalla on loukkaavaa. Kuten kirjoitin, teen parhaani lapsen kanssa ja joskus tulee ylilyöntejä kuten olen kirjoittanutkin esimerkkejä täällä. Ap
Ei ollut tarkoitus loukata. Mietin vain, kun spergerit töksäyttelee totuuksia, eivätkä oikein pidä siitä, jos kaikki ei mene kuten ovat suunnitelleet.
Lapsi ei vaikuta herkältä, vaan voimakkaalta mikä on hyvä asia, uskaltaa laittaa vastaan ja sanoa takaisin, se on tervettä tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan ap:lla as-piirteitä tai muita nepsy-piirteitä? Asioiden ottaminen kirjaimellisesti, totuudentorveus, joustamattomuus, ei tajua sosiaalisen vuorovaikutuksen hienovireitä, ei pysty katsomaan läpi sormien joitain asioita, jumiutuu asiaan, joka ei mene omasta mielestä just oikein?
Vierailija kirjoitti:
En hae egoni hivelyä... kirjoitan vain meidän elämästämme kuinka lapsi suhtautuu asioihin. Tätä on jatkunut jo kauan ja konstit hukassa. Ap
Nyt et näe, että ongelma ei ole lapsen suhtautumisessa asioihin, vaan sinun käytöksessä. Tiedän, että tämä kirpaisee, mutta oikeasti tilanne muuttuu, kun uskallat hakea apua ja ottaa vastaan neuvoja.
Joku aiempi kirjoittaja sanoi osuvasti, että kaipaat erosi hivelyä ja myöntelyä meiltä täältä, miten se sinun tyttö nyt tuommoinen on. Se tapa tekee sinulle hyvänolon hetkeksi ja sinut onnelliseksi, mutta mikään ei muutu. Haluatko aidosti paremman suhteen ja elämän ennenkaikkea itsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hae egoni hivelyä... kirjoitan vain meidän elämästämme kuinka lapsi suhtautuu asioihin. Tätä on jatkunut jo kauan ja konstit hukassa. Ap
Ajattelet ehkä kirjoittavasi, kuinka lapsi suhtautuu asioihin, mutta todellisuudessa olet tullut paljastaneeksi enemmän omasta negatiivisesta asenteestasi ja kyvyttömyydestäsi nähdä mitään hyvää lapsesi aikaansaannoksissa silloin kuin lopputulos ei satu olemaan paras mahdollinen. Yritä tajuta, että asioissa on aina monta puolta eikä sinun tarvitse aina takertua kynsin ja hampain siihen, mikä ehkä pistää eniten silmään.
Pieni tyttösi käytti aikaa tukan laittamiseen itse, se on ihan mahtavaa! Onko sillä lopputuloksella niin väliä?
Elämässä tärkeintä on se, että yrittää ja jaksaa yrittää uudelleen ja uudelleen, vaikka välillä epäonnistuu. Monen yrityksen jälkeen lopputuloskin alkaa muodostua koko ajan paremmaksi.
Itse tukisin yrittämistä mieluummin, kuin lopputulosta.
Voin luvata, että teini ikäisenä tyttösi laittaa tukkansa viimeisen päälle Ojennukseen ja käyttää siinä tuhatta eri tuotetta ja aikaa. Ei tarvitse sitten enää hävetä ”takku tukkaa”, ellei keksi ryhtyä punkkariksi tai gootiksi.
Seurailin pienen tytön ja vanhempien vuorovaikutusta syömisessä. Tyttö söi itse sormin ja sotki. Vanhemmat sättivät, kun noin nyt toimii.
Itse mietin, että harva syö haarukalla ja veitsellä kohdusta tullessaan. Sorminäppäryydestä ja kädentaidot kehittyy, kun saa itse taiteilla sitä ruokaa suuhun. Sitä voi kehua, ei sen tähden, että lopputulos on hyvä ( meni vain vähän ruokaa suuhun ja sotku kauhea) vaan koska jokainen aloittaa nollasta.
