Lue keskustelun säännöt.
Loukkaan herkkää tyttöäni tietämättäni
10.03.2020 |
Siis että jos ekaluokkalainen laittaa itse hiuksensa ja sanon että se on sotkuinen niin alkaa hirveä kiukuttelu ja saarna kuinka sanoin rumasti ja että häntä pitäisi vain kehua, vaikka kyse on vain mielipiteestäni. En osaa kehua jos siinä ei ole kehumisen arvoista. Olenko ihan tomppeli? Tunnen itseni aina jälkikäteen että ehkä olisin voinut sanoa jotenkin erilailla... vai miten selvitätte erimielisyydet siis että jos lapsen mielestä joku asia on hieno ja itsestä ei. En osaa teeskennellä että joku asia on huippu-upea... kehun tietenkin muulloin kun lapsi oikeasti tekee jonkun asian hyvin. Saan varmaan paljon alapeukkuja tästä aloituksesta.
Kommentit (82)
Et sä taida ainakaan mikään synnynnäinen diplomaatti olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on niin monenlaisia. En ymmärrä, miksi lapsia pitää latistaa.
Itse sanoisin ehkä että hienosti yritit tai onpa kiva kun teit tosi sinnikkäästi. Jos lopputulos on niin sotkuinen, että on pakko korjata, senkin voi tehdä hienovaraisesti. Muuten antaisin vain lähteä sillä kampauksella.
Ja miksi sä ylipäätään jäät vänkäämään lapsen kanssa tuollaisista? Tulee kyllä fiilis, että ehkä oletkin vähän ”tomppeli” kuten epäilitkin.
Vierailija kirjoitti:
Et sä taida ainakaan mikään synnynnäinen diplomaatti olla.
Tarkoitatko etten ole hienovarainen tai tahdikas? Olen aina pitänyt itseäni sellaisena mutta tässä tilanteessa se ei vain näkynyt... yritin korjata sitten sanomistani niin että kampaus oli erikoinen mutta se ei enää kelvannut. Ap
Voisit olla kommentoimatta lapsellesi tuosta aiheesta kokonaan. Lapsi kasvaa muuten sellaisessa mielialassa että muistelee sua aikuisena sellaisena äitinä jolle hän ei kelvannut sellaisenaan, vaan olisi pitänyt olla parempi ja taitavampi. Omatoimisuutta kannattaa kuitenkin kehua vaikka silloin kun asia onnistuu.
Anna lapsen olla lapsi ja sen tasoinen kussakin asiassa kuin hän sitä on.
Siis mä sanoin lapselle että ei enää jäädä tuohon juttuun kiinni, että se oli niin pieni asia ettei siitä tarvitse enää miettiä tai puhua. Jos olisin koskenut hänen tekemään kampaukseen että olisin muuttanut sitä, olisi huuto ollut kahta kauheampi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi ihmeessä koet jotain tarvetta haukkua lapsesi ulkonäköä? Oletko jotenkin sairas?
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ihmeessä koet jotain tarvetta haukkua lapsesi ulkonäköä? Oletko jotenkin sairas?
Miten niin haukkua? Hiukset sojoitti ponnarissa miten sattuu ja osa hiuksista roikkui ulkopuolella ja poikasikin oli vaikea saada pois siitä takkupesän keskeltä. Silti piti tästäkin tulla sitten sellainen show että alta pois. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä väliä sillä kampauksella on? Eikö lapsi voi päättää edes tuollaisesta itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkät penskat eivät suutu tai huuda. He vain käpertyvät kuoreensa.
Ei sun tarvitse alkaa lapsellesi valehdella, mutta jos et osaa mitään nättiä sanoa, niin kannattaako sanoa sitten mitään? Lapsi kuitenkin kaipaa hyväksyntää vanhemmaltaan. Ja jos menit kampausta ensiksi haukkumaan, niin ei ihme, jos sitten jälkikäteen tehdyt vaisut peruutusliikkeet eivät menneet läpi.
Jatkossa voit kehua lapsen reippautta, luovuutta ja kuinka sai ihan itse tehtyä kampauksen. Ja jos haluat korjailla, niin voit vaikka kysyä, että oisko kiva, jos muutettaisiin tämä tällaiseksi. Älä käytä sellaisia ilmauksia, joista käy ilmi että lapsen aikaansaannos on huonompi ja että sinun automaattisesti parempia.
Korostan vielä, että kyse ei ole valehtelusta vaan huomion kiinnittämisestä positiivisiin asioihin.
Muistan itsekin, kun olin pieni ja leivoin jotain, niin isäni ei sanonut mitään kaunista vaan kommentoi ainoastaan leipomusteni virheitä ja puutteita. Jos ei äitini olisi ollut vastapainona kehumassa, kuinka hyvin olin osannut tehdä taikinan, vaikka siinä oli monta työvaihetta, huolehtia paistosta ja kuinka lopputulos oli kuitenkin hyvän makuinen (vaikka esim. kakku olisikin ollut hieman raaka keskeltä tai kärvähtänyt reunoilta), niin ties vaikka olisin luovuttanut leipomisen suhteen, kun isältäni saadun palautteen perusteella suoriutumiseni oli yksinomaan negatiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kyllä mitenkään negatiivinen ihminen. Olen joskus vain liian rehellinen. Yritän kyllä työstää itsessäni siitä etten töksäytä ikävästi... se on kieltämättä joskus minun ominaisuuteni enkä ole siitä mitenkään ylpeä. Haluan tukea lapsen itsetuntoa mutta en tiedä miten teen sen oikein. Kyllähän taidemaalarinkin työtä arvostellaan ja annetaan kritiikkiä ja taiteilija myöntää omat virheensä ja tekee sen myöhemmin ehkä toisin. Lapsen kanssa se on erilaista ja haluan olla pehmeämpi ulosannissa mutta aina se ei onnistu. Olen ihminen enkä mikään kasvatusoppaita lukeva robotti. En ole itseäkään elänyt lapsuuttani ilman pettymyksiä. Ap
Miten ap voit kuvitella oikeasti olevasi tahdikas? Tuollaiset tölväisyt on todella kaukana siitä.
