Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä laihduttamisessa on niin vaikeaa?
07.03.2020 |
Asiasta on helppo saada tietoa, pienemmilläkin paikkakunnilla kaupoista löytyy raaka-aineet tehdä edullista ja terveellistä ruokaa, liikuntapuolelta löytyy lajeja joita on edullista harrastaa ja mahdollisuudet ovat hyvät asuinpaikasta riippumatta.
Miksi Prismat on täynnä teitä pullukoita?
Kommentit (62)
mutta miehen syytä se on jos lihoo,ainaki muiden ketjujen perusteella taikka jos ei laihdutus onnistu niin mies ei tue tarpeeksi eikä ostele lahjoja yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että en oikeasti laihdu 1000-1200 kcal dieetillä ja vähemmällä syömisellä on liian heikko olo.
1000-1200 kcal on jo terveyden kannalta liian vähän. Jokin on vialla jos tuolla kalorimäärällä ei laihdu (onko esim. kilpirauhasarvot katsottu?), tai sitten todellisuudessa syöt tai juot kaloreita enemmän kuin mitä luulet.
Olen 152 cm, joten peruskulutukseni on jotain 1350 kcal. Eli kyllä tuon kalorimäärän pitäisi riittää. Kilpirauhasessa ei ole mitään vikaa. Olen välillä laskenut viikkokausia joka päivä jokaikisen kalorin ja muistan hyvin jo ulkoakin perussyömisteni kalorit.
Vierailija kirjoitti:
mutta miehen syytä se on jos lihoo,ainaki muiden ketjujen perusteella taikka jos ei laihdutus onnistu niin mies ei tue tarpeeksi eikä ostele lahjoja yms.
Tuokin on usein totta. Me ollaan molemmat ylipainoisia kummallakaan ei oo varaa sanoa. Ainahan sitä puhutaan että pitäis aloittaa laihdutus mutta siihen se jää. Meillä suurin pahe juuri iltasyöminen ja tv:n ääressä napostelu. Toisille toinen asia on helppoa toisille joku toinen .
Mä syön pääasiassa vaan terveellistä ruokaa, mut mä en tuu tyydytetyksi pienillä annoksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että en oikeasti laihdu 1000-1200 kcal dieetillä ja vähemmällä syömisellä on liian heikko olo.
Minä en edes laske kaloreita ja hyvin lähtee läski.
M53
Miehet laihtuu helpommin kuin naiset koska miesten perus kulutus on suurempi ja rasvaprosentti luonnostaan pienempi.
Olisiko vielä jotain muita hevosmiesten lääkäriopiston faktoja sulla?
M53
Toihan on ihan oikeasti totta! Etkö tiennyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle tiedoksi vaan, että kyllä cittarissa ja stockkallakin käy läskejä.
Suosittelen kaikille laihduttajille keittiövaakaa ja ruokapäiväkirjaa. Ruokapäiväkirjoja on netissä ilmaisiakin, myös sellaisia jotka toimivat puhelimessa.
Ruokapäiväkirjaan raadollisen rehellisesti ihan kaikki! Myös ne repsahduksen viinit ja juustot. Grammalleen.
Se ei ole vaikeaa eikä hankalaa. Siitä kyllä näkee karun totuuden; missä mättää ja tuliko oikeasti riittävä kalorivaje.
Vaa'alle viikoittain ja mittanauha vaikka kuukausittain. Jos paino ei 500 kalorin päivävajeella putoa, on speksit väärin, eli kulutus arvioitu väärin. Sitten vaan nipistämään lisää kaloreista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus yhdistettynä laihduttamiseen on hankala juttu, mutta onnistuu. Siis ainakin meillä masentuneilla jotka syövät suruunsa. Olisinpa sellainen masentunut jolla menee ruokahalu!
Vakavasti masentuneena ei aina ole sitä jaksamista ja rahaa syödä täydellisen terveellisesti ja liikkua.
Asiaa ei auta ihmisten haukut ja minun pitäminen vastenmielisenä.
Monihan ajattelee että kuollut läski on paras läski, ainakin jos kyseessä on nainen.
Kyllä arvelisin, että kaikkien mielestä paras läski on entinen läski.
