Lue keskustelun säännöt.
Loukkaan herkkää tyttöäni tietämättäni
10.03.2020 |
Siis että jos ekaluokkalainen laittaa itse hiuksensa ja sanon että se on sotkuinen niin alkaa hirveä kiukuttelu ja saarna kuinka sanoin rumasti ja että häntä pitäisi vain kehua, vaikka kyse on vain mielipiteestäni. En osaa kehua jos siinä ei ole kehumisen arvoista. Olenko ihan tomppeli? Tunnen itseni aina jälkikäteen että ehkä olisin voinut sanoa jotenkin erilailla... vai miten selvitätte erimielisyydet siis että jos lapsen mielestä joku asia on hieno ja itsestä ei. En osaa teeskennellä että joku asia on huippu-upea... kehun tietenkin muulloin kun lapsi oikeasti tekee jonkun asian hyvin. Saan varmaan paljon alapeukkuja tästä aloituksesta.
Kommentit (82)
Kiitos, tuo viimeinen viesti on todella hyvä ja panee miettimään. Tänäänkin tyttö veti sellaiset kilarit kun en toiminut hänen haluamallaan tavalla. En tajua miksi kaikki meneekin hänen kanssaan nurinpäin vaikka en ole piikitellyt tai töksäytellyt hänelle mitään. Välit varmaan tulehtuneet niin että ihan pienestä asiasta suuttuu. Eniten näitä raastavia tilanteita tulee sen takia jos hän on väsynyt... silloin tilanteet kärjistyvät niin että blokkaa kaikki mitä ikinä yritän sanoa. Ei siis mikään auta. On kyllä hankalaa toimia lapsen kanssa joka on herkkä mutta silti itsepäinen kuin muuli. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii.. ehkä itse ajattelen, ettei kukaan ole sanonut, että sinun tulee muuttaa itsesi kokonaan. Se on taas vähän sitä ylireagointia tunnekuohusta johtuen. Johon me kaikki sorrutaan aika usein. Joku ehdotti, että anna pölyn laskeutua muutama päivä. Ei nää jutut ole helppoja kenellekään. Nyt varmaan kuulostaa, siltä, että sinut on ruodittu kokonaan ja olet läpi mätä. Ei kukaan niin ajattele, paitsi ehkä palsta häiriköt, jotka ajattelee niin kaikista.
Ennemminkin en yrittäisi nyt väkisin muuttaa itseäni, kun en usko, että olet vielä ihan siitä ongelmastakaan täysin selvillä. Hakisin apua, jossa voi käydä läpi sitä, omaa elämää mitä on tullut tähän asti käytyä läpi, ja sitä kautta saada empatiaa ja ymmärrystä itseään kohtaan ammattilaisen avustamana. Voi itse alkaa antamaan itselleen sitä rakkautta ja hyväksyntää , jota paitsi jäi. Aika vaikea on osata asettua toisen asemaan, jos sinun asemaan ei ole asetettu. Ns. Se happinaamari pitää laittaa ensin itselle ja sitten vasta toiselle. Yksi vaikeimmista opeista on alkaa rakastamaan itseään lempeän hyväksyvästi -ei yli ihannoiden ja itsensä muiden yläpuolelle asettaen, mutta ei myös ali ainaisena kynnysmattona muille. Aika moni meistä käy juttelemassa jossain elämän vaiheessa, se auttaa kummasti.
Kun ymmärtää miksi nyt vastaan piikikkäästi tms niin voi olla lempeä itselleen, kun tajuaa mistä se johtuu. Sitten voi alkaa nähdä, että miksi se tytär nyt kiukuttelee, mistä se johtuu. Se rakkaus itseä, kohtaan pehmittää ja muutos on sitten se sivutuote, ei päätavoite. Ihan itsesi takia tekisin kaikkeni, olet katsos ihan yhtä arvokas, kuin lapsesi!