Lue keskustelun säännöt.
Miten usein tapailuvaiheessa viestitellään?
Miten usein teidän mielestä tapailuvaiheessa viestitellään/pidetään yhteyttä? Siis ihan alussa. Päivittäin vai pari päivää välilä?
Kommentit (137)
En ole koskaan ollut tapailuvaiheessa. Olen ollut vaiheessa, jossa olen kohdannut kiinnostavan miehen ja hänkin on kiinnostunut minusta. Viimeksi, kun niin kävi, meille tuli hyvin nopeasti tavaksi soitella iltaisin toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sikakiusallista koittaa keksiä sanottavaa. En ole mies joka jaksaisi lörpötellä turhia ja ei sillä etteikö nainen tosiaan kiinnostaisi. Mutta että MITÄ?! Naiselta tulee viestiä, että ”mitä kuuluu” tai ”oon ajatellu sua koko päivän”. Mitä tuollaisiin voi vastata? En todellakaan halua tai jaksa alkaa kertomaan yksityiskohtia työstäni, eikä niissä ole yleensä ollut mitään kertomisen arvoista. ”Peruspäivä”. Veikkaan että kyseinen vastaus tulkittaisiin kylmäksi, vaikka mielestäni on yhtä relevantti kuin kysymys ”mitä kuuluu”. Tai mitä tuohon ajatteluviestiin sitten? Mä en ole ajatellut häntä koko pitkää päivää, vaikka kiinnostunut hänestä olenkin. En ikinä mieti ketään tai mitään asiaa koko päivää.
Joka päivä viestin laittaminen on tikusta asiaa, koska asiaa ei ole. Mun elämä on ehkä niin tylsää, ettei huvita siitä viestitellä. Se on duunia, treeniä ja netflixiä ennen nukkumaan menoa. Viikonloppuisin sitten nähdäänkin, niin ei tarvitse erikseen kysellä mitä kuuluu. Eikä mua kiinnosta hänenkään vastaavansa. Ja taas kerran, etteikö siis sillä, ettei hän minua viehättäisi ja kiinnostaisi ihmisenä. Mutta töissä on viikot ja varmaan Mari on sanonut töissä niin ja näin... piti ostaa uudet kivat lenkkikengät, mutta kaupassa ei ollut oikeaa kokoa just siitä mallista. Hey camoon!! WTF?! Ei mua sori kiinnosta chättäillä kahdesti päivässä tuollaisista. Käydään ne small talkkina sitten vaikka kun nähdään.
Tän takia viestittely suhteen alussa on aivan hirveää tuskaa. En mä keksi kerrottavaa tai keksi edes kommentteja hänen viesteihinsä. Enkä jaksa näpytellä jonninjoutavaa kun pitäisi töitä tehdä tai vaikka treenata. Parempi vaikka hitto muuttaa yhteen ja elää sitten sitä arkea yhdessä. Ei vaan kykene tällainen perusjätkä jaarittelemaan liirumlaarumia päivät pitkät. Ja sitten loukkaannutaan.
Meistä ei olisi ikinä tullut paria. Minäkään en olisi viestitellyt, mutta kyllä alusta alkaen kiinnosti kuulla toisen kuulumiset kerran päivässä soittamalla (ellei jommalla kummalla ollut jotain erityistä iltamenoa, jonka takia ei soiteltu). Kengistä, muodista, Marin sanomista tai vastaavista ei koskaan puhuttu. Mutta aina riitti puhumista. Ei se oikeastaan mitenkään eronnut siitä, mitä puhumme nyt, kun asumme yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sikakiusallista koittaa keksiä sanottavaa. En ole mies joka jaksaisi lörpötellä turhia ja ei sillä etteikö nainen tosiaan kiinnostaisi. Mutta että MITÄ?! Naiselta tulee viestiä, että ”mitä kuuluu” tai ”oon ajatellu sua koko päivän”. Mitä tuollaisiin voi vastata? En todellakaan halua tai jaksa alkaa kertomaan yksityiskohtia työstäni, eikä niissä ole yleensä ollut mitään kertomisen arvoista. ”Peruspäivä”. Veikkaan että kyseinen vastaus tulkittaisiin kylmäksi, vaikka mielestäni on yhtä relevantti kuin kysymys ”mitä kuuluu”. Tai mitä tuohon ajatteluviestiin sitten? Mä en ole ajatellut häntä koko pitkää päivää, vaikka kiinnostunut hänestä olenkin. En ikinä mieti ketään tai mitään asiaa koko päivää.