Harva addikti kykenee kohtuukäyttöön. Ex-alkoholistit/huumeiden käyttäjät/nikotinistit saattavat onnistua lopettamaan kokonaan, mutta syömistä ei voi lopettaa kokonaan. Se, että syöt jotain, mutta joudut valitsemaan terveellisen vaihtoehdon ja rajoittamaan määrää, on todella haastavaa addiktille. Tätä ei voi ymmärtää ihminen, joka ei ole koskaan kärsinyt riippuvuudesta. Paino ei yleensä putoa naisilla tasaisesti, joten palkintoa eli tulosta kieltäytymisistä et näe heti. Harva kykenee kaiken punnitsemaan grammalleen ja suunnittelemaan hyvin _koko loppuelämää_.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva addikti kykenee kohtuukäyttöön. Ex-alkoholistit/huumeiden käyttäjät/nikotinistit saattavat onnistua lopettamaan kokonaan, mutta syömistä ei voi lopettaa kokonaan. Se, että syöt jotain, mutta joudut valitsemaan terveellisen vaihtoehdon ja rajoittamaan määrää, on todella haastavaa addiktille. Tätä ei voi ymmärtää ihminen, joka ei ole koskaan kärsinyt riippuvuudesta. Paino ei yleensä putoa naisilla tasaisesti, joten palkintoa eli tulosta kieltäytymisistä et näe heti. Harva kykenee kaiken punnitsemaan grammalleen ja suunnittelemaan hyvin _koko loppuelämää_.
Tämä on varmasti totta. Mutta jotainhan on pakko tehdä ettei jossain vaiheessa ole tilassa "300 kg ja hengenvaarallisesti lihava". Siinä ketjussa ihmeteltiin, miksi kukaan ei ole puuttunut ylipainoon aiemmin. Mutta niin se vaan on, ettei siitä passaa tosielämässä kenellekään sanoa, muuten on "bodysheimaaja" tms. negatiivinen, ilkeä ihminen.
Pula ajasta. Työmatkoihin menee kaksi tuntia. Lapset pitää viedä harrastuksiin. Tarvitsen 9,5 tuntia yöunta. Autan lapsia läksyissö, teen ruuat, siivoa ja siivoa. Juoksen oravanpyörässä ja Ei ole yhtään ENERGIAA..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika hoikka nainen, mutta ennen kuukautisia iskee aivan järjetön herkku/hiilarihimo, mikä kestää muutaman päivän. En tosiaankaan pysty silloin hillitsemään itseäni, vaikka normaalisti hyvä itsekuri onkin. Olen monesti ajatellut, että joillakin lihavilla saattaa olla sellainen himo ruokaan KOKO AJAN. Silloin en kyllä ihmettele jos painoa kertyy. Ei siinä itsekuri auta, jos koko ajan tekee mieli syödä.
Vierailija kirjoitti:
Pula ajasta. Työmatkoihin menee kaksi tuntia. Lapset pitää viedä harrastuksiin. Tarvitsen 9,5 tuntia yöunta. Autan lapsia läksyissö, teen ruuat, siivoa ja siivoa. Juoksen oravanpyörässä ja Ei ole yhtään ENERGIAA..
No käytä ihmeessä vähemmän aikaa syömiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että en oikeasti laihdu 1000-1200 kcal dieetillä ja vähemmällä syömisellä on liian heikko olo.
1000-1200 kcal on jo terveyden kannalta liian vähän. Jokin on vialla jos tuolla kalorimäärällä ei laihdu (onko esim. kilpirauhasarvot katsottu?), tai sitten todellisuudessa syöt tai juot kaloreita enemmän kuin mitä luulet.
Olen 152 cm, joten peruskulutukseni on jotain 1350 kcal. Eli kyllä tuon kalorimäärän pitäisi riittää. Kilpirauhasessa ei ole mitään vikaa. Olen välillä laskenut viikkokausia joka päivä jokaikisen kalorin ja muistan hyvin jo ulkoakin perussyömisteni kalorit.
Just. Siis makaat päivät pitkät sängyssä. Et tee mitään. Tuo on totaalinen minimi, jonka kehosi tarvitsee pysyäkseen toimintakunnossa. Mutta kappas jos elät elämää, ilman liikunnan harrastamista, nousee luku jo muutamalla sadalla.
(Oma peruskulutus n. 1400, mutta tiedän, että päivän mittaan tulee elettyä ja tehtyä sen verran, että voin syödä noin 1800 kaloria lihomatta tai laihtumatta. Siihen liikunta päälle ja luku nousee kahteen tonniin ja ylikin.
Tosissaan väität, ettet laihdu jos syöt 1000kcal päivässä? Joko arvioit kalorimäärän väärin tai jotain on oikeasti vialla kehossasi
-eri
Minulla laihduttamisesta on tehnyt vaikeaa se, että työelämäni ja myös varmaan luonteeni on aika epärytmistä, eikä minulla ole myöskään halua eikä mahdollisuutta tarkkailla ja kontrolloida koko ajan syömisiäni. Elämässä on paljon muita asioita jotka myös tarvitsevat huomion. Syömistä ei voi lopettaa kokonaan, vaan lahduttaminen vaatii jatkuvaa ennakointia, kontrollia, huomiota. Se siinä on vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva addikti kykenee kohtuukäyttöön. Ex-alkoholistit/huumeiden käyttäjät/nikotinistit saattavat onnistua lopettamaan kokonaan, mutta syömistä ei voi lopettaa kokonaan. Se, että syöt jotain, mutta joudut valitsemaan terveellisen vaihtoehdon ja rajoittamaan määrää, on todella haastavaa addiktille. Tätä ei voi ymmärtää ihminen, joka ei ole koskaan kärsinyt riippuvuudesta. Paino ei yleensä putoa naisilla tasaisesti, joten palkintoa eli tulosta kieltäytymisistä et näe heti. Harva kykenee kaiken punnitsemaan grammalleen ja suunnittelemaan hyvin _koko loppuelämää_.
