Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkä avioliitto, täyspäivätyöt ja lapsiarki - tuntuu ettei tässä elämässä ole enää mitään sijaa seksille
09.03.2020 |
Onko kellään muulla sama tunne? Elämä on yhtä sinnittelyä kaikkien velvollisuuksien puristuksessa ja vähitellen se on tappanut kaiken kipinän parisuhteesta. Mikä neuvoksi?
Kommentit (83)
Tuntuuko sinusta siltä, että pitäisi jaksaa romantiikkaa ja seksiä, mutta oikeasti et jaksa? Silloin kannattaa antaa vain itselleen aikaa ja sitä yksinoloa. Pitää hoitaa itsensä kuntoon ennen kuin voi hoitaa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää kaksin lomalle. Ilman lapsia. Ja puhutte suhteenne tilasta.
Tukiverkko puuttuu nykyään monelta kun isovanhempia ei kiinnosta.
Mä en ole 12 vuoteen ollut miehen kanssa kertaakaan ”lapsivapaata” kahdenkeskistä yötä. Joten se siitä lomasta. Isovanhemmat ei hoida edes minuuttia.Teidän lapsenne ovat teidän, eivät isovanhempien. Isovanhemmat ovat omat lapsenne jo hoitaneet, heillä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa sinun lapsiasi.
Tämä on nyt väärä ketju tulla jankkaamaan tuota paskaa. En ole kirjoittaja, mutta minulla esimerkiksi äitini haluaisi hoitaa lapsiani vaikka aina, mutta välimatka tekee siitä vaikeaa. On myös isovanhempia ja paljon, joille lapsenlapset ovat kaikki kaikessa.
Ei se ole paskaa vaan fakta: lapsista ovat vastuussa heidän huoltajansa, eivät isovanhemmat, joita yritetään velvoittaa hoitoavuksi kun äityliä väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti siis sanoa että viime aikoina olen ollut henkisesti niin kypsä (negatiivisessa mielessä) kun illan vapaa-aika viimein koittaa, että haluaisin vain olla rauhassa enkä ainakaan stressata mitään läheisyyttä tai seksiä miehen kanssa, siis sitä että minun pitäisi jotenkin yrittää edistää niitä tässä. Ap
Minä tuossa aiemmin tarkoitin sellaista hellyyttä tai käytännön tekoja toiselle, joiden tarkoituskaan ei ole johtaa seksiin. Ymmärrän hyvin, ettei väsyneessä ja kyllästyneessä ilmapiirissä seksi kiinnosta! Pitäisi saada ensin pehmennetty sitä ilmapiiriä. Sen jälkeen kaikki tapahtuu omalla painollaan, koska olette kuitenkin tunteneet toisianne kohtaan kiinnostusta ja intohimoa.
Aloita vaikka keskustelemalla asioista,jotka tiedät miestäsi kiinnostavan. Kuuntelet vaan ja kyselet tarvittaessa.
Olen itse ihan oikeasti kuunnellut yhden Massey Fergusonin kytkinremontin alusta loppuun.
Kyllä meillä keskustelu enimmäkseen sujuu nykyään oikein hyvin, sen suhteen tilanne on parantunut paljon, mutta läheisyyttä ja seksiä se ei ole suhteeseen palauttanut, ehkä siksi että niiden suhteen tilanne kun on jo vuosikausia ollut enimmäkseen epätyydyttävä niin kynnyksiä on vähitellen tullut liikaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti siis sanoa että viime aikoina olen ollut henkisesti niin kypsä (negatiivisessa mielessä) kun illan vapaa-aika viimein koittaa, että haluaisin vain olla rauhassa enkä ainakaan stressata mitään läheisyyttä tai seksiä miehen kanssa, siis sitä että minun pitäisi jotenkin yrittää edistää niitä tässä. Ap
Minä tuossa aiemmin tarkoitin sellaista hellyyttä tai käytännön tekoja toiselle, joiden tarkoituskaan ei ole johtaa seksiin. Ymmärrän hyvin, ettei väsyneessä ja kyllästyneessä ilmapiirissä seksi kiinnosta! Pitäisi saada ensin pehmennetty sitä ilmapiiriä. Sen jälkeen kaikki tapahtuu omalla painollaan, koska olette kuitenkin tunteneet toisianne kohtaan kiinnostusta ja intohimoa.
