Normaali perhe, harvinainen tänä päivänä?
Tuntuu että olemme vähemmistöä tänä päivänä, 4 lasta joista yksikään ei ole erityislapsi, isä ja äiti joista molemmat työelämässä. Isovanhemmat osallistuvat sopivasti elämäämme, ei lasten hoitajina vaan isovanhempia. Meillä ei ole kokemusta lastensuojelun asioista, eikä koskaan ole tarvittu esim toimeentulotukea. Kavereita löytyy sekä vanhemmilta että lapsilta, eikä koulukiusaamista ole kukaan meistä kokenut. Löytyy lähes tulkoon velaton omakotitalo ja lapset ovat saaneet harrastaa aina mitä ovat halunneet.
Vaikka meillä asiat ovat kunnossa ja hyvin, lähipiiriin kuuluu myös monenlaisia perheitä ja suurimmassa osassa keskusteluita aiheet liikkuvat sosiaalisen tuen ja kelan tukien piirissä. Köyhyydessä, joka ulkopuolelta katsottuna näyttää vain elämänhallinnan puutteesta. Kasvatuksesta, joka osalla perheistä on hyvin jyrkkää mm. nukkumaanmeno klo 20, väsytti lasta tai ei jne.
Mites teillä menee?
Kommentit (34)
Eikö sua edes hävetä tulla leuhkimaan tilanteellasi? Hemmetin hyvä että teillä menee hyvin. Kaikilla ei mene, eikä siihen että saako erityislapsen vai ei, voi oikein itse vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sua edes hävetä tulla leuhkimaan tilanteellasi? Hemmetin hyvä että teillä menee hyvin. Kaikilla ei mene, eikä siihen että saako erityislapsen vai ei, voi oikein itse vaikuttaa.
Ei tietenkään voi, mutta mielestäni en ole myöskään leuhkinut tilanteella. Mietin vain miksi nykypäivänä näin asiat ovat.
Ap
Kyllä kaikilla on nykyään kaikkea.
Mielestäni olemme normaali perhe vaikka olenkin ollut työttömänä ja kela makselee edelleen lapsilisät ja hoitotuet.
Meillä on "normaali" tavisperhe ja kaikki on ok. En pidä sitä saavutuksena mutta en itsestään selvyytenäkään sillä olen kiitollinen perusterveistä lapsista, hyvästä aviomoiehestä ja läheisistä. Suurimmalla osalla perheistä kuitenkin elämä ja arki pyörii hyvin.
Paremmin kuin koskaan. Molemmat töissä, ei velkaa ja talous muutenkin kunnossa ja lapset omillaan. Teillä tähän jatkumoon vielä matkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sua edes hävetä tulla leuhkimaan tilanteellasi? Hemmetin hyvä että teillä menee hyvin. Kaikilla ei mene, eikä siihen että saako erityislapsen vai ei, voi oikein itse vaikuttaa.
Ei tietenkään voi, mutta mielestäni en ole myöskään leuhkinut tilanteella. Mietin vain miksi nykypäivänä näin asiat ovat.
Ap
Ennenkö oli paremmin? Onko sinulla kokemuksellista vertailupohjaa millainen olisi ollut esim. 1960-luvun aihe vapaa?
Minusta tuntuu myös joskus, että olemme harvinainen perhe koska emme ole eronneet. Lasteni kavereista vain noin 20% asuu ydinperheessä. Olemme olleet naimisissa 18 vuotta ja kaikki lapsemme ovat syntyneet avioliittoon.
Määritelmällisesti normaali ei voi olla harvinainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sua edes hävetä tulla leuhkimaan tilanteellasi? Hemmetin hyvä että teillä menee hyvin. Kaikilla ei mene, eikä siihen että saako erityislapsen vai ei, voi oikein itse vaikuttaa.
Ei tietenkään voi, mutta mielestäni en ole myöskään leuhkinut tilanteella. Mietin vain miksi nykypäivänä näin asiat ovat.
Ap
ARGH, tuo hiton nykyaika...ei ennen erottu ei, vaikka oli väkivaltaa, alkholismia, alistamisen, yms... ja kaikki normaalista poikkeava piilotettiin ullakolle ja yritettiin pitää salassa ne lapset, jotka ei käyttäytyneet kuin tuhannet muut.
Todella tuntuu että me ollaan outoja kun ollaan niin normaaleja:)
Ainoa poikkeama ”normista” on uusperhe mitä on eletty jo 24 hienoa vuotta.