Joka päivä viestin laittaminen on tikusta asiaa, koska asiaa ei ole. Mun elämä on ehkä niin tylsää, ettei huvita siitä viestitellä. Se on duunia, treeniä ja netflixiä ennen nukkumaan menoa. Viikonloppuisin sitten nähdäänkin, niin ei tarvitse erikseen kysellä mitä kuuluu. Eikä mua kiinnosta hänenkään vastaavansa. Ja taas kerran, etteikö siis sillä, ettei hän minua viehättäisi ja kiinnostaisi ihmisenä. Mutta töissä on viikot ja varmaan Mari on sanonut töissä niin ja näin... piti ostaa uudet kivat lenkkikengät, mutta kaupassa ei ollut oikeaa kokoa just siitä mallista. Hey camoon!! WTF?! Ei mua sori kiinnosta chättäillä kahdesti päivässä tuollaisista. Käydään ne small talkkina sitten vaikka kun nähdään.
Tän takia viestittely suhteen alussa on aivan hirveää tuskaa. En mä keksi kerrottavaa tai keksi edes kommentteja hänen viesteihinsä. Enkä jaksa näpytellä jonninjoutavaa kun pitäisi töitä tehdä tai vaikka treenata. Parempi vaikka hitto muuttaa yhteen ja elää sitten sitä arkea yhdessä. Ei vaan kykene tällainen perusjätkä jaarittelemaan liirumlaarumia päivät pitkät. Ja sitten loukkaannutaan.
Tän takia perus suomijepet ei saa pesää ku suomalaisilta ja joiltain kielitaidottomilta kehitysmaiden köyhiltä. Monen suomalaisen (niin naisen kuin miehenkin) kommunikointi on kyllä uskomattoman autistista.
Yleensä rakastuneet lärpättää koko ajan toisilleen jotain. Tapailuvaiheesta en tiiä, ei kokemusta. Hain puolison aikoinaan naapuripitäjän iltamista. Ei ollu kännyköitä eikä tietokoneita. Lähibaarin seinässä oli kolikkopuhelin. Konkurssiin siinä ois menny ja mainekin, jos lemmenlurituksia luurissa olis livautellu. Joten yhtösen tuvan hankin ja sormuksen ja tulihan se rakkaus sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sikakiusallista koittaa keksiä sanottavaa. En ole mies joka jaksaisi lörpötellä turhia ja ei sillä etteikö nainen tosiaan kiinnostaisi. Mutta että MITÄ?! Naiselta tulee viestiä, että ”mitä kuuluu” tai ”oon ajatellu sua koko päivän”. Mitä tuollaisiin voi vastata? En todellakaan halua tai jaksa alkaa kertomaan yksityiskohtia työstäni, eikä niissä ole yleensä ollut mitään kertomisen arvoista. ”Peruspäivä”. Veikkaan että kyseinen vastaus tulkittaisiin kylmäksi, vaikka mielestäni on yhtä relevantti kuin kysymys ”mitä kuuluu”. Tai mitä tuohon ajatteluviestiin sitten? Mä en ole ajatellut häntä koko pitkää päivää, vaikka kiinnostunut hänestä olenkin. En ikinä mieti ketään tai mitään asiaa koko päivää.
Joka päivä viestin laittaminen on tikusta asiaa, koska asiaa ei ole. Mun elämä on ehkä niin tylsää, ettei huvita siitä viestitellä. Se on duunia, treeniä ja netflixiä ennen nukkumaan menoa. Viikonloppuisin sitten nähdäänkin, niin ei tarvitse erikseen kysellä mitä kuuluu. Eikä mua kiinnosta hänenkään vastaavansa. Ja taas kerran, etteikö siis sillä, ettei hän minua viehättäisi ja kiinnostaisi ihmisenä. Mutta töissä on viikot ja varmaan Mari on sanonut töissä niin ja näin... piti ostaa uudet kivat lenkkikengät, mutta kaupassa ei ollut oikeaa kokoa just siitä mallista. Hey camoon!! WTF?! Ei mua sori kiinnosta chättäillä kahdesti päivässä tuollaisista. Käydään ne small talkkina sitten vaikka kun nähdään.
Tän takia viestittely suhteen alussa on aivan hirveää tuskaa. En mä keksi kerrottavaa tai keksi edes kommentteja hänen viesteihinsä. Enkä jaksa näpytellä jonninjoutavaa kun pitäisi töitä tehdä tai vaikka treenata. Parempi vaikka hitto muuttaa yhteen ja elää sitten sitä arkea yhdessä. Ei vaan kykene tällainen perusjätkä jaarittelemaan liirumlaarumia päivät pitkät. Ja sitten loukkaannutaan.