Aloita vaikka keskustelemalla asioista,jotka tiedät miestäsi kiinnostavan. Kuuntelet vaan ja kyselet tarvittaessa.
Olen itse ihan oikeasti kuunnellut yhden Massey Fergusonin kytkinremontin alusta loppuun.Kyllä meillä keskustelu enimmäkseen sujuu nykyään oikein hyvin, sen suhteen tilanne on parantunut paljon, mutta läheisyyttä ja seksiä se ei ole suhteeseen palauttanut, ehkä siksi että niiden suhteen tilanne kun on jo vuosikausia ollut enimmäkseen epätyydyttävä niin kynnyksiä on vähitellen tullut liikaa. Ap
Joo ymmärrän mitä tarkoitat. Positiivista on, että olen tajunnut tilanteen ja selvästi yrität tehdä asialle jotain. Varmaan yhtä ja oikeaa neuvoa ei ole ja sinun on haalittava vinkkejä sieltä ja täältä. Se että keskustelu sujuu kuitenkin kertoo, ettei peli ole menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää kaksin lomalle. Ilman lapsia. Ja puhutte suhteenne tilasta.
Tukiverkko puuttuu nykyään monelta kun isovanhempia ei kiinnosta.
Mä en ole 12 vuoteen ollut miehen kanssa kertaakaan ”lapsivapaata” kahdenkeskistä yötä. Joten se siitä lomasta. Isovanhemmat ei hoida edes minuuttia.Teidän lapsenne ovat teidän, eivät isovanhempien. Isovanhemmat ovat omat lapsenne jo hoitaneet, heillä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa sinun lapsiasi.
Tämä on nyt väärä ketju tulla jankkaamaan tuota paskaa. En ole kirjoittaja, mutta minulla esimerkiksi äitini haluaisi hoitaa lapsiani vaikka aina, mutta välimatka tekee siitä vaikeaa. On myös isovanhempia ja paljon, joille lapsenlapset ovat kaikki kaikessa.
Ei se ole paskaa vaan fakta: lapsista ovat vastuussa heidän huoltajansa, eivät isovanhemmat, joita yritetään velvoittaa hoitoavuksi kun äityliä väsyttää.
Kukaan ei ole väittänytkään, että lapsista olisi vastuussa joku muu kuin heidän vanhempansa.
Lapsella on myös oikeus omiin isovanhempiinsa. Se ei ole vain isovanhempien päätös. Kun tekee itse lapsia niin oletuksena on, että joskus tulee perheeseen myös lastenlapsia, joihin on myös luotava suhde ja pidettävä yllä.
Jos ei halua lapsenlapsia ei pidä tehdä niitä lapsiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää kaksin lomalle. Ilman lapsia. Ja puhutte suhteenne tilasta.
Tukiverkko puuttuu nykyään monelta kun isovanhempia ei kiinnosta.
Mä en ole 12 vuoteen ollut miehen kanssa kertaakaan ”lapsivapaata” kahdenkeskistä yötä. Joten se siitä lomasta. Isovanhemmat ei hoida edes minuuttia.Sama täällä. Minkä ikäiset lapset teillä? Meillä niin pienet, että menevät klo 20 nukkumaan. Yksi vkl laitoin meille lasten nukkumaanmenon jälkeen piknikin olohuoneen lattialle. Laitoin eväät juustoja, viiniä, pikkupurtavaa ja köllöttelimme lapsivapaalla olohuoneen lattialla.
Vanhin 12, nuorin 1. Eli seuraavatkin kymmenen vuotta mennään ilman hetkenkään parisuhdeaikaa.