Tämä on varmasti totta. Mutta jotainhan on pakko tehdä ettei jossain vaiheessa ole tilassa "300 kg ja hengenvaarallisesti lihava". Siinä ketjussa ihmeteltiin, miksi kukaan ei ole puuttunut ylipainoon aiemmin. Mutta niin se vaan on, ettei siitä passaa tosielämässä kenellekään sanoa, muuten on "bodysheimaaja" tms. negatiivinen, ilkeä ihminen.
Varmaan jokainen ylipainoinen on yrittänyt lukemattomia kertoja ”tehdä jotain”. Ei kukaan halua olla lihava. Se vaan on vähän sama kuin sanoisi alkoholistille että saa juoda kaksi olutta päivässä. Kieltäytymiseen pitää sitten pystyä vaikka viinaa on vapaasti saatavilla.
Nyt kun viimein otin itseäni niskasta kiinni, niin yllättävän helppoahan tämä on ja paino pudonnut nyt -7kg. Tavoite -10-15kg. Kirjaan syömiset laskuriin ja pysyn sallituissa rajoissa. Muutama kilo vielä ja olen pitkästä aikaa normaalipainoinen (BMI:n mulaan).
Itselläni suurin juttu on motivaation, tahtotilan löytäminen ja siinä pysyminen. Saan motivaatiota siitä, kun tavoite on kirkas ja näen itseni kesällä hoikistuneena ja hyväkuntoisena.
Vierailija kirjoitti:
Ei niistä herkuista tarvitse kokonaan luopua mutta pitää suhteuttaa niiden nauttimista kulutukseen.
Näin olen tehnyt ja nyt 11kk myöhemmin 11 kiloa lähtenyt. Olen opetellut syömään vähemmän. Nyt normaalipainossa, jossa aion pysyä. Käyn joka aamu vaa’alla. Kaikkea syön, en halua luopua mistään kokonaan.
Ihmisillä on erilainen keho ja mieli. Toinen on tottunut saamaan hyvän olon urheilusta, toinen syömisestä. Joku on pilannut aineenvaihduntansa jatkuvilla pikadieeteillä. Jollain syöminen ja lihavuus on enemmän geeneissä kuin toisilla. Joku on oppinut lapsesta asti terveelliset elämäntavat, toinen on oppinut lapsesta saakka syömään kaikkea ja kaikkiin tunteisiin. Syitä on monia.
Sanoisin kuitenkin, että yksi suuri tekijä on motivaatio. Tai laiskuus. Vain aniharva kärsii oikeasti sellaisesta sairaudesta, ettei laihdutus olisi mahdollista. Lähes jokainen meistä kykenee laihtumaan, jos tekee oikeita asioita, syö vähemmän kuin kuluttaa. Laihtuminen ja pudotetun painon ylläpitominen on varmasti toisille helpompaa kuin toisille. Mutta. Sanoisin silti että suurin osa meistä lihavista ei vaan jaksa nähdä vaivaa. Se on epämukavaa.
Kun on tottunut syömään kaikkea herkullista, joutuu laihduttaessa luopumaan paljosta. Ehkä terveellinen elämä tai hoikistunut olemus eivät tunnu sen arvoiselta. Syöminen on niin paljon helpompaa, mukavampaa, turvallisempaa. Ylipainoiset ihmiset arvostavat mukavuutta ja ovat laiskoja tämän asian suhteen, oikeasti.
Ylipainoinen saattaa kuvitella, että kaikki hyvännäköiset ihmiset ovat syntyneet sellaisiksi, eikä heidän ei tarvitse nähdä yhtään vaivaa tai kieltäytyä herkuista ollakseen niin hoikkia ja hyvännäköisiä. Tällä ajatuksenjuoksulla on helpompi perustella itselleen omia huonoja valintoja. Tämä ajatusmaailma on varmaan pieneltä osin totta, mutta muilta osin niin väärin. Suurin osa myös hoikista ihmisistä joutuu tarkkailemaan syömisiään ja tekemään töitä olemuksensa eteen.
Olen itse vaikeasti ylipainoinen. Olen vaikeasti ylipainoinen edelleen, vaikka olen laihduttanut viimeisen vuoden aikana +30kg. Olen laihduttanut omin neuvoin, ilman pussikuureja tai leikkauksia.
Joo ei usein riitä pelkät varsinaisten epäterveelllisten tapojen kuten tissuttelu, herkut lopetus. Aika usein joutuu sen perus-syömisenkin kalorimäärää säätämään alaspäin.