Pitkä avioliitto, täyspäivätyöt ja lapsiarki - tuntuu ettei tässä elämässä ole enää mitään sijaa seksille

Laitoin miehen pihalle. Loppui arjen puristus. Laadukkaampaa seksiäkin saa silloin kun lapset ovat isällään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että miehen halun ja kiinnostuksen puute satuttaa sinua, AP.

Mutta olet ilmeisesti kuitenkin hyvä puoliso, koska vielä jaksat ajatella, miten voisit parantaa tilannetta.

Ja se minusta kertoo siitä, että suhteellanne on toivoa.

Voiko kuormittumisesi kertoa siitä, että kaipaat miehesi tukea, hyväksyvää kosketusta, ja sitä, että hän voisi yhä edelleen haluta ja rakastaa sinua?

Fyysisen, arvostavan rakkauden puute, rakasteluvaje, saattaa kuormittaa henkisesti ja fyysisestikin todella paljon, siihen voi kuulua fyysinen väsymys ja omien rajojen häviäminen, tunne siitä, ettei saa mitään vaan antaa muille vaan itsestään.

Tästä juuri ja nimen omaan on kysymys. Osasitpa ilmaista asian hienosti, itse en olisi osannut. Mutta en ala enää vaatia huomiota, se on kokeiltu ja se johti vain kaiken pahenemiseen. Ap

Kannattaisiko vielä avoin ja vilpitön keskustelu asiasta?

Se, että voisit miehellesi sanoittaa sen, että kaipaat parempaa yhteyttä häneen (ja uskot hänen kaipaavan sinua)?

Omassa parisuhteessani tuollainen todella avoin keskustelu todella paransi asioita, ja pystyimme luomaan lapsiperhearjessa yhteisiä hetkiä ja paremman yhteyden. Itse miehenä arvostan avoimuutta ja vilpittömyyttä ainakin kovasti. Ehkä miehesi kun arvostaa?

Jos pystyt löytämään vielä itsestäsi voimavaroja, ehdottaisin itsesi takia, että voisitte yrittää löytää aikaa avoimelle ja vilpittömälle, ns. roolivapaalle keskustelulle.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vinkkini:

Arki niin sujuvaksi kuin mahdollista. Ei turhaa romua, tavaroilla omat paikat. Viikon ruuat suunnitellaan kerralla, tilataan kotiinkuljetus ruokakaupasta. Selkeä työnjako kuka tekee mitä koritöitä ja milloin. Kuulostaa tylsältä mutta kun arjen saa pyörimään, se rullaa autopilotilla eikä vaadi niin paljon.

Turha pois, helpotusta elämään nyt ruuhkavuosina mistä sitä voikin löytää. Eineksiä saa syödä, siivoojaa voi käyttää. Viikonloppuna ei tarvitse tehdä mitään erikoista, joskus voi vaan olla ja palautua.

Läheisyyttä; halauksia, viereen menemistä, pieniä pusuja ja kosketuksia, pieniä mukavia tekoja toiselle. Yrittäkää löytää joku teidän yhteinen rentouttava kiva juttu arjen keskelle. Vaikka saunominen, sarjan katsominen, jotain mukavaa mitä tehdään yhdessä.

Seksissä meillä on periaate että jos toinen antaa ymmärtää niin toinen ymmärtää antaa. Lopulta on molemmilla aina kivaa, vaikka aluksi ei olisi niin jaksanutkaan. Aina ei tarvitse olla mieletöntä ilotulitusta, joskus voi olla ihan vaan tavallista seksiä nopeasti. Seksiä ei kannata ajatella velvollisuutena vaan hemmotteluhoitona joka rentouttaa, lisää onnellisuushormoneja, tekee hyvää ja antaa energiaa.

Joo. Katsotaan sarjoja tai leffaa joka ilta. Se ei johda seksiin. Ap

Ei tarvitsekaan johtaa seksiin, vaan läheisyyteen. Että on molemmilla mukavaa, olette lähekkäin, samalla voi jutella, on hyvä olla.