Kohta joku huutaa että ”palkkaa hoitaja”. No ei onnistu, kokeiltu on, yksikään palveluntarjoaja ei tässä pitäjässä tee yön yli hoitoa. Ja toki nuorin niin pieni etten hoitajalle jättäisikään.
Huomaa että jotkut ihmiset ei ymmärrä yhtään millaista on tukiverkottomuus. He jakelee ohjeita että VIE lapset hoitoon, OTA parisuhdeaikaa. Eikä tajua että kaikilla ei ole mihin viedä tai keinoa millä ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää kaksin lomalle. Ilman lapsia. Ja puhutte suhteenne tilasta.
Tukiverkko puuttuu nykyään monelta kun isovanhempia ei kiinnosta.
Mä en ole 12 vuoteen ollut miehen kanssa kertaakaan ”lapsivapaata” kahdenkeskistä yötä. Joten se siitä lomasta. Isovanhemmat ei hoida edes minuuttia.Teidän lapsenne ovat teidän, eivät isovanhempien. Isovanhemmat ovat omat lapsenne jo hoitaneet, heillä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa sinun lapsiasi.
Nauran! Nää moralisoijat on ihan aina niitä jotka ITSE vie lapset monta kertaa viikossa mummolaan. Sit sormi pystyssä saarnaa muille! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan samassa jamassa?
Olen. Pidemmälle esim. Viikon Lomalle emme kaksin pääse, muutamia kertoja vuodessa vietetään lapsivapaata. Toki ovat jo koululaisia ja nyt ovat samoissa harrastuksissa niin on aikaa parisuhteelle muutama hetki viikosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää kaksin lomalle. Ilman lapsia. Ja puhutte suhteenne tilasta.
Tukiverkko puuttuu nykyään monelta kun isovanhempia ei kiinnosta.
Mä en ole 12 vuoteen ollut miehen kanssa kertaakaan ”lapsivapaata” kahdenkeskistä yötä. Joten se siitä lomasta. Isovanhemmat ei hoida edes minuuttia.Sama täällä. Minkä ikäiset lapset teillä? Meillä niin pienet, että menevät klo 20 nukkumaan. Yksi vkl laitoin meille lasten nukkumaanmenon jälkeen piknikin olohuoneen lattialle. Laitoin eväät juustoja, viiniä, pikkupurtavaa ja köllöttelimme lapsivapaalla olohuoneen lattialla.
Vanhin 12, nuorin 1. Eli seuraavatkin kymmenen vuotta mennään ilman hetkenkään parisuhdeaikaa.
Kohta joku huutaa että ”palkkaa hoitaja”. No ei onnistu, kokeiltu on, yksikään palveluntarjoaja ei tässä pitäjässä tee yön yli hoitoa. Ja toki nuorin niin pieni etten hoitajalle jättäisikään.Huomaa että jotkut ihmiset ei ymmärrä yhtään millaista on tukiverkottomuus. He jakelee ohjeita että VIE lapset hoitoon, OTA parisuhdeaikaa. Eikä tajua että kaikilla ei ole mihin viedä tai keinoa millä ottaa.
No niinpä ja toisaalta se on myös niin, että hotelliyö silloin ja tällöin ei avioliittoa pelasta jos arki ei suju. Hyvä parisuhde tehdään kuitenkin siellä yhteisessä elämässä arkena. Hotelliyön huuma haihtuu aika nopsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moneen asiaan löytyy selitys biologiasta ja niin tähänkin. Lapset on tehty, joten nyt pitäisi keskittyä niistä huolehtimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Moneen asiaan löytyy selitys biologiasta ja niin tähänkin. Lapset on tehty, joten nyt pitäisi keskittyä niistä huolehtimiseen.
No ainakaan minulle se ei riitä tyydyttävään elämään, ei lähellekään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde kuin suhde näivettyy, jos ei pidä huolta seksielämästä myös.
