Katsoin kimpassa ohjelmaa t. Ammattivalittaja

Vierailija kirjoitti:

En itse lavertelisi parisuhdesasioitani millään palstalla. Toivoisin ettei puolisonikaan, vaan sanoisi minulle, jos jokin mättää.

Olenhan mä miljoona kertaa sanonut ja tilanne on ihan ok eikä se puhumisesta miksikään muutu. Hän on hyvä isä ja sitten myöhemmin tehdään muut päätökset. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin jo 9pitkälle keski-ikäinen, kun tajusin, että jotkut ihmiset tekevät kompromisseja elämänsä tärkeimmissä asioissa. Minä olen aina mennyt sen mukaan, että tiedän varmasti, mitä haluan. Alkanut seurustelemaan vain suuresta ihastuksen tunteesta, mennyt naimisiin suuresta rakkaudesta, hommannut lapset ihan tarkoituksella, ostanut asunnon loppuelämän tarpeisiin mahdollisimman hyvin sopivaksi, valinnut ammattini harkiten, samoin työpaikkani. Päätöksenteko on välillä kestänyt, mutta kun se on tehty, elämä on ollut hyvää. Itselle ja omille toiveille pitää olla uskollinen. Puolinaiseen ei saa tyytyä.

Onnellisesti naimisissa elämänsä rakkauden kanssa 20 vuotta.

Noin minäkin ajattelin, että nain elämäni rakkauden (olin avioituessani 35 v.). Parisuhteemme on suht. ok nyt 15 vuoden jälkeenkin, mutta olen vuosien kuluessa tajunnut, etren voi jakaa mieheni kanssa niitä melkeinpä kiinnostavimpia asioita ja ajatuksiani. Hän on kyllä älykäs, mutta häntä ei selvästikään kiinnosta. Olisi ihana olla yhdessä jonkun filosofisemman tyypin kanssa, jonka kanssa voisi oikeasti keskustella syvällisiä. No, tuskin löytäisin sellaista nytkään, kun en löytänyt aikaisemminkaan.

Kauheat vaatimukset yhdelle ihmiselle. Kai ne syvälliset voi puhua kavereiden kanssakin.

Ja tämähän oli vain unelma, että joskus saisi tuollaisen parisuhteen. Voihan se olla, että tulee oltua yksin koko vanhuus, ei sitä koskaan tiedä. Ap