Joo jutellaan kyllä, ei lähekkäin, kumpikin omalla sohvalla. Ei ole hyvä olla jos seksiin tulee viikkojen ja kuukausien taukoja. Minusta ei tunnu että olen parisuhteessa sitten enää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että miehen halun ja kiinnostuksen puute satuttaa sinua, AP.

Mutta olet ilmeisesti kuitenkin hyvä puoliso, koska vielä jaksat ajatella, miten voisit parantaa tilannetta.

Ja se minusta kertoo siitä, että suhteellanne on toivoa.

Voiko kuormittumisesi kertoa siitä, että kaipaat miehesi tukea, hyväksyvää kosketusta, ja sitä, että hän voisi yhä edelleen haluta ja rakastaa sinua?

Fyysisen, arvostavan rakkauden puute, rakasteluvaje, saattaa kuormittaa henkisesti ja fyysisestikin todella paljon, siihen voi kuulua fyysinen väsymys ja omien rajojen häviäminen, tunne siitä, ettei saa mitään vaan antaa muille vaan itsestään.

Tästä juuri ja nimen omaan on kysymys. Osasitpa ilmaista asian hienosti, itse en olisi osannut. Mutta en ala enää vaatia huomiota, se on kokeiltu ja se johti vain kaiken pahenemiseen. Ap

Voisitko kokeilla antaa huomiota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää kaksin lomalle. Ilman lapsia. Ja puhutte suhteenne tilasta.

Tukiverkko puuttuu nykyään monelta kun isovanhempia ei kiinnosta.

Mä en ole 12 vuoteen ollut miehen kanssa kertaakaan ”lapsivapaata” kahdenkeskistä yötä. Joten se siitä lomasta. Isovanhemmat ei hoida edes minuuttia.

Teidän lapsenne ovat teidän, eivät isovanhempien. Isovanhemmat ovat omat lapsenne jo hoitaneet, heillä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa sinun lapsiasi.

Ei se taida elämä ihan näin toimia. Mitäpä sitten kun alkaa isovanhempi tarvita apua? Aivan keskenkasvuista ajattelua, että me emme olisi toisistamme riippuvaisia. Ihmisten käsitys rakkaudesta, perheestä, yhteisöstä... kaikesta tärkeästä, näyttää olevan ns. hanurista.

Sinun pitäisi alkaa nähdä itsesi taas hyvänä tyyppinä, kauniina ja kiinnostavana. Onko jotain mistä innostut, tai olit aiemmin innostunut? Voiko sille antaa enemmän tilaa?

OHIS mutta eikö 12-vuotias voi jo mennä kaverille yöksi, tai serkuille? Sitten pienemmät nukkumaan ajoissa ja seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitäisi alkaa nähdä itsesi taas hyvänä tyyppinä, kauniina ja kiinnostavana. Onko jotain mistä innostut, tai olit aiemmin innostunut? Voiko sille antaa enemmän tilaa?

No niinpä. Ei taida voida niin kauan kuin perhe ja työ vie kaiken jaksaminen ja todellakin tuntuu etten itse saa mitään. Ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitäisi alkaa nähdä itsesi taas hyvänä tyyppinä, kauniina ja kiinnostavana. Onko jotain mistä innostut, tai olit aiemmin innostunut? Voiko sille antaa enemmän tilaa?

No niinpä. Ei taida voida niin kauan kuin perhe ja työ vie kaiken jaksaminen ja todellakin tuntuu etten itse saa mitään. Ap

Nyt vaikuttaa siltä, että arki on imaissut sinut niin tiukasti otteeseensa, että ehkä ensin pitäisi sada sinut piristymään. Olisiko sinulla jotain harrastusta, josta olet haaveillut, mutta et ole saanut aikaiseksi? Jotain mikä nostaisi arvoasi omissa silmissäsi?