No niinpä, mutta kun ei jaksa eikä huvita ja kumpikin on ainakin vähän katkera toiselle siitä, miksei toinen tee asialle mitään jolloin viimeistään lopputulos on se ettei kumpikaan tee, on jotenkin mennyt maku. Ap
Tuo on juuri se parisuhteen pilaava ongelma: tehdään siitä jonkunlainen kilpailu tai vääntö. Kun et sinäkään niin en minäkään -asetelma pilaa kaiken. En viitsi vaivautua kun ei tuokaan koskaan, ja sitten kierre on valmis. Kun molemmat tekee koko ajan asioita pitäen mielessä mistä kumppani tykkää, ja yrittää parhaansa mukaan olla hyvä ystävä ja rakastettu ja rakastaja, niin molemmat on tyytyvisiä.
En ole ap, mutta juuri tuota vastaan tappelen koko ajan vaihtelevalla menestyksellä. Oikeasti auttaa, kun laittaa itsensä sivuun ja koittaa tehdä asioita ja eleitä joista puoliso ilahtuu. Se alkaa sitten maksaa itsensä takaisin pikku hiljaa. Saman voi tehdä myös niin, että sopii puolison kanssa, että nyt sinä ajattelet minua ja minä sinua ensin. Joissain tapauksissa onnistuu. Jos tilanne on kovin tulehtunut niin ei taida onnistua.
Minä yritin tuota aikani. Lasten synnyttyä alkoi alamäki. Ensin laitoin itseni sivuun lasten vuoksi. Palatessani töihin laitoin itseni sivuun, jotta perhearki pyörisi. Tajusin ettei parisuhde voi hyvin, joten laitoin itseni sivuun ja aloin huomioimaan miestä enemmän. Huomasin miehen olevan väsynyt, joten aloin tekemään lähes kaikki kotityöt ja hoidin kaikki lasten asiat yksin. Miehen osaksi jäi vain käydä töissä. Jos erehdyin vaatimaan itselleni jotain, sain kuulla valitusta miten kaikki muut naiset kyllä hoitavat perheen, kodin ja työnsä eivätkä valita kuten minä. Yritin puhua tunteistani, kunnes tajusin ettei maksa vaivaa. Pakkasin itseni ja lapseni ja muutin pois. Nyt mies ihmettelee miksi erosimme, koska kaikki oli aina niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde kuin suhde näivettyy, jos ei pidä huolta seksielämästä myös.
No niinpä, mutta kun ei jaksa eikä huvita ja kumpikin on ainakin vähän katkera toiselle siitä, miksei toinen tee asialle mitään jolloin viimeistään lopputulos on se ettei kumpikaan tee, on jotenkin mennyt maku. Ap
Tuo on juuri se parisuhteen pilaava ongelma: tehdään siitä jonkunlainen kilpailu tai vääntö. Kun et sinäkään niin en minäkään -asetelma pilaa kaiken. En viitsi vaivautua kun ei tuokaan koskaan, ja sitten kierre on valmis. Kun molemmat tekee koko ajan asioita pitäen mielessä mistä kumppani tykkää, ja yrittää parhaansa mukaan olla hyvä ystävä ja rakastettu ja rakastaja, niin molemmat on tyytyvisiä.
En ole ap, mutta juuri tuota vastaan tappelen koko ajan vaihtelevalla menestyksellä. Oikeasti auttaa, kun laittaa itsensä sivuun ja koittaa tehdä asioita ja eleitä joista puoliso ilahtuu. Se alkaa sitten maksaa itsensä takaisin pikku hiljaa. Saman voi tehdä myös niin, että sopii puolison kanssa, että nyt sinä ajattelet minua ja minä sinua ensin. Joissain tapauksissa onnistuu. Jos tilanne on kovin tulehtunut niin ei taida onnistua.