No, minä tulkitsen ettet ole aidosti kiinnostunut, jos viestittely on noin työn ja tuskan takana. Kiinnostuneena on ihanaa vaihtaa ajatuksia mistä tahansa, kuulla ihan ne tavalliset kuulumisetkin, tai vaikka sitten työjuttuja. Olen kyllä huomannut, että monille miehille viestittely on vaikeaa, ja siitä syystä moni aluksi potentiaaliselta vaikuttanut juttu on loppunut ennen kuin on ehtinyt alkaakaan. Mutta yksinkertaisesti, jos mies ei mitenkään osoita että kiinnostusta on, tietenkin oletan ettei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
All the time, kun kipinää on.
Tämä. Rakastuneena kymmeniä viestejä päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
All the time, kun kipinää on.
Tämä. Rakastuneena kymmeniä viestejä päivässä.
Minä tapasin miehen yks lauantai-ilta, yöllä sovittiin että ollaan yhteyksissä myöhemmin. Maanantaina mieheltä sitten tuli viestiä ja siitä asti on viestitelty useasti päivässä vaikka saatetaan puhua puhelimessa useampia kertoja päivän aikana niin silti viestitkin kulkee koko ajan. Kuvittelin että tuo on normaalia mutta ilmeisesti monen mielestä ollaan liikaa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lienee tapauskohtaista riippuen yksilöiden halusta viestiä. Jos viestittely käy työstä, niin se on liian aktiivista.
Ihanaa nää tapailuvaiheet, kun sitten miehet hiljenee jonkin ajan päästä kokonaan. Ja voi olla kuukausia yhdessäoloo ja tiivistä yhteydenpitoa ja siltikin kadotaan vaan joku pvä... En enää ikinä päästä ketään oikeasti lähelle, kun sitä hetkessä muuttuu läheisestä ja muka tärkeästä ihmisestä tuntemattomaksi eikä ite ees oo tajunnu syytä. Paitsi tinder. Miehet on kyllä nykyään aivan äärimmäisen taitavia feikkaamaan, mulla muutama suoritus menny läpi heittämällä ja päästäny omat tunteet mukaan sotkeutumaan. Siis täysi amatööri olen ja pysynkin nyt poissa deittailumaailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteesta riippuen, päivittäin tai vähintään joka toinen päivä. Itsellä ainakin alussa kiinnostus voi lopahtaa herkästi, jos tuntuu että toinen on liian innokas. Ja kai sitten oon olettanut toistenkin ajattelevan samoin ja jos oon ollut tosi kiinnostunut toisesta, silloinkin yrittänyt pitää viestittelyn aisoissa, etten tunkisi liian nopeasti liian lähelle. Mutta joillakin voi olla toisin ja vähäinen viestittely olla merkki kiinnostuksen puutteesta.
Noin mullekin kävi liian usein.. mutta nyt on ollut sama mies jo 2 vuotta:)
Älä luovuta...
Tosin on myönnettävä et vieläkin jos miehestä ei pariin päivään kuulu mitään, alan taas ajatella että se haluaa lopettaa koko jutun. Tosi kuluttavaa mutta minkäs teet....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kummemmin puhelimessa lörpöttele tai viestejä lähettele sen kummemmin. Mutta kun tapasin rakkaani niin viestejä ja puheluita kyllä tuli paljon. Viestejä lähetettiin noin kolmessa viikossa yli viisitoista tuhatta:) Eikä edes tuntunut paljolta. Kai se menee sitten luonnostaan kun tapaa sellaisen ihmisen kenen kanssa se tapahtuu ilman mitään sen kummempia analysointeja.
M40
En ymmärrä tuota tapailu sanaa edes. Miksi tapailla yhdentekevää ihmistä? Jos kummallakaan ei ole tunteita, miksi tapailla? Jos ei ole mitään sanottavaa, miksi vääntää väkisin jotain sanottavaa?
Jos mies on kiinnostunut, hän ottaa yhteyttä.
Me viestiteltiin koko ajan j yötä myöten kun ei haluttu olla erossa hetkeekään
Ihminen ei ole kiinnostunut jos ei tunne tarvetta olla yhteydessä rakkaimpaansa. Saatika ”ettei ole sanomista, eikä kiinnosta toisenkaan peruspäiväjutut”. En oikeasti halua edes tietää mikä kiinnostaa - tai tietäähän sen. Minä en halua sellaista suhdetta.