Tiedän, että tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mutta jos saisit jonkun oman jutun, jotta saisit itsesi piristymään. Hitelliviikonloppu ei nyt ole ratkaisu, koska ongelma on syvemmällä selvästi.

Sinun tapaulsessasi se arki pitäisi saada jotenkin mielekkääksi. Laittakaapa vinkkejä ap:lle, että mikä teitä on piristänyt ruuhkavuosien arjessa! Yritetään auttaa.

Hyvin monissa suhteissa tuntuu että seksi on joku ihan irrallinen asia joka tulee suhteeseen ulkopuolelta jos on tullakseen. Mutta kyllä se lähtee niistä puolisoista ja heidän teoistaan. Arjen puristuksessa se vaatii ihan oikeasti yritystä ja panostamista että seksielämä ei kuole. Siis halua haluta. Jos luovuttaa niin kyllä se kuolee aika nopeasti ja varmasti.

Monta kertaa muistan miten oli jo tosi väsynyt illalla mutta kömpi silti sen puolison lähelle ja katsoi josko siitä vielä jotain kehkeytyisi. Ja kehkeytyihän siitä usein. Ja monesti sen puolen tunnin hellittelyn jälkeen oli paljon parempi fiilis eikä se menetetty nukkuma-aikakaan paljon haitannut.

Näillä luovittiin ne pahimmat vuodet yli ja kyllä täytyy sanoa että kannatti. Nyt voi jo laittaa lapset aina välillä leffaan, kavereille, harrastuksiin tms. ja olla hetken ihan kahden. 

Vierailija kirjoitti:

Taustatiedot? Montako lasta, minkä ikäisiä, mitkä työajat yms?

Seksin määrään ja laatuun vaikuttaa pitkälti myös muuten yhdessä vietetty aika. Mitä muuta teet miehen kanssa viikolla/viikonloppuna? Jos ei olla yhdessä muuten, seksiin ryhtymiselle on suurempi kynnys. Perusasiat kannattaa laittaa kuntoon.

Elämä on myös täynnä valintoja ja priorisointeja. Monella menee lasten harrastukset ja omat menot parisuhteen edelle. Kannattaa priorisoida miehen kanssa yhdessä vietetty aika, oli se sitten vaikka Netflixin katsominen yhdessä sohvalla. Siinä samalla tulee oltua luontevasti lähekkäin ja juteltua asioista/kommentoitua sarjoja yms. Yhteiset harrastukset ja suunnitelmat ovat hyviä asioita myös. Tärkeintä on tuntea kumppani läheiseksi, seksikin sujuu luontevammin. Ja seksiin pitää tietysti laittaa aikataulut yhteisiksi, eli samaan aikaan ja riittävän ajoissa nukkumaan, se taitaa lapsiperheissä olla useimmiten se seksiaika...

Parisuhde ei voi hyvin itsestään, vaan sen eteen pitää vähän nähdä vaivaa. 

Minusta kyllä nuo sun lääkkeet on just ne pahimmat seksin tappajat. Liika yhdessäolo ja varsinkin sohvalla makaaminen ja Netflix! Meillä oli muutama vuosi sitten tilanne, että asuin opiskelujen vuoksi viikot erillään perheestä. Se paransi seksiä paljon... kun tulin perjantaina kotiin, näin jo heti miehen silmistä, mitä sillä oli mielessä....ja mitä tehtiin heti kun lapset oli saatu nukkumaan. Nyt kun eletään taas arkea yhdessä seksikin on hiipunut .

Sä olisit voinut valita elämääsi pelkän seksin. Seksiä vuodesta toiseen, niin paljon kuin paikat kestää. Olisit varmasti hyvin onnellinen, toisin kuin nyt. Seksihän on syy miksi tänne synnytään.