Minä yritin tuota aikani. Lasten synnyttyä alkoi alamäki. Ensin laitoin itseni sivuun lasten vuoksi. Palatessani töihin laitoin itseni sivuun, jotta perhearki pyörisi. Tajusin ettei parisuhde voi hyvin, joten laitoin itseni sivuun ja aloin huomioimaan miestä enemmän. Huomasin miehen olevan väsynyt, joten aloin tekemään lähes kaikki kotityöt ja hoidin kaikki lasten asiat yksin. Miehen osaksi jäi vain käydä töissä. Jos erehdyin vaatimaan itselleni jotain, sain kuulla valitusta miten kaikki muut naiset kyllä hoitavat perheen, kodin ja työnsä eivätkä valita kuten minä. Yritin puhua tunteistani, kunnes tajusin ettei maksa vaivaa. Pakkasin itseni ja lapseni ja muutin pois. Nyt mies ihmettelee miksi erosimme, koska kaikki oli aina niin hyvin.
No jos mies ei kertakaikkiaan anna mitään takaisin tai iloitse toisen ilosta niin eipä siinä mikään auta. Tuo ”metodi” ennemmin niille, joilla vielä empatiaa toista kohtaan jäljellä. Meillä toiminut hyvin. Estää lisäksi hyvin marttyyriutta mihin minulla on valitettavasti taipumusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moneen asiaan löytyy selitys biologiasta ja niin tähänkin. Lapset on tehty, joten nyt pitäisi keskittyä niistä huolehtimiseen.
No ainakaan minulle se ei riitä tyydyttävään elämään, ei lähellekään. Ap
Eikä kuulukaan riitä. Huolesihan kertoo siitä, että rakastat miestäsi ja haluat olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Moneen asiaan löytyy selitys biologiasta ja niin tähänkin. Lapset on tehty, joten nyt pitäisi keskittyä niistä huolehtimiseen.
Mitähän luonnonoikkuja minämja mieheni olemme. 4 lasta ja vielä kipinöi. Ikää 45 ja 50 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää kaksin lomalle. Ilman lapsia. Ja puhutte suhteenne tilasta.
Tukiverkko puuttuu nykyään monelta kun isovanhempia ei kiinnosta.
Mä en ole 12 vuoteen ollut miehen kanssa kertaakaan ”lapsivapaata” kahdenkeskistä yötä. Joten se siitä lomasta. Isovanhemmat ei hoida edes minuuttia.Teidän lapsenne ovat teidän, eivät isovanhempien. Isovanhemmat ovat omat lapsenne jo hoitaneet, heillä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa sinun lapsiasi.
Nauran! Nää moralisoijat on ihan aina niitä jotka ITSE vie lapset monta kertaa viikossa mummolaan. Sit sormi pystyssä saarnaa muille! :D
Ai jaa? Minulla ei ole lapsia eikä tule. Vaikuttaa siltä, että moni tekee lapset luottaen siihen, että aina joku hoitaa ja auttaa kun tarvitsee mutta ei se niin mene. Maksullista lastenhoitoapua on muuten saatavilla, oletteko siitä kuulleet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moneen asiaan löytyy selitys biologiasta ja niin tähänkin. Lapset on tehty, joten nyt pitäisi keskittyä niistä huolehtimiseen.
Mitähän luonnonoikkuja minämja mieheni olemme. 4 lasta ja vielä kipinöi. Ikää 45 ja 50 v.
Miten suhtaudut arjen kotitöihin? Minä vihaan niitä syvästi sekä koen konfliktit lasten kanssa henkisesti hyvin raskaina. Veikkaan että tämä heijastuu suhteen väljähtymiseen voimakkaasti minun puoleltani. Ap
Alue: Aihe vapaa
Tämä on nyt väärä ketju tulla jankkaamaan tuota paskaa. En ole kirjoittaja, mutta minulla esimerkiksi äitini haluaisi hoitaa lapsiani vaikka aina, mutta välimatka tekee siitä vaikeaa. On myös isovanhempia ja paljon, joille lapsenlapset ovat kaikki kaikessa.