Lue keskustelun säännöt.
Anteeksipyytely kuolinvuode
10.03.2020 |
Minusta on jotenkin itsekästä että ihminen pyytää läheisiltään anteeksi, kun kuolo kolkuttaa. Ensinnäkin on aika vaikea sanoa, että paskiainen, en anna. Aika armotonta menoa se olisi.
Anteeksipyytäminen on valtavaa nöyrtymistä. Siinä valta annetaan sille jolta pyydetään. On luonnevikaisia ja niin ylpeitä, pääosa ihmisistä, ettei ikinä pyydetä asioita anteeksi.
Lapsikin osaa kuitenkin ne hommat.
Vaikka täällä ei uskovaisista pidetä, niin totean että he pyytävät monesti anteeksi. Nöyrtyvät ja pyytävät. Sillä on puhdistava vaikutus niin itseen kuin muihinkin.
Anteeksi.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Pääset ihmisestä kuitenkin eroon tuota pikaa, ei olisi iso vaiva leikkiä mukavaa...
Tietenkin anteeksi annetaan, mutta on se jotenkin kun vaikka 40 vuoteen ei pyydetä ja sitten lopussa voi voi.... Aim soriii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se muka kohteliasta pitää vihaa kymmeniä vuosia, ja sitten juuri ennen kuolemaa pyytää anteeksi?
Ja tuo uskovaisten anteeksi pyytely on lähinnä teatteria, jolla ostetaan itselle hyvä mieli.
Anteeksi pyydetään heti, ja täydellä tarkoituksella. Muuten sillä ei ole mitään merkitystä.
Joo, ei se anteeksi pyytäminen mitätöi asioita. Ihan kuin olisi ok tehdä ja sanoa mitä vaan, kunhan sitten pyytää anteeksi. On paljon asioita jotka ovat yksinkertaisesti anteeksiantamattomia.
Tuosta tuli mieleen. Mieheni kuoli tapaturmaisesti ja yllättäen. Hautajaisia järjestellessäni kuulin, että hänen entinen paras ystävänsä oli pahoittanut mielensä kun ei saanut hautajaiskutsua, olisi kuulemma halunnyt hyvästellä.
En ollut kutsunut häntä, sillä hän oli jo useamman vuoden ajan ollut ollut pitämättä yhteyttä mieheeni, vaikka tämä oli hänelle viestitellyt ym (vailla vastausta). Säälistä sitten kuitenkin kutsuin hänet puolisoineen hautajaisiin.
Mainittakoon vielä että ko. mies ei ikinä pitänyt minusta.
No nyt tämän miehen PUOLISO laittoi minulle viestiä kysellen vointiani miehen kuolinpäivän 2-v. vuosipäivänä. Sanoi että haluaisivat tulla joskus kahville.
Toiminko epäkohteliaasti kun vastasin että minulla ei ole moiseen tarvetta?
leski kirjoitti:
Tuosta tuli mieleen. Mieheni kuoli tapaturmaisesti ja yllättäen. Hautajaisia järjestellessäni kuulin, että hänen entinen paras ystävänsä oli pahoittanut mielensä kun ei saanut hautajaiskutsua, olisi kuulemma halunnyt hyvästellä.
En ollut kutsunut häntä, sillä hän oli jo useamman vuoden ajan ollut ollut pitämättä yhteyttä mieheeni, vaikka tämä oli hänelle viestitellyt ym (vailla vastausta). Säälistä sitten kuitenkin kutsuin hänet puolisoineen hautajaisiin.
Mainittakoon vielä että ko. mies ei ikinä pitänyt minusta.
No nyt tämän miehen PUOLISO laittoi minulle viestiä kysellen vointiani miehen kuolinpäivän 2-v. vuosipäivänä. Sanoi että haluaisivat tulla joskus kahville.
Toiminko epäkohteliaasti kun vastasin että minulla ei ole moiseen tarvetta?
Et todellakaan. On äärimmäisen epäkohteliasta kutsua itsensä kylään muutenkin.
Pääset ihmisestä kuitenkin eroon tuota pikaa, ei olisi iso vaiva leikkiä mukavaa...