Minä ainakin olen huomannut että edes muutaman kerran viikossa kun saan omaa aikaa auttaa todella suuresti. Ja sen ajan käytän milloin mitenkin parhaalta tuntuu; esimerkiksi itseeni, käyn salilla, kampaajalla, hieronnassa, kauneushoitolassa (saan tunteen että joku muu pitää minusta hetken huolta). Tai ystäviini, mikä piristää suunnattomasti ja antaa hengähdystauon koti-työhommista, varsinkin jos menee ystävien kanssa syömään (joku muu laittaa hyvän ruoan). Tai omaan hiljaisuuteen, käyn yksin leffassa tai kahvilassa tai kirjastossa lehteä lukien. Tai kesällä istun vain hiljaa penkillä katsellen ja miettien. Tai salilla venyttelen (makaan ja mietiskelen) tunnin. Tai sitten käyn kauppakeskuksessa tekemässä hankinnat esim johonkin mitä tarvitsen lasten kanssa mutta sekin on mieluista esim askarteluun liittyvää kun tykkään siitä muutoinkin.

Nämä hetket antavat minulle paljon energiaa ja on taas ihan eri fiilis tulla kotiin ja jatkaa härdelliä. Pääasia tuntuu olevan että lähden kotoa, tällä hetkellä en osaa irrottautua vaikka talo olisi tyhjä, jotain koti/työhommaa pyörittelen mielessä silti.

Vastaavanlaisista hetkistä on sovittu miehen kanssa; hän tekee omilla kerroillaan mitä haluaa; käy salilla, kavereiden kanssa pelaamassa ja syömässä, leffassa, jne.

Tällä olemme saaneet parannettua tilannetta että jaksamme yksilöinä arjessa ja yhdessä, ja tunnen että arvostan itse itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen huomannut että edes muutaman kerran viikossa kun saan omaa aikaa auttaa todella suuresti. Ja sen ajan käytän milloin mitenkin parhaalta tuntuu; esimerkiksi itseeni, käyn salilla, kampaajalla, hieronnassa, kauneushoitolassa (saan tunteen että joku muu pitää minusta hetken huolta). Tai ystäviini, mikä piristää suunnattomasti ja antaa hengähdystauon koti-työhommista, varsinkin jos menee ystävien kanssa syömään (joku muu laittaa hyvän ruoan). Tai omaan hiljaisuuteen, käyn yksin leffassa tai kahvilassa tai kirjastossa lehteä lukien. Tai kesällä istun vain hiljaa penkillä katsellen ja miettien. Tai salilla venyttelen (makaan ja mietiskelen) tunnin. Tai sitten käyn kauppakeskuksessa tekemässä hankinnat esim johonkin mitä tarvitsen lasten kanssa mutta sekin on mieluista esim askarteluun liittyvää kun tykkään siitä muutoinkin.

Nämä hetket antavat minulle paljon energiaa ja on taas ihan eri fiilis tulla kotiin ja jatkaa härdelliä. Pääasia tuntuu olevan että lähden kotoa, tällä hetkellä en osaa irrottautua vaikka talo olisi tyhjä, jotain koti/työhommaa pyörittelen mielessä silti.

Vastaavanlaisista hetkistä on sovittu miehen kanssa; hän tekee omilla kerroillaan mitä haluaa; käy salilla, kavereiden kanssa pelaamassa ja syömässä, leffassa, jne.

Tällä olemme saaneet parannettua tilannetta että jaksamme yksilöinä arjessa ja yhdessä, ja tunnen että arvostan itse itseäni.

Juuri tätä tarkoitin viestissäni no 70. Itselläni auttoiniinkin hassu juttukin koirien jäljestykurssi. Kerran viikossa metsässä muiden mammojen kanssa ja olin tosi virkistynyt aina sen jälkeen. Pidimme vielä saunaillan kurssin lopuksi.

Täällä on paljon hyvää tarkoittavia neuvoja siitä, miten ap voisi piristää itseään ja pärjätä ilman seksiä ja kumppaninsa läheisyyttä.