Kun aloin eron jälkeen tapailla eka kertaa 15 vuoteen, olin ihan shokis ja vähän ahdistunut kun deittimies olisi vielä muuten vaan viestitellyt jotain kun treffit oli jo sovittu. Mun deittiajoista oli pitkään, eikä eksän kans ollut enää tarvetta moiseen kun asui yhdes. Nooh, erinäisten tapahtumien jälkeen viestittely sit harveni myös hänen puolelta niin et vaan kerran pari viikos kuului ja homma sit kuolikin.
Nykyisen kans viesteiltiin heti alusta päivittäin ja edelleenkin yli puolen vuoden jälkeen. Käydään sellasta pientä chattia koko ajan. Välillä kun on kiireistä niin voi olla et jompi kumpi ei vastaa aikoihin, mut on myös tosi luontevaa sikäli et ei tartte laskea montako viestiä kumpikin on laittanut. Jos tulee joku kiva juttu niin voi jakaa vaik toinen ois selkeesti muissa puuhissa.
Toki ollaan etäsuhteessa joten tää on ehdottomasti tärkeämpää kuin jos vois nähdä tiuhempaan, mut uskon nykyään et jos kiinnostusta oikeesti on, toiseen haluaa pitää yhteyden.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota tapailu sanaa edes. Miksi tapailla yhdentekevää ihmistä? Jos kummallakaan ei ole tunteita, miksi tapailla? Jos ei ole mitään sanottavaa, miksi vääntää väkisin jotain sanottavaa?
Jos mies on kiinnostunut, hän ottaa yhteyttä.
Katosos kun pitäähän ne tarpeet jotenkin saada tyydytettyä. Aivan sama kiinnostaako se toinen vai ei.
Itsehän tuhlasin kuukausia äijään, josta sitten paljastuikin ettei mitään kiinnostusta ollut koskaan ollutkaan. Saattoi olla hieman vedätetty olo siinä kohtaa.
Ihan sikakiusallista koittaa keksiä sanottavaa. En ole mies joka jaksaisi lörpötellä turhia ja ei sillä etteikö nainen tosiaan kiinnostaisi. Mutta että MITÄ?! Naiselta tulee viestiä, että ”mitä kuuluu” tai ”oon ajatellu sua koko päivän”. Mitä tuollaisiin voi vastata? En todellakaan halua tai jaksa alkaa kertomaan yksityiskohtia työstäni, eikä niissä ole yleensä ollut mitään kertomisen arvoista. ”Peruspäivä”. Veikkaan että kyseinen vastaus tulkittaisiin kylmäksi, vaikka mielestäni on yhtä relevantti kuin kysymys ”mitä kuuluu”. Tai mitä tuohon ajatteluviestiin sitten? Mä en ole ajatellut häntä koko pitkää päivää, vaikka kiinnostunut hänestä olenkin. En ikinä mieti ketään tai mitään asiaa koko päivää.
Joka päivä viestin laittaminen on tikusta asiaa, koska asiaa ei ole. Mun elämä on ehkä niin tylsää, ettei huvita siitä viestitellä. Se on duunia, treeniä ja netflixiä ennen nukkumaan menoa. Viikonloppuisin sitten nähdäänkin, niin ei tarvitse erikseen kysellä mitä kuuluu. Eikä mua kiinnosta hänenkään vastaavansa. Ja taas kerran, etteikö siis sillä, ettei hän minua viehättäisi ja kiinnostaisi ihmisenä. Mutta töissä on viikot ja varmaan Mari on sanonut töissä niin ja näin... piti ostaa uudet kivat lenkkikengät, mutta kaupassa ei ollut oikeaa kokoa just siitä mallista. Hey camoon!! WTF?! Ei mua sori kiinnosta chättäillä kahdesti päivässä tuollaisista. Käydään ne small talkkina sitten vaikka kun nähdään.
Tän takia viestittely suhteen alussa on aivan hirveää tuskaa. En mä keksi kerrottavaa tai keksi edes kommentteja hänen viesteihinsä. Enkä jaksa näpytellä jonninjoutavaa kun pitäisi töitä tehdä tai vaikka treenata. Parempi vaikka hitto muuttaa yhteen ja elää sitten sitä arkea yhdessä. Ei vaan kykene tällainen perusjätkä jaarittelemaan liirumlaarumia päivät pitkät. Ja sitten loukkaannutaan.