15 vuoden kuluttua apn tyttö kirjoittaa tulevaisuuden avlle äidistään, joka kritisoi ja oli täysin ihmissuhdetaidoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiinko tuossa menossa johonkin koulukuvaan vai pelkästään kouluun vai mitä?
Kehua voi monella eri tavalla ja se miten sanoo, on tärkeää (sanooko kannustavasti vai ivallisesti vai sarkastisesti).
Joka ikinen negatiivinen ihminen puolustelee itseään sanomalla olevansa vain rehellinen ja toimivansa toisen parhaaksi. Juu ei ole eikä toimi. Sellaisen ihmisen mielestä vain kaikki pitää tehdä niinkuin hän itse sen tekisi, ja muut ovat tyhmiä kun eivät sitä ymmärrä, ja loukkaantuu perään.
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä mitenkään negatiivinen ihminen. Olen joskus vain liian rehellinen. Yritän kyllä työstää itsessäni siitä etten töksäytä ikävästi... se on kieltämättä joskus minun ominaisuuteni enkä ole siitä mitenkään ylpeä. Haluan tukea lapsen itsetuntoa mutta en tiedä miten teen sen oikein. Kyllähän taidemaalarinkin työtä arvostellaan ja annetaan kritiikkiä ja taiteilija myöntää omat virheensä ja tekee sen myöhemmin ehkä toisin. Lapsen kanssa se on erilaista ja haluan olla pehmeämpi ulosannissa mutta aina se ei onnistu. Olen ihminen enkä mikään kasvatusoppaita lukeva robotti. En ole itseäkään elänyt lapsuuttani ilman pettymyksiä. Ap
Ei sinun tarvitse olla kasvatusoppaita lukenut robotti, suhtaudu vain lapseesi samalla armollisuudella kuin itseesi.
Toteat tuossa alussa että olet liian rehellinen, kun tarkoitat ilmeisesti toisten haukkumista. Itsesi kohdalla kykenet ilmaisemaan asian lähtökohtaisesti pehmeästi.
On toki tärkeää, että lapsesi oppii vastaanottamaan kritiikkiä, mutta rakentavan kritiikin ja sättimisen välillä on ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä mitenkään negatiivinen ihminen. Olen joskus vain liian rehellinen. Yritän kyllä työstää itsessäni siitä etten töksäytä ikävästi... se on kieltämättä joskus minun ominaisuuteni enkä ole siitä mitenkään ylpeä. Haluan tukea lapsen itsetuntoa mutta en tiedä miten teen sen oikein. Kyllähän taidemaalarinkin työtä arvostellaan ja annetaan kritiikkiä ja taiteilija myöntää omat virheensä ja tekee sen myöhemmin ehkä toisin. Lapsen kanssa se on erilaista ja haluan olla pehmeämpi ulosannissa mutta aina se ei onnistu. Olen ihminen enkä mikään kasvatusoppaita lukeva robotti. En ole itseäkään elänyt lapsuuttani ilman pettymyksiä. Ap
Ei sinun tarvitse olla kasvatusoppaita lukenut robotti, suhtaudu vain lapseesi samalla armollisuudella kuin itseesi.
Toteat tuossa alussa että olet liian rehellinen, kun tarkoitat ilmeisesti toisten haukkumista. Itsesi kohdalla kykenet ilmaisemaan asian lähtökohtaisesti pehmeästi.
On toki tärkeää, että lapsesi oppii vastaanottamaan kritiikkiä, mutta rakentavan kritiikin ja sättimisen välillä on ero.
Siis kirjoitatko nyt että olen sättinyt lastani kun kommentoin lapsen kampausta kun se on sotkuinen... jos joku aikuinen laittaa hiuksesi huonosti niin valehteletko että se on hieno? ja hymyilet perään? Eihän se anna totuudenmukaista kuvaa. Ap
Mun lapsi kysyy nyt 11-vuotiaana, että miksi sanoit aina piirustuksista, kampauksista jne. että olivat hyviä tai ok, vaikka eivät olleet. Ei kuulemma nyt usko mitään kehua, kun en kuulemma aiemminkaan voinut tarkoittaa, sanoin vain mieliksi...
Ja muutenkin vaikka lapseni on herkkä, hän suuttuu helposti eikä helposti ota vastaan mitään huonoa palautetta. Sitten hän keksii kaikki keinot että saa minut hermostumaan (ärsyttää, nauraa). Ap
Sinähän teet palveluksen tytölle, kasvatat sietämään negatiivista palautetta. Ei kaikki ole kuin prinsessasaduissa. Jatka samaan malliin.