Uskoisin kuitenkin, että tämä ei ollut se, mikä on ap:n ongelma, vaan se, miten siihen parisuhteeseen saisi lisää dynamiikkaa, ja millä myös miehen saisi kiinnostumaan seksistä.

Siihen ei taida auttaa se, että ap ja mies katselevat sohvalla yhdessä Netflixiä (he tekevät sitä jo), tai se, että ap lähtee ystäviensä kanssa ulos syömään tai vaikka koirien jäljestyskurssille.

Varmaan kaivattaisiin ideoita siitä, miten ap saisi itsensä ja ennen kaikkea puolisonsa innostumaan intiimeistä hetkistä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon hyvää tarkoittavia neuvoja siitä, miten ap voisi piristää itseään ja pärjätä ilman seksiä ja kumppaninsa läheisyyttä.

Uskoisin kuitenkin, että tämä ei ollut se, mikä on ap:n ongelma, vaan se, miten siihen parisuhteeseen saisi lisää dynamiikkaa, ja millä myös miehen saisi kiinnostumaan seksistä.

Siihen ei taida auttaa se, että ap ja mies katselevat sohvalla yhdessä Netflixiä (he tekevät sitä jo), tai se, että ap lähtee ystäviensä kanssa ulos syömään tai vaikka koirien jäljestyskurssille.

Varmaan kaivattaisiin ideoita siitä, miten ap saisi itsensä ja ennen kaikkea puolisonsa innostumaan intiimeistä hetkistä.

Olet paljolti oikeassa, mutta ap sanoi ettei pidä edes itse itsestään. Se pitäisi saada muutettua ehdottomasti. Hieman masentuneelta kommentilta kuulostaa ja tämän vuoksi joku oma juttu olisi varmaan hyvä, että ap löytäisi taas itsensä uudelleen.

Sitä niin helposti hulahtaa sinne lapsiperhe arkeen ja jos unohtaa itsensä ei pysty edes nauttimaan niistä kivoista jutuista arjessa. Netflix ei tosiaan ole nyt ratkaisu eikä se yksi hotelliyö. Ehkä ap:n ja puolison joku yhteinen juttu voisi olla ratkaisu.

Hei ap! Onko sinulla ja miehelläsi ollut jotain haavetta jostain jutusta, mitä ette ole aloittaneet? Yhteinen harrastus tai joku muu juttu.

No samaa minäkin kommentillani tarkoitin että ensin on viihdyttävä ja jaksettava itsensä kanssa yksilönä jotta ylipäätään jaksaa huomioida toista. Ei baaristakaan seksiä irtoa jos ei ensin huomioi toista ja ole kiinnostunut toisesta. Jos ei jaksa huomioida edes itseään niin miten jaksaisi sitä miestä sitten?

Kannattaisi varmaan ensin molempien duunailla solona niin muistuu mieleen mitä hyvää seksissä on ja alkaa se kumppanikin vähitellen kiinnostamaan kun halut heräävät.

Omat harrastukset, jutut ja piristävät asiat ovat tietenkin hieno juttu, jos kokee, että tarvitsee piristystä arkeen ja haluaa uudistaa itseään. Kuitenkaan ei pitäisi unohtaa, että juuri sitä parisuhdetta pitää hoitaa, jos se on koko ongelman juurisyy.

Jos ap:lla on ongelmia jaksamisessa työssä ja kotona, ja väsymys ym. tuntuu vievän voiton, kaikki asiat rasittavat jne. pitäisi myös muistaa, että kyseessä saattaa olla esimerkiksi masennus. 

Mikäli ap:n työterveysholto on riittävän laaja, ei varmaan haittaisi, jos pyytäisi aikaa työhyvinvointipsykologille ja kertoisi uupumuksesta. Se vaikuttaa myös työssä jaksamiseen, ja ainakin oma työnantajani tarjoaa työhyvinvointipsykologin palveluita matalalla kynnyksellä, jos omassa jaksamisessa on huomannut ongelmia.