Osuva kommentti! Vaihtoehdot jotka näet on yli kehuminen valehtelun kera tai totuus. Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja suhtautua, niitä voi opetella. Lapsi kyllä erottaa muutatko suhtautumista aidosti vai kettuillaksesi.
Tuohon peli asiaan. Ihmisellä on lupa tuntea tunteita. Jos häviää pelin, saa olla paha mieli. Voi sanoa, että se on kurja juttu ja tietysti harmittaa, kun niin kävi. Se on ihan ok tuntea niin.
Ei kuitenkaan tarvitse alkaa antaa lapsen voittaa ja siten huijata.
Kykenetko asettumaan lapsen harmistukseen? kenties itse et ole saanut näyttää negatiivisia tunteita ja harmejasi ja se on sinulle itsellesi siksi vaikeaa? Tämä on aika monen suomalaisen osa.
Sitten kun lapsen tunnekuohu on ohi voi todeta, että välillä voitetaan välillä hävitään, se kuuluu elämään, tärkeintä on se yhdessä pelaaminen ja yrittäminen. Aikuisena sen tajuaa, että häviämisestä ja epäonnistumisista tulee suurempi oppi, kuin onnistumisista ja siten ovat lopulta arvokkaampia, kuin voitot. Lapsi on kuitenkin tunteiden vietävissä ja kokee monet jutut ekaa kertaa, tarvii tukea tunteilleen ja lupaa tuntea, kuten tuntee.
Lapselle tuo kampaamoleikki oli leikkiä. Pitää olla aika ankea vanhempi, ettei lähde leikkiin mukaan edes pikkiriikkisen.
Jos ei tajua leikkimisulottuvuutta lapsen harjoitteluissa, niin ehdottaisin äidillä olevan jotain sosiaalisten taitojen ongelmaa.
Luulen, että lapsi nyt herättää sinun omat kipu pisteet esille. Se , että täällä niitä kommentoidaan voi olla sinulle, joko kipua tuottava asia ja saa sinut puolustautumaan ja vetäytymään, kieltämään kaiken, tai herätys alkaa seurata omaa toimintaa ja mistä johtuu.
Olet muutaman kerran maininnut, että omatkin lähtökohtasi eivät ole olleet niin hyvät. Kun saat itse taidon suhtautua omaan sisäiseen lapsesi lempeän hyväksyvästi se näkyy suhteessa tyttäreesi myös. On vaikea antaa, mitä itse ei ole saanut, myötätuntoista ja hyväksyvää suhtautumista. Ehkä olisi aika jutella jonkun kanssa, miksi sinun itsetunto ei saanut tarvitsemaansa tukea aikanaan? Kun alat ymmärtää itseäsi, ymmärrät tytärtäsi.
Avun hakeminen tai keskustelu ei ole heikkoutta, vaan osoitus kypsyydestä, että tarvitsee apua ja haluaa tehdä asioille jotain, eli ottaa vastuuta elämästään ja toiminnastaan, eikä vaan hae oman toiminnan hymistelijöitä.
No minusta on alkanut tuntua siltä että olen aiheuttanut lapsellemme jotain peruuttamatonta vahinkoa. En ole tukenut hänen itsetuntoaan parhaalla mahdollisella tavalla. Voi olla että omatkin lähtökohdat eivät ole olleet kummoiset itsetuntoon liittyen. En osaa esimerkiksi suhtautua niihin tilanteisiin jos lapsi esimerkiksi häviää pelissä ja suuttuu siitä. Sain vaan että joskus pelissä hävitään ja sitä pitää vain kestää. En ala siitä mitenkään voivottelemaan "No voi kultupieni rakasss, etkö voittanutkaan... no äiti antaa sinun voittaa seuraavassa pelissä" ja muuta lässytystä. Ap