4 normaalia lasta, 3 lastenlasta. Yksi opiskelija ja muut pariutuneita, kouluttautuneita ja vakitöissä.
Ei sossua, ei lasuja, ei mt tai muitakaan ongelmia. Velattomia. Viihdytään hyvin isolla porukalla yhdessä ja usein
mun mielestä on vaan sairasta jos lapsi joutuu asumaan vaan yhdessä kodissa
Vierailija kirjoitti:
Paremmin kuin koskaan. Molemmat töissä, ei velkaa ja talous muutenkin kunnossa ja lapset omillaan. Teillä tähän jatkumoon vielä matkaa?
3 neljästä omillaan, kaikilla opiskeluja takana tai työelämässä kiinni. Nuorin vielä kotona useamman vuoden, joten vielä hieman matkaa. On hyvä kuulla että muillakin menee hyvin, kun välillä tuntuu että kaikilla on jotakin ongelmia
Kyllä voi vaikuttaa.
Siis siihen, että saako erityislapsen.
Tietenkin aina jää jokin todennäköisyys, mutta samoin on vaikka työn loppumisen kanssa. Työ voi loppua, vaikka tekisit sen hyvin, mutta voit vaikuttaa asiaan tekemällä työsi hyvin.
Yli 10 000 odottavaa äitiä käsityksessä tanskalaisesta tutkimuksessa todettiin, että jo panadolin syöminen lisää adhd-riskiä. Miksi sitten lääkärit suosittelevat sitä? Ehkä siksi, että tuskissaan olevalle äidille on sallittava edes jokin helpotus.
Muita mahdollisia vaikuttamiskeinoja: Nuku mahdollisimman säännölliset unet raskausaikana. Tätä tutkitaan parhaillaan ja tulokset ovat vasta alustavia.
Myös äkylaitteiden vaikutus 0-3-vuotialle on mahdollinen osaselitys, mutta tieteellistä tutkimusta on vasta vähän.
Nämä siis selittänevät vain pienen osan eettisyydestä, eikä siihen aina voida vaikuttaa.
Ja kyllä, ao antaa vaikutelman humblebragista, vaikka ei ehkä sitä itse tarkoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Todella tuntuu että me ollaan outoja kun ollaan niin normaaleja:)
Ainoa poikkeama ”normista” on uusperhe mitä on eletty jo 24 hienoa vuotta.
4 normaalia lasta, 3 lastenlasta. Yksi opiskelija ja muut pariutuneita, kouluttautuneita ja vakitöissä.
Ei sossua, ei lasuja, ei mt tai muitakaan ongelmia. Velattomia. Viihdytään hyvin isolla porukalla yhdessä ja usein
Samoin meillä viihdytään isolla porukalla, ihana kuulla että on muitakin normaaleja. Kyllähän sitä viihtyy kun kaikilla on hyvä olla.
Ap
käsittäneessä
älylaitteiden
erityisyydestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sua edes hävetä tulla leuhkimaan tilanteellasi? Hemmetin hyvä että teillä menee hyvin. Kaikilla ei mene, eikä siihen että saako erityislapsen vai ei, voi oikein itse vaikuttaa.
Ei tietenkään voi, mutta mielestäni en ole myöskään leuhkinut tilanteella. Mietin vain miksi nykypäivänä näin asiat ovat.
ApARGH, tuo hiton nykyaika...ei ennen erottu ei, vaikka oli väkivaltaa, alkholismia, alistamisen, yms... ja kaikki normaalista poikkeava piilotettiin ullakolle ja yritettiin pitää salassa ne lapset, jotka ei käyttäytyneet kuin tuhannet muut.
Nyt ei puhuttu piilotetuista ongelmista, vaan siitä että asiat ovat oikeasti hyvin
Kannattaa odottaa elämän loppuun ja vasta sitten tehdä tuollainen tili.
Monilla elämä on ihan tavallista, kunnes se ei enää ole. Teistäkin voi kuka tahansa tehdä milloin tahansa vaikka lastensuojeluilmoituksen. Voi tulla joku onnettomuus, syöpä, käytöshäiriö, kiusaaminen voi alkaa. Tai sitten teillä "normaalius" on niin tärkeää, etteivät lapsetkaan uskalla sitä rikkoa kertomalla vaikkapa kiusaamisesta. Entä jos lapsesi tai te aikuiset olette kiusaajia?
Ei ole harvinaista.